Mies Raamatun valossa

NÄKÖKULMIA MIEHENÄ OLEMISEEN

Raamatun mukainen näkökulma ihmiseen nähden avautuu mielestäni tasapainoisimmin ja kokonaisimmin kolmesta näkökulmasta (tosiasiasta). Ne ovat luominen, lankeemus ja lunastus.

  • Luominen: ”Minä kiitän Sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti, Sinun tekosi ovat ihmeellisiä, sen minun sieluni kyllä tietää.” Ps 139:14
  • Lankeemus: ”Minä kyllä tiedän, ettei minussa, se on minun turmeltuneessa luonnossani asu mitään hyvää.” Room 7:18. – – – Muuttuiko ihmisen arvo lankeemuksessa hyvästä huonoksi Jumalan silmissä? Mielestäni ei. Syntiä ei voi mielestäni näin ollen paeta oman huonouden tai arvottomuuden taakse.
  • Lunastus: ”Jos siis joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle.” 2 Kor 5:17. – – – Minun ei tarvitse ryhtyä parantelemaan itseäni, jotta tulisin huonosta hyväksi ja kelpaavaksi. Minä olen jo luomisen perusteella ja Kristuksen sovintotyön, hyvyyden ja kelpaavuutensa tähden hyvä ja kelpaava. Hänen armosta ja voimasta olen saanut aloittaa Jumalan sekä veljien ja siskojen kanssa vuorovaikutuksellisen prosessin, jossa tulen vähitellen siksi, jota Isän silmissä Kristuksessa jo olen. Meidän tavoitteenamme on Kristuksen ihmisen kaltaisuus, ei Hänen Jumaluutensa kaltaisuus (2 Kor 3:18; 1 Joh 3:1-2, 4:16-17 sekä Ef 2:20-22,4:13).

 

 

LUOMISEN NÄKÖKULMA MIEHEYTEEN (Mt 19:8)

”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.” 1 Moos 1:27 vrt. Kol 1:15-17

Johtopäätöksiä:

  • Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen (tämä perusta olisi ihmisenkin hyväksyttävä)
  • sekä mies että nainen ovat Jumalan kuvia ja ihmisinä samanarvoisia
  • mies ja nainen ovat yhdessä ja toisiaan täydentävällä tavalla ihmisiä ja Jumalan kuvia
  • koska Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, Jumalassa on sekä miehiset että naisiset ominaisuudet täydellisinä (koska Hän on täydellinen)
  • mies ja nainen ovat tarkoitetut ennen kaikkea täydentämään toisiaan ihmisinä.

 

”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän oli tehnyt, ja se oli erittäin hyvää.” 1 Moos 1:31

”Jumala loi naisen miehelle sopivaksi avuksi” 1 Moos 2:18, 21-25. Alkukielen sana tarkoittaa voimallista apua (ei orjan apua) ja apuvastakohtaa (Kari Törmä ja Jukka Norvanto), mikä vahvistaa täydentämisajatusta.

Nainen rakennettiin miehen kyljestä: ei miehen päästä sitä kääntelemään, mutta ei myöskään kantapäästä miehen orjaksi, vaan läheltä miehen sydäntä miehen rinnalle, lähelle miestä (ajatus kuninkaasta ja kuningattaresta, jotka täydentävät toisiaan ja ovat rinnakkain).

Alastomuus kuvannee myös avoimuutta miehen ja vaimon välisessä suhteessa.

Uudessa testamentissa (esim. 1 Kor 11:1-12) miestä kuvataan vaimon pääksi ja vaimo luoduksi miestä varten, vaikka ”Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa”. Seurakunnassa tietyt johtavat tehtävät näyttävät olleen tarkoitettu miehille (esim. 1 Tim 3 ja Tiit 1 vrt. Ef 5:21-). Johtajuus tarkoittaa tällöin vastuun ottamista ja palvelemista (esim. Mark 10:35-45). Miehen tulee rakastaa vaimoaan ja vaimon kunnioittaa miestään. Kun nämä toteutuvat, suhde on harmoninen ja tasapainoinen. Toki myös molemminpuolisesti tarvitaan rakkautta ja kunnioitusta.

 

 

LANKEEMUKSEN NÄKÖKULMA MIEHEYTEEN

Syntiinlankeemus ja sen karut seuraukset kuvataan 1 Moos 3 luvussa. Vaikka nainen lankesi konkreettisessa teossa ensin, mies ei ollut viaton tuossa tilanteessa. Olisiko miehen pitänyt olla aktiivisesti turvaamassa vaimoaan?

Miehen lankeemuksessa näkyy passiivisuus ja vastuun pakeneminen (vetäytyminen negatiivisessa merkityksessä) myös toisella tavalla. Jumala joutui huutamaan nimenomaan miestä ja kysymään: ”Missä sinä olet?” Tämä kysymys meille miehille on ollut varmaan ajankohtainen lankeemuksesta lähtien, erityisesti tänään: missä olet mies? Kysymyksen esittäjiä taitavat tänään olla Jumalan lisäksi usein myös vaimo ja lapset, naiset yleensä sekä seurakunnan aktiivit.

Se, että Jumala huutaa ensin nimenomaan miestä, kertonee siitä, että mies perheen päänä kantaa Jumalan silmissä myös suurimman vastuun perheen tapahtumista. Sama vastuu on käsittääkseni tarkoitettu seurakuntaperheeseen. Vastuu on aitoa ja sen kantamista kysytään.

 

Raamatusta voimme lukea monia esimerkkejä siitä, kuinka miehet ovat eri tilanteissa paenneet vastuutaan:

  • Jaakob pakeni ensin omasta kodistaan petettyään veljensä. Sitten hän pakeni Laabania ja joutui lopulta kahden tulen väliin. Hän lähetti naiset, lapset ja omaisuuden edellään, mutta itse pakeni päätyen umpikujaan, jonka nimi oli Herran enkeli.
  • Mooses pakeni Egyptistä erämaahan 40 vuoden ajaksi faaraon kostoa surmattuaan sotilaan; myöhemmin hän palasi Egyptiin kansansa vapauttajaksi.
  • Luvatun Kaanaan maan vakoojista annettua tehtävää pakenivat kaikki muut paitsi Joosua ja Kaaleb. He sanoivat: emme kykene! (4 Moos 13-14)
  • Tuomarien kirjassa kuvataan (miesten johtaman) Israelin kansan vakavaa prosessia hyvin sitoutuneesta yhteisöllisyydestä Jumalaa ja toisiaan kohtaan hyvin sitoutumattomaan ja itsekkääseen, yksilökeskeiseen rappiotilaan. Tuom 21:25: ”Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta. Jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.”
  • Israelin miehet luopuivat päätöksenteosta, minkä seurauksena vastuu jäi naisille ja lapsille (Jes 3, tuolloin elettiin 700 lukua eKr.)
  • Israelin miehet eivät puuttuneet kansan syntielämään (Jes 59). Jumalakin sitä kummasteli (59:16) ja ryhtyi Itse tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin (59:17-, mikä viittaa tulevaan Messiaaseen ja Hänen mukanaan tuomaansa lunastukseen sekä uuteen liittoon)
  • Israelin miehet Hesekielin aikaan 500-luvulla eKr: ”Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa Minun edessäni maan puolesta, etten sitä hävittäisi, mutta en löytänyt” (Hes 22:30).
  • Opetuslapset pakenivat, kun Jeesus vangittiin eivätkä uskaltautuneet ristin läheisyyteen, paitsi Johannes (evankeliumit).
  • Sananlaskut 20:16: ”Monet huutavat hyvyyttään kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?” (vrt. 2 Tim 2:2)

Kaikkiaan syntiinlankeemus kertoo siitä, kuinka Jumalan hyvä luomistarkoitus särkyi. Mies menetti halun, kyvyn ja rohkeuden kantaa täyttä vastuuta. Monesti väkivalta korvasi vastuullisuuden, rakkauden ja hyvyyden. Monesti mies laiminlöi kutsumuksensa Jumalan ja ihmisten edessä.

 

 

LUNASTUKSEN NÄKÖKULMA MIEHEYTEEN

Jumala ei onneksi jättänyt ihmiskuntaa eikä meitä miehiäkään tähän asemaan ja tilaan. Pelastaakseen ja uudistaakseen meidät hän tuli Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ihmiseksi, mieheksi. Hän ei paennut vastuutaan, vaan otti ristillä vastuun kaikkien meidän synneistämme (myös meidän miesten erilaisista vastuun pakenemisista) kärsien niistä täyden rangaistuksen ja sovittaen meidät pyhän ja rakastavan Jumalan kanssa (esim. Jes 53: 4-5; 1 Piet 3:18, 2:24; 2 Kor 5:19- jne.). Hän joutui tekemään tämän yksin.

Mitä ajattelemme tästä? Onko Kristus meille todella kuningasten Kuningas ja herrain Herra? Koskettaako meitä tämä Sana: ”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme päätelleet: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siis kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka on heidän puolestaan kuollut ja noussut ylös.” (2 Kor 5:14-15)

Kristuksen kohtaaminen tekee meistä uusia luomuksia, miehinä ja naisina. Hän armahtaa, eheyttää, vahvistaa ja uudistaa asenteitamme ja arvojamme. Hän antaa meille Pyhän Henkensä rakkaudeksi ja voimaksi. Jos haluamme ottaa Kristuksen ja Jumalan Sanan todesta, saamme uudelleen astua mieheyteen ja niihin tehtäviin, jotka meille on varattu perheissä, seurakunnissa ja yhteiskunnassa!

Jumalan kohtaaminen ei ole aina helppoa, koska taistelemme sitä vastaan. Jaakob pakeni ihmisiä ja Jumalaa, mutta ajautui umpikujaan. Herra itse (enkelin kautta) otti hänestä niskalenkin. Kamppailu jatkui aamuyöhön asti, jolloin läheisyys Herran kanssa muuttui vaatimukseksi: Herra, en päästä sinua ellet siunaa minua. Jaakob (pettäjä) voitti elämän ja sai uudeksi nimekseen Israel (kamppailee Herran kanssa). Uutena miehenä Jaakob lähti ontuen kohtaamaan kaiken sen, mitä hän oli paennut. Jotain kovaa oli murtunut hänessä. Vasta murtuneina olemme rohkeita, lujia, kykeneviä kohtaamaan tosiasiat ja toiset ihmiset.

Jumalan kohtaaminen uudisti vanhan ja uuden liiton pyhät miehet. Jokainen heistä joutui käymään todellisuuden kohtaamisen koulunsa, jonka keskellä kirkastui Jumalan armo, rakkaus ja voima. Kun oma tie johti moniin vaikeuksiin ja ahdistuksiin, Herra kasvatti vastuuntuntoon ja johdatti vapauteen.

 

Herran elämänkoulun myötä seuraavista henkilöistä kasvoi miehiä, jotka eivät yleensä paenneet. Jokainen heistä koki myös lankeemuksen hetkiä. Heistä ei tullut täydellisiä.

  • Aabraham vaelsi Luvattuun maahan ja taisteli Lootin vapaaksi (Hebr 11:8-19, 1Ms 18:19)
  • Joosef kasvoi Egyptin ”pääministeriksi” (1 Moos 37-)
  • Mooses johti kansan vapauteen Egyptistä (Hebr 11:24-29)
  • Joosuan johdolla Israelin kansa valloitti luvatun Kaanaan maan yhtenäinen, erämaakoulun läpi käynyt kansa. Jos haluamme tänään valloittaa ihmisiä Kristukselle, olisi myös meidän tämän ajan kristittyjen tehtävä se yhdessä (ei irrallisina yksilöinä tai ryhminä)
  • Vanhan testamentin profeetat astuivat esiin kansan kriittisissä hetkissä ja joutuivat toisinaan vastaamaan Herran sanan julistamisesta jopa hengellään
  • Daavid voitti Goljatin; hän joutui pakenemaan Saulin erämaahan, jossa hän aloitti ns. rupusakin kanssa (1 Sam 22:2) ja päätti toimintansa sankarien kanssa (2 Sam 23:8-); lankeemuksessaan hän lopulta kohtasi tekonsa ja anoi armoa (2 Sam 11-12 ja Ps 51)
  • Daniel ja hänen toverinsa pitivät kiinni uskostaan vaikka joutuivat tuliseen pätsiin ja leijonien luolaan (Dan)
  • Pelokkaista opetuslapsista tuli Pyhän Hengen täyttämiä apostoleja ja todistajia ympäri maailman (Apt)
  • Monet suomalaiset miehet ja naiset viime sotien aikana. Polvistuminen Herran eteen onkin rohkeuden, voiman ja viisauden löytämistä. Sitä tarvittaisiin tänäänkin.

 

 

ROHKAISU MIEHILLE

Jumala uudistaa ja vahvistaa meitä. Haluatko sinä mies olla Jeesuksen seuraaja, ottaa Hänen Sanansa todesta ja osaltasi ottaa vastuuta kodista, seurakunnasta ja yhteiskunnan haasteista? Herra kyllä valmistaa kaikkeen ja johdattaa oman aikataulunsa ja Sanansa mukaisesti (Matt 4:19, 28:18-20).

Kutsuun suostuminen ja sitoutuminen käytännössä merkitsee väärästä ja turhasta luopumista (Luuk 14:25-33), Sanassa pysymistä (Joh 8:31-32), sitoutumista kristittyjen veljien ja siskojen yhteyteen, yhteistoimintaan ja keskinäiseen rakkauteen (Joh 13:34-35). Kyse on elinikäisestä kasvusta ja koko elämästä.

Yhteys Jumalaan asettaa elämän palaset kohdilleen. On perusta, joka kestää. On tarkoitus ja suunta. On paras mahdollinen tulevaisuus. Kaikki tämä kirkastaa Jumalaa. Hänen hyvä tarkoituksensa toteutuu. Eikö koko elämä, oma itsemme, rakkaat läheisemme ja Herramme ole kaiken sen arvoisia?

 

Kirjoittajana Jorma Lauronen