Tulisessa ahjossa

TULISESSA AHJOSSA

.

Kiitos Herra, että saan

eteesi tulla uudestaan,

heittäytyä taakkoineni

ansiotta synteineni

veresi puhdistettavaksi

muuttua lapsenkaltaiseksi.

* * *

Kiitos Herra, että varassasi

aina saan olla turvissasi

kasvaa Sinun koulussasi,

oppia aakkosia sanasi

juosten, kävellen, ryömien,

monin tavoin kompastellen.

* * *

Kasvukivut ovat toisinaan

tuntuneet kovilta aikoinaan,

tuli on polttanut ahjossasi

epäpuhtaudet sisältäni.

Olen joutunut itsetutkisteluun,

syiden ja seurausten tarkasteluun.

* * *

Omat voimat kokonaan katosivat,

hyvät luulot itsestä poistuivat,

näkökykyni alkoi kehittyä,

uusi näkökulma ilmestyä.

Ahjossa opin vähitellen

itsekkyyteni mielettömyyden.

* * *

Kovassa tulisessa ahjossasi

näin syntisen olemukseni,

ylpeyteni monet puolet,

raadollisuuteni pahat nuolet,

ei ollut puolustautumista,

tarvitsin suunnanmuutosta.

* * *

Tuli jatkoi polttamistaan

pintaa syvemmältä ilmaisuaan,

en voinut vastaan pyristellä,

koko skaala piti läpikäydä.

Kovuuteni oli ilmiliekeissä

kuonan oli täysin lähdettävä.

* * *

Ensin taistelin sitä vastaan,

pala palalta murruin uudestaan,

särkyminen kesti aikansa,

kunnes tyydyin koetukseensa.

Tämäkään ei vielä riittänyt,

ennen kuin olin tahtonsa ymmärtänyt.

* * *

Hiljaisuuden koulussa opin,

kun siinä tarpeeksi kauan olin,

kuuliaisuuden alkeita,

nöyryyden ensi askeleita,

riippuvaisuutta Kristuksesta,

rististä ja ylösnousemusvoimasta.

* * *

Koetuksen helteet jatkuivat,

äärimmäiset keinot ilmaantuivat,

ymmärsin paremmin rajallisuuteni,

avuttomuuteni ja armottomuuteni.

Tarvitsin Jeesusta kaikkeen joka hetki

apuaan joka punainen minuutti.

* * *

Apu alkoi kelvata minulle,

kun tuli poltti syvemmälle.

En uskaltanut elää ilman Häntä,

etten olisi pahoittanut mieltänsä.

Pyysin apuaan asenteisiin, suunnitelmiin,

ajatuksiin, sanoihin ja toimintoihin.

* * *

Huokaisin jatkuvasti puoleensa,

tahdoin elää Kristus-riippuvaisena.

Halusin olla yhtä mieltä kanssaan

tulisestakin ahjosta minua kohtaan.

Annoin Hänelle luvan hallita kaikkea,

ajatusteni, luonteenikin ailahtelua.

* * *

Opin jotakin jaloudesta, pyhyydestä,

Herran armon äärettömyydestä,

majesteettisuudesta, ihanuudestaan,

Isän rakkauden luonteestaan.

Näin Hänen hallintavoimansa

kipeiltä tuntuvissa tilanteissa.

* * *

Muutos alkoi ilmetä sisälläni,

tahdoin tulensa polttavan kuonani,

vaikka se tuottaisi tuskaa lisää,

tahdoin päästä lähemmäksi Isää.

Isän rakkaus tulen keskellä

tuli tuntuvaksi Kristuksen ristillä.

* * *

Tulen jälkeen oli tyyntä, hiljaista,

yliluonnollista Herran läsnäoloa.

Tällaista yhteyttä kanssansa

ei ollut ennen edes ajatuksissa,

todellista rauhaa ja lepoa,

sisimmässä soi kultatiukunsa.

* * *

Nyt en kaihda enää tultansa,

vaan janoan tahtonsa toteutumista,

mitä se sitten merkitseekin,

se on minulle tarpeen vastakin.

Kiitän Herraa joka tilassa,

Hän on kanssani aivan kaikessa.

.

Maija Vekara