Fyysinen kuolema ja sairaudet

FYYSINEN KUOLEMA JA SAIRAUDET

 

Kuolema pelottaa ihmistä. Se on tervettä suuren tuntemattoman kunnioitusta. Samalla kuoleman todellisuus vie mielekkyyden ajalliselta elämältä. Niinpä useimmat haluavat unohtaa kuoleman. Tämä unohtaminen tapahtuu korkeintaa tietoisella tasolla. Syvällä sydämessään, alitajunnassa ihminen kantaa jatkuvasti kuolemantuskaa ja pelkoa. Siksi hän ei uskalla eikä halua pysähtyä, koska joutuisi kohtaamaan tietoisen ajatuksen kuoleman todellisuudesta.

Kuolema on monitahoinen ilmiö. Kyseessä ei ole vain fyysisen ruumiin kuolema (ero fyysisestä maailmasta) vaan siihen kietoutuu hengellinen kuolema (ero Jumalasta) ja psyykkinen rikkinäisyys (ero omasta, aidosta minuudesta).

 

 

SYNTIINLANKEEMUS TOI IHMISEN OSAKSI KUOLEMAN: ensin hengellisen, sitten fyysisen

 

1 Moos 2:16-17

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”.

Ihminen kuoli hengellisesti sinä päivänä, kun hän söi kielletyn hedelmän. Tästä alkoi myös ruumiin kuolemisprosessi, jota seuraava raamatunkohta kuvaa.

 

1 Moos 3:19

Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”

 

Syntiinlankeemuksen hetkellä ihminen turmeltui, hänen välitön elämänyhteytensä Jumalaan katkesi ja hänen elimistössä alkoi kuoleman prosessi. Ihmisen soluissa on erikoinen ”kuolemanajastin”, joka ohjelmoi ihmisen kuolemaan solutasolla. Niinpä ihmisen solut uusiutuvat noin 40-50 kertaa suunnilleen 50 ikävuoteen asti. Tämän jälkeen solut eivät uusiudu vaan vanhenevat ja kuolevat. Elimistön heikentynyt tila mahdollistaa erilaisten sairauksien puhkeamisen, mikä nopeuttaa ihmisen kuolemaa. Mikäli tämä solun sisäinen ”kuolemanajastin” voitaisiin kytkeä pois, solut uusiutuisivat loputtomasti. Juuri tämän tähden me vanhenemme ja kuolemme – fyysisesti.

Tuo kuolemankello alkoi raksuttaa välittömästi syntiinlankeemuksen hetkellä. Ihmisen solun dna:ssa on lukuisia geenejä, jotka voivat kytkeytyä päälle ja pois. Aadam ja Eeva kuolivat fyysisesti paljon myöhemmin, mutta hengellisesti he kuolivat välittömästi.

 

 

ENSIMMÄISET IHMISET ELIVÄT HYVIN PITKÄIKÄISIKSI

 

1000 vuotta > 120 vuotta > 70-80 vuotta

1 Moos 5:5

Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä (930) vuotta;
sitten hän kuoli.

Juuri tuossa raamatunjaksossa luetellaan monia ihmisiä, jotka elivät jopa lähes tuhatvuotiaiksi. Heistä vanhin oli Metusalah, 969 vuotta. Vielä Nooa eli 950-vuotiaaksi, mutta sitten ihmisten maksimi-ikä romahti 120 vuoteen.

1 Moos 6:3

Silloin Herra sanoi: ”Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha.
Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä (120) vuotta.”

Juuri tuo 120 vuotta on nykyään maksimaalinen elinikä. Monet elävät keskimäärin 70-80 vuotta, mikä sekin kerrotaan Raamatussa:

Psalmi 90:10

Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä (70) vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä (80) vuotta;
ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niin kuin me lentäisimme pois.

 

Mutta miten on mahdollista, että ensimmäiset ihmiset elivät niin pitkään?

  • Jumala loi ihmisen elämään ikuisesti. Siihen verrattuna 1000 vuotta on lyhyt aika.
  • Maapallo oli täydellisyyden tilassa. Kaikki oli täydellisen puhdasta.
  • Ihminen söi pelkästään kasviksia, jotka olivat erittäin ravitsevia.
  • Maapalloa ympäröi höyryvesivaippa, joka suojasi maata säteilyltä. Lisäksi maan päällä oli sen tähden kasvihuoneilmasto, jolloin maapalloa peittivät mm. saniaismetsät. Vasta vedenpaisumuksessa tuo suojaava höyryvesivaippa satoi alas 40 päivän aikana. Samalla dinosaurukset kuolivat ja vedenpaisumuksen aikana maapallon pinta ja ilmasto muuttuivat paljon karummaksi. Kuolleista saniaismetsistä syntyi nykyiset öljy- ja hiilivarannot.
  • Ensimmäisten ihmisen perimä ja elimistö oli aluksi täydellinen. Säteilyä ei ollut. Geneettisiä mutaatiota ei ollut. Tuhansien ihmissukupolvien aikana solujen dna on rappeutunut lukemattomien kopiointivirheiden myötä. Jokaisen sukupolven aikana syntyy näistä virheistä keskimäärin kolme uutta sairautta. Nykyään näitä sairauksia, jotka perustuvat virheelliseen perimään ja ympäristön vaikutukseen, tunnetaan jopa 7000. Väitetty evoluutioprosessi geenivirheiden myötävaikutuksella ei toimi parempaan vaan huonompaan suuntaan: yhtä mahdollista hyödyllistä mutaatiota kohden syntyy 1000 vahingollista.
  • Taustalla vaikutti Jumalan tarkka ohjaus.

Lähes täydellisen ihmisen kuolemaan kului lähes täydellisissä olosuhteissa noin 1000 vuotta. Nykyään olemme jo syntymästämme asti vajaita ja kannamme sairauksien ituja. Sen tähden ihmisen kuolemaan kuluu keskimäärin 70-80 vuotta. Lisäksi ympäristömme on saastunut ja ilmasto on epäedullinen. Niinpä maapallon lukemattomista eliölajeista valtaosa on jo kuollut sukupuuttoon.

 

 

LÄÄKETIETEEN VAIKUTUKSET

 

Nykyään ajatellaan helposti niin, että ihmisten elinikä pitenee. Tätä pidetään hyvinvoinnin ja lääketieteen ansiona. Keskiaikana ihmiset elivät kenties vain noin 30-40-vuotiaiksi.

Syvimmiltään on niin, että ihmisen maksimaalinen elinikä ei pitene. Se on yhä noin 120 vuotta. Lääketiede kykenee kyllä kompensoimaan ihmisen yhä lisääntyviä sairauksia ja entistä saastuneemman ympäristön vaikutuksia uusilla lääkkeillä ja hoidoilla. Keskimääräinen elinikä on kyllä pidentynyt jossain määrin tämän ansiosta. Esimerkiksi Suomessa yli satavuotiaiden määrä nousee huomattavasti. Vanhenemista tiede ei kykene pysäyttämään.

Erityisesti antibiootit ovat olleet merkittävässä asemassa. Nyttemmin pelätään, että niiden teho romahtaa. Vastaavasti syöpäsairauksien hoito on kehittynyt huomattavasti. Samalla ympäristössämme on enemmän säteilyjä ja myrkkyjä. Lisäksi kohonnut keski-ikä lisää syöpien määrää, koska ikääntynyt elimistö toimii vajavaisesti ja virheellisesti.

Moni ihminen asettaa toivonsa lääketieteeseen ikään kuin se voisi antaa ikuisen elämän. Ovatpa jotkut antaneet jopa pakastaa ruumiinsa tai päänsä siinä toivossa, että heidät voidaan herättää takaisin ajalliseen (syntiseen) elämään.

Mikäli lääketiede ei voi auttaa, moni turvautuu itämaisiin hoitomuotoihin ja okkultistiseen henkiparannukseen yms. Pääasia, että ihminen paranee – keinolla ei väliä!

Kaikesta huolimatta: jokainen kuolee elettyään vain muutaman hassun vuoden iankaikkisuuden keskellä: Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niin kuin me lentäisimme pois.

 

 

FYYSISESSÄ KUOLEMASSA ELINTOIMINNOT PYSÄHTYVÄT

 

Kun ihminen kuolee, hänen sydämensä pysähtyy ja muutkin elintoiminnot hiipuvat nopeasti. Ihmisen elämä ja kuolema ovat dna:ssa ohjelmoituja prosesseja. Jumala on suunnitellut sekä elämän että kuoleman. Vastoin monien luuloa, ihmisen olemassaolo ja tietoisuus eivät pääty ruumiin kuolemaan. Ihmisen syvin tietoisuus ja persoonallisuus on sielussa, jota voidaan pitää osin myös alitajuntanamme. Psykologiassa tiedetään, että ihminen on hämmästyttävän monikerroksinen olento. Lisäksi kaikkialla, kaikissa kulttuureissa ja kaikkien uskontojen piirissä on monia kokemuksia kuolemanjälkeisestä elämästä.

Olennaisin näkökulma elämään ilman fyysistä ruumista avautuu Jumalasta käsin. Jumala on olemukseltaan ikuinen Henki. Hänellä ei ole fyysistä ruumista eikä hän ole riippuvainen luomastaan ajallisesta maailmasta. Elämän perusta on Jumalassa, joka on Henki. Tämä Jumala loi ihmisen kuvakseen. Sellaisina mekin olemme syvimmiltään ikuisuusolentoja. Meillä on aineellinen ruumis ja aineeton sielu/henki. Samalla olemme riippuvaisia Luojastamme. Ilman yhteyttä Jumalaan meillä ei ole todellista elämää.

Ruumiin kuolemassa ihmisen aineeton sielu/henki irtautuu ruumiista. Ajallisessa elämässä ihminen on jakamaton kokonaisuus, mutta ruumiin kuolemassa tämä jako konkretisoituu. Raamatussa on monia kuvauksia tästä todellisuudesta, joka on myös monien ihmisten kokemusta. Ajallinen ruumis on tarkoitettu ajallista, maallista elämää varten. Sen kautta olemme läsnä tässä ajallisessa maailmassa. Ruumis on kuin ”pilkkihaalari”, jonka avulla voimme nauttia pilkkireissusta vaikka 30 asteen pakkasessa ja viimassa järven jäällä. Kun tulemme kotiin, riisumme tuon pilkkihaalarin ja jätämme sen naulakkoon.

Siksi täysin kuollut ihminen ei enää reagoi mihinkään. Siinä ei ole henkeä. Kuollut ihminen ei enää kuule. Hän on poissa. Sen sijaan koomassa ihminen voi kuullakin ja ymmärtää tutun puheen.

Kun ihminen kuolee, hänen tietoinen persoonansa (sielu/henki) siirtyy enkelien saattamana ns, välitilaan, joka on joko tuonela tai kolmas taivas. Siellä ihminen odottaa ruumiin ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja iankaikkista elämää / kadotusta.

Sinällään fyysistä kuolemaa ei tarvitse pelätä – jos elää Jumalan yhteydessä. Kuollessaan ihminen pääsee taivaalliseen kotiin Jumalan luokse. Sen sijaan, mikäli ihminen ei turvaudu Jumalaan ja Kristukseen, kuolemaa on syytä pelätä. Kuoleman jälkeen ei ole enää mahdollisuutta kääntyä Jumalan puoleen. Iankaikkisuusvalinta tehdään ajallisessa elämässä.

 

 

JUMALA ANTAA IANKAIKKISEN ELÄMÄN

 

Olemme syntisiä, turmeltuneita. Siksi kuolemme hengellisesti ja ruumiillisesti. Kuolema rajaa synnin vallan. Lisäksi kuolema pakottaa meitä etsimään Jumalaa, joka yksin on ikuisen elämän lähde.

Me rakastamme syntiä ja syntistä elämää. Haluaisimme elää ikuisesti syntisinä.

1 Moos 3:22-24

Sitten Herra Jumala sanoi: ”Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan.
Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!”
Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta…
ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.

 

Kuolema ja sairaudet ovat Jumalan työvälineitä

Me kuolemme, koska Jumala kuolettaa meidät synnin tähden. Kuolema on Jumalan työväline. Samoin sairaudet ovat osa kuolemanprosessia. Jumala käyttää niitäkin:

  • Rajoittaakseen synnin ja pahuuden valtaa.
  • Tuomitakseen meidät: synnistä seuraa aina tuomio ja rangaistus.
  • Pelastaakseen meidät: sairaudet ja kuolema pakottavat ihmistä etsimään Jumalaa. Vain kuolema on riittävän vakava uhka ihmiselle. Ilman kuolemanuhkaa tuskin kukaan koskaan kääntyisi.

Koska sairaudet ja kuolema ovat Jumalan työvälineitä, hän hallitsee niitä. Jumala voi parantaa ihmisen sairaudesta, jos hän pitää sitä hyödyllisenä ihmiselle – varsinkin iankaikkisen elämän tai ajallisen elämän tehtävän kannalta.

Parantamisesta lue tarkemmin tämän valikon kohdasta Pelastus / Vieläkö Jumala parantaa?

 

Iankaikkinen elämä alkaa Kristuksessa

Kun ihminen turvautuu Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta, hän pelastuu ja saa lahjaksi iankaikkisen elämän.

Tämä pelastus astuu voimaan välittömästi uskon ja kasteen kautta. Ihminen on heti pelastettu, vaikka pelastus ei ole vielä täydellistynyt. Ihminen saa heti syntinsä anteeksi, hänet vanhurskautetaan, hän uudestisyntyy Jumalan lapseksi, hän saa Pyhän Hengen lahjan, hän alkaa elää uutta ylösnousemuselämää – armahdettuna syntinä.

Jumalaan turvautuminen ei pysäytä ikääntymistä, sairauksia eikä estä fyysistä kuolemaa. Mutta kaiken tämän keskellä ihminen saa olla Jumalan kämmenellä. Kuolema ei ole enää putoamista pimeyteen vaan kotiinkutsu. Paavalin sanoin:

 

Fil 1:21-24

Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;
mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.

 

2 Kor 5:1-8

Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan,
meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Sen tähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua,
vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
Sen tähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että,
niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

 

Iankaikkinen elämä täydellistyy Kristuksessa

Jumala on luonut koko ihmisen. Siksi fyysinen ruumiimme on tärkeä nyt ja iankaikkisuudessa. Kuoleman jälkeen ihminen siirtyy ns. välitilaan tietoisena persoonana, vailla fyysistä ruumista. Ihmisen syvin persoona ja tietoisuus on sielussa, joka on ikuinen. Kristuksen tulemuksessa tapahtuu ruumiimme ylösnousemus, jolloin Jumala käytännössä luo uudelleen fyysisen ruumiimme, mutta kirkastetussa muodossa.

Jumala loi koko maailmankaikkeuden, ihmisen ja elämän tyhjästä. Hän voi tehdä saman uudelleen. Lisäksi meidän jokaisen fyysiset ominaisuudet on solujemme dna:ssa. Jumalalla on meidän jokaisen dna:sta täydellinen, jopa alkuperäinen, virheetön tiedosto taivaissa. Tämä on helppo ymmärtää nykyisen tietotekniikan aikakautena, joka lopulta perustuu siihen, että Jumala on sana (= informaatio). Kunkin dna:n mukaisesti Jumala luo ruumiimme uudelleen ylösnousemuksessa.

 

Ylösnousemusruumiimme on osittain samanlainen kuin nykyinen. Siinä on meidän tutut piirteet. Samalla se on jotain paljon ihmeellisempää. Se on kirkastettu ylösnousemusruumis.

Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti. (2 Kor 4:17)

Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee.
Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
(1 Joh 3:2)

”Nyt ilmoitan salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.” (1 Kor 15:51-52)

 

Ylösnousemuksen perustana on Jeesuksen Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus. Hän nousi esikoisena kuolleitten joukosta ylösnousemuksen kirkkauteen. Kyse ei ole siitä, että kuollut herää eloon jatkamaan vanhassa kuolevaisessa, syntisessä ruumiissa. Koska Kristus on noussut ruumiillisesti ylös, mekin nousemme, kun olemme hänestä osallisia.

”Jokainen vuorollaan, esikoisena (=ensihedelmänä) Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.
Sitten seuraa kaiken päätös.”
(1 Kor 15:23)

Vastaavaan tapaan Danielin kirjassa puhutaan vanhurskaiden ja jumalattomien ylösnousemuksesta:
”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun” (Dan 12:2).

 

Ilm 21:1-5

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:
”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

Ja valtaistuimella istuva sanoi:
”Katso, uudeksi minä teen kaikki”.  Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

 

Ylösnousemuksen ihmeestä voit lukea tarkemmin tämän sivuston kohdasta Uusi testamentti / Korinttilaiskirjeet / 1 Kor 15-16 luvut