Jaakobin kirje

JAAKOBIN KIRJE

Kirjoittaja: Jaakob, Jeesuksen veli ja Jerusalemin seurakunnan johtaja
Aika: 45 jKr. paikkeilla (Jerusalem)
Sanoma: Aito usko tuottaa aitoa uskonhedelmää eli kristillistä elämää
Vastaanottajat: Hajaannuksessa asuvat kristityt, jotka ovat taustaltaan hellenistijuutalaisia

 

 

TARKOITUS

 

Evankeliumi kahden tulen välissä

Apostoli Paavalin ja Jaakobin opetuksia on pidetty ristiriitaisina. Paavali julistaa evankeliumia lakia vastaan ja Jaakob puolustaa tekojen merkitystä. Mistä on kysymys?

Apostoli Paavali kirjoitti voimakkaan puolustuskirjoituksen ns. lakihenkisyyttä (legalismia ) vastaan. Varsinkin juutalaistaustaisten kristittyjen piirissä vaikutti judaismi, joka kiisti Kristuksen pelastusteon riittävyyden ja vaati sen lisäksi Mooseksen lain laajamittaista noudattamista. Tätä vastustava Paavalin kirjoitus tunnetaan Galatalaiskirjeenä.

Sen sijaan Jaakobin kirje on voimakas puolustuskirjoitus ns. laittomuutta (antinomismia) vastaan. Sellainen kristillisyys, joka vain puhuu Jumalasta, Kristuksesta ja rakkaudesta, mutta ei käytännön elämässä sitoudu niihin, on pelkkää nimikristillisyyttä. Aito usko on enemmän kuin vain totena pitämistä; se on sydämen elämää. Aito usko synnyttää aina aitoa kristillistä elämää. Niinpä Jaakobin kirjeessä vastustetaan Jumalan antaman moraalilain mitätöimistä ja edellytetään aitoa sydämen tason kristillistä uskoa, joka näkyy myös käytännössä.

Galatalaiskirjeen ja Jaakobin kirjeen välistä suhdetta on kuvattu kahtena sotilaana, jotka puolustavat evankeliumin aarretta. Koska hyökkäys tulee kahdelta vastakkaiselta suunnalta (lakihenkisyys ja laittomuus) sotilaat taistelevat niitä vastaan selkä selkää vastaan. Kummallakin on selkeä tarkoituksensa ja suuntansa. Ne eivät ole ristiriidassa vaan täydentävät toisiaan.

 

Kultainen keskitie lakihenkisyyden ja laittomuuden välissä

Kristitty kulkee armahdettuna syntisenä kultaista keskitietä, jonka molemmilla puolilla on syvä kuilu: lakihenkinen omavanhurskaus ja jumalallisen elämän kieltävä laittomuus. Molempien kuilujen olemassaolo on tärkeää tiedostaa. Silti meidän ei tarvitse pelätä. Emme putoa kuiluihin vahingossa. Kultainen keskitie eli Jeesus-tie on vankka, selkeä ja suora. Siinä on hyvät turvakaiteet molemmin puolin ja monia hyödyllisiä liikennemerkkejä.

Jaakobin kirjeen opetus on vahva turva tyhjää nimikristillisyyttä vastaan. Se haastaa meitä antamaan itsemme Jumalan käsiin ja suostumaan siihen ihmeelliseen armoprosessiin, jonka hän aloittaa ja täyttää meissä Kristuksessa Jeesuksessa. Armoprosessi ei tee meistä lähellekään täydellisiä ajallisessa elämässä vaan vasta astuessamme iankaikkisuuteen. Ajassa me olemme armahdettuja syntisiä, jotka monesti kipuilemme, kompastumme, mutta myös yhtä monta kertaa nousemme armon uudistavassa voimassa.

 

 

HUIPPUKOHTIA

 

Kohde (1:1)

Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.

 

Kärsivällisyys ja koetukset (1:2-4)

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

 

Ano viisautta (1:5)

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

 

Kiusausten kestäminen (1:12-15)

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

 

Sana antaa uuden elämän (1:21-22)

Sen tähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.

 

Oikea jumalanpalvelus (1:27)

Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

 

Rakkaus ja sen rikkominen (2:8-11)

Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: ”Älä tee huorin”, on myös sanonut: ”Älä tapa”; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.

 

Kuollut ja elävä usko (2:17-18,26)

Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon… Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

 

Kuka hallitsee puheensa? (3:1-2)

Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

 

Rauhaisa viisaus (3:14-18)

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valehdelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

 

Jumalalle alamainen vastustaa sielunvihollista (4:7-8)

Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.

 

Kulutusjuhlien katkera loppu on edessä (5:1-4)

Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.

 

Kärsivällisyys Herran odotuksessa (5:7-9)

Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.

 

Uskonrukous pelastaa ja parantaa (5:13-16)

Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

 

Eksyneiden pelastustehtävä (5:19-20)

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

 

 

TAUSTA

 

Kirjoittaja

Kirjeen kirjoittaja oli kaikille tunnettu Jaakob. Sellainen tunnettu henkilö oli Jeesuksen (puoli)veli, josta tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja. Jeesuksen syntymän jälkeen Marialle ja Joosefille syntyi useita poikia ja tyttäriä, joiden isoveli Jeesus oli. Koska Jeesus oli tullut kirkkaudesta Pyhän Hengen vaikutuksesta, Joosef oli hänelle kasvatti-isä – ei biologinen isä.

Jaakob mainitaan seuraavissa Uuden testamentin teksteissä: Gal 2:12, Apt 15:13-21 ja 21:18-26. Hänen kerrotaan kuolleen marttyyrinä vuonna 62 jKr., jolloin hänet kivitettiin.

 

Lain ja evankeliumin suhde

Kirjeen asemasta osana pyhiä Kirjoituksia oli jonkin verran kiistaa, mutta lopulta se hyväksyttiin Raamatun kaanoniin. Pinnallisesti lukien kirjettä voidaan pitää lakihenkisenä ja evankeliumin vastaisena. Syvempi tarkastelu osoittaa nopeasti, että Jaakob kumoaa lain pelastustienä: ”Sillä, joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (2:10).

Jumalan lain olemus on rakkaus ja lain käskyt ovat osoituksena siitä, mitä laki on käytännössä. Joka rikkoo yhdenkin kohdan, rikkoo koko rakkauden olemusta vastaan ja tekee syntiä. Tosiasiassa jokainen ihminen rikkoo lain kaikki käskyt vähintäänkin sydämen tasolla.

Siksi Jaakobillekin Jeesus on pelastavan uskon ydin ja keskus: … teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen… (2:1). Hän puhuu myös armosta (4:6) ja syntien anteeksisaamisesta (5:15).

Jaakobin opetuksessa keskeistä on se, että juuri tämä oikea usko synnyttää myös oikeaa kristillistä elämää. Kristitty elää evankeliumin ja armon varassa. Jumalan laki ei enää tuomitse häntä kadotukseen, mutta moraalilaki toimii yhä elämän oikean ja väärän tulkkina. Laki paljastaa synnin ja pakottaa ihmisen etsimään armahdusta ja uudistusta Kristuksessa. Mikäli ihminen ei turvaudu Kristukseen, hän on lain tuomion alla.

 

Kokonaisvaltainen Raamatun tulkitseminen

Raamattua ei tule lukea ”leikkaa ja liimaa” -periaatteella. Raamattu ja sen jokainen kirjoitus on kokonaisuus. Yksittäisten lauseiden irtileikkaaminen ulos asiayhteydestä voi muuttaa niiden merkityksen perusteellisesti. Raamattu on tavallista arkikieltä, jossa kukin sana ja lause tulkitaan ja ymmärretään aina asia- ja tilanneyhteydessä. Irtileikatut lauseet voivat näyttää vastakkaisilta ja ristiriitaisilta, mutta asiayhteyden valossa ne eivät ole sitä. Voisimme leikata Raamatusta vaikkapa lauseet ”aurinko nousee” ja ”aurinko laskee” ja laittaa ne vastakkain ja todeta, että Raamattu on niin ristiriitainen kirja… Tämä esimerkki pätee myös hengellisiin totuuksiin.

 

 

 RAKENNE

Jaakobin kirje on tyylillisesti viisauskirjallisuutta, jossa on sananlaskujen tapaan lyhyitä, iskeviä ajatuksia. Siinä on myös monia väitteleviä osuuksia, joissa Jaakob käy ikään kuin keskustelua vastustajien kanssa. Taustalla on todellisia haasteita ja aitoa rajanvetoa antinomismia (laittomuutta) vastaan.

Kirjeen kulku on rönsyilevää. Tyylinsä tähden kirjeessä ei ole selkeää jäsennystä. Siitä voidaan lähinnä poimia luettelonomaisesti erilaisia aiheita.

  • Koetukset ja kiusaukset
  • Jumalan Sanan edessä
  • Puolueettomuus ja ennakkoluulot
  • Laki on mahdoton pelastustienä
  • Aito usko synnyttää rakkauden ja lain ohjaamaa elämää
  • Kuuliaisuus ja teot
  • Kieli (sanat), sydän ja tahto
  • Keskinäinen rakkaus ja riidat
  • Ylhäältä tuleva viisaus
  • Moraaliton ja itsekäs elämä
  • Katumus ja tuomiomieli
  • Väärä itsevarmuus
  • Rikkaan tuomio
  • Herran tulemus ja kärsivällinen odotus
  • Sairaus ja rukous
  • Eksyneiden pelastustehtävä