Uudestisyntyminen

UUDESTISYNTYMINEN

 

Ulkonainen asema – sisäinen muutos

Pelastus on suuri kokonaisuus, joka koskettaa ihmistä monella eri tavalla. Tähän mennessä olemme käsitelleet sovituksen, lunastuksen ja vanhurskautuksen merkitystä. Synti eristi ihmisen Jumalasta ja teki hänestä syyllisen. Ihminen joutui synnin, saatanan ja kuoleman orjaksi. Sovitus, lunastus ja vanhurskautus muuttivat ihmisen aseman ja suhteen Jumalaan. Ihminen sovitettiin ja yhteys Jumalaan palautui. Ihminen lunastettiin orjuudesta ja siirrettiin Jumalan lasten vapauteen. Ihminen vanhurskautettiin ja julistettiin armahdetuksi Kristuksen tähden.

Nämä kolme (sovitus, lunastus ja vanhurskautus) koskettavat ensisijassa ihmisen (ulkonaista) asemaa Jumalan edessä. Samalla ne ovat ihmisen (sisäisen) olemuksen muuttumisen edellytyksiä ja lähteitä. Uudestisyntyminen merkitsee Jumalan pelastusteon alkamista ja vaikutusta ihmisen sisimmässä. Uskoon tulo muuttaa ihmistä.

 

Pelastuksen päämääränä on muuttaa ihminen

Synti turmeli ihmisen koko olemuksen. Pelastuksen päämääränä on vapauttaa ihminen synnistä. Se merkitsee, että ihmisessä pitää tapahtua sisäinen vallankumous, joka lopulta johtaa olemukselliseen puhtauteen ja täydellisyyteen.

Niinpä ihmisen pitää suostua tähän pelastukseen, joka merkitsee Jumalan hyvän tahdon toteutumista ja ihmisen sisäistä muuttumista. Me emme voi elää nimikristittyinä synnissä ja ajatella, että kaikki pääsevät taivaaseen. Raamattu ei opeta niin, vaikka joku niin väittäisikin. Armo ei ole sitä varten, että ihminen eläisi ikuisesti syntisenä vaan sitä varten, että ihminen vapautuisi synnin turmeluksesta ja saisi todellisen elämän.

Vapahtajamme Jeesus itse sanoi ja edellytti (Joh 3:3-8):

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä?
Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä,
ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan,
mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee;
niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” 

Jokaisen – sinun ja minun – pitää syntyä uudesti, ylhäältä, vedestä ja Hengestä. Ilman sitä kukaan ei pääse iankaikkiseen elämään, koska syntinen ja kuolevainen ei pääse täydellisyyteen. Vain Jumalan antama armo ja sisäinen muutos tekevät meistä taivaskelpoisia.

Sen sijaan jehovantodistajat opettavat tässäkin pelottavan väärin. He väittävät, että vain 144 000 valitun pitää syntyä uudesti – kukaan muu ei saa kokea sellaista. Kuitenkaan äskeisessä tekstikohdassa tai missään muussakaan raamatuntekstissä ei puhuta mitään tällaisesta. Kyse täydellisestä mielivallasta ja harhaopista. Onkin tärkeää kuunnella Jeesusta ja koko Raamattua eikä jehovantodistajien vartiotorniseuraa.

 

Uudestisyntyminen

Heti aluksi on erittäin tärkeää tehdä ero uudestisyntymisen ja jälleensyntymisen välillä. Raamatussa ja varsinkin luterilaisuudessa puhutaan suhteellisen vähän uudestisyntymisestä. Sen sijaan jälleensyntyminen on hyvin tunnettu itämaisen uskonnollisuuden käsite. Jälleensyntymisessä ihminen kuoltuaan siirtyy seuraavaan fyysiseen ruumiiseen, joka voi olla ylempi- tai alempiluokkainen ihminen taikka eläin. Hyvä elämä johtaa ylemmälle tasolle mutta huono vie alemmas. Lopullinen päämäärä on päästä niin korkealle, että voi irrottautua jälleensyntymisen kehästä ja päästä nirvanaan, olemattomuuteen.

Moni saattaakin sekoittaa keskenään nämä kaksi melko samalta kuulostavaa käsitettä. Varsinkin harhaopeissa ja New Agessa kaikenlaisia uskontoja ja aineksia sekoitetaan tarkoituksellisesti keskenään. Kuitenkin kristillinen uudestisyntyminen tarkoittaa aivan muuta. Raamatussa kielletään jälleensyntymisen ajatus. Ihmisen on kerran kuoltava ja sitten kohdattava tuomio. Ihminen ei siirry kehosta toiseen.

Uudestisyntyminen merkitsee sitä, että synnin turmelemassa ihmisessä syntyy sisäisesti jotain aivan uutta, joka riistää synniltä ehdottoman hallintavallan ja joka suuntaa ihmisen kohti Jumalaa ja hänen tahtoaan. Uudestisyntyminen merkitsee palaamista alkuperäiseen ihmisen olemassaolon, myöhemmin jopa sen kirkastuneeseen muotoon ja tarkoitukseen.

Se, mitä ihmisessä todella tapahtuu uudestisyntymisessä, on pitkälti jumalallinen salaisuus. Siksi Jeesus sanoi ihmettelevälle Nikodeemukselle: Älä ihmettele – tuuli puhaltaa, missä ja miten tahtoo. Ihminen ei näe itse tuulta mutta kuulee sen huminan eli kokee sen vaikutukset. Inhimillisesti emme voi ymmärtää itse uudestisyntymistä ”teknisesti”, mutta tiedämme sen seuraukset Jumalan sanan ja kristillisen elämänkokemuksen valossa.

Heikkona yrityksenä selittää uudestisyntymistä mieleeni tuli seuraava esimerkki. Synnittömänä ihminen oli kuin maljallinen raikasta, puhdasta, kirkasta vettä. Syntiinlankeemuksessa ihmiseen kaadettiin pieni määrä mustetta, joka turmeli puhtaan veden likaiseksi ja mustanharmaaksi. Uudestisyntymisessä Jumala kaataa ihmiseen ”kemiallista ainetta”, joka eliminoi musteen kahdessa vaiheessa. Ensinnäkin se eristää musteen vesimolekyyleistä ja toiseksi se eliminoi musteen kokonaan pois vedestä niin, että vesi on jälleen täydellisen raikasta, puhdasta ja kirkasta. Ensimmäinen vaihe kuvaa uskovan olemusta ajallisessa elämässä: olemme yhä syntisiä vaikka meissä on syntynyt jotain uutta ja hyvää. Toinen vaihe kuvaa lopullista kirkastumista, jolloin meistä tulee olemuksellisesti täydellisen puhtaita ja synnittömiä.

 

Uudestisyntyminen on Jumalan teko

Ihminen ei voi uudestisynnyttää itseään kuten hän ei voinut synnyttää itseään luonnollisestikaan. Uudestisyntyminen on kokonaan Jumalan teko. Ihminen on kokonaan synnin turmelema. Siksi kaikenlaiset maalliset ja uskolliset tee-se-itse parannusmenetelmät eivät koskaan muuta ihmisen sisintä paremmaksi, saati sitten täydelliseksi. Ihminen voi muuttaa joitakin ulkonaisia tapojaan, mutta ei sisintään.

 

Jeesus mainitsi, että uudestisyntyminen tapahtuu ylhäältä, veden ja Hengen kautta

Lisäksi apostoli Paavali opetti samasta asiasta näin:

Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta,
vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta
tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
(Tiit 3:4-7)

Jeesuksen ja Paavalin opetuksessa viittaus Henkeen on selvä. Uudestisyntyminen on itse Jumalan salattua toimintaa ja työtä Pyhässä Hengessä. Samaa tarkoittaa sana ylhäältä.

Sen sijaan viittaus veteen on tuottanut pääosin kahdenlaista tulkintaa. Vesi on kristillinen kaste taikka Jumalan sana. Paavali opetti: Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef 5:25-27)

Jumalan sanan uudestisynnyttävään voimaan viittaa myös apostoli Pietari: Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. (1 Piet 1:22-23)

Jumalan elämää synnyttävästä voimasta puhuu tietysti myös koko luomisteko. Jumala loi maailman, ihmisen ja elämän sanansa kautta. Siksi myös uudestisyntyminen perustuu Jumalan sanaan.

Muutamissa kohdissa Uusi testamentti liittää uskon ja kasteen yhteen pelastuksen edellytyksenä. On luonnollista, että kristillinen kaste on hyvin tärkeä, Jumalan antama armoväline. Kasteen perustana ja sisältönä on Jumalan sana. Kaste ja Sana kuuluvat yhteen.

 

Johtopäätös

Johtopäätöksenä voimme todeta, että uudestisyntyminen on yksinomaan Jumalan (ylhäältä tuleva) teko. Jumala uudestisynnyttää ihmisen Pyhän Hengen ja Sanansa kautta. Kristillinen kaste palvelee omalta osaltaan uudestisyntymisen tapahtumaa. Se kuvaa ihmisen vanhan luonnon kuolemaa (uppoaminen veden alle) ja uuden syntymistä uuteen elämään (nousu vedestä). Valelukasteessa ikään kuin pestään synti pois ja ihmisestä tulee puhdas. Oli kasteen suoritustapa mikä tahansa, kasteeseen liittyy aina Jumalan sana.

Kasteen osalta joudumme uusiin ”teknisiin” ongelmiin, koska kaste voi tapahtua aivan toiseen aikaan kuin varsinainen uskoontulo. Kasteesta voidaan tehdä puhdas seremonia, joka automaattisesti pelastaa ja uudestisynnyttää ihmisen riippumatta ihmisen uskosta. Toinen äärilaita on minimoida kasteen merkitys jopa niin, että sitä ei pidetä lainkaan välttämättömänä.

Lopulta meille käteen se, että pelastuakseen ihmisen on uskon kautta hyväksyttävät pelastus omalle kohdalle ja otettava kristillinen kaste. Uskon ja kasteen järjestys voi vaihdella paljonkin. Lopputuloksena syntyy uusia, sydämen kristittyjä ihmisiä.

 

Uskomisen edellytys

Raamatun mukaan kaste ei ole pelastusautomaatti. Pelkkä kaste ei pelasta. Kasteen ohella tarvitaan omakohtaista Jumalan ja pelastuksen hyväksymistä, ts. uskoa.

Palaamme nyt hetkeksi Jeesuksen ja Nikodeemuksen väliseen keskusteluun uudestisyntymisestä. Tuo keskustelu etenee hyvin mielenkiintoisesti – tavalla, joka vain harvoin huomataan.

Kun Nikodeemus (meidän tavoin) ihmetteli uudestisyntymisen teknistä toteutumista ja jäi hämmennyksen valtaan, hän vielä kerran kysyi: Kuinka tämä voi tapahtua? (Joh 3:9). Jeesuksen vastaus tähän on erikoinen. Sen sijaan, että Jeesus olisi yrittänyt selittää uudestisyntymisen teknistä toteutumista yhä paremmin, hän puhuukin Mooseksesta, käärmeestä ja Jumalan ainoan Pojan uhraamisesta.

Jeesuksen vastaus: jotta uudestisyntyminen tulisi mahdolliseksi… (Joh 3:10-16)

  • On jonkun tultava alas taivaasta tuomaan pelastuksen.
  • On muistettava Mooseksen esimerkkiä kuinka hän ylensi pronssikäärmeen seipään päähän, jolloin myrkkykäärmeiden puremat ihmiset paranivat, kun he vain katsoivat ylennettyyn pronssikäärmeeseen.
  • Samalla tavalla on Jumalan Poika ylennettävä eli ristiinnaulittava.
  • On uskottava tähän Jumalan valmistamaan pelastustekoon, jossa Taivaallinen Isä antaa oman Poikansa, jotta, ei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen.

Tämä voidaan kiteyttää kahteen pääosaan:

  • Jumala tulee ylhäältä taivaasta, kuolee sovittavan ristinkuoleman ja antaa sen kautta pelastuksen.
  • Ihmisen tulee uskoa eli hyväksyä Jumalan pelastusteko omalle kohdalle.

Keskustelussa Jeesus painotti, että uudestisyntyminen on Jumalan suvereeni teko. Sen sijaan Nikodeemus oli juutalaisen ihmiskeskeisen ja suorituspainotteisen tee-se-itse uskonnollisuuden perillinen. Hän kaipasi vastausta siihen, mitä ihminen voisi tehdä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen vastaus oli: syntinen ihminen ei voi ”tehdä” muuta kuin ottaa Jumalan pelastusteko vastaan.

Niinpä – jos sinäkin haluat päästä osalliseksi iankaikkisesta elämästä: et voi tehdä mitään. Voit vain hyväksyä Jumalan pelastusteon Kristuksessa Jeesuksessa omalle kohdallesi ja käydä kasteella, ellei sinua ole jo aikaisemmin kastettu. Jumala hoitaa kaiken muun. Hän uudestisynnyttää sinut.

 

Uudestisyntyminen on uuden alku

Kun lapsi syntyy, se on vasta pitkän elämänkaaren alku. Lapsi on saanut rauhassa kehittyä äidin kohdussa ja sitten syntyä. Vastaavasti uskoontuleminen tapahtuu salaisen sisäisen prosessin myötä. Ratkaisevalla hetkellä ihminen uudestisyntyy kristityksi. Hän on voinut elää Jumalan yhteydessä jo lapsuudesta asti tai sitten hän löytänyt tuon yhteyden vasta aikuisiällä.

Uudestisyntymisen tulosta kuvaa myös Raamatun ilmaisu uusi luomus, jota Paavali käytti:

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran.
(2 Kor 5:17-18)

Paavalin ja Raamatun kokonaisopetuksen valossa uusi luomus ei tarkoita ajassa elävän ihmisen synnittömyyttä. Ihminen joutuu elämään koko ajallisen elämänsä ajan uuden ja vanhan, Jumalan tahdon ja synnin välisessä jännitteessä. Kaikki Paavalin kirjeet kuvaavat tuota yksilöuskovan ja seurakuntien kamppailua vanhan ja uuden elämän välillä. Haasteet ja ongelmat ovat moninaiset, mutta niihin kaikkiin vastauksena on Kristuksen risti ja siitä kumpuava uusi elämä.

Uudestisyntynyt kristitty elää ajallista pyhityselämää, jossa hän opettelee tuntemaan yhä paremmin Jumalaa ja hänen hyvää tahtoaan sekä samalla hän joutuu yhä syvemmin ja kipeämmin tajuamaan oman vanhan luontonsa täydellinen syntisyys. Uudestisyntyminen merkitsee laadullisesti uudenlaisen elämän alkamista, jota synti varjostaa.

Uudestisyntymä ei tarkoita sellaista ajallista prosessia, jossa syntisyytemme hiljalleen vähenisi ja uusi luontomme kasvaisi. Ne molemmat ovat 100 %:sti meissä läsnä loppuun asti. Kristuksessa me olemme täydellisen vanhurskaita mutta itsessämme täydellisen syntisiä.

Uudestisyntyneen elämän ratkaisevia voimavaroja ovat Pyhän Hengen läsnäolo, Jumalan sana ja Kristuksen pelastusteko ristillä. Niiden varassa me pelastumme – emme oman itsemme.

 

Uudestisyntymisen täyttymys

Jumala haluaa pelastaa ihmisen synnistä – täydellisesti. Tuo täydellisyys koittaa vasta taivaassa ja ruumiimme ylösnousemuksessa. Fyysisessä kuolemassa ihmisen ruumis maatuu, mutta sielu/henki-persoonamme nousee taivaisiin syntisyydestä vapautuneena. Ylösnousemuksessa uusi ruumiimme ja sielu/henkemme yhdistyvät jälleen, jolloin olemme täydellisiä, kirkastuneita ihmisiä.

Uudestisyntymistä käytetään myös yksilöä laajemmassa merkityksessä. Raamatussa on mainintoja, joiden mukaan koko luomakunta, kosminen maailmankaikkeus tulee kokemaan uudestisyntymisen. Pelastus koskettaa sekä ihmistä että hänen elinympäristöä. Täydellinen pelastus toteutuu vain kaiken kattavassa täydellisyydessä.

 

Matt 19:28

Jeesus sanoi heille: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle,
silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.

 

Room 8:19-22

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti.

 

Ilm 21:1-5

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä,
valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:
”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”.

 

Johtopäätös

Me kannamme syntisyyttä jopa niin syvästi, että se on meistä aivan normaalia. Samalla me kipuilemme ja kärsimme syntisyytemme tähden. Omassa elämässä ja maailmassa tapahtuu aivan liian paljon pahaa. Lisäksi kaikki ovat kuoleman omia. Ajoittain havahdumme kaipaamaan sydämen puhtautta, aitoa rakkautta ja hyvyyden täyttämää elämää. Tämä havahtuminen kertoo siitä, että Jumala on tullut lähelle meitä.

Jumala haluaa pelastaa meidät ja antaa meille uuden elämän. Hän antaa anteeksi ja voi muuttaa sisimpämme, jos vain siihen suostumme. Pitämällä kynsin ja hampain kiinni syntisyydestämme emme koskaan pelastu. Jäämme ikuisesti syntisiksi.

Jumala ei pakota meitä taivaaseen. Hän ei tule väkisin sisimpäämme vaan odottaa suostumustamme. Hän koskettaa meitä rakkaudellaan ja suostuttelee myös vastoinkäymisten kautta. Lopulta joudumme päättämään, mitä teemme synnin, kuoleman ja Jumalan suhteen. Saamme päättää ja kannamme vastuun.

Usko Jumalaan ei ole omavoimaista pinnistelyä ja tukahduttavaa, ilotonta elämää. Kun avaudumme Jumalan rakkaudelle Kristuksessa, saamme elämäämme ja sisimpäämme valtavasti rauhaa, voimaa ja iloa. Samalla joudumme huomaamaan, että olemme yhä syntisiä. Silti – olemme turvassa, matkalla kohti taivasta yhdessä Kristuksen kanssa. Hän on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, joka kerran täyttyy.

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. (Fil 1:6)