Suhteessa lähimmäisiimme

ROHKAISUN SANOJA SUHTEESSA LÄHIMMÄISIIMME

Meidät on luotu suhteisiin: Jumalan, lähimmäisten, itsemme ja koko luomakunnan kanssa. Ihmisyys, rakkaus ja elämä eivät toteudu ilman näitä suhteita. Nämä suhteet ovat meille suuri lahja. Samalla niihin liittyy suuria haasteita ja vaikeuksia, koska olemme syntisiä. Juuri syntisyytemme merkitsee itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta. Jumalalla on tähän lääke: hänen armonsa, rakkautensa ja pyhyytensä. Kun suhteemme Jumalaan on oikea, saamme opetella hyvää lähimmäisyyttä suhteessa toisiin ihmisiin.

 

Anteeksiantaminen

Suhteemme Jumalaan perustuu hänen tahtoonsa antaa meille anteeksi Jeesuksessa Kristuksessa. Synti rikkoo myös suhteitamme lähimmäisiimme – puolin ja toisin. Siksi anteeksiantaminen on ainoa kestävä perusta ihmissuhteille. Me kaikki rikomme ja meitä kaikkia rikotaan. Anteeksianto tarkoittaa rikkomusten aitoa käsittelyä, vakavasti ottamista ja sitten anteeksiantamista. Sitä voi joskus myös seurata hyvittäminen. Anteeksiannon tarkoitus on korjata suhde. Anna anteeksi ja pyydä anteeksi!

1 Moos. 33 luku (Jaakobin ja Eesaun sovinto)

1 Moos. 45:1-5 ja 50:17 (Joosef antoi anteeksi veljilleen)

Job 42:10 (Job antoi anteeksi väärämielisille ystäville)

Sananl. 19:11

Matt. 5:23-24, 6:12-15 ja 18:21-35

Luuk. 6:37

2 Kor. 2:7

Ef. 4:32 ja Kol. 3:13

 

Rakkaus

Jumala on rakkaus ja hänen rakkautensa voi heijastua ihmissuhteisiimme. Pelkkä inhimillinen rakkaus on kovin itsekästä, omistavaa, valikoivaa ja tunteisiin perustuvaa. Sellaisen ”rakkauden” varassa mikään ei toimi eikä menesty. Jumalan rakkaus on epäitsekästä, ehdotonta, päätökseen perustuvaa, käytännöllistä, määrätietoista ja uhrautuvaa. Siitä kertoo etenkin 1 Kor 13 luku ja syvimmiltään evankeliumi (Jumala tulee ihmiseksi ja sovittaa ristillä syntimme). Jumalan lapsina meidän tulisi antaa hänen rakkautensa täyttää meidät päivittäin niin, että rakastaisimme toisiamme ja kaikkia ihmisiä. Tämän ihanteen toteutuminen jää meissä kovin vajavaiseksi, mutta saamme sitä opetella ja harjoitella. Rakkaus on elämän syvin tarkoitus.

3 Moos. 19:18

Matt. 5:43-48 ja 22:37-40

Luuk. 10:27-37

Joh. 3:16, 13:34-35

Room. 13:9-10 ja Gal. 5:14

1 Joh. 3:1,11 ja 4:7,10,19

 

Lempeys ja ystävällisyys

Rakkaudessa on monia kauniita sävyjä. Lempeys ja ystävällisyys ovat sellaisia. Rakkaus on sydämen asenne, joka saa aina konkreettisia muotoja.

Ruut 2:13

Sananl. 15:26, 31:26

2 Kor. 6:6

Gal. 5:22

Ef. 4:2,32

Fil. 4:5

Kol. 3:12

1 Tess. 2:7

1 Tim. 6:11

2 Tim. 2:24

Jaak. 3:17

 

Palvelu

Vanhassa testamentissa palvelu keskittyy lähes kokonaan Jumalaan. Uudessa testamentissa sen ohelle nousee lähimmäisen palveleminen, mikä sekin on Jumalan palvelemista. Kaikkiin suhteisiin kuuluu vastavuoroisuus ja palvelumieli. Elämän onni muodostuu siitä, mitä saamme tehdä toisten hyväksi, eikä vain siitä, mitä saamme itsellemme. Kristittyinä meidät on kutsuttu palvelemaan – ei orjina tai mielistelijöinä vaan tarkoituksenmukaisesti ja ilolla. Palvelun suuri esikuva on Jeesus, joka pesi opetuslasten jalat ja muutenkin piti heistä monin tavoin huolta. Jeesus palveli omaehtoisesti ja rakastaen. Hänellä oli tarkoitus ja päämäärä. Hän on hyvä. Jeesuksen seuraajina saamme mekin palvella kykyjemme ja lahjojemme mukaisesti. Kaikki rakkaudentyö on palvelua.

Joh. 13:1-17

Room. 15:16

Gal. 5:13

Ef. 6:5-7

Fil. 2:4

Hepr. 6:10

1 Piet. 4:10-11

Jaak. 1:27, 5:1-6

 

Anteliaisuus

Rakkaudellisen palvelun yksi muoto on anteliaisuus. Meidän tulee pitää huolta toinen toisistamme, varsinkin sairaista ja köyhistä. Suomessa tämä toteutuu osittain verotuksen ja yhteiskunnan palvelujen kautta. Sen lisäksi tilaa ja tarvetta jää runsaasti henkilökohtaiselle auttamiselle ja anteliaisuudelle. Viime kädessä kaikki on lahjaa ja siksikin taloudellinenkin lahja tulee tasata oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti. Anteliaisuus vapauttaa sydämen kiinnittymisestä omaisuuteen, mikä lopulta kaventaisi elämän. Sydämemme tulee kiinnittyä Jumalaan, joka on rakkaus. Silloin näemme myös lähimmäisten tarpeet ja hädän ja heräämme auttamaan heitä. Jokainen voi antaa jotain, oman taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Sananl. 3:9, 11:25, 14:31, 31:20

Apt. 11:29

Matt. 19:21

Luuk. 14:13-14, 19:8

Room. 12:8

2 Kor. 8-9 luvut

Jaak. 1:27

 

Rehellisyys

Rehellinen ihminen on luotettava. Mikäli luottamus särkyy, sitä on vaikea saada takaisin. Epärehellisyys johtaa nopeasti ihmissuhteiden rikkoutumiseen, työpaikan menettämiseen, taloudellisiin vaikeuksiin ja luottokelvottomuuteen. Rehellisyydestä kannatta pitää kiinni. Se on siunaus itselle ja lähimmäiselle. Epärehellisesti hankittu omaisuus tai etu ei tuo siunausta vaan kirouksen. Siitä ei voi nauttia levollisesti. Sydämen paaduttaminen taas turmelee koko ihmisen. Rehellisyys on kultaakin kalliimpaa.

2 Moos. 23:1-9

Job 1:1,8

Psalmi 25:21, 37:37

Sananl. 2:7, 10:9, 11:3, 17:20, 20:17,21, 26:27

 

Tuomiomielen välttäminen

Ylpeys on syntiä. Emme ole parempia kuin toiset, edes uskovina. Jumalan armotyön alla olemme kylläkin paremmassa asemassa. Jokaisen arvo on siinä, että Jumala on hänet luonut ja lunastanut Kristuksessa. Sen suurempaa arvoa ei voi olla. Tämä arvo annetaan jokaiselle. Siksi meidän ei tule pitää itseämme parempana eikä myöskään huonompana kuin toisia. Eri asia on se, elämmekö me arvomme mukaisesti. Jokaisen elämässä on paljonkin syntiä. Siitä meidän tulee tehdä parannusta ensin omalla kohdallamme. Kun julistamme Jumalan sanaa, julistamme sitä itsellemme ja toisille. Emme ole Sanan ja toisten ihmisen yläpuolella. Olemme Sanan alla ja ihmisten rinnalla. Sana saa tuomita meidät, jotta etsisimme armoa ja elämää Jumalan luota Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on siis tuomari – emme me. Toki Jumala on asettanut esivallan, jonka tulee pitää lakia ja oikeutta maan päällä. Tämä on yhteisöllistä vallankäyttöä, ei yksilön valtaa. Yksilöinä meidän tehtävä on auttaa ja nostaa ihmisiä ylöspäin, kohti Kristusta, kohti Jumalaa.

Matt. 6:14-15

Room. 14:10,13