Ylös vuorelle!

I YLÖS VUORELLE – Johdanto Vuorisaarnaan

 

Ydinsanoma

Tervetuloa maailman tunnetuimman, suorastaan eeppisen puheen, Vuorisaarnan äärelle.

Vuorisaarna maalaa eteemme elämän kaikki värit ja varsinkin sen kaikkein voimakkaimmat vastakohdat: valon ja pimeyden, ahtaan portin ja lavean tien, autuaat ja eksyttäjät, viisaat ja tyhmät rakentajat, taivaan ja helvetin.

Syvimmiltään siinä kyse on ihmisen oikeasta suhteesta Jumalaan, elämään ja ihmisyyteen. Oikein ymmärrettynä Vuorisaarna johdattaa meidät armahtavan Jumalan luokse Kristuksessa. Väärin ymmärrettynä se johtaa äärimmäiseen lakihenkisyyteen, ahdistukseen ja toivottomuuteen.

Vuorisaarnan opettama oikea suhde Jumalaan synnyttää elämää, joka koskettaa syvintä sydäntämme ja elämän kaikkia osa-alueita.

Vuorisaarna on kuin koko Raamattu pienoiskoossa. Siinä on kaikki olennainen. Sellaiseksi se on tarkoitettukin. Jeesus julisti Jumalan valtakunnan periaatteet, Jumalan valtakunnan perustuslain hänen seuraajilleen.

Tämän julistuksen tallensi meille opetuslapsi Matteus omaan evankeliumikirjaansa. Vuorisaarna löytyykin kokonaisuudessaan Matteuksen evankeliumin luvuista 5, 6 ja 7. Muissa evankeliumikirjoissa on vain pienempiä otoksia tuosta kokonaisuudesta.

On hyvä huomata, että Matteuksen evankeliumi on luonteeltaan hyvin opetuksellinen. Siinä on paljon Jeesuksen opetuksia. Siksi tuota evankeliumikirjaa on pidetty vahvana kasteopetuksena, kastekurssina uusille uskoville. Vuorisaarna on tuon opetuksen vahva ydin.

Vuorisaarnan äärellä saammekin olla kuin kastekoulussa, tai sen jatkokurssilla – pysähtymässä ja nousemassa vuorelle palauttamassa mieliimme sitä, mikä elämässä on kaikkein olennaisinta.

 

Vuorella

Jeesus piti saarnansa vuorella, sen rinteellä olevalla tasanteella. Tuota vuorta ja paikkaa ei tiedetä varmuudella. Kun sain käydä Israelissa, pysähdyimme lähellä Galilean-järven pohjoisrantaa paikassa, jota kutsutaan Autuuksien vuoreksi. Paikka ei varsinaisesti ole vuori vaan kohti järveä laskeva rinne. Sinne on rakennettu hyvin kaunis puutarha-alue kappeleineen. (kuvia). Koko Israelin matkan aikana juuri siellä koin hyvin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon. Oletko sinä käynyt siellä?

Vuoria on monenlaisia. Alkusyksystä matkasin Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Ylläs, Pallas, Saanatunturi, Norjan lukemattomat vuoret, Saariselän Kaunispää ja Kiilopää tulivat tutuiksi.

Raamatunkin sivuilla vuorella on erityinen merkitys. Vuori on kuva Jumalan suuruudesta ja ylhäisyydestä. Vuorella taivaskin on lähellä. Vuori on Jumalan kohtaamisen ja merkittävien ilmoitusten vastaanottamisen paikka. Vuorella Mooses sai vanhan liiton lain. Nyt vuorostaan Jeesus julisti vuorella ikään kuin päivitetyn, uuden liiton lain, hänen tulevan ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa valossa.

Onkin tärkeää nousta ylös vuorelle – arkielämän haasteiden, rasitusten, harmauden ja näköalattomuuden keskeltä. Elämän arjen rutiinien keskellä käy helposti niin, että elämän tarkoitus unohtuu. Ja kun se unohtuu, elämästä katoaa mielekkyys ja suunta.

Kun saamme nousta vuorelle, pääsemme lähelle taivasta, lähelle Jumalaa. Korkealla vuorella näkee jälleen selkeästi ja kauas. Sumuiset pilvet jäävät alapuolelle ja ne hälvenevät kirkkaassa auringonpaisteessa. Leuto tuuli puhaltaa kasvoihin, mieli hiljenee.

Tässä on hyvä olla, Jeesuksen jalkojen juuressa, kuulemassa hänen sanojaan Jumalasta, elämästä ja ihmisestä. Vuorisaarnan äärellä Kirkastusvuorikin tulee läsnä olevaksi. Kristuksen kirkkaus valaisee auringon tavoin. Tehkäämme kolme majaa – Jeesukselle, Moosekselle ja Eliaalle, yksi kullekin. Laki ja profeetallinen ennustus Messiaasta, evankeliumista kohtaavat ja täyttyvät Kristuksessa.

Korkealla vuorella, lähellä taivasta, lähellä Jumalaa, Kristuksen kirkkaudessa näkee kauas. Tuolla näkyy Kilpisjärvi, Saanatunturi. Tuonne olemme matkalla. Tuolla kiemurtelee elämäntie nauhan tavoin, kadoten välillä kumpareiden ja metsiköiden taakse – johtaen lopulta päämäärään, elämämme kiintopisteeseen ja täyttymykseen.

Vuorella näemme jälleen, minne olemme matkalla ja miksi. Elämän monet palaset loksahtelevat paikoilleen. Henki, sielu ja ruumis virvoittuvat ja ne ravitaan.