Oikein vai väärin – eettisiä kysymyksiä

OIKEIN VAI VÄÄRIN – EETTISIÄ KYSYMYKSIÄ

Arkielämässä kohtaamme päivittäin tilanteita, jolloin teemme eettisiä arvovalintoja. Suurimman osan niistä teemme huomaamatta. Meihin on iskostunut arvoja, asenteita ja tapoja, joita noudatamme sen enempää miettimättä. Kristittyinä toivottavasti välillä pysähdymme pohtimaan asenteitamme, sanojamme ja toimintaamme. Varsinkin Jumalan Sana haastaa meitä siihen. Oikeastaan koko Raamattu kertoo siitä, mitä rakkaus on käytännössä – ja mitä se ei ole.

Elämme hyvin haastavaa aikaa. Yhteiskuntamme on yksilö-, kulutus- ja nautintokeskeinen. Ajan suuri viesti on meille: Tee kaikkea sitä, mikä tuntuu hyvältä! Älä anna minkään estää tai rajoittaa sitä. Jopa kirkko, tai ainakin sen liberaaliteologinen joukko veisaa samaa virttä: Raamattu on vanhanaikainen, jopa vahingollinen kirja. Jumala on kaiken salliva ja kaiken siunaava pehmoisi. Raamatun moraaliopetukset ovat vain omaan aikaansa sidottuja ihmisten mielipiteitä. Sama pätee Jumalaan ja Kristukseen. Ne kristityt, jotka haluavat pitää kiinni perinteisestä, klassisesta kristinuskosta ja Raamatusta, leimataan elämän vihollisiksi. Ei ihme, jos kristityt ja muut ihmiset hämmentyvät ja ovat hyvin alttiita aikamme hengelle. Mitä meidän sitten tulisi ajatella?

 

MORAALI, USKO JA RAKKAUS

Eettiset kysymykset ovat aina olleet tärkeitä. Ne liittyvät ihmisenä olemiseen, elämän arvoihin ja elämän tarkoitukseen. Aluksi on syytä määritellä perustermit. Termit moraali ja etiikka ovat läheistä sukua toisilleen ja siksi niiden käytössä on ollut päällekkäisyyttä. Arkikielessä näitä kahta käytetään pitkälti samassa merkityksessä. Osa tutkijoistakin ajattelee juuri näin; osa puolestaan määrittelee ne seuraavasti:

  • Moraali on ihmisen perusominaisuus, joka on tiedostamatonta tai tiedostettua;
    moraali kattaa normit (oikea/väärä) ja arvot (hyvä/paha)
  • Etiikka on tiedostettua moraalia tai sen tietoista ajattelua, sekä moraalin tutkimista;
    etiikka on abstraktimpaa kuin moraali

Uskon, rakkauden ja moraalin keskinäinen suhde

Usko ja rakkaus/moraali kuuluvat yhteen – vai kuuluvatko? Perinteisessä kristillisyydessä, jota uskonpuhdistus ja luterilaisuus edustavat, vastaus on selvä: usko ja rakkaus kuuluvat yhteen ja ne ovat muuttumattomia ja ikuisia. Jumala antaa niille sisällön Sanassa, pyhässä Raamatussa. Perinteisessä kristillisyydessä ymmärretään, että oikeasta suhteesta Jumalaan (usko) seuraa oikeanlaista, kristillisen moraalin ohjaamaa elämää (rakkaus). Ihminen voi rakastaa vain niin paljon kuin hän ottaa vastaan Jumalan rakkautta uskon kautta. Marssijärjestys on tämä: Jumala > usko > rakkaus.

 

VÄÄRÄ KÄSITYS RAKKAUDESTA

Täysin väärä käsitys on, että rakkaus (moraali) on vain ihmisen tunnetta ja halua. Koska rakkaus on tunnetta, ihminen on vapaa elämään tunteensa ja halujensa mukaan. Hän voi vapaasti elää moniavioisuudessa, homosuhteissa, avoliitossa, lukuisissa seksuaalisuhteissa ihmisten ja eläinten kanssa, jne. Viime kädessä hän voi tunteidensa ja halujensa perusteella oikeuttaa alistamisen, riiston, väkivallan ja minkä tahansa väärän, mikä hänestä tuntuu hyvältä ja mitä hän haluaa.

Vääristynyt inhimillinen rakkaus on luonteeltaan itselle omistavaa ja vaativaa, sekä toista hyväksikäyttävää. Se haluaa sellaisen, joka näyttää arvokkaalta, kauniilta ja komealta. Vääristynyt rakkaus ei ole valmis uhrautumaan; se on haurasta, helposti särkyvää ja loukkaantuvaa; se katkeroituu ja muuttuu nopeasti vihaksi.

Inhimillinen vapaa rakkaus kuorrutetaan pinnallisella ”vastuullisuudella”, joka ei varjele ihmistä synnin välittömiltä ja pitkäaikaisilta negatiivisilta vaikutuksilta. Vapaa seksuaalisuus ja rakkaus on johtanut omanarvon tunteen särkymiseen, ihmissuhteiden rikkoutumiseen, kyvyttömyyteen sitoutua, eroihin, Suomessa yli 600 000 lapsen abortoimiseen ”ei toivottuina” (heistä vain 1,5 %:lla mahdollisesti vakava sairaus).

Vapaata (siis vastuutonta) rakkautta meille syöttävät joka päivä media, Hollywood-viihde, kirjallisuus, kaupalliset tahot, osittain myös aikamme koulutuslaitokset, osa poliittisista puolueista ja erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet ja järjestöt. Meitä aivopestään joka päivä, ja me otamme sen ilolla vastaan, koska olemme syntisiä. Silti joudumme niittämään vapaan rakkauden katkeran sadon ja olemme onnettomia, vailla tarkoitusta, vailla ehdottoman ja täydellisen rakkauden kokemusta.

 

JUMALA ON RAKKAUS JA KRISTILLISEN MORAALIN LÄHDE

Kristillinen moraali ja eettisyys pohjautuvat Jumalaan, joka on Rakkaus. Juuri siksi on luonnotonta erottaa usko ja rakkaus toisistaan. Uskon kautta ymmärrämme ja otamme vastaan Jumalan ja hänen rakkautensa. Jumala loi maailman ja ihmisen, joiden tarkoituksena on heijastaa ja toteuttaa Jumalan rakkautta. Rakkaudessaan Jumala haluaa elää kanssamme ikuisessa liitossa. Kristillinen usko ei ole elämästä irrallinen oppijärjestelmä. Rakkaus ei ole jotakin sanomatonta ja käsittämätöntä tunnetta. Rakkaus on persoona, joka toimii määrätietoisella, ymmärrettävällä ja konkreettisella tavalla elämässä.

Jumala on Rakkaus ja hänen tahtonsa on rakkaus. Ja koska Jumala on muuttumaton, hänen rakastava luonteensa ja rakastava tahtonsa eivät muutu – varsinkaan ihmisten halujen ja käsitysten mukaisesti. Uskonnollisuuteen verhoutuva syntinen ihminen haluaisi muuttaa Jumalan ja rakkauden oman itsensä, syntisyytensä näköiseksi ja kaltaiseksi. Tähän Jumala ei koskaan taivu. Sen sijaan meidän ihmisten tulisi taipua Jumalan rakkauteen.

Jumalan rakkaus ilmenee etenkin pyhässä kolmiykseydessä, jossa Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä täydellisessä sopusoinnussa, vuorovaikutuksessa ja rakkaudessa. Tätä heijastaa ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi. Mekin olemme yksi (ihminen), mutta samalla kolme (ruumis, sielu ja henki). Meidän tulisi elää eheästi ja rakastaen suhteessa itseemme ja lähimmäiseemme, mutta ennen kaikkea suhteessa Luojaamme, Jumalaamme.

Jumalan rakkaus on kiteytetty ns. rakkauden kaksois/kolmoiskäskyyn

”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark 12:28-31) – vrt. 5 Moos 6:4 ja 3 Moos 19:18

Toinen tähän käskyyn verrattava on ns. kultainen sääntö

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt 7:12). Tämä sääntö velvoittaa aktiiviseen toimintaan rakkauden toteuttamiseksi. Rakkaus on täydellistä ja siksi se kattaa ”kaiken” – kaikki ihmiset, kaikki tilanteet, kaikki asiat, jokaisen hetken. Rakkaus ei ole tunnelmointia vaan aktiivista, tahdonalaista, määrätietoista toimintaa.

Jumala on rakkauden lähde

Rakkaus on elämän ja ihmisyyden tarkoitus. Rakkaudessaan Jumala lähestyy ihmistä, sinua ja minua. Rakkaudessaan Jumala haluaa olla läsnä elämässämme. Rakkaudessaan Jumala haluaa armahtaa, uudistaa ja käyttää meitä. Rakkaudessaan hän luo uuden taivaan ja maan, sekä antaa meille iankaikkisen, täydellisen elämän.

Jumalan rakkaus on kreikaksi agape. Se merkitsee täydellistä, korkeinta ja jalointa rakkautta. Jumalan rakkaus on aloitteellista, aktiivista, uhrautuvaa, itsestään antavaa ja kohteensa arvokkaaksi tekevää. Jumalan rakkaus perustuu aina päätökseen ja sitoutumiseen. Jumala päättää rakastaa meitä syntisiä ihmisiä. Jumala toimii päämäärätietoisesti ja uhrautuvasti.

Jumalan rakkauden huipentumana on inkarnaatio ja risti!

Jumalan rakkauden huipentumana on tuleminen ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja sovittava ristinkuolema meidän pelastukseksemme. Jumala luopui kirkkaudestaan, tuli äärimmäisen alas ja alhaiseksi, ja uhrasi itsensä ristillä puolestamme. Hän otti kantaakseen syntimme ja syyllisyytemme. Hän antaa meille armahtavan rakkautensa ja pyhän elämän.

Elämässämme kohtaamme väistämättä vaikeita aikoja ja raskaitakin menetyksiä. Silloin tuntuu, että taivas on pimentynyt eikä Jumalan rakkaudesta ole häivähdystäkään. Mutta silloinkin, kaikesta huolimatta, Jumalan suurin ja syvin rakkaus on voimassa Jeesuksen ristintyössä. Vaikka tuntuisi, että olisimme menettäneet kaiken, silloinkin meillä on kaikki, minkä saamme nähdä kun pilvet väistyvät auringon edestä ja elämä puhkeaa täyteen ihanuuteensa.

Jumalan armahtava rakkaus

Jumalan armahtavaa rakkautta kuvaa Paavalin upean kaunis opetus, joka luetaan lähes aina kirkollisen vihkimisen yhteydessä (1 Kor 13 luku). Lue se ja sijoita rakkaus sanan tilalle ensin oma nimesi ja sitten Jumala / Kristus. Kumpi on rakkaus – ihmine vai Jumala?

Jumalan pyhä rakkaus ja kristillinen moraali

Jumalan moraalilaki kertoo, mitä rakkaus on käytännössä. Se on armahtavaa ja pyhää rakkautta. Koska Jumala on pyhä, meidänkin tulee pyhittyä ja elää pyhityksessä. Pyhyys on oikeamielisyyttä, puhtautta, hyvää elämää. Meidät on luotu pyhää elämää eikä syntiä varten.

Jumalan lain, pyhän rakkauden tarkoituksena on opettaa, mitä rakkaus on käytännössä. Ihminen ei itse pysty rakastamaan eikä ymmärtämään, mistä rakkaudessa on kysymys. Siksi Jumala antoi Sanansa korjaamaan tätä ihmisen sydämen tilaa. Jumalan laki opettaa konkreettisesti, mitä rakkaus on – suhteessa Jumalaan, ihmisiin ja luomakuntaan. Pyhää elämää ilmentää Kymmenen käskyä sekä kaikki Raamatussa olevat käskyt, ohjeet ja arkielämän esimerkit. Kymmenestä käskystä kolme ensimmäistä liittyvät ensisijaisesti Jumala-suhteeseen. Seitsemän muuta puhuvat ihmisten välisistä suhteista. Nämä ovat samalla kokonaisuus: lähimmäisen rakastaminen lähtee oikeasta suhteesta Jumalaan ja lähimmäisen rakastaminen on myös Jumalan rakastamista.

Rakkaus on lain täyttymys

Paavali opettaa: ”Rakkaus on lain täyttymys”. Se on lain syvin olemus (Room 13:10). Yksikin rikkomus lakia vastaan on rikkomus lain koko olemusta eli rakkautta vastaan. Sen tähden yksikin rikkomus on koko lain rikkomista (Jaakobin kirje 2:8-19).

Armahtavaa ja pyhää rakkautta ilmentävät monet Uuden testamentin kirjeiden kehotukset. Kristillistä rakkautta kuvaa erityisesti Galatalaiskirjeen opetus Hengen hedelmistä. Kristillinen rakkaus pitää sisällään monia värejä ja sävyjä: ”Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal 5:22-23). Sen vastakkaisena kuvauksena on lihan, synnin hedelmät (Gal 5:19-21).

Moraalilaki on elämänlaki

Raamatun moraalilaki on Luojan säätämä elämänlaki, joka ohjaa elämäämme yksilöinä, perheinä, seurakuntana ja yhteiskuntana – niin kuin luonnonlait ylläpitävät elämää ja järjestystä maailmassa. Luonnonlait eivät muutu, vaikka me ihmiset päättäisimme, että maan vetovoimaa ei enää tarvita. Elämänlait eivät muutu, vaikka ihminen omassa elämässään tai yhteisönä päättäisi toisin ja säätäisi lakeja, jotka ovat elämänlakia vastaan. Raamatun sisältämä Jumalan moraalilaki on luonteeltaan ikuinen ja muuttumaton, absoluuttinen, ehdoton. Se perustuu siihen, että Jumala on moraalinen, rakastava ja pyhä. Moraalilaki ei muutu, koska Jumala ei muutu.

Luonnonlakeja emme voi muuttaa. Elämänlakia, moraalilakia voimme yrittää vastustaa siten, että toimimme sitä vastaan. Tällöin kohtaamme kylvämisen ja niittämisen todellisuuden. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Jos kylvämme rakkauden peltoon, saamme korjata hyvää rakkauden satoa ja elämän hedelmiä. Jos kylvämme synnin peltoon, niitämme särkymistä, rikkinäisyyttä, taisteluita, ahdistuksia, sairautta, kuolemaa, tuhoa ja kadotuksen. Vaikka synti näyttää, maistuu ja tuntuu hyvältä, se lopulta synnyttää kuoleman hedelmiä.

 

KRISTITYN VAPAUS JA VASTUU

1 Korinttilaiskirjeessä sanotaan: ”Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole rakentavaa” (10:23) Tämä lausuma kiteytti korinttilaisten kokeman ristiriidan kreikkalaisen ympäristön ja kristillisen uskon välillä. ”Kaikki on luvallista” ei tarkoittanut Paavalin opetusta evankeliumin tuomasta vapaudesta vaan kreikkalaisen ajattelun ja kulttuurin ihannetta: kaikki on luvallista, tee mitä haluat – älä anna minkään, edes jumalien tai kuoleman pelon estää! Paavali kumoaa kreikkalaisen ihanteen sanomalla: ”mutta kaikki ei ole hyödyksi eikä rakentavaa”. Ns. vapaus onkin usein synnin orjuutta, joka tuo rikkinäisyyttä, tuhoa ja kuolemaa ihmisten elämään. Ei todellakaan ole järkevää tehdä, mitä kukin haluaa. On otettava huomioon toiset. On otettava huomioon Luojan elämänohjeet ja kristillinen rakkaus. Rakkaus on aina hyödyllistä ja rakentavaa. Todella vapaa ihminen on se, joka valitsee parhaimman eli rakkauden.

Elämään kuuluu monia ns. ehdonvallan asioita, jotka ovat sinällään neutraaleja – eivät syntiä. Kristitty on vapaa nauttimaan elämän hyvistä lahjoista, mutta siinä hänen pitää huomioida toiset ihmiset. Kristityn vapaus ei saa houkutella tai painostaa toisia ihmisiä omantunnon vastaiseen elämään. Kaiken tavoitteena ja täyttymyksenä on rakkaus. Rakkaus on aina vastuullista, hyödyllistä ja rakentavaa. Elämän tarkoitus on rakkaus, ei vapauksista ja etuuksista kiinni pitäminen.

 

OIKEIN VAI VÄÄRIN – AIKAMME KYSYMYKSIÄ

  • Alkoholin käyttö – Mitä Raamattu opettaa alkoholin käytöstä? Missä kulkee kohtuullisuuden raja? Miten alkoholismi vaikuttaa asiaan? Miten kristityn tulisi toimia tilanteessa, jossa on henkilöitä, joilla on ristiriitaisia käsityksiä?

 

  • Tupakointi – on se syntiä? Miten se vaikuttaa terveyteen? Mitä haittoja siitä on? Miten se vaikuttaa toisiin ihmisiin?

 

  • Elokuvat, televisio ja netti – ovatko ne aina syntiä? Tuleeko jotain hyvää, rakentavaa ja opettavaa? Voiko katselusta tulla koukuttava ajantappoväline? Voiko niiden kautta viedä evankeliumia ja Jumalan Sanaa?

 

  • Videopelit, korttipelit, lautapelit jne – ovatko ne pahasta? Voiko niiden kautta oppia ajattelua, logiikkaa, taktiikkaa, numeroita? Voiko niiden parissa kokea hyvää yhdessäoloa? Opetellaanko niissä tappamaan ja toimimaan moraalisesti väärin?

 

  • Muodikas pukeutuminen, meikkaaminen ja korut – onko muodikkuus syntiä? Pitääkö uskovan pukeutua tietyllä tavalla? Onko meikkaaminen, korut tai solmion pitäminen syntiä? Paljonko käytetään rahaa ulkonäköön? Arvioidaanko ihmistä ulkonäön mukaan?

 

  • Ehkäisy – onko se välttämätöntä, hyödyllistä vai vahingollista? Mahdollistetaanko sillä esiaviolliset suhteet ilman aitoa vastuuta ja sitoutumista? Onko abortti ehkäisykeino?

 

  • Lapsettomuushoidot, kloonaaminen, kantasolujen käyttö, geenien manipulointi ja muut nykyteknologian mahdollistamat asiat – missä kulkee raja ihmisen ja Jumalan välillä? Mistä niissä on kysymys? Mitä niissä oikeasti tehdään? Käytetäänkö niissä ihmisalkioita?

 

  • Köyhyysihanne, keskiverto-omaisuus vai rikkaus – onko rahanhimo pahan alku ja juuri, vai onko raha ja omaisuus osa tätä elämää? Mikä on suhteemme rahaan ja omaisuuteen? Millä keinoin sitä hankimme ja miten käytämme sitä itsemme ja toisten hyväksi?

 

  • Tanssiminen – onko tanssiminen syntiä? Siinä yhdistyvät liikunta, musiikki ja yhdessäolo, jotka sinällään ovat hyviä, Jumalan luomia asioita. Entä missä ei-uskovat voivat löytää elämänkumppanin? Entä jos kuvaan tulee mukaan juominen ja yhden illan tuttavuuksien etsiminen? Entä tanssiesitys seurakunnan tilaisuudessa tai musiikin tahdissa liikehtiminen kirkossa? Mitä tähän sanoisi suomalainen ja afrikkalainen kristitty?

 

  • Ylistäminen – onko käsien nostaminen, hallelujan huutaminen ja iloinen laulaminen sopivaa? Vai onko se vain tunteiden nostatusta? Pitäisikö laulujen olla mollivoittoisia virsiä?

 

  • Oikea pyhäpäivä ja juutalaiset juhlat ja tavat – pitäisikö pyhää viettää lauantaina vai sunnuntaina? Missä määrin olisi hyvä viettää vanhan liiton mukaisia juutalaisia juhlia kuten lehtimajanjuhlaa? Tuleeko juutalaisia tapoja noudattavasta pyhempi ja hengellisempi?

 

  • Ruokavalio – onko kasvisruoka ihanteellisin tai ainoa kristitylle sopiva ruokavalio? Antoiko Jumala myös liharuuan ihmiselle syötäväksi? Voiko kristitty syödä sianlihaa tai verilättyjä? Onko merkitystä lihan tai veren puhtaudella (ei trikiinejä yms.)? Entä, kun pyhitämme ruuan siunauksella? Onko syytä noudattaa terveellistä ruokavaliota?

 

  • Aseellinen sotapalvelu – voiko kristitty kantaa asetta ja käydä armeijan? Miten Raamattu suhtautuu sotiin, sotilaisiin ja esivaltaan? Miksi esivallalla on miekka? Saako kristitty puolustaa itseään, perhettään ja maataan? Mitä eroa on yksityisellä kostolla ja esivaltaan turvautumisella? Onko kuolemantuomio mahdollinen?

 

Tarkkoja syntilistoja vai ei?

Onko mahdollista tehdä tarkkoja syntilistoja kaikesta ja määrittää tarkasti, milloin jokin asia muuttuu synniksi? Onko joissakin asioissa henkilökohtaisia eroja? Onko kaikkea vältettävä kokonaan ja ehdottomasti, vai onko noudatettava kohtuutta sekä otettava toiset huomioon?

Raamatun valossa on asioita, jotka ovat…

  • aina syntiä ja niitä on vältettävä ehdottomasti
  • hyviä tai neutraaleja – niiden suhteen pätee usein kohtuullisuus ja toisten huomiointi (kristityn vapaus ja vastuu)
  • aina ehdottoman hyviä – kuten Hengen hedelmät, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:22-23)

Raamatun opetusten soveltaminen

  • Osa opetuksista on tarkoitettu noudatettavaksi suoraan ja sellaisenaan. Ne ovat sellaisenaan ikuisia ja ehdottomia. Esimerkiksi 10 käskyä.
  • Osa opetuksista on sellaisia, että niitä on sovellettava harkiten oman aikamme tilanteisiin ja kysymyksiin. Toisinaan jotain vanhaa kulttuuriin ja olosuhteisiin liittyvää tapaa ei voi soveltaa suoraan vaan on etsittävä aikaamme ja kulttuuriimme sopivia tapoja palvella lähimmäisiä (jalkojen pesu > takin ottaminen ja ojentaminen).
  • Monissa tilanteissa on punnittava erilaisia elämänperiaatteita.