JEESUS ILMAISEE JUMALALLISEN VOIMANSA (2. su loppiaisesta)
Kaanan häitä kuvaava teksti oli aikoinaan yksi loppiaisen aiheista. Näin kirkkovuodessa siirrytään Jeesuksen lapsuudesta hänen julkisen toimintansa alkuun. Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja.
.
EVANKELIUMI: Joh 2:1-11
Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.
Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät.
Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
.
2 Kuningasten kirja 4:1–7
Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.”
Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi.
Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”
.
SAARNA
Uuden keskellä?
Olemme astuneet aivan uudenlaiseen aikaan nykyhistoriassamme ja maailmassamme. Tiedämme kaikki vakavat haasteet ja uhkakuvat, eikä niitä tarvitse edes luetella. Maanantaina tapahtumat saavat lisävauhtia, kun Donald Trump asetetaan Yhdysvaltojen presidentiksi.
Vaikuttaa siltä, että ihmiskunta on monella tavalla ylivoimaisten haasteiden keskellä. Mahdottoman edessä oltiin vanhassa Israelin maassakin niin arjessa kuin juhlassa.
Köyhän leskiäidin varat olivat loppu. Velkojat olivat jo viemässä lapsetkin. Hääjuhlassa tarjottava oli loppumassa kesken ja edessä oli sen myötä julkinen häpeä.
Mutta Jumala ilmestyi voimassaan – arjen haasteiden ja juhlan keskellä. Molemmissa tilanteissa hädässä ollut turvautui Jumalaan ja sai avun. Köyhän lesken öljyastiat täyttyvät keskellä pahinta tilannetta ja vesi muuttuu viiniksi kesken hääjuhlan. Jumala pitää huolen.
Mutta ennen kuin Jumala saattoi auttaa, ihmisen piti joutua hätään ja hädän keskellä oli nöyrryttävä pyytämään apua häneltä, joka yksin voi auttaa. Näin on meidänkin kohdallamme. Vasta hädässä huomaamme syvän tarpeemme turvautua Jumalaan. Vasta hädässä avun saaminen saattaa kirvoittaa kiitoksen sydämistämme.
Mutta runsauden keskellä emme kaipaa apua eikä kiitoskaan tule mieleen. Menneet vuodet ja vuosikymmenet kansamme on nauttinut mittavasta runsaudesta. Jumala on antanut meille suorastaan rekkakuormittain hyvää. Ja suuri osa on sellaista, että ilmankin olisimme pärjänneet. Ongelma useinkaan ei ole tavaran puute vaan se, että joka paikka pursuaa kaikenlaista.
Runsautta saatiin kokea Kaanaan hääjuhlassakin, kun viini ei loppunutkaan kesken. Moni ei edes huomannut mitä tapahtui. Köyhä leskiäiti sen sijaan ymmärsi ja syvästi. Hän ei ainoastaan saanut minimiturvaa vaan hän sai pitää lapsensakin.
Monet köyhien maiden asukkaat kokevat samaa puutetta ja hätää elämässään. Mutta onko siitä jotain rantautumassa tänne Suomeenkin? Onko edessä, ei vain laihdutuskuuri, vaan mankelointi mannerlaattojen liikahdellessa ja pienen Suomen ollessa niiden välissä?
Olipa edessä paha tai hyvää, emme selviä inhimillisin voimin. Tarvitsemme Jumalan, Kaikkivaltiaan suvereenia apua ja hänen voimansa ilmestymistä ahdistusten keskelle.
Mutta onko Jumala vastausautomaatti, jolta saa mitä tahansa ja milloin tahansa? Varmuudella uskallan sanoa, että ei hän ole sellainen. Jumala katsoo asioita paljon syvällisemmin ja laajemmin, varsinkin ikuisuutemme kannalta.
Tärkein mahdollinen asia on ihmisen ja kansan suhde Luojaansa. Kun tämä suhde on kunnossa, sen varaan rakentuu kaikki muukin. Jos se puuttuu, hienoimmatkin ajalliset rakennelmat sortuvat – kuten Jeesus opetti kahdesta rakentajasta, joista toinen rakensi kalliolle ja toinen hiekalle.
Köyhä leskiäiti ja Jeesuksen äiti ymmärsivät turvautua Jumalaan arjen hädän ja juhlan keskellä. He pyysivät mahdottomia Jumalalta, jolle kaikki on mahdollista.
Pyhän teema on ”Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa”. Katsotaanpa tarkemmin Jumalan voiman ilmestymistä Kaanaan häissä ja köyhän leskivaimon syvimmässä ahdingossa.
Kaanaan häät
Häät ovat tärkeä juhla, johon panostetaan huolella. Mielessäni on tuoreesti vanhimman poikamme Miikaelin häät viime marraskuulta. Hän sai avioitua Jennimari Päivänsäteen kanssa. He ovat uskovia nuoria ja uskon hengessä vietimme hääjuhlaa, kuten rukouksessa pyydetään, että Kristus olisi hääjuhlien kunniavieras, joka antaa siunauksensa kaiken ylle.
Monenlaisia yksityiskohtia hääjuhla pitääkin sisällään. On kunnia-asia niin Suomessa kuin muinoin Israelissa, että juhlat on järjestetty hyvin, kaikkea on runsaasti ja ihmisillä on mukavaa.
Olisi varsin noloa, jos juhlaruoka loppuisi kesken jo ensimmäisellä kierroksella ja osa jäisi kokonaan ilman. Voimme ymmärtää järjestäjien huolen.
Kun olimme lähetystyössä Etiopiassa, saimme huomata, kuinka tärkeä oli hääjuhla ja siinä osoitettu vieraanvaraisuus. Hääpari saattoi ottaa ison, vuosien lainan juhlan järjestämiseksi.
Kaanan hääjuhlassa viinin loppuminen kesken juhlan, olisi häpeän aihe. Viini on tavallinen arkijuoma kuumissa olosuhteissa. Se on toki juhlajuomakin. Israelissa hääjuhla saattoi kestää jopa viikon ajan. Monet tulivat kaukaa ja siksikin haluttiin viipyä pitkään.
Jeesuskin oli mukana hääjuhlassa opetuslastensa kanssa. Todennäköisesti oli kyse sukulaishäistä, koska Jeesuksen äidillä oli siellä palvelutehtävä.
Hääjuhlalla on tärkeä tehtävä symbolina. Kristillinen avioliitto miehen ja naisen välillä on kaunis vertauskuva Jumalan ja ihmisen keskinäisestä rakkaussuhteesta. Jumala on rakkaus. Hän on luonut jokaisen meistä rakkautensa kohteeksi. Jumala sanoo meille monella tavalla: Tahdon rakastaa sinua!
Hän sanoo rakkauden sanan luomisteossaan, pyhässä Sanassaan, Kristuksen sovitustyössä, kasteessa, ehtoollisessa, arkisessa huolenpidossa ja antamalla iankaikkisen elämän lahjan. Jumalan rakkaus tulee vastaan kaikkialla. Mitä me vastaamme?
Kun hääpari vihitään, heiltä molemmilta kysytään nuo tärkeät sanat: Tahdotko rakastaa? Kun molempien vastaus on myönteinen, avioliitto vahvistetaan.
Ennen avioliittoa ja häitä pariskunta elää tutustumisen ja kihlautumisen aikaa. Vihkiminen ja häät ovat sinetti. Kihlauksessa lupaudutaan toisille ja sen myötä häiden suunnittelu voi alkaa.
Israelissa ja monissa kulttuureissa yhä tänään kuten vanhastaan Suomessakin oli tapana, että vasta vihkimisen ja hääjuhlan myötä pariskunta muutti yhteen. Näin on esimerkiksi Etiopiassa. Ylipäätään avioliittoa pidetään pyhänä ja toiseksi tärkeimpänä asiana Jumalan jälkeen.
Suhteessa Jumalaan meidät on kihlattu hänelle kasteemme ja uskon kautta. Nyt elämämme täällä maitten päällä vielä kihlausaikaa ja odotamme tulevaa taivaallista hääjuhlaa. Sellaiset häät onkin tulossa kuten Raamatussa kerrotaan.
Tämä maailmanaika päättyy Kristuksen paluuseen, viimeiseen tuomioon, hääjuhlaan ja uuden luomakunnan iloon. Kaikki vajavuus, synti, kärsimys ja kuolema jäävät taakse. Koittaa täydellisen rakkauden aika.
Taivaallisessa hääjuhlassa sulhasena on Vapahtaja Jeesus Kristus ja morsiamena Kristuksen universaali seurakunta. Juuri siksi on luonnollista, että Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä, tunnusteon nimenomaan hääjuhlassa.
Se oli lupaus ja esimakua tulevasta. Edessä on hääjuhlat, josta tarjottavat eivät lopu ja jossa jokaisen sydämessä on suuri ilo ja riemu.
Siksi Jeesus ei muuttanut viiniksi vain pientä määrää vaan kuuden suuren kiviastian verran ja ne olivat tynnyrin kokoisia. Viinin laatukin oli parasta mahdollista. Siksi nämäkin juhlat onnistuivat, koska Jeesus oli läsnä ja koska hänen apunsa tarvittiin ja pyydettiin.
Kannattaa valmistaa ja viettää elämän tärkeitä hetkiä yhdessä Jeesuksen kanssa ja pyytää hänen siunaustaan. Luvassa on varmasti laadukkaat juhlat, jossa on syvä siunauksen tuntu. Sellaisen mekin koimme poikamme häissä, päivänsäteen valonkeilassa.
Juhlat ylipäätään ovat Jumalan hyvää tarkoitusta. Jo Vanhan testamentin laissa kansa jopa määrättiin viettämään useita juhlia Herran kasvojen edessä. Juhlat ovat kiitosta Jumalan huolenpidosta, saadusta sadosta, koetusta armosta ja varjeluksesta. Juhla katkaisi arjen ja rytmitti vuoden mielekkäällä tavalla.
Juhlaa on tämä jumalanpalveluskin armopöydän, Sanan ja kaikenlaisen hyvän äärellä. Ja Kristuksen siunaamista juhlista ei jää pahaa jälkimakua, vaan kirkkaita ja siunattuja muistoja pitkälle tulevaisuuteen.
Leskivaimon ahdistus
Kovin toisenlaisiin tunnelmiin vie Toisen Kuninkaan kirjan kuvaus köyhästä leskivaimosta. Hääjuhla oli jo vuosia sitten takana. Poikia oli syntynyt ja yhteistä kotia rakennettu kenties hyvinkin vaatimattomissa olosuhteissa. Ja sitten tapahtui pahin mahdollinen. Aviomies, poikien isä oli kuollut. Perheen ainoa elättäjä, tuki ja turva oli poissa.
Kuolema on arkinen ja usein aivan liian varhainen tuttava. Sitä näki Etiopiassakin. Nyt se oli osunut kohdalle ja tuntui, että kaikki on menetetty. Mutta epätoivon keskellä leskivaimolla oli suunta, johon kääntyä, taho, johon turvautua. Tuohon aikaan Israelissa toimi miesprofeetta Elisa, joka jatkoi profeetta Elian tehtävää.
Tuolloin Israelissa elettiin luopumuksen aikaa. Kansa palveli epäjumalia ja moraalittomuus oli vakavalla tasolla. Osa kansasta oli vaurasta, mutta suurin osa hyvin köyhiä. Näin on Etiopiassakin. Lisäksi uskovia vainottiin pahan kuninkaan ja kuningatar Isebelin toimesta.
Kaikesta tästä huolimatta leskivaimon perhe halusi pitää kiinni Israelin pyhästä Herrasta. Silti sekään ei varjellut elämän lainalaisuuksista, joita kohtaamme katoavassa maailmassa. Mutta juuri kaiken tällaisen keskelle Jumala lupaa turvan. Herra tunsi hänen ahdistuksensa ja kantoi huolta perheen selviytymisestä.
Moni aikamme ihminen ajattelee, että mitään Jumalaa ei ole eikä tarvita. Yltäkylläisyys sokaisee ihmisen. Kenties vasta vakavat vastoinkäymiset, sairaudet ja kuolemanläheisyys herättävät ihmisen todellisuuteen ja elämän rajallisuuteen.
Uskova ei ole utopisti, vaan usko ja turva Jumalassa antaa rohkeuden ja voiman kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on. Saamme kohdata ja tiedostaa katoavaisuutemme, pienuutemme, heikkoutemme ja syntimmekin – kaikkivaltiaan Luojaan varassa. Tämän Jumalan kämmenellä meidänkin elämämme hetket ja kaikki vaiheet.
Aivan arkisenkin elämän keskellä tarvitsemme Jumalaa ja välittävän lähimmäisen apua ja tukea. Lähimmäisen auttaminen onkin jo pieni ihme, jota liian harvoin näkee ja kokee.
Jumala auttaakin ensisijassa meidän ihmisten kautta. Siihen hän on antanut kaiken tarvittavan. Mutta se on jaettava tasan. Jumala voi tehdä ihmeenkin, kun näkee hyväksi.
Jumalan näkeminen ja tunteminen
Jumala on läsnä arjessa ja juhlassa, hyvinä aikoina ja ahdistuksen päivinä. Luulenpa, että suuret kulutusjuhlat on jo pidetty ja edessä on laskun aika. Kenties köyhän leskiäidin päivät ja huolet.
Mutta siihen sisältyy siunaus, toivo ja sen ymmärtäminen, että elämä ei sittenkään ole ihmisen, vaan Jumalan kädessä. Ja ne kädet kantavat ajasta meidät ikuisuuteen.
Niin kuin ovat päiväsi, niin on voimasikin, kun elät Herrassa. Vaikeuksien keskellä Herran kirkkaus ja voima lisääntyvät. Taivaskaipuu kasvaa sydämissämme. Pian arjen huolet vaihtuvat taivaalliseen hääjuhlaan.
Taivasjuhliin meitä kutsutaan tänäänkin ja niitä varten meistä valmistetaan ahdistusten päivinä. Mutta jos kutsu ei kelpaa, taivaallinen hääjuhla menee ohi suun. Silloin elämän arkisetkin ihmeet jäävät huomaamatta. Vesi ei muutu viiniksi eivätkä astiat täyty.
Palvellen arjessa ja juhlassa
Kun teemme elämämme matkaa yhdessä Jumalan kanssa, saamme syvän tarkoituksen. Meitä kutsutaan palvelemaan, lähellä ja kaukana, kotisuomessa ja lähetystyön kohteissa. Jokainen omalla tärkeällä paikalla, kullekin annetuilla lahjoilla, meille sopivissa tehtävissä. Tästä kaikesta kertoo pyhän kirjeteksti Roomalaiskirjeessä (12:6-16). Se kannattaa lukea!
Jumalan siunauksen alla sydämemme astiat täyttyvät Jumalan Hengen läsnäolosta ja voimasta. Mauton, hajuton, väritön muuttuu taivaalliseksi viiniksi, joka antaa elämään pyhän juhlariemun.
Olkoon sinunkin arkesi ja juhlasi siunattu
ihmeitä tekevän Vapahtajan suojissa.
Hän on aina kanssasi ja vie perille taivaan ikijuhlaan!
.
RUKOUS
Rakas Jeesus,
kiitos että sinä tiedät, mitä me tarvitsemme.
Me emme aina tiedä, miten meidän tulisi rukoilla.
Kuitenkin sinä annat meille paljon enemmän
kuin osaamme edes pyytää.
Auta meitä näkemään suuria ja pieniä ihmeitä,
joita elämässämme tapahtuu jatkuvasti.
Opeta meitä jättämään kaikki asiamme sinun hoitoosi
ja luottamaan kaikessa sinuun.
Kiitos, rakas Jeesus.
Aamen.