Juudaksen kellokkaat

Profeetta Sakarjan kirjassa puhutaan valheellisista kotijumalista, vääristä profeetoista ja eksyttävistä paimenista.

Mutta kotijumalat puhuvat valhetta, tietäjät näkevät petollisia näkyjä, kertovat joutavia unia ja lohduttavat turhuuksilla. Sen vuoksi kansa harhailee kuin lammaslauma ja kärsii vaivaa, kun ei ole paimenta. Minun vihani syttyy paimenia kohtaan, johtokauriita (kellokkaita) minä rankaisen. (10:2-3)

Jumalan kansa oli vaarassa ajautua tilaan, jossa heillä ei ollut oikeaa paimenta. Miksi? Koska kansa ei halunnut kuulla Jumalan sanaa ja oikeita profeettoja, vaikka heillä oli oikean paimenen ääni. Mutta se ei kelvannut.

Mieluummin kansa turvautui kotoisiin mielikuvituksellisiin, itsekeksittyihin epäjumaliin ja aikansa seireeneihin, jotka kauniisti pettäen herättivät ihmisten syntiseen luontoon vedoten toiveunia, jotka johtaisivat kuitenkin turmelukseen ja tuhoon.

Sanassa puhutaan kirjaimellisesti ”kellokkaista”. Mitä ne olivat? Iäkkään vuohen kaulaan laitettiin kilikello. Lauma tottui sen ääneen ja seurasi sitä. Vuohen tärkein tehtävä oli johdattaa lampaat teuraalle. Siksi sitä kutsuttiin Juudas-vuoheksi.

Nämä kellokkaat, Juudas-vuohet olivat Sakarjan saaman Sanan valossa kansan uskonnollisia johtajia. He eksyttivät kansan ja johtivat sen tosiasiassa teuraaksi.

Näin on aina ollut ihmiskunnan historiassa. On oikea Jumalan kansa ja oikeita paimenia, jotka kuulevat Oikean Paimenen ääntä ja julistavat hänen Sanaansa. Sen rinnalla on nimellinen, uskonnollinen kansa, joka seuraa Juudas-kellokkaita.

Niiden kilinään on moni meidänkin aikamme ihminen tottunut. Valtakirkon monet kellokkaat julistavat humanismia, setan oppeja ja antikristuksen ääntä. He väittävät rakkaudeksi sellaista, mikä ei ole rakkautta. He kannattavat abortteja, eutanasiaa, radikaaleja leikkauksia ja kulkevat pride-kulkueiden etunenässä. Samoin tekee moni maallinenkin johtaja ja vaikuttaja. Samanlaisia kellokkaita hekin.

Koska valtakirkon ääni on usein tällainen, yksittäiset siitä poikkeavat soraäänet on helppo leimata monenlaisilla negatiivisilla leimasanoilla. Siitä media pitää huolen, sillä laulaahan se samaa laulua ja kilisyttää samoja kelloja. Puolueeton media on yhtä absurdi harha kuin absoluuttinen tiede puhtaana totuutena. Etenkin Yle edustaa räikeästi vasemmistolais-vihreää, epäkristillistä arvomaailmaa.

Jos median paine ei riitä, tarvittaessa rangaistaan niitä, jotka pitävät kiinni Jumalan sanasta. Turussakin rangaistaan työntekijöitä, jotka haluavat herättää miettimään, sopiiko jooga seurakuntaan vai ei. Jo keskustelu asiasta on kielletty. Mielenkiintoista.

Saattaapa olla jo monin paikoin hyvä valmius laajemmaltikin laittaa perinteiseen kristilliseen uskoon (jota Kirkkolaki ja pappisvala yhä edellyttävät) perustautuvat papit ojennukseen tai pois viralta. Siihen on tarjolla moniakin sopivia instrumentteja.

Valitettavasti on kuitenkin niin, että Jumala on kaiken Luoja ja hän määrittää, mikä on oikein ja väärin, mikä on aitoa rakkautta ja mikä ei. Siihen meidän tulee ripustautua, kävi ajassa miten tahansa. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.

Tämän totesivat apostolitkin, kun heitä nuhdeltiin ja piestiin Kristuksen ja Jumalan sanan julistamisen vuoksi silloisen kirkolliskokouksen tai kapitulin edessä. Pyhä Henki antoi heille voiman kestää ja pitää sitä jopa ilona. Sama Henki antoi voiman jatkaa julistusta ja sen seurauksena evankeliumi onkin levinnyt kaikkialle maailmaan Jumalan voimassa.

Aikamme liberaaliteologia perustautuu pinnallisesti ihmiseen ja syvimmältään pimeyteen. Ei ihme, että länsimaiden kirkot tyhjenevät ennätysvauhtia. Ihmisessä ei ole mitään voimaa ja pimeyshän juuri johtaa kristinuskon tyhjennystalkoita. Kun ”kirkon” ääni on sama kuin maailman, ei ole mitään syytä vaivautua kirkkoon, kun samaa humanististia sanomaa julistetaan kaikista tuuteista.

Aikamme kellokkaat eivät enää ole vanhoja vuoheja, vaan hyvin nuorekkaita ja trendikkäitä kilistelijöitä. Mitä julkeammin he rikkovat arvoja ja tapoja vastaan sanoin ja teoin – niin yhteiskunnassa kuin kirkossa – sitä enemmän heitä ihaillaan ja sitä suurempia huomionosoituksia he saavat. Näin on maailmassa – on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Kellot kilisevät, lauma seuraa sokeasti, luvattu karkki jää saamatta ja giljotiini helähtää. Siitä kertovat aikamme vakavat kriisit. Mutta ei kun kilistellään vain entistä kovemmin.

Jumalan kansa seuraa oikean Paimenen ääntä, Jumalan sanaa. Se joutuu kulkemaan läpi pimeiden laaksojen ja vaarojen, mutta Paimen kulkee heidän rinnallaan ja kaitsee heitä paimensauvallaan. Eksyneet hän etsii, haavoittuneet parantaa, kurittomat kesyttää, nälkäiset ruokkii ja väsyneet virvoittaa. Hän vie laumansa perille kotiin saakka.

Oikea Paimen tuomitsee väärät paimenet, kun sen aika koittaa. Kellokkaat joutuvat vastuuseen jokaisesta sanasta. Niin mekin. Siksi olkoon sanamme Jumalan sanoja ja turvamme oikeassa Paimenessa, joka antaa henkensä meidän edestämme.

Vapahtaja Jeesus Kristus on Paimen, jonka äänen hänen lampaansa kuulevat, eikä yksikään joudu hukkaan. Vieraan ääntä he eivät seuraa ja siksi he eivät joudu teuraaksi. Päin vastoin – he juoksevat turvaan oikean Paimenen syliin.

Saamme iloiten laulaa…

Yksin en kulje

Yksin en kulje en hetkeäkään.
Vierelläin aina mä Jeesuksen nään.
Suojellen varjellen.
Nostaen auttaen.
Kanssain hän käy kautta maailman tään.
Suojellen varjellen nostaen auttaen.

Kiusauskorpehen synkeähän
tieni jos johtaa, käy vierellä hän.
Yksin en taistele.
Suurta on tietää se.
Yön kun mä ylläin nään myrskyävän.

Murhe kun murtaa sydäntäni,
läsnä on silloinkin Mestarini.
Lohtua taivahan tuopi hän vaivahan,
kyyneleet kaikki pois kuivailevi.

Hiljaisen hetken taas Herra kun suo,
Silloin mä muistan:
Oi verensä vuo hinta on sieluni
– oi rakas Mestari,
synteini tähden on haavasi nuo.

Yksin en kulje, en hetkeäkään,
vierelläin aina mä Jeesuksen nään..
Ylistys Ylhäisen, Parhaimman Paimenen!
Rakkaus suuri, sen turviin mä jään.