Kun(n)on tunteet!

KUN(N)ON TUNTEET…

Pieni lapsi osaa elää täysillä. Hän nauraa, kun naurattaa, ja itkee kun itkettää. Kun kasvamme, opimme hallitsemaan tunteitamme, jopa siinä määrin, että saatamme tukahduttaa ne kokonaan. Silloin ei mikään liikauta.

Toisinaan on tervettäkin suojella itseään. Median kautta mieliimme vyöryy loppumaton virta ikäviä, kauhistuttaviakin asioita maailmalta. Mutta silti olisi hyvä päästää jotakin läpi, niin että meistä ei tule tunteettomia ja välinpitämättömiä. On hyvä huomata, että ikävät uutiset eivät ole viihdettä vaan totisinta totta.

Joskus myös omassa elämässä tai perhepiirissä asiat menevät huonosti. Ja jos ei osaa tai ei halua surra, paha olo purkautuu kiukkuna ja vihana. Ovet paukkuvat, murjotus voi jatkua pitkäänkin.

Elämässä koetaan – onneksi – myös positiivisia asioita, niin perheen kuin kavereidenkin kanssa. Ja tuleehan niitä ihastumisiakin. Joskus ne ovat aivan toivottomia ja mahdottomia, mutta joskus, aikanaan, ihastuminen voi johtaa hyväänkin seurustelusuhteeseen.

Elämään siis mahtuu kaikenlaista. Mistä sinä iloitset? Osaatko tarvittaessa myös surra? Mietitkö joskus, välittääkö kukaan sinusta? Toimivatko tunteet? Oletko elossa?

Uskallammeko kohdata elämän aidosti, siitä on pitkälti kysymys. Vai pakenemmeko tunteettomuuteen, harrastuksiin, työhön, internetin ja pelien ihmeelliseen maailmaan, taikka päihteisiin, tai pureeko joku vain hammasta: tämä poika tai tyttö ei näytä tunteita.

Elämässä kohtaamme monenlaista. Tärkeää on silloin se, miten me kohtaamme elämämme ilot ja surut, ja lopulta, kenen kanssa.

Meidän aikamme pitää ihanteena yksilöllisyyttä: minä itse teen mitä tahdon, mutta sillä on lopulta kääntöpuolensa. Yksin me olemme yksin. Yhdessä on toisin: jaettu ilo on aina kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on paljon kevyempi kantaa.

Ihmisen ainutlaatuisuus, tunteet, tahto, persoonallisuus, monet kyvyt ja lahjat eivät ole sattumaa. Sinä ja minä kuvastamme Jumalaa. Jumala ei ole tunteeton energiakenttä. Hän on persoona. Hänellä on tunteet. Jokainen meistä heijastaa ja ainutlaatuisella tavalla Luojaamme.

Siksi Jumalakin iloitsee, kun tapahtuu hyvää. Siksi hän myös suree, kun ihminen kärsii ja maailmassa tapahtuu kaikkea ikävää ja koska niin monet hylkäävät Luojansa.

Tunteettomuuteen, yksinäisyyden kokemukseen ja todellisuuden pakenemiseen on hyvä lääke. Luojamme haluaa jakaa koko elämän kanssamme. Yhdessä hänen kanssaan me voimme rohkeasti iloita, kokea rakkautta, mutta myös surua, pettymyksiä, vihastumistakin. Jumala ei koskaan lamaannu eikä mene rikki, niin kuin me ihmiset.

Kannattaa siis jakaa koko elämä hänen kanssaan. Silloin uskaltaa elää täysillä, joka päivä, tänäänkin.

Jumala, tee meistäkin aidosti eläviä, rohkeita, tuntevia ja välittäviä – niin kuin sinä olet!