Papin kirkas kruunu…

PAPIN KIRKAS KRUUNU

Tässäpä sitä papeiksi kasvetaan ja papin kirkasta kruunua päähän sovitetaan.
Tehtävä varsin vaativa lie, Herra kyllä auttaa, kenties.

On pappi varsin monitaitoinen heppu, ei lopu häneltä konstien reppu.
Laulaa pappi kuin taivaan enkeli, puhuu kuin Runeberg, saarnaa kuin Johannes Kastaja ja evankeliumia julistaa kuin Pelastaja.

Rukouksesta ovat polvet kuin kamelin, vaan salassa hartautta harjoittaa pittää – muuten toiset ylihengelliseksi mittaa.
Päivän rukoushetket siltanaan, piilossa kotikammiossa taikka viraston vessassa, virtanaan.
Tosin kummastusta herättää, ellei nokkelasti taida selittää.

Papin kello on tärkeä, sillä muuten kiireessä ei kerkeä.
Päivittäin 36 tuntia saa vääntää – 24 tuntia Herran työhön kääntää, 12 on perheelle määrätty ja loput hyvällä omallatunnolla itselle säädetty.

Paavalin tavoin evankelista pappi on taitava. Saalista tosin ei saa, ellei jaksa itseään vaivata.
Kaikille kaikkea papin olla soisit – jotta edes yhden sieluparan Herralle toisit.
On hällä jokaista poppoota varten omat lukulasit, jotta Herran Sanaa oikein julistaisit.
On körteille yhdet, lestadiolaisille toiset, viidesläisille kolmannet, liperaaleille omansa ja tavalliselle kirkkokansalle somansa.
Raamattua näin sopivasti selitetään ja papin taskuja lukulaseilla venytetään.

Sielujen hoidossa on pappi mitä parhain. Ongelmat hän löytää jo varhain.
Kuin sipuleja pappi sieluja kuorii ja oikealle tielle hän murheelliset luovii.
Pappi ajatuksetkin lukea taitaa. Tuo tuolla yksinäisyyteensä ystävää kaipaa. Nuo taas kirkon kaukaa kiertää, sen pappi jo viisaasti tietää.
Aina on oikein osuttava, muuten on yhden taas kirkosta erottava.

Munkkilatinaa, muinaiskreikkaa ja vanhaa hepreaa papin osattava on hyvin, onhan se taidoista jaloin ja pyhin.
Papin ja maallikon välille säätyero on luotu, kun papin kaanaan kielellä julistaa on suotu.

Toimitukset pappi hoitaa kauniisti, on aina seremoniamestari auliisti.
Lapsen kasteen armoon vaivuttaa, hääparin Jumalan rakkauteen taivuttaa ja sielun taivaan kirkkauteen kaiuttaa.

Kirkkoveneen pappi taivaan portille soutaa, vaan kansa huoleti penkeillä kuorsata joutaa.
Hoitaa hommat kapteenin, perämiehen ja soutajan, on osa muiden autuaan nukkujan.
Pappi yksin hulluna häärii, mutta juuri siitä hän paljon rahaa käärii.

Pyhityksessä pappi on mitä puhtoisin, eihän hän muuten paimen olisi suotuisin.
Tosin samalla syntinenkin olla sais, muuten vieroksuvat: fariseus olla tais…

Ulkoisesti pappi aina hyvältä näyttää. On siisti, somia ja komia.
Valkoisissa vaatteissa Kristuksen vanhurskautta käyttää.
On sydän uskon, toivon ja rakkauden täyttämä, sekä kasvot lempeyden sävyttämä.
Vatsa kestää kahvit, kakut ja piirakat, seurapiirit valloittaa sanat sopivat.
Päivä pitkä papin lie, mutta siunauksesta toiseen se vie.

On papin toimi hieno ja ylväs. Kukapa papiksi tahtoisi ei – olisi kuin Herran temppelin pylväs.
Hei, papin kruunua jo sovittelen ja itseäni kuulostelen.
Kaikki selvää on, paitsi yksi kysymys mahdoton.
Papiksi jos tulen – kuka sitten… minä olen?

En ole kuin tuo pappi armas, olen vain ihminen ja Herran tyhmä lammas.
Papin kirkas kruunu mennä saa. Silti varma olen – Herra armahtaa.
Tällaiseksi kun loit, käyttöösi minutkin ottaa voit.
Riittää pappi tavallinen, voi sitten olla armollinen.
Herran kirkkaus kaikki täyttää, armo riittää
– näin Sana näyttää ja Jumala meidät Kristukseen liittää.

 

Kimmo Malinen