Kahden maan kansalainen (24. su helluntaista)

KAHDEN MAAN KANSALAINEN

(24. su helluntaista)

 

 

EVANKELIUMI

Matt. 22: 15-22

Fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?”

Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: ”Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne.” He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” ”Keisarin”, he vastasivat.

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.

 

 

SAARNA

Jeesukselle viritettiin ansa. Hän opetti temppelissä ja ympärillä oli paljon kansaa kuulemassa. Lisäksi siellä oli temppelivartijoita ja roomalaisilla sotilailla oli hyvä näkö- ja kuuloyhteys. Tähän asti Jeesus oli pitkälti vältellyt kohtaamista juutalaisen uskonnollisen johdon kanssa. Hän oli toiminut pääasiassa Galileassa ja maaseudun kylissä. Nyt oli kuitenkin Jumalan aika, joka johtaisi ristille.

Jeesus oli vakava uskonnollinen ja osin poliittinenkin uhka. Hänen opetuksensa ja toimintansa saattoi fariseukset, saddukeukset, herodialaiset ja Sandhedrin neuvoston jäsenet kyseenalaiseen valoon. Pimeys oli paljastumassa ja siksi Jeesus piti raivata pois ennen kuin olisi liian myöhäistä. Jeesuksen toiminta uhkasi myös uskonnollisen kerman hyviä välejä roomalaiseen miehittäjään. Erityisesti herodialaiset eli Herodeksen suvun jäsenet ja kannattajat nauttivat roomalaisten suosiota. He ihailivat kreikkalaista kulttuuria.

Periaatteessa fariseukset vastustivat miehitysvaltaa, mutta käytännössä eivät nousseet kapinaan seloottien tavoin. Siksi fariseukset ja herodialaiset olivat toistensa vihamiehiä. Toinen vastusti roomalaisia mutta toinen suosi ja mielisteli heitä. Yllättäen he liittoutuivat keskenään. Nyt heillä oli yhteinen, vielä suurempi vihollinen: Jumalan Poika!

Ansa oli siis viritetty. Se oli varma ja toimiva. Jos Jeesus sanoisi, että veroa pitäisi maksaa, häntä syytettäisiin petturuudesta herodialaisten tapaan ja hän menettäisi siinä samassa kansansuosion. Jos hän sanoisi, että veroa ei pidä maksaa, temppelivartijat ja roomalaiset sotilaat ottaisivat hänet kiinni välittömästi kapinan lietsomisesta. Ansan virittäjät hykertelivät makeasti.

Tilanne on kuitenkin absurdi. Jumala on lähettänyt Poikansa, luvatun Messiaan pelastamaan kansansa sen synneistä ja tuomaan Jumalan valtakunnan maan päälle. Tämänkin nämä juutalaiset tahtoivat hylätä, mikä osoitti heidän luopumuksensa syvää tilaa.

Nyt meidänkin aikanamme maallistunut valtamedia ja näennäisuskonnollinen liike ovat yhdistäneet voimansa. Ei-kristillisiä arvoja ja vääristynyttä rakkautta markkinoidaan kaikella voimalla. Uskonnollisella puolella tämä sama kuorrutetaan näennäiskristillisiin sanoihin kuten Jumala, Jeesus ja rakkaus – mutta täysin Raamatulle ja kristinuskolle vieraalla tavalla. Raamattu on laitettu sivuun ja nyt kaikki määritellään uudestaan sen mukaan, mitä syntisen ihmisen sydän toivoo ja himoitsee. Jumalasta on tehty synnin siunaaja rakkauden nimissä.

Tätä maallisen ja muotojumalisen epäpyhää liittoa uhkaa vain kaksi asiaa: Jeesus Kristus ja Raamattu. Siksi ne on saatettava kyseenalaiseen valoon. Parhaiten se toteutuu kiistämällä Raamatun luotettavuus ja arvovalta. Niinpä he väittävät, että Raamattu on pelkästään inhimillinen kirja ja sellaisena monin tavoin vanhentunut. Siksi on aika päivittää kristillinen usko vastaamaan kaikkea sitä, mitä moderni, viisas ja hyvä ihminen nyt tietää ja ymmärtää. On elettävä jatkuvassa uskonpuhdistuksessa – puhdistaen sanat Jumala, Kristus ja rakkaus vanhoista luuloista ja täyttäen ne uudella, varmalla, modernin teologian tiedolla.

Tällä modernilla teologialla on kuitenkin yksi äärimmäisen vakava ongelma. Modernissa tieteessä tehdään yksi perustavaa laatua oleva perusolettama: Jumalaa ei ole tai ainakaan häntä ei saa ottaa lukuun. Niinpä koko maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen on pakko ollut syntyä tyhjästä. On keksittävä uskottavalta tuntuva selitys olemassaololle. Niinpä siihen tarvitaan miljardien vuosien mittainen alkuräjähdys- ja evoluutioteoria. Samalla menetetään koko elämän ja ihmisyyden arvo. Kaikki onkin syntynyt sattumalta. Kukin ihminen on olemassa vain silmänräpäyksen keskellä iankaikkisuutta. Vain vahvin selviää muutaman vuosikymmenen.

Tehdäänpä tieteellinen koe. Sinä voit muodostaa ystäviesi kanssa tieteellisen yhteisön. Otatte esille vaikkapa kännykän. Teette lähtökohtaisen perusolettaman: sitä ei tehnyt mikään persoonallinen olento. Tämän jälkeen teidän tehtävänne on keksiä, mikä tuo laite on ja miten se on syntynyt! Eikö olekin järjetöntä ja absurdia! Kun oikea vastaus suljetaan jo etukäteen pois, jäljelle jää vain vääriä vastauksia, joita pitää väkisin keksiä. Kännykkä on varmaankin syntynyt vuosimiljoonien saatossa. Ensin oli ihan pikkuinen, yksinkertainen kännykkä. Sitten vähän isompi ja monimutkaisempi… (Vrt. solu, joka on elävä, äärimmäisen monimutkainen ja itsensä kopioiva elämän perusyksikkö).

Juuri näin järjettömästi toimii viisas ihminen tieteessäkin. Vaikka tieteen avulla on saatu paljon oikeaa ja hyödyllistä tietoa, tieteen suuret perusteoriat ovat vailla todellisia todisteita. Tosiasiassa moni seikka viittaa siihen, että kaikki onkin saattanut syntyä paljon myöhemmin ja nopeammin kuin on luultu. Tieteen menetelmin ei ole mahdollista päästä aitoon maailman ja elämän alkuhetkeen. Toiseksi, Jumala loi valmiin, ”vanhan” maailman. Siksi ajanmääritykset ovat osin pelkkää teoriaa, koska emme tiedä oikeita lähtöarvoja. Kolmanneksi, ihminen ei ole täydellisen objektiivinen vaan subjektiivinen, rajallinen olento. Siksi tiedekään ei ole puhtaan objektiivista, mikä jo myönnetään nykytieteessä. Neljänneksi, harjoittaessaan tiedettä ihminen ei muutu synnittömäksi, totuuden vilpittömäksi etsijäksi. Tosiasiassa ihmiskunta elää kollektiivisessa kapinassa Luojaansa vastaan. Siksi tiedekin on valjastettu tätä tarkoitusta varten: Jumalaa ei ole – kaikki on syntynyt sattumalta!

Koska tieteen avulla ihmisen pitäisi tutkia ja ymmärtää elämää, mitään vaihtoehtoa ei tule etukäteen sulkea pois. Kaikki vaihtoehdot pitäisi pitää avoimina, niitä pitäisi punnita ja niiden tulisi käydä vertailevaa keskustelua keskenään. Siksi ns. älykkään suunnitelman malli pitäisi olla vahvasti esillä. Lopulta se on ainoa looginen, järkevä ja mielekäs selitys maailman, elämän ja ihmisen synnylle ja olemassaololle. Tyhjästä kun ei synny mitään – varsinkaan ei älykkäitä, tietoisia, ajattelevia, tuntevia, moraalisia, niin moneen kykeneviä ihmisiä, joilla on 100 000 miljardia solua ja kussakin solussa 3,2 miljoonaa koodiparia sisältävä dna. Persoonallisesta Jumalasta tällaista voi syntyä.

Erityisen ongelmalliseksi ”tieteellinen” ajattelu muodostuu teologiassa. Kun Jumala suljetaan jo lähtökohtaisesti pois, kuten modernissa teologiassa on tehty viimeisen 200 vuoden ajan, niin Raamatusta ei jää jäljelle yhtään mitään. Se on vain ihmisten kirjoittama oman aikansa ajattelun kuvausta, jolla ei välttämättä ole mitään relevanttia sanottavaa meidän aikaamme.

Oman pappiskoulutukseni aikana yhdessäkään opetuksessa ei ole pohdittu sitä, millainen Jumala on ja mitä hän tahtoo. Kaikki keskittyy siihen, miten ja milloin Raamattu on kirjoitettu ihmisten toimesta. Moderni teologia on ollut erityisen innostunut osoittamaan, että yksikään sen kirja ei ole kirjoitettu sen nimeä kantavan henkilön kädellä. Sen mukaan kukin kirja on kirjoitettu paljon myöhemmin eikä se siten ole luotettava, alkuperäinen kuvaus tapahtumista vaan jotain paljon myöhemmin sepitettyä. Modernin, liberaalin (uskosta vapaan, epäuskon täyttämän) teologian rinnalla on aina ollut Raamattua kunnioittavaa, konservatiivista tutkimusta, jonka mukaan ei ole mitään syytä epäillä Raamatun kirjojen luotettavuutta ja alkuperäisyyttä.

Kaiken tämän ”tieteellisen” ajattelun myötä niin luonnontieteessä kuin teologiassa, on näppärää kyseenalaistaa Raamattu ja Raamatun Jeesus Kristus. Kun Jeesuksen aikana hänet saattoi kohdata suoraan, nyt hänen vastustajansa yrittävät saada Jeesuksen pois päiviltä kieltämällä Raamatun.

Ansa oli siis täydellinen ja ansan virittäjät hykertelivät makeasti. Mutta mikä oli Jeesuksen vastaus? Se ei ollut pikkunäppärä vaan todella syvällinen vastaus.

”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.”

Jumala on säätänyt esivallan, jolla on tiettyjä tehtäviä. Verotus on yksi sellainen, jolla tulisi hoitaa yhteisiä asioita yhteiseksi parhaaksi. Toki Rooma käytti veronsa pitkälti sotimiseen ja oman hallintonsa ylläpitämiseen. Lisäksi juutalaisuudessa oli voimassa kuvakielto. Jumalasta ei saanut tehdä minkäänlaista kuvaa. Koska ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi, ei ihmistäkään saanut piirtää tai kuvata taiteen keinoin. Siksi juutalaisten rahoissa ei ollut ihmisen tai hallitsijoiden kuvia. Sen sijaan roomalaisessa rahassa oli keisarin kuva. Hurskas juutalainen ei voinut käyttää sellaista rahaa.

Tilanteessa Jeesus pyysi saada denaarin kolikon esille. Koska siinä oli keisarin kuva, se merkitsi hänen omistusoikeuttaan. Perimmältään kaikki denaarit kuuluivat keisarille, mutta ihmisillä oli sen käyttöoikeus keisarin hyvästä tahdosta. Niinpä Jeesus sanoi, että antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu. Itse asiassa denaari oli hurskaalle juutalaiselle luvaton raha, koska siinä oli keisarin eli ihmisen, suorastaan epäjumalan kuva. Käytännössä Jeesus samalla otti myönteisen kannan verotukseen. Raamatussa meitä kehotetaan kunnioittamaan esivaltaa ja maksamaan verot. Jumala on luonut esivallan.

Jeesuksen vastauksen toinen osa tarkoitti tätä: Koska ihmiseen on painettu Jumalan kuva, me kuulumme Jumalalle. Siksi meidän tulee antaa itsemme kokonaan hänelle – ei ainoastaan kymmenyksiä. Hän on Luojamme ja omistajamme. Hänellä on tarkoitus elämällemme. Antakaa Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.

Jumala on luonut kaiken elämän, ajallisen ja iankaikkisen, ”maallisen” ja ”hengellisen”. Alun perin nämä olivat yksi eheä, erottamaton kokonaisuus. Hengellisyys ei rajoitu vain sunnuntaihin ja kirkon seinien sisäpuolelle vaan se täyttää kaiken elämän. Niinpä kaikki on tärkeää – ajallinen ja iankaikkinen elämä, tavallinen arkielämä ja hengellisyys.

Hyvässä mielessä olemme kahden valtakunnan kansalaisia niin, että elämme tätä näkyvää ajallista arkielämää oman maamme ja maailmamme kansalaisina mutta samalla niin, että taivaan todellisuus on kaikessa näkymättömästi läsnä.

Huonommassa mielessä todellisuus ei ole näin yksinkertainen ja mukava. Ihminen ja ihmiskunta on syntinen ja sellaisena kapinassa Luojaansa vastaan. Jaamme tämän todellisuuden uskovinakin. Olemme syntisiä, mutta Kristuksessa armahdettuja ja uudistettuja.

Siksi meidän tulee hyvässä mielessä ”Antaa keisarille, se mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu”. Me elämme ajallisessa todellisuudessa rakentaen maailmaa Jumalan hyvän tahdon mukaisesti, esivaltaa kunnioittaen, veroja maksaen, yhteistä vastuuta kantaen.

Mutta huonommassa mielessä meidän tulisi ”Antaa itsestämme pois kaikki sellainen synti ja epäjumalanpalvonta, joka meissä aina riippuu kiinni”. Tässä keisari edustaa saatanaa ja syntiä. Meidän on luvatonta pitää mitään sellaista, mitä ”jumalaton” denaari edustaa.

Koska Jumalasta on kaikki ja kaikki kuuluu hänelle, Jumalan ja hänen tahtonsa kunnioittaminen nousee kaiken yläpuolelle. Silloin kun esivalta säätää ei-kristillisiä, moraalittomia lakeja, meidän ei tule niitä noudattaa yksityisesti. Usein tällainen väärä laki vain mahdollistaa syntisen toiminnan mutta ei velvoita siihen. Tällöin sillä ei ole meille välitöntä ongelmaa. Emme yksinkertaisesti toimi sen mukaan eikä siitä tule meille mitään sanktiota. Ongelma koituu ajan myötä, kun moraalittomuus ja pimeys kasvaa yhteiskunnassa. Esivalta voi säätää myös lakeja, joissa velvoitetaan toimimaan väärin tai kielletään julistamasta evankeliumia tai opettamasta Raamattua.

Neuvoston jäsenet kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut. (Apt 4:18-22)

Suomessa me nautimme tällä hetkellä maailman korkeimmasta elintasosta ja turvallisimmasta yhteiskunnasta. Siitä lankeaa suuri kiitos kristilliselle työlle ja perinnölle: kirjakieli, lukutaito, koululaitos, sosiaaliturva, sairaanhoito, perusarvot, kansainvälinen kehitysyhteistyö jne. Kuitenkin kaikki tämä on rapautumassa. Kansa ja esivalta on etääntymässä Jumalasta. Sen myötä monenlainen tarkoituksettomuus, masennus ja epätoivo on kasvamassa. Maamme on velkaantunut pahasti ja siksi elintasoa on leikattava yhä suuremmassa määrin.

Nyt tarvittaisiin uutta uskonpuhdistusta, jossa palattaisiin takaisin Raamattuun. Se uudistaisi kansamme sydämen ja antaisi motivaation suloisen Suomemme rakentamiseen mielekkäällä tavalla. Siinä Jumala olisi kaiken perustana, keskuksena ja päämääränä. Siinä jokaisella olisi oma tärkeä paikkansa ja tehtävänsä. Siinä jokaisesta pidettäisiin tasapuolisesti huolta. Siinä tieteenkin avulla löydettäisiin luotettavaa tietoa, jonka avulla voitaisiin rakentaa parempaa maailmaa vastuullisella, kestävällä tavalla.

Siksi Jeesuksen sanat olisivat tänäänkin avain todelliseen elämään:

”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.”

 

 

Rukous:

Kaikkivaltias Jumala,
taivaan ja maan Herra.

Sinä olet antanut meille maallisen esivallan
turvaamaan järjestystä
ja hoitamaan yhteisiä asioita.

Vaikuta niin, että se on tehtävissään sinun palvelijasi.
Auta meitä noudattamaan lakia ja oikeutta.

Sido omatuntomme sanaasi,
niin että sinun tahtosi olisi
kaikissa tilanteissa ylimpänä lakinamme.

Anna kansallemme todellinen herätys.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.