Uskonpuhdistuksen muistopäivä (22. su helluntaista)

USKONPUHDISTUKSEN MUISTOPÄIVÄ (22. su helluntaista)

Tämä pyhä omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön.

Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

 

EVANKELIUMI: Matt 16:1-4

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Lyhyttä pohdintaa

Elämme koronakriisin keskellä, hyvin erityistä aikakautta. Epävarmuus ja uhkakuvat ovat sille leimallisia. Presidentti Niinistö arvioi juuri, että olemme palanneet sotilaallisten uhkakuvien saralla takaisin 1960-luvun kylmään sotaan.

Osaammeko nähdä näitä ajan merkkejä ja vetää niistä oikeita johtopäätöksiä? Ihmiskunnan ja sen myötä jokaisen ihmisen aika on käymässä vähiin. Viimeistään nyt pitäisi ymmärtää, että olemme mitättömän pieniä olentoja keskellä ikuisuutta ja äärettömyyttä. Ilman Jumalaa tässä käy huonosti.

Jumala on antanut myös toisenlaisia merkkejä, jotka opastavat oikeaan suuntaan. Niitä ovat:

  • Jumalan ikuinen, pyhä Sana
  • Evankeliumi: Vapahtaja Jeesus Kristus ja hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa
  • Sanasta elävä kristillinen seurakunta, joka toteuttaa lähetyskäskyä
  • Raamatun monien ennustusten toteutuminen sukupolvemme silmien edessä ja monien tulevaisuuden tapahtumien muotoutuminen ennustettuun suuntaan
  • Israelin uudelleen syntyminen 2000 vuoden hajaannuksen jälkeen, mikä on valtava, ennen näkemätön ihme

Ihminen, joka nöyrästi katsoo todellisuuteen, näkee ja ymmärtää ihmisen osan Jumalan, Luojansa edessä. Hän turvautuu Luojaansa ja Vapahtajaan. Hän ei saivartele tekopyhästi ulkokultaisena uskonnollisena ihmisenä tai täysin jumalattomana luopiona. Heillekin kyllä julistetaan evankeliumi, mutta jos he sen hylkäävät, itse Elämä kävelee heidän luotaan pois.

Mutta me saamme kohottaa katseemme ahdistusten ja pimeydenkin keskellä ja nähdä, kuinka Herramme tulemus ja taivas on yhä lähempänä. Saamme olla turvassa nyt, aina ja iankaikkisesti.

Seuraavassa vielä viime vuoden evankeliumiteksti ja siihen pohjautuva saarna:

 

Matt 5:13-16 (edellisen vuosikerran teksti)

Jeesus sanoo:
”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

 

SAARNA

Yksilö suolana ja valona

Oletko sinä maan suola ja maailman valo? Mitä se tarkoittaa?

Suolan tehtävänä on antaa makua ja estää pilaantumista. Hyvä suola täyttää nämä tehtävät. Heikkolaatuinen suola heitetään pois.

Kristitty voi olla suolaton, sopivan suolainen tai liian suolainen.

  • Suolaton kristitty ei erotu millään kristillisellä tavalla maailman ihmisistä ja menosta. Hän on vain nimikristitty. Hän elää aikamme vapaiden arvojen mukaisesti. Raamattu on hänelle vanhanaikainen, ahdasmielinen kirja.
  • Sopivan suolainen kristitty elää Sanasta. Hän ymmärtää Jumalan lain olevan elämänlaki, joka suojelee ihmistä ja joka kertoo, mitä rakkaus on käytännössä. Hän ei häpeä kristillisiä arvoja ja käskyjä vaan pitää niitä esillä viisaasti ja rohkeasti.
  • Ylisuolainen kristitty on vahvasti lakihenkinen. Hän painottaa käskyjä ikään kuin ihminen voisi ne täyttää ja siten pelastaa itsensä. Hän kuvittelee itsestään liikoja ja vaatii toisilta mahdottomia.

Entä sitten valona oleminen? Valo valaisee niin, että näemme elää ja toimia. Valossa osaamme kulkea oikeaa tietä ja varoa vaaroja. Valo antaa lämpöä ja on elämää kasvattava voima. Valo on evankeliumin, Kristuksen vertauskuva. Itse asiassa Kristus on paljon enemmän kuin luonnonvalo.

Millainen on kristitty, joka on maailman valo? Kristitty voi olla pimentynyt tai Kristus-valoa heijastava.

  • Pimentynyt kristitty ei omaa Kristus-valoa. Joko hän ei piittaa mitään jostain Jeesuksesta eikä ole avannut sydäntään hänelle taikka sitten hän uskonnollinen, omavanhurskas kristitty, jonka sydämessä on kovin vähän tilaa Jeesukselle.
  • Kristus-valoa loistava kristitty on lain edessä ymmärtänyt syntisyytensä ja mahdottomuutensa. Hän on turvautunut Jeesukseen Vapahtajana ja Herrana ja elää päivittäin hänen varassaan. Niinpä itse Herra Jeesus on Pyhässä Hengessä läsnä hänen sydämessään ja loistaa salattua kirkkautta hänen kauttaan.

Yhteisö suolana ja valona

Tärkeää on huomata se, että Jeesus puhui monikossa ”te”. Kristillinen usko, elämä ja todistus ei ole kenenkään yksittäisen uskovan vaan koko elävän yhteisön, seurakunnan varassa. Vasta kun yhdessä julistamme lakia ja evankeliumia sanoin ja teoin, suolalla ja valolla on voimakas vaikutus.

Siksi on erityisen tärkeää, että Kristuksen kirkko elää Sanasta ja Jeesuksesta. Tosiasiassa Suomen ev.lut. kirkko on jo pitkälti menettämässä suolansa ja valonsa. Valtaosa kirkon työntekijöistä ajaa Raamatun vastaisia arvoja ja julistavat humanismia eivätkä Raamatun Kristusta ja Jumalaa.

Vanha ja uusi uskonpuhdistus

Luterilaisuus syntyi aikanaan väkevän uskonpuhdistuksen keskellä. Katolinen kirkko oli ajautunut hyvin kauas Raamatusta ja Jeesuksesta. Sen keskelle Jumala herätti Lutherin ja kumppanit. Valtaisa herätys levisi ympäri Eurooppaa, etenkin Saksassa, pohjoismaissa, Englannissa ja Keski-Euroopassa. Kun katolinen kirkko ei taipunut Jumalan armon edessä, kirkko repäistiin moniin osiin. Näin edes ne, jotka halusivat elää Sanasta, saivat itsenäisyyden.

Nyt luterilainen kirkko ympäri maailmaa on luopumuksen tilassa. Luterilaisuus tunnetaan maailmalla nimenomaan liberaalina, ts. näennäiskristillisenä, ts. antikristillisenä kirkkokuntana. Toki sen keskellä on yksittäisiä eläviä uskovia ja seurakuntia.

Joka tapauksessa kirkkomme ja kansamme tarvitsee väkevää herätystä ja uskonpuhdistusta eli paluuta Raamattuun, joka yksinomaan on Jumalan pyhä sana. Jumala on antanut merkittäviä herätyksiä muutamien vuosikymmenten välein. Nyt sellaista tarvitaan ja kaivataan hyvin kipeästi.

Niskurikirkon kohtalo

Entä jos kirkkomme ei käänny, ei taivu, ei tee parannusta, ei palaa Herran ja hänen Sanansa varaan? Sille käy juuri niin kuin Jeesus sanoi!

Suolaton kirkko tallataan maahan. Ketä sellainen kiinnostaa? Miksi tulla kirkkoon, kun liberaali media julistaa aivan samaa synnin vapautta? Kirkot ovatkin jo kovin tyhjiä. Vain siellä, missä on rakennettu Sanaa kunnioittavia jumalanpalvelusyhteisöjä, rukoushuoneet ovat täynnä – kaikenikäisiä ihmisiä! Vain siellä!

Kirkko, joka häpeillen piilottaa Raamatun Kristuksen, joka julisti ihmeellistä armoa ja mitä kauhistuttavinta kadotuksen uhkaa, on pimeä. Se ei valaise ketään vaan päinvastoin: lisää ihmisten pimeyttä lupaamalla jumalallisia siunauksia synnin harjoittamiselle. Eikä sitä Jeesusta eikä ristiä eikä pelastusta todellakaan kukaan tarvitse, kun ihminenhän on niin hyvä…

Porttokirkko ja sen tuho

Raamatussa tällaiselle lopunajan luopiokirkolla on annettu nimi: porttokirkko! Se tulee vastaan Ilmestyskirjassa. Ulkonaisesti se näyttää kristilliseltä niin, että ilmestyksen näkijä apostoli Johanneskin hämmästyi. Kuitenkin sisäisesti porttokirkko onkin sielunvihollisen palvelija.

Se ratsastaa kansojen päällä eli se on maailmanlaaja, universaali, vaikutusvaltainen kirkko. Samalla se on juopunut pyhien verestä eli se vainoaa tosiuskovia Jeesuksen omia ja juutalaista kansaa. Se on hyvin rikas ja mahtipontinen. Se elää synnin ja pimeyden vallassa. (Ilm 17-18 luvut)

Saatanan pelissä porttokirkko on vain kylmä pelinappula. Kun se on täyttänyt tehtävänä, se tuhotaan kokonaan. Lopulta Antikristus julistaa olevansa jumala ylitse kaiken ja vaatii ehdotonta palvontaa. Porttokirkko ja sen uskonnollinen johtaja Väärä profeetta olivat vain eksyttäjiä, jotka sokaisivat ihmiset ja käänsivät heidät Jumalasta ja Kristuksesta paholaisen ja Antikristuksen puoleen. (Ilm 13 ja 18 luvut)

Mikähän kirkkokunta voisi muodostaa tällaisen maailmanlaajuisen valtakirkon rungon? Millä on yli miljardi jäsentä? Kuka on sen tunnetuin johtaja, itse ”Kristuksen sijainen”? Ketkä ja mitkä kirkkokunnat liittyvät sen joukkoihin? Missä seisoo Suomen kirkko viimeisinä aikoina?

Elävä Kristuksen morsian

Edellä kerrottu on kovin synkkää luettavaa. Taas maalataan vain näitä uhkakuvia…

Mutta… tervetuloa todellisuuteen! Katolisesta kirkosta kuulemme parhaillaan mitä järkyttävimpiä uutisia. Ei vain korruptiota, lahjontaa, valtapeliä vaan vuosisataista insestiä ja homoseksuaalisuutta ja kauhistusten tekijöiden suojelua. Eihän tällainen ole mikään Kristuksen kirkko, jonka papit ja kardinaalit harjoittavat kaikkea tätä!

Mutta Jumala ei ole kuollut. Hän tekee jatkuvasti työtään ihmiskunnan keskellä. Hän osoittaa iankaikkista rakkautta joka ikistä kohtaan – tulemalla ihmiseksi, sovittamalla syntimme ristillä ja nousemalla ylös kuolleista kaiken voittajana. Tätä iankaikkista pelastusta Jumala tarjoaa jokaiselle.

Ja on monia, jotka sen hyväksyvät kohdalleen. Juuri heistä tulee elävä Kristuksen seurakunta, hänen veressään pesty morsiusjoukko, joka elää suolana ja valona maailman keskellä.

Kristuksen todellinen seurakunta on aina ollut vähemmistö. Vaikka Suomen kansasta on pitkään kuulunut yli 90 % kirkkoon, silti vain noin 20 % uskoo Raamatun mukaisesti (kirkon tutkimuskeskus). Maailmalla kristillinen seurakunta on lähes kaikkialla vähemmistönä.

Tämä pieni joukko on kuitenkin Jumalan huomassa ja käytössä. Sen elämä ja voima kumpuaa Jumalasta, Kristuksen kautta, Pyhässä Hengessä, pyhässä Raamatun sanassa. Se ei ole itseriittoinen. Se ei ole ylpeä, koska sen elämä on peräisin Herralta eikä siitä itsestä.

Heikoissa väkevä

Jotta Jumalan ihmeellinen armovoima tulisi meissä esille, jotta me olisimme suolaisia ja Kristuksen valon lähettiläitä, meitä murretaan monella tavalla. Vain rikkinäisestä astiasta voi loistaa valoa. Luonnostamme me olemme synnin kovettamia. Siksi meitä särjetään, jotta elämä pääsisi voitolle.

Elämän moninaiset ahdistukset, heikkoutumme, pienuutemme, epävarmuutemme voivat kääntyä Jumalan käsissä vahvuudeksi. Tätä koen paljon itsessäni. En halua toimia pappina tai uskovana yksilönä omavoimaisesti. Jokaiseen tilanteeseen menen rukoillen. Minulla itselläni ei ole mitään merkittävää, voimaannuttavaa, pelastavaa annettavaa. Kaikki se tulee yksin Jumalasta. Niinpä rukoilen, että kohtaamani ihmiset kohtaisivatkin itse Herran.

Paavalikin oli kääntänyt oman fyysisen pienuutensa, piinaavan sairauden, huonon puhekyvyn, halveksitun juutalaisuutensa ja monenlaiset hyvin vaativat olosuhteet vahvuudeksi. Hän tarvitsi kipeästi Jumalaa omaa elämää ja palvelutyötään varten. Siksi hän oli Kristus-keskeinen.

Tiedätkö, että Jumala on uskollinen. Tätä olen kokenut kaikessa. Ihmeellisesti Jumala käyttää tällaista keskeneräistä, arkaa, syntistä ihmistä. Jumala on iäti uskollinen. Hän ei hylkää eikä jätä.

Kaikki ei mene niin kuin minä tahdon tai toivon. Elämä ei ole helppoa. Siihen mahtuu monenlaisia pettymyksiä sekä paljon kipua, tuskaa ja kyyneleitä. Mutta kuitenkin, tuntuu siltä, että Jumala toteuttaa omaa iankaikkista pelastussuunnitelmaansa vääjäämättömästi. Pettymykset vaihtuvat iloksi, kyyneleet pyyhitään ja taivas laskeutuu lähelle.

Näiden vuoroaallokossa elää pieni ihminen aina siihen asti, kunnes taivaskutsu kajahtaa. Välillä purtemme on painumassa myrskyn syövereihin, mutta sitten taas se nousee pinnalle ja taivas kirkastuu.

Suolana ja valona

Meidän tehtävämme on olla suolana ja valona. Meidän tulee rohkeasti julistaa lakia ja evankeliumia. Elämme aikaa, jolloin tarvitaan kristillisten arvojen puolustamista ja esillä pitämistä. Elämän oikea ja väärä on hämärtymässä ihmisiltä. Monet ovat hyvin välinpitämättömiä.

Lain julistaminen ei ole ihmisten syyllistämistä. He ovat jo syyllisiä ja tuomionalaisia. Lain julistaminen herättää näkemään todellisuuden. Tarkoitus on, että ihmiset pääsisivät vapaaksi syyllisyydestä ja eläisivät todellisen rakkauden mukaisesti. Lain julistus kääntää ihmiset elämän puoleen.

Evankeliumi on Jeesus Kristus. Usein on vaikea sanoa Herramme nimi ”Jeesus” varsinkin seurakunnan seinien ulkopuolella. Mutta se on vain sanottava. Ja vielä mielellään selitettävä niin, että aikamme ihminen voisi sen ymmärtää.

Jeesus on syntiemme sovittaja. Vain hänessä saamme armon, elämän ja rakkauden. Ja juuri näitä jokainen ihminen syvimmiltään kaipaa.

Tieteen petollisuus

Tiede ei koskaan pelasta yhtäkään ihmistä eikä ihmiskuntaa. Tiede ei vapauta synnistä eikä pahasta. Tiede ei voita vaikeimpia sairauksia ja kuolemaa. Päinvastoin: juuri tieteen keinoilla ihmiskunta on kyvykäs tuhoamaan kaiken elämän maapallolta muutamassa tunnissa. Mitä pitemmälle tiede menee, sitä suurempi uhka on edessämme. Miksi?

Koska tiedettä harjoittaa syntinen ihminen. Moderni tiede on turmiollista hyvän ja pahan tiedon puusta syömistä – Jumalahan on suljettu tieteen piiristä pois! Ihminen luulee hallitsevansa tiedon ja saavuttavansa Jumalan vertaisuuden, onnellisuuden ja kuolemattomuuden.

Jumala kyllä antoi ihmisen tehtäväksi luomistyön tutkimisen, mutta yhdessä Jumalan kanssa ja Jumalan määrittelemin ehdoin. Vain silloin se olisi turvallista ja siunattua. Moni uskova tiedemies tekee työnsä ja valintansa rukoillen ja Sanaan turvautuen. He kunnioittavat kaiken Luojaa.

Moni ihminen turvautuu mieluummin tieteeseen kuin Jumalaan. Siitä on aika herätä. On aika herätä turvautumaan Jumalaan, joka on ainoa elämän lähde. On aika tunnustaa tieteen piirissä, että kaiken takana on suvereeni Luoja.

Arjen tekoihin

Eteemme annetaan vain yksi päivä kerrallaan. Kukin päivä tuo kohtaamisia ja tehtäviä. Eläkäämme kukin päivä rukoillen, Herran armon ja salatunkin johdatuksen varassa. Luetaan Sanaa, annetaan Sanan sulautua sisimpäämme. Laitetaan sitä käytäntöön. Annetaan Jumalan armon ja rakkauden virrata lävitsemme.

Yksi ihminen, yksi teko, yksi sana ovat tärkeitä. Asetutaan ihmisten rinnalle. Ei yläpuolelle eikä nöyristellen alapuolelle. Rinnalle!

Ollaan avoimesti ja rehellisesti sellaisia kuin olemme, armahdettuja syntisiä, joissa on jotain uuttakin vireillä. Olemme totuuden palveluksessa.

Jätetään Jumalalle suuret pelastusteot. Ihmetellään maailman menoa ja ennen kaikkea Jumalan armotekoja. Muistetaan, että rukouksessa on suuri voima. Annetaan Sanan tehdä tehtävänsä, sillä ne ovat itse Jumalan sanoja. Ja sanallahan Jumala loi koko huikean maailmankaikkeuden. Sanallaan hän myös pelastaa pienen ihmisen.

Saakoon Sanan suola maustaa ja säilyttää sinut ja lähipiirisi! Saakoon Kristuksen valo valaista sisimpäsi, ympäristösi ja elämäntiesi!

 

RUKOUS

Herra Jumala,
sinä olet antanut meille pyhän sanasi
ja kutsunut meidät viemään sen kaikkialle maailmaan.

Varusta meidät voimallasi.
Tee meistä palvelijoitasi, jotka noudattavat käskyjäsi
ja tunnustavat nimeäsi ihmisten edessä.

Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta,
joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee aina ja ikuisesti.
Aamen.