Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

Katekismuksen opetus (kappale 29):

” Kaikki elämän lahjat tulevat Jumalalta. Hän antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille. Myös ihmisten työn ja toiminnan tuloksena syntyvä hyvä perustuu siihen, että Jumala pitää yllä maailman elämää.

Jumalan anteliaisuuteen luottaminen ei ole helppoa. Maailman köyhyys ja hätä saa meidät epäilemään Jumalan hyvyyttä. Leipä ja muu välttämätön puuttuu liian monelta ihmiseltä.

Isä meidän -rukous ohjaa meitä toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Jumalan hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että kaikilla on riittävä toimeentulo. Puutteenkin keskellä voimme uskoa, että Jumala on luvannut jatkuvasti pitää huolen meistä ja koko luomakunnasta.”

• Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. (Sananl. 30:8)
• Jeesus sanoi: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” (Matt. 6:26)
• Jeesus sanoi: ”Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
  (Joh. 6:33)

* * * * * * * * * * *

Juutalaisessa rukouksessa pyydetään Jumalaa siunaamaan sato. Leipä on Lähi-idän asukkaiden tärkein ravinto ja siten se on Raamatussakin kaiken ruuan vertauskuva ja edustaja. Leipä tarkoittaa kaikkea tarvittava ruokaa.

Tänä päivänä keskittää huomioon tähän päivään – ei kaukaiseen tulevaisuuteen, josta emme tiedä mitään. On tärkeää elää hetki kerrallaan. Toki menneisyys on nykyhetken perusta ja tuleva on suunta, jota kohden käymme Jumalan varassa.

Sana ”jokapäiväinen” on vaikeampi kääntää. Lähinnä se tarkoittaa ”loppumatonta” leipää. Se on leipää, joka riittää tänään ja tulevaisuudessa, ajallisesti ja määrällisesti.

Tässä rukouksessa siis pyydämme perusruokaa – ei herkkuja. Pyydämme ruokaa – ei vain itsellemme – vaan meille, yhteisöllisesti. Tämän leivän saamme Jumalalta lahjana. Sitä on kaikille riittävästi. Meidän vastuumme on jakaa sitä tasapuolisesti kaikille.

Ajalliset perustarpeemme ovat osa ihmisyyttä ja elämää. Jumala on luonut koko ihmisen ja koko elämän. Saamme pyytää Luojaltamme siunausta ajalliseen elämäämme, joka on tärkeä.

Jeesus puhui Jumalan huolenpidosta meitä kohtaan mm. Vuorisaarnassa. Saamme olla luottavaisin mielin. On hyvä tyytyä kohtuullisuuteen – se on sitä paitsi terveellistä.

Leipä on samalla syvä kuva hengellisestä täyttymyksestä Kristuksesta. Hän on elävä leipä, joka tulee taivaasta ja joka ravitsee meidät.

Kerran saamme nauttia taivaallista juhla-ateriaa, kun pääsemme perille kirkkauteen. Sitä ennakoi ehtoollinen pyhänä ateriana.

.

Anna meille meidän velkamme / syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meille velassa / meitä vastaan rikkoneet.

Katekismuksen opetus (kappale 30):

”Isä meidän -rukouksessa tunnustamme, että itsekkyytemme ajaa meitä eroon Jumalasta ja lähimmäisestä. Olemme täysin riippuvaisia Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Emme voi vedota omaan erinomaisuuteemme tai omiin ansioihimme. Joudumme joka päivä pyytämään: Herra, armahda meitä.

Rukous on luottamusta siihen, että Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden antaa varauksetta ja ilman ehtoja meille koko syntivelkamme anteeksi. Yhä uudestaan voimme turvata Jumalan sanaan, joka vapauttaa meidät syyllisyydestä ja antaa meille rauhan ja ilon.

Jumalan rakkaus saa meidät tekemään toisille niin kuin Jumala on tehnyt meille. Emme voi olla armottomia edes vastustajillemme, koska Jumala on ollut ja on jatkuvasti meille armollinen.”

• Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. (Ps. 103:13)
• Jeesus sanoi: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14–15)

* * * * * * * * * * *

Anteeksiantamus on kristinuskon ydin. Jumalan ja ihmisen välinen suhde perustuu yksinomaan sovitukseen ja sen tuottamaan anteeksiantoon ja uuteen elämään Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä on jokapäiväistä ja jokahetkistä todellisuutta meidän ja Jumalan välillä. Me tarvitsemme anteeksiantoa ja puhdistusta jatkuvasti läpi koko ajallisen elämämme. Vasta taivaassa meistä tulee synnittömiä, täydellisen puhtaita ja pyhiä.

Juutalaisuudessa anteeksiantamus liitettiin rukouksissa vain ihmisen suhteeseen Jumalaan, ei ihmistenvälisiin suhteisiin. Jeesus sen sijaan säännönmukaisesti puhuu anteeksiantamisen merkityksestä sekä Jumala-suhteessa että ihmissuhteissa.

Tässä rukouksessa meidän tulisi antaa lähimmäiselle anteeksi kaikissa tapauksissa, jopa riippumatta siitä, onko lähimmäinen edes pyytänyt anteeksi.

Rukouksessa puhutaan sekä velasta että synneistä riippuen siitä, luemmeko Matteuksen vai Luukkaan evankeliumikirjaa. Jeesus käytti arameansanaa khoba, joka sisältää molemmat merkitykset, jotka ovat pitkälti synonyymejä.

Isä meidän -rukous on jokapäiväinen rukous sen kaikilta osilta. Tarvitsemme leivän tavoin anteeksiantamusta joka päivä niin Jumalan edessä kuin ihmissuhteissakin. Anteeksiannon tarve ei ajoitu vain uskonelämän alkuun vaan se on kristityn jokapäiväistä, arkista elämää ja tarvetta.

Anteeksianto on ehdottoman välttämätöntä perheissä, kaikissa ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa. Ilman anteeksiantoa ihmissuhteet hajoavat ja katkeavat. Anteeksiantamus on ainoa kestävä tapa elää tässä maailmassa. Ilman anteeksiantoa on vain katkeruutta, vihaa ja loppumatonta kostoa.

Anteeksiantamuksen periaatetta tulee noudattaa erityisesti yksittäisten ihmisten välisissä suhteissa. Yhteiskunnan asiana on pitää oikeutta kunniassa. Anteeksianto ei tarkoita vääryyden hyväksymistä tai mitätöimistä tai yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta luopumista.

Samalla on tärkeää, että yksilö kykenee antamaan rikoksen tekijälle anteeksi, jotta hän itsekin vapautuu katkeruudesta, samalla kun rikollinen saa yhteiskunnan määräämän tuomion.

Monet pitävät anteeksiantamista heikkoutena mutta se on suurta vahvuutta.

• Jotkut pitävät kiinni kunniastaan ja taistelevat oikeuden puolesta eivätkä anna anteeksi.
• Kristitty kuitenkin antaa anteeksi ja taistelee oikeuden puolesta. Siinä on suuri ero!

Kaikki anteeksiantamus ja voima siihen kumpuaa Jumalasta. Kun ihminen saa kohdata tämän anteeksiantamuksen kohdallaan, se on uudistava ja mullistava voima, joka mahdollistaa anteeksiannon myös ihmissuhteissa.

Kun on itse saanut paljon, voi siitä antaa toisillekin. Tämä marssijärjestys on evankeliumia, suuri ilosanoma. Mikäli taas luemme ja ymmärrämme niin – että ensin meidän tulee antaa anteeksi lähimmäiselle, jotta Jumala sen jälkeen antaisi meille anteeksi – tämä on lakia.

Lain tarkoitus on osoittaa, että anteeksiantamus on välttämätöntä. Sen edessä joudumme toteamaan, että emme siihen pysty. Laki tuomitsee meidät rakkaudettomuudesta ja anteeksiantamattomuudesta. Jäljelle jää vain Jeesuksen ristin juuren luokse pakeneminen.

Emme silti saa katkaista näitä kahta ulottuvuutta toisistaan. Jos Jumala antaa minulle kaiken anteeksi, miksi en antaisi toisellekin anteeksi?

Tällaisena anteeksiantamus liittyy vahvasti myös rakkauden kaksoiskäskyyn, jossa rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen on liitetty läheisesti toisiinsa: sama rakkaus, useita kohteita.

Emme voi elää Jumalan rakkaudessa, jos kieltäydymme rakastamasta ihmisiä. Emme aidosti rakasta ihmisiä, jos kieltäydymme Jumalan rakkaudesta, koska ihmisessä ei ole aitoa rakkautta.

Anteeksiantamisen prosessiin on hyvä kuulua rukous rikkoneen ihmisen puolesta. Kun Job rukoili kolmen väärämielisen ja syyttävän ystävän puolesta, Jumala käänsi Jobin kohtalon.

Vain Jumala voi muuttaa minua ja rikkomuksen tehnyttä ihmistä. Rukous on paras tapa herättää muutokseen. Rukous sulattaa omaa vihaa ja ehkä jopa antaa näkökulmia siihen, miksi toinen on toiminut väärin.

Jumala ei lopulta väkisin muuta kenenkään sydäntä, jos ihminen siitä kieltäytyy. Rikkoja saattaa jäädä vihamieliseksi ja yhtä lailla rikottu voi jäädä katkeruuden ja koston valtaan.

Pitkäkestoinen viha tuhoaa lopulta sen kantajan, mutta anteeksiantamus ja rakkaus tuovat elämän. Vihastuminen, joka kohdistuu vääryyteen, on tervettä ja oikeutettua.

Anteeksianto on suuri lahja ja rakkauden täyttymys. Se on perusta kaikille suhteille ja koko elämälle Jumalan lahjana. Tätä lahjaa ja elämää saamme rukoilla kaikkien osalle.