KRISTITYN PARANTUMINEN – Vieläkö Jumala parantaa?
Aiheemme johtaa kysymään, mikä on terveyden, sairauden ja kuoleman merkitys meille. Terveys on kallis asia, mutta usein me emme huomaa olla siitä kiitollisia. Vasta kun sairaus muodossa tai toisessa kohtaa meitä, huomaamme terveyden arvon. Yllättävää on sekin, että moni pitää kiinni sairaudestaan eikä tahdo parantua.
TAHDOTKO TULLA TERVEEKSI?
Tahdotko sinä tulla terveeksi?
- Tahdotko päästää irti anteeksiantamattomuudesta, katkeruudesta, vihasta ja kateudesta?
- Tahdotko suostua arvokkaaksi, rakastetuksi ihmiseksi vai pidätkö kiinni ihmisten lausumista valheista ja loukkauksista?
- Tahdotko elää Jumalan tahdon mukaista elämää, moraalisesti kestävällä tavalla ja saada sielullesi rauhan? Tahdotko pyytää anteeksi ja ottaa vastaan täydellisen, ehdottoman anteeksiantamuksen?
- Tahdotko vaalia keskeisiä ihmissuhteita ja pyrkiä rauhaan ihmisten kesken?
- Tahdotko elää terveellisesti, liikkua säännöllisesti, syödä kohtuullisesti, nukkua riittävästi?
- Tahdotko mennä reippaasti lääkärille, kun huomaat olevasi sairas?
- Suostutko sielunhoitoon tai kristilliseen terapiaan silloin, kun sinä sitä tarvitset?
- Saako puolestasi rukoilla, olipa sinulla mitä tahansa?
- Luotatko Jumalaan, että hän vastaa sinulle sopivimmalla tavalla – epätäydellisesti ajassa, mutta täydellisesti iäisyydessä?
Vai tahdotko sinä
- pitää kiinni kaikesta siitä, mikä taakoittaa, tukahduttaa, rikkoo, sairastuttaa ja kuolettaa sinua ja samalla tehdä hitaan, mutta varman itsemurhan?
Yllättävän moni tahtoo toimia näin, ainakin jossakin suhteessa.
SAIRAUDEN MONET KASVOT
Sairaus voi olla
- puhtaasti fyysinen, jolloin sen syynä on perimä ja ympäristön yhteisvaikutus, sekä osin myös ihmisen omat elintavat – fyysinen sairaus taakoittaa ihmisen mieltä ja psyykettä
sekä vaikuttaa usein myös ihmisen hengelliseen tilaan; - psyykkinen rasitus- tai sairaustila, joka ottaa usein, ellei jopa aina, fyysisiä muotoja ja useimmiten heijastuu myös ihmisen hengellisyyteen;
- epätervettä hengellisyyttä tai jopa altistumista demonisille voimille, mikä rasittaa ja sairastuttaa myös sielua ja ruumista.
Ihminen voi siis sairastua fyysisesti, psyykkisesti ja myös hengellisesti. Usein nämä kietoutuvat yhteen. Ihminen on jakamaton kokonaisuus.
Ihmisyys, elämä ja terveys kolmessa suhteessa
Sairautena käsitetään yleensä vain se, mitä on ihmisessä itsessään – fyysisesti, psyykkisesti ja hengellisesti. Tämä on varsin suppea näkemys.
Ihmisyys, ihmisenä oleminen, elämä, hyvinvointi tai pahoinvointi liittyy aina ihmisen suhteisiin. Niitä on kolmenlaisia:
- Suhde omaan itseemme: fyysiseen olemukseemme, sieluumme ja henkeemme.
Sen lisäksi, että ihmisellä voi olla fyysisiä vaivoja ja sairauksia, ihmisen mieli voi olla ahdistunut, masentunut, pirstoutunut, sairastunut. Ihminen voi kokea itsensä täysin arvottomaksi. Hän voi jopa vihata itseään. Ihminen voi kadottaa itsensä, arvonsa, merkityksensä ja tarkoituksensa. Ihmisen elämäntavat voivat olla hyvin vahingollisia itselleen. Ihmisen henki ei ole avoin Jumalalle. Hän täyttää hengellisen tyhjiönsä henkisyydellä ja voi lopulta pahoin. - Suhde lähimmäiseen ja luomakuntaan: ihmisellä ei välttämättä ole toimivia, rakentavia, elämää tukevia ihmissuhteita. Ihminen voi syrjitty, halveksittu tai vihattu, tai sitten hän itse kohtelee toisia välineellisesti. Hän ei ehkä näe luomakunnan kauneutta ja arvoa eikä osaa nauttia Jumalan luomistyöstä. Suhde luontoon voi olla välinpitämätön tai tuhoava.
- Suhde Jumalaan: ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ihminen on terveellä tavalla ihminen vain, jos hänellä on eheä suhde Luojaansa. Jos tämä yhteys puuttuu, hän on hengellisesti kuollut. Suhde voi olla ihmisen puolelta hyvin kapea tai vääristynyt, mikäli hän elää epäterveessä hengellisyydessä. Tämä taakoittaa ja sairastuttaa häntä.
Parantumisen ydin ja lähde
Parantumisen ydin ja lähde on ihmisen suhde Jumalaan Kristuksen kautta. Kun ihminen suostuu tähän suhteeseen ja antautuu Jumalan armotyön kohteeksi, kokonaisvaltainen parantuminen voi alkaa. Eheä suhde Luojaamme eheyttää, parantaa ja vahvistaa henkeämme, sieluamme ja ruumistamme. Koko ihminen voi paremmin.
”Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.” (2. Moos. 26:15).
Evankeliumi tuo ihmiselle kokonaisvaltaisen pelastuksen, shalomin, joka merkitsee rauhaa, hyvinvointia, runsautta, iloa. Jumala antaa tämän kaiken – omalla aikataulullaan ja tavallaan.
Tässä Jumala käyttää hyvin monenlaisia välineitä. Pyhä Henki käyttää instrumenttinaan pyhää Sanaansa (evankeliumia ja lakia), synnintunnustusta ja -päästöä, kastetta, ehtoollista, kristillistä seurakuntaa, uskovia ihmisiä sielunhoitajina ja lähimmäisinä, armolahjoja, lääkäreitä, terapioita, lääkkeitä, luontoa ja luonnon antimia, yhteiskunnan palveluja, ihmisen omaa aktiviteettia, hyviä elintapoja, musiikkia, taidetta jne.
Samalla tiedämme Raamatun ja yleisen elämänkokemuksen perusteella, että Jumala ei lupaa täydellistä terveyttä, onnea ja hyvinvointia maan päälle. Nykyinen aika ja maailmamme on pimeä kuolemanvarjon laakso. Monen ahdistuksen kautta kuljemme taivaaseen. Vihollisistamme viimeinen on kuolema. Se kukistetaan osaltamme vasta ylösnousemuksessa. Siihen asti kuoleman ja sairauden voimat jylläävät meissä.
JUMALA TAHTOO PARANTAA MEIDÄT!
Tästä kaikesta huolimatta JUMALA TAHTOO PARANTAA MEIDÄT! Siksi Jeesus kuoli ristillä puolestamme. Siksi Jeesus nousi ylös kuolleista. Siksi Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan – luomakunnan, jossa ei enää ole syntiä, kärsimystä, sairauksia eikä kuolemaa. Siksi: Jumala on ehdottoman tosissaan ja hän lopulta tekee, minkä lupaa! Hän parantaa meidät!
Entä, mikä on meidän vastauksemme, kun hän kysyy: Tahdotko tulla terveeksi? Tahdotko ottaa vastaan parantumisen ja pelastumisen lahjan, sekä niihin kuuluvan vastuun itsestäsi ja elämästäsi?
Parantuminen on syvästi vastuun ottamista itsestä ja elämästä. Se on itsemme, Jumalan ja myös läheistemme rakastamista. Ihmisen osa on suostua Jumalan pelastavan, rakastavan työn kohteeksi ja elää yhdessä ja yhteistuumin Jumalan kanssa vastuullisesti, armon varassa.
JEESUS ON PARANTAJAMME SILLOIN JA NYT
Jeesus Kristus paransi paljon ihmisiä Jumalan voimalla. Hänestä kerrotaan näin:
Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Hänen maineensa levisi sieltä koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset – niin pahojen henkien vaivaamat kuin kuunvaihetautiset ja halvaantuneetkin – ja hän paransi heidät. Hänen perässään kulki suuri joukko ihmisiä. (Matt 4:23-25). Jeesuksen työ oli ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista! Hän kohtasi, kuunteli, kunnioitti, armahti, auttoi, uudisti, paransi, vapautti ja pelasti.
Jeesus valtuutti seuraajansa jatkamaan evankeliumin julistamista, palvelemista ja mm. sairaiden parantamista. Tämä on annettu kristillisen seurakunnan tehtäväksi kautta aikojen:
Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.” (Mark 16:15-18,20)
Oma kokemukseni tässä jatkumossa
Kun puolestani on rukoiltu tai olen itse rukoillut, olen saanut parantua yhdessä hetkessä, silmänräpäyksessä yli neljä kuukautta jatkuneesta vaikeasta sydänlihaksen tulehduksesta, voimakkaasta eläinallergiasta ja muutamasta pienemmästä vaivasta. Jotkut parantumiset ovat tapahtuneet pitemmän ajan kuluessa.
Lisäksi olen saanut rukoilla ystävieni puolesta, jolloin monet ovat kokeneet parantumista tai vapautumista. Voimakkain kokemus oli tilanne, jossa kovassa kuumeessa ja ankarassa vatsataudissa ollut henkilö parani niin, että hän hypähti välittömästi ylös sairasvuoteelta ja sanoi: Kuinka ihmeessä oloni voi muuttua näin! Kuume hävisi ja hän käveli suoraan jääkaapille syömään. Tuossa tilanteessa rukoilin hiljaa hänen puolestaan eikä hän edes tiennyt, että rukoilin. Rukouksessa näin näyn Jeesuksesta, joka laski kätensä tämän henkilön ylle. Tämä parantumis-kokemus oli tälle henkilölle äärimmäisen tärkeä ja lohduttava myös Jumala-suhteen kannalta.
Samalla on todettava, että kaikki eivät ole parantuneet ja eräs vakavasti sairas läheiseni kuoli nuorena, vaikka hänen puolesta rukoiltiin todella paljon. Näissä tilanteissa olen kokenut, että Jumala on käyttänyt minun ja läheisteni sairauksia hyviin tarkoituksiinsa minun itseni tai lähimmäisteni parhaaksi. Jumalalla on ajallisia ja iankaikkisia hyviä päämääriä, joita me näemme ja ymmärrämme vain hyvin kapeasti ja lyhytnäköisesti, jos ollenkaan.
SAIRAUKSIEN SYITÄ
Geneettiset muutokset
Sairaudet liittyvät usein ihmisen geneettisiin muutoksiin, ns. geenivirheisiin. Ihmisillä tunnetaan noin 30 000 erilaista sairautta. Ihmisen perimä heikkenee sukupolvien myötä ja geenimuutokset lisääntyvät. Muutokset aiheuttavat toimintahäiriöitä ja sairauksia, erityisesti syöpää. Esimerkiksi 60-vuotiaalla ihmisellä on noin 40 000 mutaatiota per jokainen ihosolu ja koko ihmisessä on yhteensä biljoonia mutaatioita.
Geenivirheiden myötä sairauksien määrä kasvaa ja ihmisen maksimielinikä lyhenee, vaikkakin korkea elintaso ja lääketiede jossain määrin sitä kompensoi.
Luominen ja syntiinlankeemus
Ihmisen perimän heikkeneminen sopii täydellisesti yhteen Raamatun ilmoituksen kanssa. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja täydelliseksi. Ihmisen perimä oli virheetön. Hän ei sairastanut eikä kuollut. Mutta sitten tapahtui jotain dramaattista: syntiinlankeemus. Tästä Jumala varoitti ihmistä.
”Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinun pitää kuolemalla kuoleman” (1 Mooseksen kirja 2:17).
Mutta ihminen söi ja kuoli – ensin hengellisesti (ero Jumalasta) ja myöhemmin ruumiillisesti (ero ajallisesta elämästä): ”Maasta sinä olet ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman” (1 Mooseksen kirja 3:19). Psyykkisesti, sielunsa tasolla ihminen menetti syvimmän tajun siitä, kuka hän todella on.
Ympäristön muutokset
Ihmisen syntiinlankeemuksen myötä koko luomakunta koki kirouksen: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi… orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle” (3:17-18).
Jumala loi ihmisen edustajakseen ja luomakunnan hallitsijaksi maapallolle. Kun ihminen turmeltui, on luonnollista, että ihmisen valtakuntakin turmeltui, varsinkin kun hän liittoutui saatanan kanssa. Olisi luonnotonta, jos syntinen ihminen saisi elää paratiisissa. Silloin hän ei koskaan haluaisi katua eikä kääntyä Luojansa puoleen. Juuri sitähän syntinen ihminen haluaisi: elää syntisenä paratiisissa.
Niinpä ihmisen elinympäristö alkoi muuttua epäedulliseksi. Maasta tuli todella kirottu. Kuolema, tappaminen, sairaudet, kärsimys tulivat kaiken elävän osaksi. Syntisenä ihminen itse alkoi tuhota elämän edellytyksiä ympäriltään – itsekkyydellä, ahneudella, riistolla, sodilla, jne.
Nyt me todellakin elämme kuoleman varjon laaksossa. Sydämissämme on vain kaukainen muisto ja kaipuu paratiisista. Elämme ristiriidassa: toisaalta ajattelemme, että tämä kaikki normaalia, mutta samalla kärsimme ja ymmärrämme, että jossakin on parempaa. Silti ihminen etsii täydellistä onnea tästä turmeltuneesta maailmasta, toisista syntisistä ihmisistä ja sielunvihollisesta – eikä Jumalalta, kaiken Luojasta, elämän ja rakkauden ikuisesta lähteestä.
Sairauden syyt yksittäisten ihmisten kohdalla
Kaiken sairauden ja kärsimyksen perimmäisenä syynä on syntiinlankeemus eli ihmisen luopumus Jumalasta, elämän lähteestä. Tämä on kiistämätön tosiasia. Siitä juontuu kaikki kärsimys.
Mutta kun yksittäinen ihminen sairastuu, on vaikea osoittaa sairastumisen välitöntä syytä. Toisinaan me itse koemme sairauden keskellä syyllisyyttä tai kohtaamme vakavia syytöksiä. Vaikea sairaus voidaan kokea rangaistuksena jostakin pahasta teosta. Me voimme ajatella itsestämme näin tai toiset voivat ajatella sillä tavoin sairaasta ihmisestä ja sanoa sen jopa ääneen.
On väärin tehdä tällaisia johtopäätöksiä ja syyllistää sairaita. Me emme tiedä tarpeeksi ihmisten ja sairauksien taustoja. Vaikka näemme, kuinka alkoholismi, tupakointi tai huumeet sairastuttavat ihmisen, emme silloinkaan tiedä kaikkia syitä siihen, miksi ihminen käyttäytyy itsetuhoisasti.
Jeesus opetti, että sairasta ihmistä ei tule syyllistää. Eräissä tapauksissa ihmisen sairastuminen ei johtunut hänen pahoista teoista. Oli tapauksia, joissa Jeesus julisti sairaalle synninpäästön ja varoitti jatkamasta syntistä elämää, ettei kävisi vielä pahemmin. Joskus ihminen voi sairastuttaa itsensä väärän elämäntavan myötä.
Jo Vanhassa testamentissa Jobin kirja opettaa tätä samaa. Hurskas Job koki mitä raskaimmat menetykset ja vaikean sairauden. Syy ei ollut hänessä vaan se jäi salatuksi. Sen sijaan Jobin väärämieliset ystävät olivat täynnä syytöksiä Jobia kohtaan. He olivat väärässä. Lähimmäisen tehtävä ei ole painaa kärsivää alas pimeyteen vaan nostaa takaisin valoon ja elämään.
Sairauksia me voimme osittain välttää ja lievittää terveellisillä elämäntavoilla. Mutta tosiasia on, että me kaikki sairastumme ja lopulta kuolemme – fyysisesti, ruumiillisesti.
SAIRAUDEN SIUNAUKSET
Sairauden keskellä me tietysti toivomme parantumista ja usein näin käykin. Toisinaan joudumme kantamaan jotakin vaivaa tai sairautta koko elämämme ajan.
Kun sairaus kohtaa meitä, olennaista on asenteemme. Mikäli osaamme nähdä sairauden keskellä jotain hyvää, jaksamme paremmin ja meillä on toivoa. Mikäli suhtaudumme sairauteen pelkästään pahana asiana, siitä tulee paljon raskaampaa ja saatamme menettää kokonaan elämänhalumme.
Mitä hyvää sairaudessa voi olla? Miten sen kanssa voi elää?
1) Ensinnäkin sairaus muistuttaa terveyden tärkeydestä. On tärkeää olla kiitollinen terveydestä. Kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Aina joku paikka on terve.
2) Sairaus pysäyttää miettimään elämää syvemmin. Ihminen on usein vauhtisokea. Hän saattaa tavoitella asioita, jotka sittenkään eivät ole niin tärkeitä. Ihminen saattaa polttaa itseään loppuun. Sairaus voi parhaimmillaan johtaa elämän arvojen muuttumiseen ja sen kautta elämän laadun paranemiseen. Jumala voi kasvattaa meidän luonnettamme.
3) Sairauden kohdatessa ihminen muistaa kuolevaisuutensa ja se voi johtaa pelastukseen. Ihminen on saattanut paeta Jumalaa tai olla välinpitämätön. Ihminen ei voi todella elää, ellei hän tiedä alkuperäänsä, elämänsä tarkoitusta ja päämääräänsä. Elämä ei ole pelkkää työtä tai viihdettä. Elämällä on syvempi sisältö ja tarkoitus. Lopulta sen voi löytää vain Jumalan yhteydessä.
Kuolema ja sen uhka on ainoa tehokas keino pysäyttää syntinen ihminen. Ellei Jumala olisi asettanut kuolemaa, ihminen eläisi syntisenä ikuisesti (1 Moos 3:22). Maailma olisi ikuinen helvetti ja tuskan paikka – sotineen, saasteineen, riistoineen jne. Kuolema ja sen uhka pakottaa ihmisen etsimään Jumalaa ja turvautumaan häneen.
Kuolema on myös raja meidän itsekkyyden ja pahuuden harjoittamiselle. Se on tuomio, mutta se on myös kutsu Jumalan yhteyteen ja ikuiseen elämään. Elämän tärkein asia on tulla Jumalan yhteyteen ja sairaus voi olla ratkaisevana apuna siihen suostumisessa.
4) Sairaus voi syventää uskoamme ja juurruttaa meitä todella syvälle, lujasti Kristus-kallioon ja Jumalan Sanaan. Kun kaikki inhimillinen pettää ja loppuu, on jäljellä Jumala, Kristus ja Sana. Kun ihmisen mahdollisuudet loppuvat, alkaa Jumalan mahdollisuudet. Silloin on turvauduttava Jumalan armoon ja Sanaan ja jäätävä sen varaan. Kun luulemme putoavamme tyhjyyteen ja pimeyteen, me putoammekin Jumalan kämmenelle. Näin sairaus, ahdistukset ja kivut voivat tulla meille siunaukseksi ja elämäksi. Mutta ilman Jumalaa sairaudesta tulee helposti katkeruuden, vihan ja toivottomuuden lähde. Kriisi on siis suuri mahdollisuus ja suuri uhka.
5) Sairaus voi valmistaa meitä ymmärtämään ja palvelemaan toisia ihmisiä. (2 Kor 1:3-5). Kun olemme kokeneet sairauden ja ahdistuksen läheltä, tiedämme, miltä se tuntuu. Samalla olemme saaneet oppia jotain Jumalan huolenpidosta ja lohdutuksesta. Vasta silloin ihminen voi todella ymmärtää ja tukea toisia. Itse pelkäsin sairaita ja kuolevia, mutta läheisen rinnalla kulkeminen läpi sairauden ja kuoleman on kääntynyt elämän voimavaraksi.
6) On lohdullista tietää, että kuolema ja sairaus ovat olemassa Jumalan päättämänä asiana. Jumala sääti ihmiselle kuoleman synnin tähden. Kuolema ja sairaudet ovat Jumalan työkaluja. Hänellä on valta niiden ylitse. Me emme ole sairauden ja kuoleman armoilla vaan Jumalan, joka rakastaa meitä. Hän viimeinen sanansa ylitse kuoleman on ”Elämä”!
7) On lohdullista tietää, että Jumala voi parantaa meidät. Jumala voi käyttää siinä lääketiedettä, elimistömme puolustusmekanismeja, elämäntapamuutosta, sielunhoitoprosessia tai se voi tapahtua suoranaisena ihmeenä Sanan, armovälineiden ja armolahjojen kautta. Usein se on näiden yhteisvaikutusta. Jeesus on ylilääkärimme, jolla on monia työtovereita ja lääkkeitä.
8) On lohdullista muistaa, että Jumala on kanssamme, kun sitä pyydämme. Me emme ole koskaan emmekä missään tilanteessa yksin vaan Taivaallinen Isä on kanssamme Henkensä kautta. Se tuo sisäistä rauhaa, levollisuutta ja turvaa.
Hän kantaa meitä: Poikana, tyttäreni, Minä olen kantanut sinua niin, että vain sinun kengän kärkesi ovat ottaneet maahan! Kun kevät koittaa, murheesi muuttuu iloksi!
9) Opimme tuntemaan Jumalan, itsemme, elämän ja kärsimyksen todellisuuden syvemmin. Elämän tarkoitus on tuntea Jumala. ”Iankaikkinen elämä on sitä, että me tunnemme Jumalan ja hänet, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh 17:3). Tämän koki ja oppi Vanhan testamentin Job omassa kärsimyskoulussaan. Hänestä muokattiin ihmistä, joka tunsi Luojansa, itsensä, elämän ja kärsimyksen todellisuuden paljon syvällisemmin kuin ennen. Hän oppi jotain sellaista, joka oli olennaisen tärkeää ja syvällistä ja jota hän ei koskaan olisi voinut oppia helpon ja mukavan elämän keskellä tai kirjoista lukemalla. Hän oli Jumalan koulussa ja niin olemme mekin! Elämän tarkoitus on tuntea Luojamme.
10) Lopulta uskovan kuolema on vapautus ajallisesta kärsimyksestä, vajavaisuudesta ja synnistä iankaikkiseen kirkkauteen, täydellisyyteen, iloon, autuuteen ja loppumattomaan Shalomiin!
TUNTEIDEN VAI JUMALAN SANAN VARASSA?
Vaikka turvaudummekin Jumalaan ja rukoilemme häntä, emme aina koe Jumalan läsnäoloa. Voimme kokea, että sairaus ja kärsimys on pelkkää kipua, pimeyttä ja luopumisen tuskaa. Silloin tarvitsemme erityisesti Jumalan Sanan rohkaisua:
”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani” (Psalmi 23:4)
”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino tai nälkä, kuolema tai elämä, enkelit tai henkivallat – Ei mikään nykyinen tai tuleva voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room 8:35-39)
Viime kädessä usko ei ole tunnetta vaan Jumalaan kohti suuntautumista, häneen turvautumista, luottamista ja hänen varaansa jättäytymistä Jumalan ehdottomien lupausten mukaisesti.
Ratkaisevaa ei ole se, mitä me tunnemme tai koemme, vaan se, että Jumala on kanssamme lupauksensa mukaisesti. Näin tapahtui Jobinkin kohdalla, vaikka hän luuli Jumalan hylänneen hänet. Job toivotti itselleen kuolemaa ja katui syntymäänsä. Jobin tuntemuksista huolimatta hän oli Jumalan kämmenellä, täydellisesti turvassa. Kaikki on Jumalan, Kaikkivaltiaan hallinnassa.
KATSO RISTILLE!
Kun vaikeimman tuskan, pimeyden ja kuoleman keskellä sinä kysyt: Jumala, missä on sinun rakkautesi minua kohtaan? Etkö sinä välitä? Etkö sinä rakasta? Oletko sinä hylännyt minut? – katso silloin ristille, katso ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka on myös ylösnoussut!
Ristillä näet Jumalan suurimman, syvimmän ja ikuisen rakkauden sinua kohtaan. Ristillä on sinun Luojasi, joka tuli ihmiseksi ja joka kärsi iankaikkisen rangaistuksen puolestasi ja lunasti sinulle ikuisen elämän. Ristillä Luojasi kantoi syntisi, rangaistuksesi ja lopulta myös sairautesi. Mitä enempää voisit Luojaltasi pyytää? Sinä olet ikuisessa turvassa ja rakkauden sylissä. Hän parantaa sinut, kun on sen aika.
Meidät on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, jotta myös kerran nousemme yhdessä hänen kanssaan uuteen ylösnousemuselämään – jo nyt hengessä ja kerran ruumiinkin kirkkaudessa.
VÄÄRÄT PARANTAJAT
Sairauksilla ja kuolemalla on oma hyvä tarkoituksensa Jumalan käsissä. Tärkeintä ei ole parantuminen ajallisesta sairaudesta fyysisesti, vaan parantuminen synnin tuomasta itsekkyydestä ja pimeydestä – ja iankaikkisen elämän saaminen Kristuksen kautta.
Keinolla millä hyvänsä…
Silti monille ihmisille pikainen paraneminen sairaudesta – keinolla, millä hyvänsä – on se tärkein asia. Täällä Suomessa ihminen menee sairastuttuaan ensin lääkäriin ja saa lääkkeitä tai joutuu leikkaukseen. Jos sairaus on todella vakava tai muuten pysyvää laatua, ihminen kääntyy erilaisten parantajien puoleen. On kansanparantajia, kuppausta, itämaisia terapioita, energiahoitoja, reikiparantajia ja henkiparantajia. Monet lehdet ja mainosfoorumit ovat niitä täynnä.
Niinpä ihminen sitten käy jonkinlaisen parantajan vastaanotolla. Hän maksaa siitä usein satoja euroja per käynti. Ihmisestä tulee riippuvainen hoidosta ja hän joutuu jatkamaan sitä pitkään. Ensin oireet helpottuvat, mutta myöhemmin ne tulevat pahempana. Samalla ihminen ahdistuu sisäisesti, nukkuu huonosti ja näkee painajaisia. Monet kiinnostuvat voimakkaasti itämaisesta uskonnollisuudesta, paranormaaleista ilmiöistä, okkultismista ja ajautuvat niihin entistä syvemmin.
Usein he toimivat ”Jumalan, Jeesuksen tai Pyhän Hengen” nimissä. Jos he vaativat sinulta rahaa rukouksesta tai muusta yliluonnollisesta avusta, älä maksa äläkä usko. Jeesus sanoi: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa!” (Matt 10:8). Ja jos joku parantaja opettaa sinua vastoin Raamattua, älä usko äläkä turvaudu häneen. Tällaiset henkilöt eivät toimi kristillisen, valveutuneen seurakunnan piirissä, koska heidät tunnistetaan heti pimeyden palvelijoiksi.
Kallis hinta, jopa ikuinen kadotus
Mitä ihmiselle todella tapahtuu, kun hän käy parantajalla? On ymmärrettävä, että parantumisen lähteitä on useita: Jumala, lääketiede, ihmisen oma puolustusjärjestelmä ja viimeisenä pimeyden henkivallat. Yliluonnollinen maailma on todellinen, mutta se koostuu kahdesta osapuolesta: valosta ja pimeydestä, Jumalasta ja saatanasta.
Miksi paha parantaisi ihmisen? Vastaus löytyy, kun kysymme: mikä on pahan perimmäinen päämäärä? Se on ihmisen vieroittaminen pois Jumalan yhteydestä, sitominen pimeyteen ja ihmisen turmeleminen ja tuhoaminen.
Jos vain Jumala parantaisi, kaikki ihmiset menisivät Jumalan luo. Mutta kun saatanakin ”parantaa” – jossain määrin – ihmisellä on vaihtoehto. Parane ja jatka syntistä elämääsi, unohda Jumala.
Ei saatana tule ihmisen luo sarvet päässä, pimeyden ruhtinaana vaan valkoisissa vaatteissa, parantajana, auttajana, mutta kuitenkin eksyttäjänä ja tuhoajana. Lue 2 Kor 11:14-15. Tämän tiedän myös omasta kokemuksestani.
Paha tarjoaa palveluksiaan, mutta ei ilmaiseksi. Hinta on kova: ikuisen elämän menettäminen ja pimeyden palveleminen. Moni sanoo ”ei sillä ole väliä miten paranen, kunhan paranen”. Mutta Jeesus sanoo: ”Mitä se hyödyttäisi, vaikka voittaisit koko maailman omaksesi, mutta saisit sielullesi vahingon? Millä sinä voit ostaa sielusi vapaaksi?” (Matt 16:26). Mitä se hyödyttää, että paranet hetkeksi, mutta hylkäät Jumalan, menet kadotukseen ja menetät kaiken lopullisesti, ikuisiksi ajoiksi? Jumala antaisi lopulta ikuisen terveyden ja onnen, mutta ihminen haluaa helpon pikavoiton ja joutuu ikuiseen perikatoon.
Jeesus vapauttaa pimeyden orjuudesta
Itämaiset uskonnot ja okkultismi ovat henkivaltojen palvontaa ja vakavaa vihollisuutta Jumalaa vastaan. Me emme voi palvella kahta herraa – kumman sinä valitset? Turvautuminen pimeyteen sitoo ihmisen ja lopulta tuhoaa hänet. Vain Jeesus voi vapauttaa. Vain Jeesus voi sulkea oven pimeyteen, jonka olemme avanneet. Me voimme avata, mutta emme sulkea. Jos sinä olet ollut osallinen johonkin tällaiseen, tunnusta se syntinä, pyydä anteeksiantamusta ja turvaa Kristukseen, niin vapaudut.
TURVALLINEN LÄÄKETIEDE
Lääketiede perustuu Jumalan luomistekoon ja ihmiselle annetun järjen käyttöön. Se on yleensä turvallista ja hyvää. Uskova ihminen saa käydä lääkärissä ja käyttää lääkkeitä. Se on Jumalan hyvää lahjaa. Joissakin äärikristillisissä muodoissa tämä saatetaan leimata epäuskoksi, mutta Raamatun pohjalta se ei ole sitä. Toki lääketiedekin on vajavaista. Se antaa hetkellistä apua, mutta Jumala antaa ikuisen avun, parantumisen ja pelastuksen.
Vaikka kokisimme ihmeparanemisen, lääkärin tulee varmistaa se ennen kuin jätämme lääkkeet pois. Tämä oli Jeesuksenkin opetus: parantuneen piti näyttää itsensä papeille, jotka toimittivat lääkärinkin tehtävää. Heidän piti todeta sairaus (spitaali) ja parantuminen ja julistaa sitten terveeksi. Lue Matt 8:1-4. Meidän aikana tämä tarkoittaa: mene lääkäriin ja anna lääkärin varmistaa, että olet todella parantunut. Jos parantuminen on todellista, se kestää lääketieteellisen tutkimuksen ja arvion. Kun Jumala todella parantaa, se ei ole mitään huuhaata.
PÄÄSÄÄNTÖ JA POIKKEUKSELLINEN IHMEPARANEMINEN
Tärkeää on muistaa, että yliluonnollinen, äkillinen parantuminen on ihme ja sellaisenaan aina poikkeus Jumalan luomista luonnonlaeista. Ihme on poikkeus pääsäännöstä.
Ensimmäinen pääsääntö on, että me emme parane ihmeiden kautta. Me sairastumme ja lopulta kuolemme – se on pääsääntö. Joskus, jostakin Jumalan hyväksi näkemästä syystä, Jumala parantaa joitakin ihmisiä ihmeen avulla. Joskus, tosin äärimmäisen harvoin hän herättää jopa kuolleita.
Toinen pääsääntö on, että Jumala käyttää parantamisessa luomiaan luonnollisia mekanismeja niin sielumme kuin ruumiimme kohdalla. Niitä on lueteltu aiemmassa kohdassa. Niiden parantava vaikutus on aina rajallinen ja salatusti riippuvainen Jumalan tahdosta.
Niinpä kukaan ihminen, lääkäri eikä mikään seurakunta voi luvata varmaksi, että juuri sinä paranet. Se on Jumalan salaisuus. Ihminen ei voi määrätä Jumalaa eikä pakottaa häntä parantamaan – edes uskon voimalla. Aito usko on luottamusta siihen, että Jumala voi parantaa. Usko on sen pyytämistä, että Jumala parantaisi. Ja usko on siihen luottamista, että Jumala tekee asiassa juuri minulle parhaan ratkaisun – joko parantaa tai on parantamatta.
Jumala ei ole pika-automaatti tai naruilla vedettävä sätkynukke vaan kaikkitietävä, rakastava Isä. Raamattu ei lupaa meille helppoa elämää tässä ajassa, mutta se lupaa meille Jumalan läsnäolon, rauhan ja ikuisen elämän.
Niinpä minäkään en voi luvata kenellekään, että hän paranee sairaudesta, mutta voin kertoa hänelle evankeliumin Jumalan armosta ja rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa. Voin rukoilla hänen puolesta ja kutsua lähemmäs Taivaallista Isää. Minä en voi parantaa ketään, vaikka minulla olisi parantamisen armolahja, josta Raamattu puhuu. Yksin Jumala parantaa – suvereenisti!
RUKOUS JA PARANTAMISEN LAHJAT: Ihminen pyytää, mutta Jumala päättää!
Kun rukoilemme parantumista, päätösvalta pysyy Jumalalla eikä siirry ihmiselle. Ihminen ei voi päättää toisen ihmisen parantumisesta – jopa hänen elämästä tai kuolemasta. Tämä valta kuuluu yksin Jumalalle. Me parantaisimme kaikki, mutta Jumala näkee paremmaksi, että me emme aina parane. Sairauksilla ja kuolemalla on oma tarkoituksensa.
Raamattu kyllä puhuu Jumalan antamista armolahjoista. Parantamisen armolahjat (monikko) ovat niistä yksi ryhmä. Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä ja siinä nämä lahjat ja tehtävät on jaettu sen jäsenien kesken. Koska sairauksia on jopa 30 000 erilaista, Pyhä Henki jakaa erilaisia parantamisen armolahjoja eri henkilöille. Näin kenestäkään ei tule kaikkivoipaa parantajaa, jonka luokse ihmiset rynnisivät Jumalan sijasta. Näin kukaan ei pääse ylpistymään liikaa. Näin me pysymme toinen toisistamme riippuvaisina. Näin seurakunta saa nimenomaan yhdessä, yhtenäisenä Kristuksen ruumiina palvella ihmisiä.
Yliluonnollinen paraneminen armolahjan kautta tapahtuu rukouksen, siunaamisen ja Jumalan Sanan välityksellä. Jumala parantaa tahtonsa mukaan, kun sitä rukouksessa pyydetään ja sairasta siunataan kätten päälle panon tai öljyllä voitelemisen kautta (Mark 16:18; Jaak 5:15). Siinä voidaan käyttää käskysanaa kuten Jeesus ja apostolit tekivät: ”Näe, korva aukene, nouse ylös”. Joskus paraneminen on sidottu synnintunnustamiseen ja parannuksen tekemiseen (Jaak 5:15). Anteeksiannon julistamisessa on aina suuri parantava voima. Toisinaan rukoilija saa tiedon
sanan paranemisesta.
Jumalan vaikuttama yliluonnollinen paraneminen on todellista ja täydellistä. Kun Jumala parantaa, sairaus väistyy kokonaan. Se ei jää tunnelmoinniksi, vaikutelmaksi, oireiden poistamiseksi, väliaikaiseksi tai epämääräiseksi. Se kestää aina lääketieteellisen tutkimuksen. Moni lääkäri on kohdannut selittämättömiä ihmeparantumisia. Sen sijaan saatanallinen ja sielullinen parantamistoiminta perustuu lähinnä manipulointiin ja valheellisen kuvan antamiseen, joka paljastuu ajan myötä.
Sairaiden puolesta rukoilu ei ole työntekijöiden tai armolahjalla varustettujen yksinoikeus vaan jokaisella on oikeus ja velvollisuus rukoilla sairaan puolesta – riippumatta siitä onko erityistä armolahjaa vai ei. Jumala kuulee jokaisen rukouksen. Raamattu kehottaa rukoilemaan.
Sairaan puolesta rukoileminen on hyvin henkilökohtainen ja hienovarainen asia – se ei koskaan ole näytös, jossa osoitetaan omaa suurta uskoa ja voimaa. Rukous on yksinkertaista, nöyrää, Jumalaa ja ihmistä kunnioittavaa – ilman manipulointia, hokemia, temppuja, erikoisia liikkeitä, vaatimuksia, painostusta, tönimistä nurin yms.
Raamattu kehottaa meitä käymään sairaiden luona ja huolehtimaan heistä. Tämä on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Se on ainakin yhtä tärkeää kuin sairaiden puolesta rukoileminen. Se on paljon tärkeämpää kuin ihmeiden odottaminen – sillä niitä tapahtuu vain harvoin.
KRISTILLINEN SIELUNHOITO JA OHJAUS
Elämme aikaa, joka sairastuttaa ihmisen mielen ja ruumiin. Eteemme maalataan monia houkuttelevia, mutta usein petollisia kuvia elämän onnen saavuttamisesta – käytännössä materialismista ja synnistä. Yhteiskunta vieraantuu kristillisestä uskosta ja arvoista. Se alkaa jopa vihaamaan niitä, kun pimeys täyttää ihmisten mielet ja sydämet. Katso, koske, tartu ja maista – sinä et kuole! Mutta syntinen ihminen lankeaa valheeseen ja kuoleentuu.
Moni ahdistus, vaikeus, vaiva ja sairaus alkaa mielemme kautta. Tavoittelemme vääriä asioita tai yli kohtuuden. Joudumme oravanpyörään. Uuvumme, petymme, masennumme, katkeroidumme ja menetämme elämänhalun. Elämäntapamme muodostuvat vääriksi, sairastuttaviksi, jopa kuolemaa edistäviksi. Länsimaissa puolet ihmisistä sairastuu ns. elintasosairauksiin, ts. ähkyyn. Liika on liikaa mielellemme kuin ruumiillekin.
Synnin ja sen seurausten tähden kohtaamme kriisejä ja traumoja. Meitä on kohdeltu kaltoin. Kohtaamme sairautta ja kuolemaa. Me toimimme väärin toisia kohtaan. Kaikki tämä rikkoo sisimpämme. Kun sielumme on rikki tai täynnä syviä, kipeitä haavoja, emme kykene elämään, rakastamaan ja iloitsemaan. Mielemme ahdistuu, murtuu, jopa sairastuu. Tämä heijastuu ruumiiseemme moninaisina oireina ja lopulta fyysisinä sairauksina. Jotkut tekevät itsemurhan.
Ahdistukset ja mielenterveyden ongelmat vääristävät kuvamme Jumalasta ja elämästä. Saatamme elää epäterveessä hengellisessä yhteisössä, joka on joko hyvin lakihenkinen tai liberaali. Ensimmäisessä ruuvia kiristetään niin, ettei enää ole tilaa hengittää ja elää. Toisessa ihminen hukutetaan synteihin, jotka Jumala vielä mukamas siunaa. Sairastuttavista yhteisöistä on vaikea irrottautua. Siitä toipuminen vie vuosia. Suurin vaara on se, että ihminen hylkää Jumalan.
Koska ihmisen sisin, sielu/henki on niin keskeinen, me kaikki tarvitsemme sielunhoitoa ja jatkuvaa ohjausta kohti hyvää, irti synnin hallintavallasta ja seurauksista.
- Hyvä seurakunta on jo itsessään hoitava yhteisö, kun se elää evankeliumista ja laista Kristuksen ja Pyhän Hengen läsnäolossa.
- Seurakunta voi järjestää hoitavia tilaisuuksia ja pienryhmiä, esim. Krito-ryhmiä (Kristus-keskeinen toipuminen), sururyhmiä tai erosta toipumisryhmiä. Erityisen tärkeää on ennaltaehkäisevä työ esimerkiksi avioliitto- ja perhetyön kautta.
- Seurakunta voi kouluttaa sopivia seurakuntalaisia esirukoilijoiksi ja avustaviksi sielunhoitajiksi.
- Seurakunnan työntekijät kuten papit, diakonit ja perheterapeutit tarjoavat mahdollisuuden sielunhoitoon.
- Kristilliset järjestöt tukevat työllään seurakunnallista sielunhoitoa.
Seurakunnan tulee ottaa hyvin vakavasti sielunhoidon tarpeellisuus, joka tosiasiassa on huutavan suuri. Sen tulee panostaa siihen kaikin tavoin ja rohkaista ihmisiä käyttämään sitä mahdollisuutta.
Kristillisessä sielunhoidossa on monenlaisia toimintamalleja, joista tulee valita itse kullekin sopiva. Kukin sielunhoitaja keskittyy yhteen tai vain muutamaan malliin, jota hallitsee. Sielunhoito voi olla kertaluonteista, lyhytkestoista tai pitkäkestoista. Sielunhoidossa olennaisia piirteitä, periaatteita ja välineitä ovat seuraavat:
- Jumala – ihminen (sielunhoidon ja koko elämän perussuhde)
- Ihminen – sielunhoitajana palveleva ihminen / seurakunta (täydentävä suhde)
- Raamattu, rippi, rukous, ehtoollinen
- Kunnioitus – ihmisen oma vastuu
- Elämänkaari, koko ihminen
- Synti, rikkinäisyys, traumat
- Kuuntelu, kysely, ohjaus
- Kertaluonteinen, lyhytkestoinen ja pitkäkestoinen sielunhoito
- Kärsimys osana elämää, elämän kaikki värit, tasapaino
- Jumalan antama elämä, rakkaus ja pyhyys
Sielunhoidon tavoitteena on vapauttaa ihminen siihen ihmisyyteen, elämään ja rakkauteen, johon Jumala on hänet tarkoittanut. Tämä sisältää vastuun omasta elämästä ja elämänpiiristä.
Luomisen, lankeemuksen, lunastuksen, pyhityksen ja kirkastumisen näkökulmat
Sielunhoidon perustana on Jumalan luomistyö. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja sellaisena jokainen ihminen on ehdottoman arvokas olento.
Sielunhoidon tarpeen synnyttää syntiinlankeemus ja sen moninaiset seuraukset. Ihminen on turmeltunut, itsekäs ja kyvytön täyteen rakkauteen. Synti otetaan vakavasti eikä sitä kaunistella tai selitetä tyhjäksi. Jumalan pyhä laki paljastaa ihmisen todellisen tilan ja antaa erehtymättömän diagnoosin. Sielunhoito ei ole synnin laastarointia.
Sielunhoidon voimana on evankeliumi, joka on ainoa lääke syntiä vastaan. Kristus on sovittanut kaikki syntimme ja tarjoaa meille elämää. Synnintunnustus ja synninpäästö on kaiken keskiössä. Armovälineet kuten Sana, kaste, ehtoollinen, moninainen rakkauden palvelu ja armolahjat ovat Parantajamme Kristuksen ja Pyhän Hengen instrumentteina.
Elämme Kristuksen armon ja rakkauden varassa läpi koko elämämme. Ajallinen elämä on aina vajavaista ja synnin tahrimaa, vaikka pyrimmekin pyhään elämään. Olemme yhtä aikaa pyhiä ja syntisiä, armahdettuja. Tämän hyväksyminen on ratkaisevan tärkeää mielenterveytemme, hengellisyytemme ja elämämme kannalta. Jumala hoitaa sieluamme koko matkan ajan.
Lopulta saavutamme sen, minkä Jumala on meille luvannut: täydellisen, olemuksellisen kirkkauden, jolloin olemme eheitä, onnellisia, rakastavia, täynnä iloa olevia ihmisiä. Meillä on pettämätön, paras mahdollinen päämäärä ja ikuinen tulevaisuus. Tämä kantaa meitä joka päivä. Olemme matkalla kotiin!
JUMALA RAKASTAA JOKAISTA YHTÄ PALJON!
Jumala parantaa meitä monin tavoin. Usein emme sitä edes huomaa. Elimistömme mekanismit toimivat, lääkkeet ja hoidot purevat, asenteemme ja elämäntapamme korjaantuvat, luonto hoivaa ja virkistää meitä, Jumala tekee salattuja ihmeitään eikä pidä niistä meteliä.
Toisinaan ja aina lopulta käy niin, että Jumala ei parannakaan. Sairaus ei väistykään vaan siitä tulee pitkäaikainen, kivulias, ahdistavakin matkakumppani. Kuolema tulee lähemmäksi päivä päivältä. Elimistömme hiipuu. Matkavauhti hidastuu.
Kaiken keskellä saamme silti luottaa Jumalaan kaikessa. Hän rakastaa yhtä paljon ihmistä, joka ei parane, kuin sitä ihmistä, joka paranee. Jumala osoittaa saman ehdottoman, täydellisen rakkautensa eri tavoin – toiselle parantamalla, toiselle huolenpitona ja lohduttavana läsnäolona, kolmannelle kantamalla ikuiseen kotiin ja täydellisyyteen.
Lopulta kyse on vain aikataulusta. Kerran hän täyttää meidät kirkkaudellaan, iäisellä elämällä. Arkinenkin elämä on monesti odottamista. Odotamme monenlaisia asioita, jotka täyttyvät ja toteutuvat ajallaan. Niin on koko elämänkin laita. Jumala on säätänyt kaikelle oman aikansa. Ja se, mitä Jumala on meille säätänyt, on meille parasta.
Kaikki elämässä koettava ikävä ja paha ei ole tietenkään Jumalan tahto. Mutta Jumalalla on valta kääntää pahakin hyväksi. Vastoinkäymisillä, sairauksilla, kuolemalla tai pahalla ei ole ylintä valtaa vaan yksin Jumalalla. Siinä on pettämätön ajallinen ja iäinen turvamme!
SUOSTUMINEN IHMISEN OSAAN
Tässä ajallisessa elämässä me olemme vajavaisia, syntisiä ja kuolevaisia. Se on osamme eikä edes Jumala muuta tätä todellisuutta ennen kuin vasta kirkkaudessa. Me vanhenemme vuosi vuodelta ja iän myötä kertyy monenlaista vaivaa. Lopulta kohtaamme fyysisen kuoleman.
Samanaikaisesti Jumala on kanssamme. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on ehdotonta ja täydellistä Kristuksessa Jeesuksessa. Hän hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme, Kristuksen tähden. Kaikki hänen lahjansa ovat todellisia. Syntimme on annettu anteeksi, meissä vaikuttaa Pyhän Hengen läsnäolo, olemme Jumalan lapsia, kuulumme Jumalan perheväkeen eli seura-kuntaan, meidän arvomme on suunnaton, meillä on maallisia ja hengellisiä tehtäviä ja niitä varten monenlaisia kykyjä ja lahjoja, Jumala ohjaa ja varjelee meitä pyhän Sanansa kautta, hän rakentaa ja uudistaa meitä, hän pitää meistä huolen elämän aurinkoisina, harmaina ja myrskyisinä päivinä. Toisin sanoen saamme elää uskossa, rakkaudessa ja toivossa, Jumalan kämmenellä.
Tärkeää on, että osaisimme suostua ihmisen osaan, johon kuuluvat nämä molemmat puolet: heikkous ja Jumalan ihmeellinen armo. Mikäli kallistumme vain ihmisyyden ja elämän synkkiin puoliin, menetämme tarkoituksen ja elämänilon. Mikäli taas korotamme itsemme melkein jumalallisiksi, meistä tulee ylpeitä, suorituskeskeisiä, sokeita ja uuvutamme itsemme.
Tasapaino elämään löytyy, kun hyväksymme nämä molemmat. Apostoli Paavalikin löysi rauhan vuosikymmenten toivottaman kamppailun ja kipuilun jälkeen. Saman koki myös Luther.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room 7:24-25)
Tällaisena – kuin sinä ja minä olemme – kelpaamme Jumalalle Kristuksessa. Siksi meidän pitäisi kelvata myös itsellemme ja toisillemme. Olemme armon perustalla, jossa Jumala tekee meissä jokahetkistä armotyötään. Jumala on aloittanut meissä hyvän työn eikä hän jätä sitä kesken. Elämme prosessissa. Koko elämä on prosessi kohti taivasta. Siinä Jumala tekee meissä ikiaikaista, hyvää työtään – terveyden ja sairauden, elämän ja kuoleman prosessien kautta, tahtonsa mukaan. Suuren savenvalajan pöydällä meistä rakennetaan eläviä ihmisiä rakkautta ja taivasta varten.
Ihmisen osaan sopii hyvin ns. ”Tyyneysrukous”:
Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
TÄYDELLINEN PARANTUMINEN KIRKKAUDESSA
Kuolemankin edessä saamme olla turvallisissa käsissä. Vapahtajamme Jeesus Kristus sanoo: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut (ristillä), mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm 1:17-18).
Kuolema ja ylösnousemus ovat ovi taivaaseen, kotiin Isän luokse: 2 Kor 5:1-8 ja Joh 14:1-7. Saamme sanoa Paavalin tavoin:
- Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto! (Fil 1:21)
- Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla,
joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. (Room 8:18)
Jumalan lupaukset toteutuvat täydellisesti. Hän parantaa meidät kokonaan.
KALLIS HINTA
Jumalan rakkaus meitä kohtaan on mittaamattoman, käsittämättömän suuri. Hän tulee ihmiseksi ja kärsii ristillä puolestamme. Hän kantaa ristille meidän kipumme, sairautemme ja syntimme. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut.
”Monet kauhistuvat häntä – sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen…
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,
halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä
rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet”
(Jesajan kirja 52:14 – 53:5).
Jumala ei ole välinpitämätön, kun sinä olet ahdistunut, tuskassa, sairauden kourissa tai kuoleman kielissä. Hän on kanssasi Pyhässä Hengessä. Hän hoitaa sinua monin tavoin. Hän lähettää ihmisiä rinnallesi. Hän kantaa sinua. Hän on avannut sinulle oven iankaikkiseen, täydelliseen elämään.
Entä sinä? Mitä sinä olet valmis tekemään kärsivän lähimmäisesi hyväksi? Olisiko siinä yksi avain omaan hyvinvointiisi, eheytymiseen, parantumiseen ja elämän mielekkyyden löytämiseen?
Nosta katseesi Kristukseen ja lähimmäiseen. Silloin sinulle avautuu uusi elämä. Silloin löydät itsesikin ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Tahdotko tulla terveeksi? Jumala tahtoo niin!