UUSI TIE -LEHTI / Pääkirjoitus 14.9.2016
Leif Nummela
päätoimittaja, teologi, kirjailija
AVIOLIITTOKESKUSTELUA ON JATKETTAVA
Uuden parisuhdelain toinen keskustelukierros julkisuudessa alkoi, kun 106 195 suomalaisen allekirjoittama kansalaisaloite avioliiton säilyttämiseksi miehen ja naisen liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi luovutettiin eduskunnalle kesäkuussa. Ensimmäinen keskustelukierros käytiin jo ennen kuin eduskunta hyväksyi kyseisen lain helmikuussa.
Ensimmäisen keskustelukierroksen aikana korostettiin, miten tärkeää tästä asiasta on keskustella. Nyt toisen kierroksen aikana on kuultu hämmästyttäviä puheenvuoroja, joiden sisältö on käytännössä ollut se, ettei tästä asiasta oikeastaan pitäisi enää keskustella. Tähän lakiin ei joidenkin mielestä enää pitäisi puuttua, koska se on jo hyväksytty. Demokratiassa keskustelu voi kuitenkin jatkua, ja päätöksiäkin voidaan tarpeen tullen muuttaa. Ottaen huomioon, miten merkittävästä asiasta on kysymys, on varmaa, että keskustelu avioliitosta ja perheestä tulee jatkumaan kirjaimellisesti maailman tappiin.
Keskustelu on tietenkin ajoittain tunnepitoista. Ne, jotka puoltavat avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen liittona, ovat vedonneet vahvasti muun muassa lasten oikeuksiin ja etuun kasvaa äitinsä ja isänsä kanssa. Tähän on useassa yhteydessä reagoitu sanomalla, että siitä puhuminen syyllistää suuren joukon ihmisiä, kuten eronneet, yksihuoltajat ja tietysti samaa sukupuolta olevat parit, joilla on lapsia kasvatettavanaan. Monelta kannalta tarkasteltuna on totta, että lapselle on parasta kasvaa yhdessä isänsä ja äitinsä kanssa, joten tämä syyllisyyden kokeminen on varmasti jossakin määrin väistämätöntä. Tämän takia ei kuitenkaan pitäisi tukahduttaa koko keskustelua.
Muistan, kuinka lastemme ollessa pieniä koin joskus syyllisyydentunteita siitä, että olin aika paljon poissa kotoa työni vuoksi nuorten parissa ja lasten kasvattaminen silloin lankesi vaimoni harteille. Koettu syyllisyys oli kuitenkin myös hyvä asia. Se auttoi miettimään omaa ajankäyttöään. Se auttoi myös ymmärtämään vaimon näkökulmia ajankäytöstä.
Kaikki syyllisyyden kokeminen ei ole pahasta. Jos lasten parhaasta keskusteleminen aiheuttaa meille aikuisille syyllisyydentunteita, meidän tulee kyetä käsittelemään niitä ja jatkamaan keskustelua niistä huolimatta. Emotionaalisesti vaativa avioliitto- ja perhekeskustelu on ehdottomasti parempi kuin keskustelun tukahduttaminen.
Ajankohtaisessa keskustelussa on myös usein toistettu ajatus, jonka mukaan kaikki perhemuodot ja kaikki ”rakkaus” on samanarvoista. Tämä yleistys ei tietenkään pidä paikkaansa. Rakkauden nimissä on historian aikana tehty monenlaista ilmeisen väärää, eivätkä kaikki mahdolliset perheen muodot ole pidemmän päälle kestäviä. Sekä rakkaus että perhe vaativat perustellun ja kestävän määritelmän. Kristillinen avioliitto- ja perhekäsitys tarjoavat sen.
uusitie.com/aiheet/paakirjoitukset