MATKALLA

Tähän hetkeen olemme tulleet monenlaisten matkojen ja teiden takaa.

Elämä on kuljettanut meitä läpi erilaisten maisemien. Välillä matkanteko on ollut helppoa ja mukavaa, toisinaan haastavaa ja vaikeaakin. Välillä tie on selkeä ja taivas on kirkas. Välillä suunta voi olla hukassa sumujen ja myrskyjen keskellä. Ja mitä onkaan edessä, emme osaa edes aavistella.

Olipa mitä tahansa, Jumala on luvannut olla kanssamme, kun sitä pyydämme. Hän on kanssamme iloissa ja suruissa, arjessa ja juhlassa. Profeetta Jeremiaan kirjassa luvataankin: Minä johdatan teitä, kun te kuljette rukoillen (Jer 31:9).

Tätä johdatusta ja siunausta saamme pyytää tähän päivään, huomiseen ja koko loppumatkalle. Saamme luottaa siihen, että Jumalalla on hyvä tahto ja mielenkiintoinen, välillä haastavakin reitti valmistettuna meille. Hän lupaa: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon (Jer 29:11).

Jumalan puolelta kaikki onkin selvää ja kirkasta, mutta meidän ihmisten puolelta kaikki on välillä varsin monimutkaista ja epäselvää.

Isä meidän -rukouksessa rukoilemme kyllä rohkeasti ”Tapahtukoon sinun tahtosi”, mutta käytännössä sydämemme ei ole siinä aina mukana. Ennen kuin suostumme Jumalan tahtoon, opettelemme elämän realiteetteja kantapään kautta.

Silti tämä pyyntö on paras rukous ja kun sydämestämme sen rukoilemme ja annamme Jumalan todella vaikuttaa ja johdattaa elämässämme, hän todella tekee niin.

Mutta koska tämä yksinkertainen pyyntö on joskus hyvin vaikea, tarvitsemme sen rinnalle toisen aivan yhtä tärkeän rukouksen. Se on: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen, armahda, anna anteeksi ja uudista joka päivä”.

.

Jumala johdattaa, siunaa ja varjelee meitä. Siitä voimme vakuuttua, kun

• Sitä kaikkea pyydämme ja siihen aidosti suostumme.

• Opettelemme tuntemaan Luojaamme ajan kanssa ja luotamme siihen, että hän on hyvä. Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaa kaikissa elämämme tilanteissa kehdosta aina taivaan portille saakka ja ikuisuuksiin saakka.

• Luemme Raamattua ja sovellamme sen ohjeita elämäämme. Se on hyvin tärkeä osa Jumalan johdatusta, siunausta ja varjelusta. Raamattu on elämän tiekartta. Siinä on parhaat reittiohjeet. On kehotuksen sanoja, vihreitä valoja. On myös keltaisia valoja: odota Herraa, kaikelle on oma aikansa. Ja on myös niitä punaisia valoja: pysähdy, tai sinun käy huonosti. Emme voi syyttää Jumalaa, jos rikomme näitä elämän liikennesääntöjä.

• Käytämme tervettä maalaisjärkeä ja keskustelemme ystävien kanssa elämän risteyspaikoilla. Pohdimme yhdessä, mihin suuntaan kannattaa mennä. Yhdessä olemme viisaampia. On enemmän kokemusta pelissä. Jumala antaa viisautta, kun sitä pyydämme.

• Tarkkaamme olosuhteita. Jumala avaa ja sulkee ovia. Ilma voi olla niin huono, että ei kannata lähteä. Tai sitten aurinko hymyilee ja on aika lähteä liikkeelle. Näin on koko elämässäkin.

• Kuuntelemme omaa sydäntämme. Peruslevollisuus ja rauha ovat hyviä merkkejä. Jos taas ahdistumme ja tulemme hyvin levottomiksi, se voi viestiä, että olemme menossa väärään suuntaan. Varsinkin kun elämme Sanan ja rukouksen hengessä, Jumalan läsnäolo vahvistaa, rohkaisee tai varoittaa meitä.

Näin Jumala tahtoo monella eri tavalla meitä johdattaa, siunata ja varjella. Elämämme teille on pystytetty selkeitä tienviittoja. Emme eksy. Ja vaikka me emme aina olisikaan kartalla, Jumala näkee ylhäältä kokonaisuuden ja sen, missä olemme. Hän kyllä vie perille saakka.

Monista tienviitoista huolimatta jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuakin. Elämään ei ole mitään yksitoikkoista peruskaavaa, jonka mukaan päivät kulkisivat.

Elämään kuuluu löytämisen ilo ja tuska. Jokainen hetki on tärkeä ja ainutlaatuinen. Kuitenkin ratkaisevaa on se, että kuljemme elämämme tietä Jumalan omina, hänen lapsinaan.

Vain Jumalan yhteydessä elämällä on tarkoitus ja mielekkyys. Vain Jumalan yhteydessä voimme nauttia ja rakentaa hyvää. Vain Jumalan yhteydessä kestämme vastoinkäymiset, pettymykset ja harharetketkin. Vain Jumalan yhteydessä pääsemme perille kotiin.

.

Päätteeksi pieni tarina Afrikasta:

Eräs mies halusi kulkea suurelle vuorelle ihailemaan auringonlaskua. Vuori oli päivämatkan päässä sankan viidakon keskellä. Matkalle mies tarvitsi oppaan ja sellaisen hän löysikin – oppaan, joka sanoi tuntevansa tien perille saakka.

Alkumatka oli helppoa. Leveää polkua pitkin oli mukava kulkea aamuauringon säteillessä. Vuori siinteli horisontissa. Hiljalleen polku alkoi kaventua, aurinko nousta keskitaivaalle ja hiki pintaan.

Lopulta koko polku katosi. Edessä oli vain yhä tiheämpää ryteikköä. Opas kulki edellä ja raivasi reittiä suurella viidakkoveitsellä. Vuori oli kadonnut näkyvistä. Ilma oli kuumaa ja kosteaa. Vesi virtasi iholla ja hengitys tiheni. Itikat parveilivat ympärillä.

Näin matkaa tehtiin tunti toisensa jälkeen. Hiljalleen mies alkoi hermostua. Opas ei sanonut mitään vaan kulki äänettömänä edellä ja raivasi reittiä. Viimein täysin uupunut mies menetti malttinsa ja pysäytti oppaan: Minne ihmeessä sinä viet meitä? Missä se tie on? Sinähän sanoit tuntevasi tien!

Opas kääntyi, katsoi rauhallisesti miestä silmiin ja sanoi: Minä olen se tie. Minä olen tie.

Mies hätkähti, mutta vakuuttui oppaan sanoista. Päivä kääntyi kohti iltaa ja seurue saapui äkisti viidakon reunalle. Vuori oli aivan edessä. He kapusivat sen laelle juuri oikealla hetkellä. Upea auringonlasku värjäsi maiseman mitä huikaisevimmilla väreillä.

.

Tällaiselle elämänmatkalle meitä kutsuu elämän opas, Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Hän sanoo juuri sinullekin: Minä olen tie ja totuus ja elämä. Minun kanssani pääset perille läpi kaiken sen, mitä elämäsi matka tuo tullessaan. Minä olen tie! Kulje minun kanssani!

Kun näin teemme, saamme nauttia kohdata elämänihmeitä ja yllätyksiä kiitollisin mielin!