10. Turre-koira

VEKARAPOSTIA ETIOPIASTA

 

Kymmenes lasten lähetyskirje: Turre-koira!

Terrrveisiä Etiopiasta taas kerrran! Miten hurrrisee? Onko ky-kylmä? Meillä hurisee hyvin eikä ole yhtään kylmä. Näin marraskuun puolivälissä lämmintä on 25 astetta – tosin yöt ovat kylmiä. Mutta kyllä me Miikael ja Johannes vekarat pärrrjätään. Toista on niillä, jotka nukkuvat yönsä ulkona. Yksi niistä Turre-koira, jonka näimme kerran kaupan lähellä ruokaa etsimässä. Millaistahan sen elämä on ja mitä kaikkea se mahtaakaan nähdä? Annetaanpa Turren itse kertoa.

”Minä olen Turre-koira. Piskiksi monet kyllä minua haukkuvat ja heittävät kepillä. Minun isäni oli vaalea, iso komea noutajakoira, ja äitini pikkuneiti mäyräkoira. Isältä sain komean turkin ja ison pään, mutta äidiltä pikkuiset töpöttimet eli lyhykäiset jalat. Hullunkuriseksi minua väittävät, mutta mielestäni olen kyllä ainutlaatuisen komea: Etiopian komein koira! Niin siis isäni tuli ja meni, mutta äiti ruokki minua kunnes vieroitti maidosta. Sitten hän haukkui minut topakasti pystyyn ja sanoi, ”Hus piski kaupungille! Etsi omat luusi!” Niin minä kyynel silmäkulmassa vinkaisin hyvästit äidille ja lähdin suureen maailmaan pikkuisen, puoliksi sortuneen varaston kätköistä.

Arastellen ja pieni nälänpoikanen vatsassani lähdin etsimään uutta kotia ja luuta pureskeltavaksi. Töp töp, sanoivat pienet töpöttimet, kun mennä vilistin vatsalaukkaa katuja pitkin. Mutta hui, kuinka täällä onkin vaarallista. Autoja tulee sieltä ja täältä. Tööt tööt, kriik kriik, hurrur hurrur. Ja mikä kauhea pakokaasun krääsä – varsinkin täällä, missä vatsa viistää maata. Kyllä nuo nelipyöräiset kaasupöntöt päästelevät paljon enemmän kuin minä. Hyh hyh! Eikä liikennesäännöistä tietoakaan. Monta kertaa meinasin jäädä auton alle, mutta oli kuin taivaan enkeli olisi minua suojannut.

Mutta nyt kyllä pitää saada jotain purtavaa! Ehkä tuon pienen kaupan läheltä löytyisi jotain. Roskikset pitää penkoa tarkasti. Ei löydy mitään. Kiertelen ja kaartelen ympäriinsä edes pienen makupalan toivossa. Miksiköhän nuo pari penskaakin katsovat minua niin tarkkaan? Eivätkö ole koiraa ennen nähneet? No, eivät ainakaan yhtä komeaa kuin minä! Mutta nyt täytyy etsiä parempi paikka. Tuolta muuten tulee aivan taivaallinen tuoksu – sinne kipin kapin. Lihakoju! Nam. Pitää ihan kurottautua myyntiluukkua kohti. Tuolla ne herkku-palat roikkuvat koukuissa. Kyllä kärpästen kelpaa! Sinne vain joukolla pöllähtävät elämänsä paistia popsimaan. Viu viu – annapa minullekin jotain! Kops ja kiitos. Olipa siinä kiltti setä, kun heitti ison lampaan reisiluun kaluttavakseni. Ei se ihan tuoreelle maistu, mutta menettelee! Täällä moni lammas katoaa parempiin suihin joka päivä. Onneksi en ole lammas.

Enpä muuten ole ihan yksin makupaloja bongaamassa. Moni kaksijalkainenkin ruipelo kulkee käsi ojossa tai istuu kadun reunassa rääsyissään. Oho – onpa siellä kaksijalkaisten pienen pieniä pentujakin mukana. Eipä niidenkään äidit paljoa perään katso; etteivät vain jäisi auton alle. Odottelevat jotain paperilappusia tai pyöreitä metallinpalasia ohikulkevilta. Eihän niitä voi syödä? Taidanpa mennä hiukan tervehtimään näitä kaksijalkaisia. Varmaan ilahtuvat, kun näkevät komean olemukseni. Ainakin niiden pennut tykkäävät minusta kovasti! Mutta, mutta, miksi nuo isot ruipelot alkavat heittämään minua kivillä? Murrrurrr, sanon minä. Mikä ihmeen vesikauhuinen piski? Minä ainakin tykkään vedestä kovasti. Ai niin, äiti kertoi jotain jostain kamalasta taudista, johon moni meikäläinenkin on kuukahtanut, kun on eksynyt huonoon seuraan. Herra varjele tappelupukareista!

Taitaapa jo tulla ilta. Minun ja ystävieni on aika mennä nukkumaan. Hiukan tuosta niskasta pitää rapsuttaa muutama extra-kirrppu vek! Olisi isän ja äidin pitänyt tarkemmin miettiä töpsöttimieni pituutta. Näillä kun ei ylety joka paikkaan. No, tuolla näkyykin pari tuttua, Räksy ja Retu, loikoilemassa turpa maata pitkin, korvat lupsallaan ja toinen silmä puolittain auki. Sinne mukaan vaan! Olipa tämä jännä päivä. Siitä kiitos Taivaan Isälle. Onkin aika lausua Turre-koiran ikioma iltaruksaus: ”Viu, vau, mrr ja vuh – Kiitti Iskä murrreasta luusta, taivaan enkelin varrrjeluksesta ja kaikista uusista kaverrrreista! Kirrrppuja vähemmän, kiitti! Hiukka pitemmät jalat ja kiva töpsykkä typykkä murrrina-kaverrriksi, eiks joo? Herrrra Jeesuksen nimessä ja rrrauhallist yätä!”. Tällainen oli Turre-koiran tarina.

Miikael ja Johannes vekarat