Esterin kirja

ESTERIN KIRJA:
Jumala herättää ja pelastaa katoamassa olevan kansan

.

JOHDANTO (Osa 1/12)

Norjan prinsessa Märtha ja Usan presidentti Roosevelt

Toinen maailmansota syttyi, kun Hitler ja natsit nousivat valtaan ja hyökkäsivät Puolaan 1.9.1939. Hitlerillä oli tarkka suunnitelma, jota hän ryhtyi toteuttamaan valloittaakseen koko Euroopan. Häikäilemättömästi Hitler hyökkäsi monien, jopa puolueettomien maiden kimppuun. Huhtikuussa 1940 oli Tanskan ja Norjan vuoro. Ne yllätettiin lähes täydellisesti.

Norjan kuningas Haakon VII, prinssi Olav ja hallitus pakenivat Britanniaan ja Olavin puoliso Märtha ja lapset Ruotsin ja Suomen kautta Yhdysvaltoihin. Siellä he pääsivät presidentti Rooseveltin suojiin ja lähipiiriin. Koska Usa oli sitoutunut lakiensakin voimalla puolueettomuuteen, se vältti joutumasta mukaan sotaan, eikä aluksi antanut edes materiaalista tukea liittoutuneille.

Saksan eteneminen näytti pysäyttämättömältä ja se loi painetta Usaa kohtaan. Tässä prosessissa prinsessa Märthalla oli oma merkittävä rooli presidentti Rooseveltin taivuttamisessa myötämieliseksi Euroopan ja etenkin Norjan auttamiseksi. Märtha puhui norjalaisten ja eurooppalaisten puolesta ja Roosevelt useasti käyttikin juuri Norjaa esimerkkinä pyrkiessään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja lainsäädännön muuttamiseksi sallivammaksi Usassa.

Usan tuki ja mukaantulo toiseen maailmansotaan kallisti ratkaisevalla tavalla sotamenestyksen lopulta liittoutuneiden hyväksi ja natsisaksan häviöksi. Siinä prinsessa Märthalla oli tärkeä tehtävänsä. Kenties Jumala salatulla tavalla käytti häntä kääntämään mahtimiehen ja suurvallan pään pelastaakseen ihmiskunnan pimeyden orjuudesta ja täydestä tuhosta.

Tästä historiallisesta todellisuudesta kertoo tuore norjalainen draamasarja Atlantin yli (Atlantic crossing). Se on nähtävillä myös YleAreenassa.

Hyvin samankaltaisesta tilanteesta kertoo salaperäinen Vanhan testamentin Esterin kirja.

Tausta ja merkitys

Vanhassa testamentissa oleva Esterin kirja on hyvin erityislaatuinen Raamatun kirja. Siinä ei mainita Jumalaa eikä rukousta kertaakaan, vaikka kirjassa kuvataan Jumalan valitun kansan Israelin suorastaan kohtalokkaita vaiheita. Tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen Persiaan.

Miten tällainen kirja voi mitenkään kuulua Raamattuun! Lutherkin epäröi sen edessä, mutta näki siinä kuitenkin esikuvallisuutta Kristuksen pelastustekoon.

Näistä piirteistä huolimatta Esterin kirja on yksi juutalaisten rakkaimmista kirjoista. Sen tapahtumiin eläydytään jokavuotisessa Purim-juhlassa, jota vietetään juuri kirjan kuvaamien tapahtumien muistoksi. Juhlan aikana Esterin kirja luetaan kaksi kertaa synagogassa. Lisäksi pukeudutaan kertomuksen mukaisiin naamiaisasuihin ja annetaan lahjoja köyhille. Kyseessä on suuri ilon juhla.

Esterin kirjan kuvaus sijoittuu juutalaisten pakkosiirtolaisaikaan Persiassa, jolloin kuninkaana oli Kserkses eli Ahasveros. Hän hallitsi vuosina 486 – 465 eKr.

Juutalaisista vain pieni osa oli palannut takaisin Jerusalemiin, mistä kertoo pappi Esran kirja. Valtaosa oli jo niin juurtunut uuteen kotimaahan, että he eivät halunneet enää takaisin Luvattuun maahan. Inhimillisesti se on ymmärrettävää, koska pakkosiirtolaisuus oli kestänyt jo yli sadan vuoden ajan.

Tähän kuitenkin kätkeytyi vakava vaara. Jumala oli tarkoittanut heille Luvatun maan. Ihmisen paras paikka on olla Jumalan tahdon mukaisella paikalla. Vain osa lähti pitkälle matkalla hyvin vaikeisiin olosuhteiseen. Valtaosa jäi viettämään tuttua, paljon helpompaa ja mukavampaa elämää Persian valtakunnassa.

Juutalaiset ja myös uuden liiton uskovat ovat usein olleet ahtaalla. Juutalaisia on aina vihattu ja vainottu. Taustalla on sielunvihollisen hillitön halu murhata juutalaiset, kristityt ja lopulta kaikki ihmiset. Juuri Jumalan kansa on ollut erityisellä tavalla tuhovimman kohteena, koska heidän kautta toteutuu Jumalan pelastussuunnitelma Messiaan hahmossa. Hän tuottaa sielunviholliselle lopullisen tappion.

Niinpä näiden vainojen ja ahdistusten keskellä juutalaiset alkoivat salata kansallista alkuperäänsä. Sen myötä heidän suhteensa Israelin pyhään Jumalaan, Herra Sebaotiin heikkeni. Hiljalleen he unohtivat pyhät Kirjoitukset, rukouselämän ja Jumalan kansan tavat. Se oli johtamassa Israelin kansan perikatoon ja Jumalan suunnitelmien vaarantumiseen, sillä Jerusalem ja sen asukkaatkin kuuluivat Persian vallan alle.

Miten tutulta tämä kaikki kuulostaakin!

Aivan samaa tapahtuu läntisessä kristikunnassa, myös täällä Suomessa. Jumalasta vaietaan kuoliaiksi. Monet lähestulkoon vihaavat Raamatun Jumalaa ja sen mukaista kristillistä uskoa ja moraalia. Vanhemmat eivät enää osaa kasvattaa lapsiaan kristillisesti, koska eivät tunne Jumalaa. Vastuu siirretään kirkolle ja rippikouluun, mutta kirkkokin on jo hukkaamassa kristillisen uskonsa.

Valtakirkko on liittoutunut liberaalin humanismin kanssa. Ihmisestä on tehty kaiken mitta ja suorastaan itse jumala. Raamatusta poimitaan vain tutut sanat Jumala, Kristus ja rakkaus, mutta ne selitetään humanistisesti. Näin valtakirkko Jumalan nimissä eksyttää kansaa.

Toki kirkon sisällä on monia Raamattuun luottavia uskovia ja herätysliikkeitä, mutta ne joutuvat yhä enemmän syrjinnän, pilkan ja vainon kohteiksi. Olisi paljon helpompi kätkeytyä ja piilottaa uskonsa.

Jeesus ennusti lopunajallisessa puheessaan: Kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Niin tapahtuu jumalattomien, mutta myös uskovien parissa. Kun menetämme rakkauden, elämästä tulee kylmää, kovaa ja tarkoituksetonta. Itsekkyys ja hekumallinen tunteilu lämmittää vain pienen hetken.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Rakkauden, vapauden ja mukavan elämän nimissä eksytetty kansa kohtaa lopulta kivikovan todellisuuden. Ihminen ei olekaan ikuinen. Hän ei voi sittenkään muuttaa elämänlakeja. Synti tuottaa pettymyksiä, ahdistusta ja kuolemaa. Hyvinvointi rapautuu pahoinvoinniksi.

Juuri tästä on kysymys, kun katsomme aikamme maailmaa, sen sekasortoa ja uhkakuvia. Maailmamme on muuttumassa kovaa vauhtia pimeäksi ja vaaralliseksi. Sitä samaa koemme Suomessakin.

Entä mitä Jumala ajattelee, kun hän katsoo vieraantunutta kansaansa – heitä, jotka on kyllä kastettu hänen nimeensä mutta jotka kieltävät uskon ja sen kohteen: itse Herran, ihmisen Luojan?

Jumala tuntee syvää tuskaa kansansa tähden. Rakkaudessaan Jumala tahtoo pelastaa mutta pyhyydessään hän on valmis myös tuomitsemaan.

Jumala lähestyy ihmistä armahtaen, rakastaen ja siunaten. Mutta jos tämä ei sulata ihmisten sydämiä, Jumala ei vielä hellitä. Hän sallii vakavien vaikeuksien pysäyttää kansansa, jotta se heräisi, ymmärtäisi ja kääntyisi takaisin elämän puoleen. Jumala voi kääntää kaikki ajalliset koettelemukset ikuiseksi parhaaksemme. Jumala ei tahdo pahaa vaan aina hyvää, parasta.

Jumalan armollinen kaitselmus (Osa 2/12)

Jumala on kaiken Luoja. Hän on luonut koko maailmankaikkeuden ja synnyttänyt elämän sen keskelle. Hänen luomistyönsä huipentumana on ihminen, Jumalan kuva.

Raamatussa tulee luomisen ohella vahvasti esille se, että Jumala tahtoo pitää huolta luomastaan maailmasta ja ihmisestä. Tätä kutsutaan kaitselmukseksi, huolenpidoksi, jonka myötä Jumala siunaa, johdattaa ja varjelee.

Saamme tuntea Luojan, joka tahdosta kaikki on syntynyt ja joka pitää meistä huolen. Jumala on meitä lähellä. Kaikella hyvällä on tarkoituksensa ja pahankin Jumala voi kääntää parhaaksemme. Elämä ei ole sattumaa eikä arvotonta. Vaikka nyt elämme ahdistusten ja kuolemanvarjon laaksossa, olemme sittenkin matkalla kohti kotia, jossa varsinainen elämä vasta alkaa!

Me emme ole voineet tehdä mitään oman ajallisen elämämme synnyttämiseksi emmekä lopulta voi omin voimin rakentaa iankaikkistakaan elämää. Kaikki on Jumalan suurta lahjaa. Voimme vain ottaa vastaan ja käyttää saamamme lahjan Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi. Voimme myös käyttää sen väärin tai hylätä kaiken hyvän omaksi ja lähimmäistemme turmioksi.

Luomisen ja kaitsennan näkökulmat tekevät tyhjäksi valheelliset uskomukset kuten ihmiskeskeisen humanismin, ateismin, materialismin, panteismin, henkien palvonnan, itämaisen uskonnollisuuden muodot jne. Vain usko persoonalliseen, hyvään Luojaan ja hänen läsnäoloonsa on ainoa järkevä, looginen, luotettava ja hyvä perusta elämälle.

Tiedämme karun syvästi ja kipeästi sen, että nykyinen maailmamme ja ihminen on mennyt vakavalla tavalla rikki. Olemme syntisiä ja kuolevaisia. Emme voi auttaa ja pelastaa itseämme. Vain Jumala, kaiken Luoja kykenee siihen. Luojana hän päättää suvereenisti, mitä hän tekee luotunsa suhteen.

Ihmisyyteen kuuluu halu luoda ja rakentaa uutta. Kun jokin kuluu tai menee rikki, me pyrimme ensi sijassa korjaamaan sen. Tämäkin ilmentää meissä olevaa alkuperäistä Jumalan kuvaa.

Jumala tahtoo korjata syntiinlankeemuksen rikkoman ihmisen. Sitä korjaustyötä hän tekee päättäväisesti, suunnitelmallisesti ja sitkeästi. Vasta jos ihminen lopullisesti kieltäytyy tästä, hän jää ikuisesti rikkinäiseksi ja käyttökelvottomaksi.

Jumalan kaitselmuksen pääosan muodostaa hänen pelastussuunnitelmansa. Siinä hän käyttää pyhää Sanaansa (ilmoitusta), Pojan ihmiseksi tulemista, Kristuksen palvelutyötä, ristinkuolemaa ja ylösnousemusta, sekä Pyhän Hengen vuodatusta, seurakunnan syntymistä ja sen moninaisia palvelutehtäviä lähetyskäskyn hengessä.

Sanallaan Jumala vaalii luomistyötään, toteuttaa pelastavan tahtonsa ja ohjaa meitä kristillisessä elämässä. Sanallaan Jumala luo kerran uuden taivaan ja uuden maan.

Jumalan kaitselmuksesta nimenomaan Pojan kautta kertovat mm. seuraavat raamatuntekstit:

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla (Hepr 1:3).

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa (Kol 1:15).

Ilman käsitystä persoonallisesta Jumalasta, kaiken Luojasta ja hänen pelastavasta tahdosta ja kaitselmuksesta ihminen on täydellisen eksyksissä, pimeässä, vailla todellista tarkoitusta. Ihminen näkee vain pienen osan maailmankaikkeudesta. Mitkään teoriat eivät selitä tyydyttävästi eivätkä varsinkaan todistettavasti maailman, elämän ja ihmisyyden syntyä. Ne eivät selitä, miten kaikki pysyy koossa. Ilman Luojaa kaikki näyttää päättyvän ikuiseen tyhjyyteen.

Parhaimmillaan ihminen kykenee piirtämään jonkinlaisia kaaviokuvia näkemästään, mutta ei lainkaan käsittämään, miksi kaikki toimii niin kuin toimii – puhumattakaan käsittämättömästä universaalista kokonaisuudesta kaikkine mikroskooppisine yksityiskohtineen.

Sen sijaan Jumala tietää kaiken. Onhan hän kaiken Luoja, tekijä. Jumala on käsittämättömän huikea ja silti hän ilmoittaa itsensä olennaisella tavalla pienelle ihmiselle, omalle kuvalleen!

Jumala hän tahtoo pitää huolen kaikesta ja etenkin jokaisesta ihmisestä. Tämä maailmamme onkin kuin tulevan maailman asukkaiden hautomo. Täällä synnymme ja täällä meidät punnitaan. Saamme tutustua Luojaamme ja päättää, haluammeko elää ikuisesti hänen kanssaan, hänen rakastavan tahtonsa mukaisesti. Jumala tahtoo tätä kaikkea, mutta ihminen ei välttämättä tahdo.

Tästä on pitkälti kysymys Esterin kirjassa. Luojastaan ja Herrastaan etääntynyt, melkeinpä luopunut kansa elää Jumalan salatun, mutta sittenkin niin ilmeisen kaitsennan kohteena.

Sitä samaa saa kokea meidänkin kansamme juuri tässä vaikeassa ajassa, jota koemme ja joka tulee muuttumaan yhä vaikeammaksi – ihmisen pahuuden ja Jumalan pitkämielisen, kutsuvan armon tähden. Koska emme käänny hyvällä, rakkaudessaan Jumala sallii vaikeuksien vyöryn yllemme, jotta kääntyisimme takaisin elämän lähteille. Monesti vasta todellinen kuolemanuhka, sen kohtaaminen silmästä silmään pysäyttää meidät.

Niinpä Esterin kirja on äärimmäisen ajankohtainen, samalla hyvin vakavaa puhuttelua aikamme ihmisille. Pitääkö meidänkin mennä yhtä pitkälle, kuolemanporteille saakka ennen kuin ymmärrämme ja käännymme? Eikö ihmiskunnan äärimmäisen koetukset historian saatossa opeta meille yhtään mitään? Pitääkö kaikki sama paha kokea jälleen uudelleen, karun kipeästi ja katkerasti, jotta suostuisimme pelastukseen?

Esterin kirjan juoni

Esterin kirjan juoni on kuin parhaimmasta seikkailuelokuvasta eikä romantiikkaakaan puutu. On mahtava kuningas Kserkses ja penseä kuningatar Vasti, valtakunnalliset kauneuskilpailut, uusi hyväsydäminen kuningatar Ester, hovijuonittelija ja kaiken pahan ruumiillistuma Haman, hurskas mies Mordokai, uhattu juutalainen kansa ja kaiken takana salattu Jumala.

Kirjan tarinaa kehitellään taitavasti ja äkkinäisiä käänteitäkin mahtuu mukaan. Juuri kun kaikki näyttää olevan menetetty ja lopussa, kaikki keikahtaakin päälaelleen.

Samalla Jumalan salattu, hyvä tarkoitus toteutuu. Paha saa palkkansa ja Jumalan kansa kokee hengellisen ja kansallisen heräämisen. Jumalan kansa on jälleen todellinen Jumalan kansa, joka tuntee Herransa, rukoilee ja palvelee häntä.

Ihmiskunnan historia on täynnä samankaltaisia valtapelureita, juonittelijoita ja maan hiljaisia hurskaita. Juutalainen kansa on useasti ollut hävityksen uhan edessä. Viimeksi Hitlerin ja Stalinin käsissä. Äärimmäisissä koetuksissa Jumalan kansa on herännyt ja palannut Luvattuun maahan, joka uudestisyntyi vuonna 1948.

Sitä samaa hiuskarvan varassa elämistä ovat kokeneet monet kansat kuten pieni Suomi suuren Neuvostoliiton hyökkäyksen edessä. Vasta tämä sai ihmiset polvilleen etsimään ainoaa todellista turvaa ja elämää kaiken Luojalta.

Juuri nyt meidän aikamme ihmiset ovat globaalin koronakriisin, ilmastonmuutoksen ja poliittisen epävakauden keskellä. Vielä sydämet eivät ole kypsyneet heräämiselle, mutta Jumalalla on aikaa odottaa. Osa tulee kääntymään, mutta valtaosa kovettaa sydämensä.

Tulevan herätyksen vanavedessä alkavat vakavat vainot ja antikristuksen aika, josta paha Haman on esikuva Hitlerin tavoin. Siinä paineessa uskovat painautuvat pelastajansa Kristuksen (Mordokain) syliin ja monenlaiset sydämen kristittyjen väliset raja-aidat kaatuvat.

Lopulta käy kuten Esterin kirjassa: juutalaisetkin kokevat hengellisen herätyksen, antikristus ja pahan valtakunta kaatuvat, ja Jumalan kansa otetaan ikuiseen ilojuhlaan.

.

ESTERIN KIRJAN TAPAHTUMAT JA OPETUKSET

1. LUKU: Kuninkaan pidot ja kuningattaren kapinointi (Osa 3/12)

Persian valtakunta ja sen loisto

Kuningas Kserkses hallitsi suurta Persian valtakuntaa 486 – 465 eKr. Persian edeltäjä Babylonia oli valloittanut mm. Israelin ja vienyt Juudan ja Jerusalemin asukkaat pakkosiirtolaisuuteen vuonna 586 eKr. Kun Persia kukisti Babylonian vuonna 539 eKr, sen kuningas Kyyros päästi juutalaiset ja muitakin kansoja palaamaan takaisin kotimaahansa. Vain pieni osa juutalaisista palasi Jerusalemiin ja enemmistö jäi asumaan tutuksi tulleeseen Persiaan.

Persian valtakunta ulottui Sudaniin, Kreikan rajoille ja aina Pakistaniin saakka. Kserkses oli mahtavan valtakunnan mahtava kuningas. Niinpä hänen hovinsakin oli täynnä loistoa ja ylellisyyttä. Hovi sijaitsi Susanin kaupungissa.

Kaikki tämä kertoo, että Raamatun tapahtumat ankkuroituvat aina syvästi historiaan ja todellisuuteen. Jumala toimii ihmiskunnan keskellä. Juuri tästä kertoo osaltaan Esterin kirja.

Suuret juhlat

Tapahtumat alkavat vyörymään kuninkaan kolmantena hallitusvuonna 483 eKr. Silloin Kserkses järjesti puoli vuotta kestäneet juhlat, todennäköisesti koko valtakuntansa vasallikuninkaille ja merkittäville henkilöille vahvistaakseen hallintoaan.

Juhla huipentui päätösviikkoon, johon koko Susanin kaupungin väki sai osallistua. Samanaikaisesti kuningatar Vasti järjesti naisille erillisen juhlan palatsissa. Mahdollisesti jo tämä enteili Vastin kapinahenkeä, sillä tavan mukaan miehet ja naiset osallistuivat samoihin juhliin, kuten Esterkin myöhemmin linjasi.

Kuningas Kserkes esitteli vierailleen valtakuntansa mahtia, loistoa ja voimaa. Kaiken kruununa hän piti kuvankaunista kuningatar Vastia, jonka nimikin tarkoittaa parasta tai rakastettua. Juhlien huipentumana kuningas käski Vestin esittäytymään vieraille koko kauneudessaan.

Kuningatar Vastin kapina

Kuninkaan käsky käy ja vieraat odottavat jännittyneinä, mutta sitten tulee viesti, että Vasti kieltäytyy tulemasta.

Ennennäkemätön skandaali. Kuningas ja hänen arvovaltansa on häväisty vieraiden edessä. Jo tavallisessa supisuomalaisessa kodissa tällainen käytös, jossa puoliso kieltäytyy tapaamasta toisen lähisukua ja ystäviä aiheuttaisi vakavaa keskustelua ja välien repeilyä.

Mutta nyt kyseessä oli myös kuninkaan arvovalta juhlavieraiden ja kansan edessä. Voiko kuningasta uhmata ja häväistä avoimesti ilman seurauksia?

Yleinen seuraus kuninkaan vastustamisesta oli kuolemanrangaistus. Kuningasta ei saanut edes puhutella ilman lupaa, sillä jo siitäkin voitaisiin rangaista kuolemalla. Näin kuningasta haluttiin varjella mm. salamurhayrityksiltä ja siksi kuninkaan lähestyminen oli tehty vaikeaksi. Luvaton lähestyminen oli tulkittavissa pahoiksi aikeiksi.

Mallit ja esikuvat

Juhlavieraatkin huolestuivat. Kuningatar Vastin menettely olisi malli myös toisille naisille. Jos kuninkaan vaimo piti miestään pilkkanaan ilman seurauksia, silloin toisetkin voisivat tehdä samoin.

Meidän pitäisi tietää ja ymmärtää erilaisten roolimallien voima ja vaikutus. Monet ihailevat idolejaan ja seuraavat heidän ajatuksiaan, pukeutumista ja käytöstapoja. Elokuvien, median ja kirjojen vaikutus on valtavan voimakas – usein niin, että emme sitä edes huomaa.

Ihmiset tekevät asioita yleisen mielipiteen mukaan. Varsinkin syntinen luontomme vain odottaa, että se päästetään valloilleen. Kun se sallitaan, siihen yllytetään ja sitä jopa Jumalan nimissä siunataan, se valtaa ihmiset ja kansat.

Tämä on nähty jo aivan liian monta kertaa yksittäisten ihmisten kuin kansojenkin elämässä. Kuljemme vuoristorataa, jonka synnin syvyyksistä meidät nostaa vain Jumalan armo ja pyhä voima.

Aviomiehen ja vaimon välinen suhde

Mutta pitääkö vaimon kunnioittaa miestään? Yllätyin, kun tämän edessä moni tunnettu raamatunselittäjäkin alkoi takellella sanoissaan ja lopulta he antautuivat aikamme liberaalin hengen vietäväksi. Ei tarvitse…

Mutta minä en löydä ainakaan Raamatusta sellaista opetusta ja selitystä. Ketä meidän pitäisi kuunnella ja totella? Kaiken Luojaa vai aikamme henkivaltoja ja ihmisen syntistä heikkoutta?

Mitä Raamattu opettaa miehen ja vaimon välisestä suhteesta ja ihmisarvosta? Tässä kohtaa haastan sinua olemaan tarkkana ja pitämään puurot ja vellit toisistaan erillä.

Raamattu opettaa, että mies ja nainen ovat molemmat täysivaltaisia Jumalan kuvia ja sellaisina tasan yhtä arvokkaita. Molemmat ovat Jumalan luomia, lunastamia, pyhittämiä ja kerran kirkastettuja. Tämä on ikuinen totuus, joka on aina voimassa. Pelastuksen näkökulmasta mies ja nainen ovat yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Mutta sitten Jumala on säätänyt kullekin oman aseman ja tehtävän. Tämä jumalallinen järjestys näkyy jo pienimmissä atomeissa, soluissa ja eläinpopulaatioissa. Jumala on tarkoituksen ja järjestyksen Jumala. Eikä hän kumoa mieheyttä ja naiseuttakaan, kuten aikamme fanaatikot tekevät.

Siksi ihmiskunnassakin jokaisella on oma kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yksi on presidenttinä, toinen kunnanjohtajana, kolmas talouspäällikkönä, poliisina, palomiehenä, sairaanhoitajana, kaupan myyjänä, siivoojana jne. Asema, tehtävä ja palkkauskin ovat näissä kovin erilaisia, mutta silti – Jumalan silmissä jokainen on täsmälleen yhtä arvokas, välttämätön ja hyödyllinen.

Näin on perheessäkin. Jumala asetti miehen perheen pääksi. Vaimon tulee (huom) kunnioittaa miestään. Samalla miehen tulee rakastaa vaimoaan, sillä onhan Jumala rakkaudenkin Jumala.

Täydellisyydestä rikkinäisiksi ja takaisin kohti eheyttä

Paratiisissa tämä asetelma ja suhde oli täydellinen ja harmoninen. Mies rakasti ja vaimo kunnioitti. Mies huomioi vaimonsa viisaasti ja rakastaen. Vaimo kunnioitti miestään syvästi. Yhdessä keskustellen ja sopien he tekivät päätökset. Kuitenkin viime kädessä lopullinen vastuu kuului miehelle. Vaimo luotti levollisesti mieheensä.

Syntiinlankeemuksessa tämä hyvä särkyi ja vääristyi. Miehen rakkaus vaimoaan kohtaan hiipui ja muuttui itsekkäämmäksi. Vaimo ei kunnioittanut miestään vaan halusi tehdä niin kuin itse halusi.

Juuri näinhän tapahtui itse syntiinlankeemuksessa. Se tapahtui ensi sydämessä, jossa käytiin ratkaiseva taistelu. Eeva kuunteli mieluummin sielunvihollista kuin Jumalaa. Hän ei keskustellut kielletyn hedelmän syömisestä miehensä kanssa. Jostain syystä miehenkin vastuullisuus oli herpaantunut ja hän antoi tämän tapahtua ja sortui aivan samaan itsekin.

Kaiken tämän seurauksena miehen ja vaimon välinen suhde on osin ainaista valtataistelua, rakkauden ja vihan välillä tasapainoilua. Mies on alistanut naista voimalla ja nainen on käyttänyt omia keinojaan kapinointiinsa.

Nyt aikamme liberaali henkivalta kehottaa hylkäämään kaiken kristillisyyden, avioliittoinstituution ja kaiken mahdollisen hyvän elämänjärjestyksen. Jotkut uskovatkin haluavat hylätä perinteiset arvot katsoessaan nimenomaan synnin tuomia ongelmia. He sekoittavat puurot ja vellit, ihmisarvon ja ihmisten erilaiset tehtävät ja roolit.

Mutta eiväthän ongelmat sillä parane, että hylätään kristilliset arvot! Sittenhän vasta alkaa lopullinen tuho!

Jumalan järjestys on se, että palaamme kohti alkuperäistä luomistarkoitusta. Siihen emme itse kykene, mutta sitä varten Jumala on antanut armonsa, Sanansa, Kristuksen ja Pyhän Hengen. Emme ole yksin emmekä avuttomia. Ajassa toki joudumme käymään monenlaista kamppailua, nimenomaan oman syntisyytemme kanssa, ja vasta kirkkaudessa pääsemme täyteen rakkauteen.

Vastin rangaistus ja sen opetus

Oma kantani – ja uskon, että se on Jumalankin kanta Raamatun ilmoituksen nojalla – on se, että Esterin kirjan ensimmäisen luvun tapahtumat ovat meille vakavakin muistutus Jumalan hyvästä tarkoituksesta ja tahdosta.

Niinpä pakanakuningas ja neuvonantajat löytävät ratkaisun, joka näyttäytyy mielestäni jumalallisen viisaana. Kuningatar Vastia ei surmata, mutta hänet karkotetaan palatsista ja hänen tilalleen tulee uusi, jalosydämisempi kuningatar. Tämä toimi varottavana esimerkkinä koko valtakunnalle.

Vastihan käytännössä kieltäytyi toimimasta kuningattarena ja miehensä puolisona. Olkoon sitten niin! Kyllä kuningattaren ja vaimon asemaan kuuluu myös velvollisuuksia eikä vain oman hyvinvoinnin rakentamista.

Ihan yhtä lailla kuningaskin täytti omat velvollisuutensa. Hän hallitsi valtakuntaansa, lujitti sen sisäistä yhteyttä mm. näiden juhlien järjestämisellä ja toimimalla niiden isäntänä. Koetapa itse tehdä sama! Hän hoiti virkaansa, mutta Vasti ei.

Mutta feministinen vallankumous lykkääntyi. Sovinismikaan ei rehottanut, sillä Vastin käytös tuossa asemassa ja tilanteessa oli todella vakavaa kapinaa ja röyhkeyttä, mutta siitä huolimatta kuningas toimi lievimmän rangaistuksen periaatteella, armollisesti.

Entä mitä aikamme kirkko opettaa ja miten uskovat käyttäytyvät tässä suhteessa? Kyseessähän on todella arkinen, mutta samalla todella tärkeä asia – miehen ja vaimon välinen suhde!

Selvyyden vuoksi sanon, että tavallisen perheen arjessa se, että puoliso ei jokaisessa tilanteessa jaksa tavata kaikkia sukulaisia, ei ole mikään peruste avioerolle. Vastin tapauksessa kyse oli valtakunnallisesti tärkeästä hetkestä.

Ajattelepa tilannetta, jossa itsenäisyyspäivän juhlan vastaanotolla presidentin puoliso yllättäen ja ilman syytä läimäisee presidenttiä lättyyn kesken kättelyseremonian ja häipyy pilkallisesti ja täynnä uhmaa pois paikalta – suorassa televisiolähetyksessä. Kyllä se olisi historiallinen häväistys ja juhlien katkeraa pilaamista. Kyllä kansakin vaatisi vahvaa tuomiota, jos se yhtään olisi järjissään.

Jumalallinen järjestys

Jumalallisessa järjestyksessä avioliiton elinikäisyys ja kohtuullinen toimivuus ovat aina ensisijainen periaate. Mikäli puoliso on uskoton tai kyseessä on vakava toisen hylkääminen tai jopa hengen ja terveyden vaara, on eroaminen ja uudelleen avioituminen sallittua. Tämän prosessin ihminen käyköön läpi pohjiaan myöten läpi toistensa, itsensä ja Jumalan kanssa. Kevyitä ja helppoja eroja ei ole olemassa. Varsinkin lapsiperheissä on tarkoin punnittava etenkin lasten etua ja parasta.

Jumalallisessa järjestyksessä aviomies ei alista vaimoaan vaan aina rakastaa häntä ja toimii perheen parhaaksi. Samassa järjestyksessä vaimo aidosti kunnioittaa miestään ja toimii rakentavasti ja rakastavasti yhdessä.

Turvallisena takuumiehenä miehen ja vaimon välisessä suhteessa on aina Jumala. Hän siunaa, johdattaa, auttaa ja toimii turvapaikkana. Viime kädessä jokaisen pitää totella Jumalaa enemmän kuin ihmistä. Siksi mies tai vaimo eivät voi käskyttää toisiaan tekemään mitään sellaista, joka on vastoin Jumalan selkeää tahtoa ja ilmoitusta.

Kirkkaimmin jumalallisen järjestyksen näemme Jumalan sisäisessä kolminaisuudessa. Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat täydesti samaa jumaluutta, mutta silti heidän välillään näyttää olevan sisäinen hierarkia, jossa Isä lähettää Pojan, ja Isä ja Poika yhdessä lähettävät Pyhän Hengen. Kukaan ei napise eikä kapinoi. Kukin on täydellisen tyytyväinen, onnellinen ja rakastava, yhtenä, täytenä jumaluutena, Jumalana. Tämän kuvan kaltaisuuteen ja samaan harmoniaan hän loi meidätkin, mieheksi ja naiseksi.

Valtakunnallinen kauneuskilpailu

Kun kuningatar Vasti menetti asemansa ja hänet karkotettiin, tilalle haluttiin löytää uusi, sopivampi kuningatar. Sen toteuttamiseksi koko valtakunnassa järjestettiin nykyäänkin niin suosittu kauneuskilpailu, tuon ajan Miss Maailma -kisat.

Historioitsijoiden arvioiden mukaan nuoria naisia koottiin 400 – 1400. Se ei välttämättä ollut kaikille unelmakutsumus, koska 99 % naisista jäisi elämään pelkkää haaremielämää, tavaten kuninkaan vain kerran elämässään, jos sitäkään. Toisaalta moni eli hyvin köyhissä olosuhteissa vailla varmaa tulevaisuutta. Haaremissa oli parhaat ulkonaiset puitteet, mutta voi sitä naisten kateuden määrää…

Mordokai ja Ester

Ensimmäisen luvun lopussa meille esitellään tapahtumien kaksi päähenkilöä: juutalainen mies nimeltä Mordokai ja hänen kasvattityttärensä Ester. He olivat serkuksia.

Mordokai näyttäytyy kertomuksessa hurskaana, hyvänä, neuvokkaana miehenä. Ester oli persialainen nimi, joka tarkoitti tähteä. Hänen juutalainen nimensä oli Hadassa, myrtti. Tätä kasvia käytettiin juutalaisten juhlissa ja sen marjoista valmistettiin viiniä ja öljyä. Tähti osoitti kerran koko maailman Vapahtajaan ja myrtti toi oman siunauksen kansoille.

.

.

2. LUKU: Vuoden koulutus haaremissa ja Esterin valinta kuningattareksi (Osa 4/12)

Ester pääsee haareminvalvojan suosikiksi

Ajattele, tuntematon juutalainen orpotyttö varsin vaatimattomista oloista tulee valituksi yhdeksi kandidaatiksi kuninkaan haaremiin! Jo se oli melkoinen ihme, jonka taustalla vaikutti kaikkivaltiaan salattu toiminta.

Ihmettä lisäsi se, että Esteristä tuli pian haaremin johtavan henkilön suosikki ja Ester sai osakseen parasta mahdollista kohtelua ja valmentautumista tulevaa varten. Tästä voimme päätellä, että Ester oli sikäläisittäin hyvin kaunis, mutta myös hyväkäytöksinen ja oppiva. Hänessä oli jotain salattua jaloutta, jonka vain Jumala saattoi synnyttää.

Ilman kaikkivaltiaan salattua johdatusta Ester olisi jäänyt tuntemattomaksi naiseksi, jonka sukuperääkään vain harvat tiesivät. Nyt hänestä oli tulossa merkittävä historian henkilö ja ennen kaikkea merkittävä Jumalan valittu jaloon tehtävään.

Valmistelujakso haaremissa kesti kokonaisen vuoden. Siinä keskityttiin ulkonaiseen, mutta varmasti myös sisäiseen kauneuteen ja sopivaan käytökseen. Toisaalta vuosi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta toisaalta se on äärimmäisen lyhyt. Esterin piti oppia hovin tavoille ja elää aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin ennen.

Sain asua perheeni kanssa Etiopiassa lähes neljän vuoden ajan. Siinä ajassa opimme vasta vähän, mutta kuitenkin sen verran, että tajusin, että minusta ei koskaan tule etiopialaista. Olen suomalainen. Onneksi tätä syntyperää ei tarvinnut kätkeä ja paikallisetkin tämän perimmäisen eron ymmärsivät.

Ulkoinen ja sisäinen kauneus

Esteriä kasvatettiin ja valmisteltiin pikavauhtia mahdolliseksi kuningattareksi. Melkoiseen kouluun hän joutuikin. Mitenkähän nuoren naisen pää kesti sitä kaikkea? Siinäkin tarvitaan Jumalan salattua läsnäoloa ja voimaa.

Haaremissa keskityttiin paljon ulkonaiseen kauneuteen. Se on luonnollista inhimillisesti ja varsinkin ylellisen Persian hovin ihanteita ajatellen.

Raamatussa sen sijaan painotetaan naisen sisäistä kauneutta, viisautta ja taidollisuutta. Niiden rinnalla ulkonainen kauneus on toissijaista. Sama pätee miehisiin harrastuksiin, kuten Paavalikin opetti. Urheilusta on hyötyä vain vähään, mutta jumalisuudesta kaikkeen. Tosin tuona aikana monen tavallisen ihmisen kohdalla arkielämä tarjosi yltäkyllin liikuntaa aamusta iltaan. Urheilu oli vain muutamien huvia. Nykyään me istumme niin paljon, että tarvitsemme kuntoliikuntaa.

Niinpä Raamattu ei opeta, että meidän tulisi laiminlyödä fyysistä terveyttämme. Näin ollen meidän tulee liikkua riittävästi ja syödä terveellisesti, jotta pysyisimme terveinä. Sama pätee puhtauteen ja siisteyteen. Raamatussa ei kielletä olemasta komeita, kauniita ja terveitä.

Samalla on tärkeä muistaa, että Jumala näkee nuo ihanteet ainakin osin toisella tavalla kuin me. Komeus ja kauneus ovat sittenkin ensi sijassa sydämen asioita. Lisäksi Jumalan silmissä kaiken ikäiset ja näköiset ihmiset voivat olla kauniita – vauvoina, lapsina, murrosikäisinä, nuorina aikuisina, työn ja raskauden uuvuttamina, iäkkäinä, terveinä, sairaina ja kuolevina.

Todellista terveyttä on eheä suhde Jumalaan ja sen myötä lähimmäisiimme, itseemme ja luomakuntaan. Fyysisesti terve voi olla sisäisesti ja moraalisesti todella sairas. Usein sisäinen rauha, korkea moraali ja terveelliset elämäntavat kulkevat käsi kädessä – ainakin ne tukevat toisiaan.

Ratkaisevaa on aina suhteemme Jumalaan. Olimmepa tässä maailmassa ihmisten silmissä millaisia tahansa, Jumalan silmissä olemme mittaamattoman kallisarvoisia ja ainutlaatuisia. Vaikka nyt olemme synnin ja kuoleman voimien rikkomia ja raastamia, kerran tulemme olemaan täydellisen kirkastettuja koko olemukseltamme.

Kenties jossakin mielessä meitäkin valmistetaan ”Jumalan hovissa” juuri tätä tulevaa varten – kohtaamaan todellinen kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. Taivaassa on tulossa Karitsan häät, suuri taivaallinen ilojuhla, jossa kristillinen seurakunta kohtaa sulhasensa.

Häpeä ja salattu kansallinen tausta

Pakkosiirtolaisuus oli juutalaisille hyvin vaikea ja katkera kokemus. Sen syynä oli kansan luopumus elävästä Jumalasta. Vaikka Israelin pyhä Jumala armollisesti varoitti kansaansa profeettojen kautta jopa vuosisatojen ajan, lopulta luopumus kävi niin syväksi ja vakavaksi, että Jumala veti varjeluksensa ja siunauksensa pois.

Ihminen oppii usein vasta elämän karujen kokemusten kautta, jos silloinkaan. Juutalaiset kohtasivat pakkosiirtolaisuudessa syntinsä ja kokivat merkittävää uudistumista.

He kokosivat pyhät kirjoitukset ja täydensivät ne kokoelmaksi, jonka tunnemme nimeltä Vanha testamentti. He perustivat synagogalaitoksen tuhoutuneen temppelin ja siellä pidettävän jumalanpalveluksen tilalle. Syntyi kirjanoppineiden luokka, josta myöhemmin rabbit ja fariseuksetkin juontuvat. Kaupankäynti korvasi pitkälti paimentolaisuuden. Juutalaisista tulikin merkittäviä kauppiaita ja pankkiireita, mikä sitten myöhemmin mahdollisti myös Israelin valtion uudelleen perustamisen.

Uudistumisen myötä Jumala avasi mahdollisuuden palata takaisin Luvattuun maahan. Vain osa tarttui tähän haasteeseen. Pappi Esran, Serubbaabelin ja profeettojen Sakarjan ja Haggain johdolla he palasivat, rakensivat toisen temppelin ja asettuivat asumaan Jerusalemiin. Myöhemmin he korjasivat kaupungin muurit Nehemian avulla ja muutoinkin paransivat kaupungin elämää. Kansa alkoi jälleen nousta omille jaloilleen ja olemaan todellinen Jumalan kansa.

Sen sijaan Persiaan jääneet valitsivat helpomman ja mukavamman elämän. Talot, työpaikat ja huvitukset olivat valmiina. Sai vain elää ja nauttia, kenties sittenkin pinnallisesti ja elämän tyhjäksi kokien.

Silti kansa kantoi pakkosiirtolaisuuden ja kansojen osoittaman vihan taakkaa. Taustalla leijui sielunvihollisen musta varjo. Persiaan jääneet juutalaiset alkoivat vuosikymmenten saatossa etääntyä Herrastaan ja omasta etnisestä alkuperästä. Juutalainen kansa Persiassa uhkasi sulautua ja kadota muiden kansojen osaksi.

Tämän häpeän ja taantumuksen tähden hurskas Mordokaikin, vaikka oli todennäköisesti juutalaisten parhaimmistoa, neuvoi Esteriä salaamaan juutalaisen perintönsä. Siksi hänellä oli persialainen nimi, Ester, Tähti, joka kylläkin hienolla tavalla ennakoi hänen tulevaisuuttaan.

Jumalan kansan vahvimmatkin hiipuvat vaikeimpina aikoina. Sellaisia aikoja eivät ole suoranaiset vainot vaan yleinen maallistuminen, penseys ja moraalittomuus. Vainot sen sijaan yleensä herättävät luopumuksessa elävää kansaa, pakottavat lähemmäksi Jumalaa ja toinen toisiaan. Juuri tämä olisi Persian juutalaisten edessä hyvin pian kauhistuttavalla tavalla.

Esteristä tulee Persian kuninkaan puoliso, kuningatar!

Jumalan salattu johdatus vaikutti, että Esteristä tuli kuningas Kserkseen suosikki, johon hän heti mieltyi. Oli kulunut jo neljä vuotta siitä, kun Vasti oli menettänyt kruununsa.

Nyt Ester kruunattiin mahtavan valtakunnan kuningattareksi, ensimmäiseksi naiseksi. Sen kunniaksi pidettiin jälleen suuret juhlat ja koko kansa yhtyi tähän iloon.

Varmaankin lööpit ja kuninkaallisten edesottamukset olivat tuolloinkin kansan huulilla. Tosin kovaan ääneen kukaan ei uskaltanut kritisoida, saati sitten pilkata, sillä se olisi pian tietänyt pään verran lyhentymistä. Nykyäänhän ketä tahansa saa pilkata mitä härskeimmällä tavalla. Kaikki rajat on ylitetty monin verroin.

Mordokai pelastaa kuninkaan hengen

Esterin valinnan myötä hänen kasvatti-isänsä Mordokai pääsi hyvään asemaan kuninkaan hovissa. Siinä ominaisuudessa hän pääsi jyvälle kahden vartijan hankitsemasta salamurhasta kuninkaan surmaamiseksi. Mordokai paljasti vartijat ja heidät hirtettiin.

Tapaus kirjattiin Persian historiankirjoihin, mutta Mordokai ei saanut siitä mitään huomionosoitusta eikä palkintoa. Varmasti mies odotti, että hänet peitettäisiin kullalla, mutta päivät kuluivat eikä mitään tapahtunut. Pettymys saattoi olla kova.

Kuitenkin tällä episodilla oli oma, ironinenkin merkityksensä myöhemmissä vaiheissa. Jumalalta pienimmätkään hyvät teot eivät jää huomioitta, saati sitten suuremmat. Hän maksaa ajallaan ja tavallaan, viimeistään kirkkaudessa, jossa saammekin osaksemme mittaamattoman elämän puhtaasta armosta. Sellaistahan kukaan ei voi ostaa, harvapa edes kuukauden lomamatkaa Hawaijille.

Melkoiseen kiitollisuuden velkaan suuri kuningas Kserkses hiljalleen ajautui juutalaista kansaa ja sen Herraa kohtaan, kun sai puolisokseen juutalaisen kaunottaren ja hoviinsa neuvokkaan juutalaisen miehen, joka pelasti hänen henkensä!

.

3. LUKU: Hitlerin ja antikristuksen esikuva Haman nousee valtaan (Osa 5/12)

Natsismin nousu ja laillinen toiminta

Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, mikä jätti syvät haavat saksalaisten sydämiin. Lisäksi 1930-luvun lama vei tulevaisuuden ja toivon monilta. Juuri tämä oli se otollinen maaperä, joka mahdollisti taitavan ja häikäilemättömän Hitlerin ja natsien nousun valtaan.

Alun perin he suunnittelivat vallankaappausta, mutta kun huomasivat natsipropagandan uppoavan kuin kuuma veitsi sulaan voihin, he valitsivat laillisen tien valtaan. Hitlerin johdolla natsit muuttivat yleisen mielipiteen ja saivat vaalivoiton. Sen myötä he alkoivat säätää ideologiansa mukaisia lakeja, mm. tärkeän kansalaisuuslain, joka määritteli, kuka on oikea saksalainen ja mitkä ovat hänen oikeutensa.

Natsit olivat pilkuntarkkoja. He säätivät yksityiskohtaiset lait ja sitten toteuttivat niitä tinkimättömästi. Kaikki, mitä natsit tekivät, oli laillista, jopa lain vaatimaa. Vieläpä he dokumentoivat lähes kaikki tapot ja murhat, minkä myötä sodan jälkeen Usan hallussa on valtava arkisto dokumentteja natsien sotarikoksista.

Huomaa natsien strategia: yleisen mielipiteen muokkaus ja laillinen toiminta! Vastustajat olivat puhtaan saksalaisen kansan vihollisia, jotka tuli eliminoida. Lisäksi Saksan kirkko siunasi tämän kaiken. Ihmiset olivat innostuneita ja osa välinpitämättömiä.

Oman aikamme natsismi

Kuinka järkyttävän tuttua tämä onkaan meidän ajassamme!

Menossa on aivan samanlainen vihakampanja Jumalaa, ihmisyyttä ja elämää vastaan. Kansaamme aivopestään liberaalin humanismin voimalla. Sitten säädetään lakeja, jotka oikeuttavat ihmisten murhaamiseen alkaen äitiensä kohduista aina ihmiselämän viimeisiin päiviin saakka aborttien ja eutanasian voimalla.

Kaikki on laillista!

Mutta suuri kysymys on se, että onko natsien ja aikamme liberaalien humanistien toiminta oikein. Jälkipolvet tuomitsivat natsit saksalaisista laeista huolimatta. Mikään laki ei oikeutta tappamaan vauvoja, kehitysvammaisia, sairaita, kuolevia, juutalaisia tai uskovia kristittyjä. Sellainen on vain pimeää itsepetosta, johon niin monet ovat langenneet sielunvihollisen pettäminä.

Kerran jälkipolvet, jos niitä suodaan, tulevat tuomitsemaan meidät oman aikamme hirmutöistä ja siitä välinpitämättömyydestä, joka nyt vallitsee. Nyt kauhistelemme, mikseivät ihmiset auttaneet juutalaisia (henkensä kaupalla). Tulevaisuudessa kauhistellaan sitä, että juuri kukaan meidän aikamme ihminen ei tehnyt mitään puolustaakseen näitä kaikkein heikompia, vaikka oma henki ei ollut mitenkään vaarassa!

Ja vaikka kukaan ei kauhistelisi yhtään mitään, kerran Jumala, kaiken Luoja, tuo kaiken tuomiolle. Siellä ei auta selitykset, että se oli laillista! Ei ollut! Elämän pyhiä lakeja ihminen ei voi kumota eikä muuttaa. Hän voi vain joko noudattaa tai rikkoa niitä.

Järkyttävää on se, että maassamme on lääkäri- ja hoitajakuntaa, joka päivätyökseen tappaa viattomia vauvoja, eläviä, todellisia ihmisiä äitiensä kohtuun. Välillä he käyvät syömässä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Järkyttävää, mielipuolista.

Sitten valtapoliitikot ja media ristiinnaulitsevat niitä, jotka haluavat puolustaa avuttomia, mittaamattoman arvokkaita ihmisiä, syntymättömiä vauvoja – kuin nämä puolustajat olisivat suuria rikollisia! Saatana todellakin kääntää valon pimeydeksi ja pimeyden valoksi. Siinä se on mestari.

Vakavaa on se, että Suomessakin jo murhattu vuodesta 1970 alkaen yli 635 000 lasta. Luuletteko, että mikään kansa kestää sellaista? Ei kestä. Monet kantavat alitajunnassaan syvää syyllisyyttä. Maastamme puuttuu tämän myötä lähes miljoona työtä tekevää ja nuorempaa ihmistä, sillä moni abortoiduista olisi jo perustanut perheen ja saanut lapsia. Valtava tulevaisuuden ja elämän potentiaali on hävitetty. Nyt väestörakenteemme on rajusti vääristynyt. Ei ole enää riittävästi työntekijöitä ja veronmaksajia. On unohtunut sanonta, että lapsi tuo leivän taloon!

Vakavinta on se, että syntiemme mitta on nyt täyttymässä ja Jumala lähtee liikkeelle pyhyydessään. Länsimaisen elintason kissanpäivät ovat jäämässä taakse. Edessä lienee katastrofien yhä paheneva syöksykierre. Synnin ajalliset seuraukset tulevat ilmeisiksi. Tien päässä on viimeinen tuomio, joka palauttaa oikeudenmukaisuuden kunniaan.

Paha Haman ja laillinen pahuus

Esterin kirjan pahis on Haman, joka onnistui nousemaan kuninkaan luottomieheksi. Hän sai kuninkaan sinettisormuksen, jonka vallalla hän määräsi tapettavaksi kaikki juutalaiset Persian valtakunnassa. Laillisesti. Tämä on kuin suora kuva Hitleristä ja meidän ajastamme.

Raamattu on äärimmäisen vakava kirja. Se kertoo mielipuolisuudesta, joka valtaa ihmiskunnan, mikäli se hylkää Luojansa, ainoan elämän, rakkauden ja hyvyyden lähteen.

Siellä, missä ei ole rakkautta eikä hyvyyttä, on itsekkyyttä, himoa, moraalittomuutta, syvää pahuutta ja kuolemaa. Sen lähteenä on saatana ja sen sillanpääasemana on ihmisen syntinen luonto, joka mielellään antautuu saatanan petettäväksi ja sen orjuuteen.

Vain Jumalassa olemme turvassa ja voimme taistella pahaa vastaan. Ensimmäinen taistelu käydään aina meidän sydämissämme. Vasta sitten voimme taistella toisten hyväksi.

Hamanilla oli kuninkaan ykkösmiehenä, pääministerinä paljon valtaa, vaurautta ja kaikkea mitä ihminen saattoi inhimillisesti toivoa. Ihmiset kumarsivat häntä. Eikö se riittänyt hänelle?

Mutta juutalainen Mordokai ei kumartanut. Hän vielä muisti ensimmäisen käskyn: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia äläkä kumarra niitä.

Entä sinä? Kumarratko sinä aikamme yleistä mielipidettä, mediaa, vallanpitäjiä, hollywood-malleja, auktoritatiivisia ihmisiä, rahaa tai jotain muuta kuin Jumalaa. Kun media työntää mikrofonin eteesi, mitä sanot?

Tämä raivostutti Hamania suunnattomasti. Pimeyden vallassa ollut Haman ei voinut sietää sitä. Saatana haluaa, että kaikki kumartavat ja palvovat sitä kuten Jumalaa.

Samoin toimii aikamme liberaalin humanismin vallassa oleva valtamedia. Toisinajattelijat leimataan ja vaiennetaan kuten oppositiojohtaja Navalnyi Putinin Venäjällä.

Erityisen katkera piikki lihassa oli Trump, josta tehtiin koko liberaalin maailman likakaivo – syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Hän laittoi aborttia ajavien järjestöjen rahahanat kiinni. Nyt ne taas avataan kaikkien liberaalien iloksi ja onneksi.

Juonikas Haman petti kuninkaankin hankkeensa taakse. Kuningas Kserkses oli toisinaan kovin huolimaton, kenties myös juopunut. Haman sai kuninkaalta luvan tuhota tuon kansan eikä kuningas edes kysynyt siitä sen enempää.

.

Arvan, purian heittäminen (Osa 6/12)

Jostain syystä, kenties etsien epäjumalten johdatusta Haman heitti arpaa määrätäkseen päivän, jolloin juutalaiset piti tuhota. Arpa määritteli ajankohdaksi päivän, joka meidän kalenterissamme osuu maaliskuulle. Siihen olisi aikaa vielä lähes vuosi.

Haman määräsi kirjoitettavaksi käskykirjeen kaikilla kielillä kaikkiin valtakunnan kolkkiin. Käskykirjeen lukeminen oli kaiken pysäyttävä hetki juutalaisten elämässä.

Ajattele, olet lääkärissä kuulemassa tutkimusten tuloksia. Lääkäri kertoo, että sinulla on aggressiivinen haimasyöpä ja elinaikaa kenties vain viikkoja, parhaimmillaan muutamia kuukausia. Valtava järkytys! Shokki. Ei voi olla totta. Ei se näin voi mennä. En halua vielä kuolla. En halua menettää läheisiäni. Minä pelkään. Eikö ole mitään hoitoa tai lääkettä? Jumala, armahda, auta minua! Teen mitä tahansa sinä haluat. Saat kaiken (ainakin hetkeksi…). Jumala!

Persian juutalaisille tämän kokemuksen tarjosi Haman, joka halusi juutalaisen kansan joukkotuhon. Sitä samaa yritti Hitler ja natsit. He onnistuivatkin tappamaan yli kuusi miljoonaa juutalaista, miestä, naista, lasta, vanhuksia ja lisäksi monia sairaita ja kehitysvammaisia.

Samaa mieletöntä vihaa Israelia kohtaan osoittaa Yhdistyneet kansakunnat, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana tuominnut Israelin yli 85 kertaa ja samanaikaisesti Pohjois-Korean, Kiinan yms. maita korkeintaan yhden kerran kutakin.

Mistä tämä kaikki kertoo? Saatanan ja sen liittolaisten vihasta Jumalaa ja hänen kansaansa, sen lakeja ja Messiasta vastaan. Juuri näin Raamattu ilmoittaa ja paljastaa ja juuri niin me voimme lukea historiasta ja nähdä omin silmin omana aikanamme, ja pian vielä paljon pahemmin.

Arpa on heitetty, sanoin Rooman keisarikin. Kenties tämän arvanheiton takana oli sittenkin Jumalan käsi, sillä tuomiopäivä olisi vasta vuoden kuluttua. Tämä antoi riittävästi aikaa juutalaisille tehdä parannusta ja turvautua Jumalaan, joka voisi kääntää heidän kohtalonsa.

Tästä arvanheitosta, puriasta sai nimensä kaiken tämän kokemuksen muistoksi vietettävä juhla, purim-juhla, joka on juutalaisille hyvin tärkeä vuotuinen juhlapäivä.

Jumalan sallimus

Tämän äärimmäisen kehityskulun taustalla voimme nähdä hyvän Jumalan toiminnan. Jumalan kansa oli luopumassa Herrastaan lopullisesti. Se oli menettämässä asemansa, tehtävänsä ja kerran myös iäisen elämänsä. Jumalansa hukannut ihminen ja kansa hukkaa itsensä, identiteettinsä ja tarkoituksensa.

Kansalla oli jo ollut etsikkoaikansa. Moni juutalainen uudistui ja palasi Jerusalemiin, mutta nämä jäivät inhimillisesti helpomman ja mukavamman elämän keskelle. Luopumus eteni salakavalasti. Kansaa ei tuntunut pysäyttävän enää mikään.

Rajuin Jumalan rakkauden ase on kuolema. Kun ihminen nostetaan seinälle teloitettavaksi tai lasketaan sairasvuoteelle parantumattoman sairauden kourissa, hän tajuaa kuolevaisuutensa ja tarpeen turvautua ikuiseen Luojaan. Jotkut. Eivät kaikki.

Ilman kuolemaa ihminen eläisi ikuisesti syntisenä ja sen vallassa, paljon kärsien ja kokien perimmäistä tyhjyyttä, jota mikään ajallinen ei täytä.

Kuolema on Jumalan armoa mutta myös pyhyyttä. Jumala piirtää rajan, jonka yli kukaan ei voi käydä. Pahuudelle ja synnille on rajattu aika, joka ikuisuuden keskellä on vain pieni silmänräpäys.

Ajallinen kärsimys ei ole mitään verrattuna siihen kirkkauteen, joka on kerran tuleva meidän osaksemme, Kristuksessa Jeesuksessa. Kuolema on ovi joko ikuiseen elämään tai ikuiseen kadotukseen. Jumala kutsuu meitä astumaan sisälle elämään, mutta liian moni kulkee laveaa tietä.

Rakkaudessaan ja pyhyydessään Jumala salli Hamanin nousta valtaan ja määrätä juutalaiset tuhottavaksi. Se oli kuin sähköshokkihoitoa pysähtyneen sydämen käynnistämiseksi.

Samalla tapahtumakentällä toimii saatana, mutta sen päämäärä on vastakkainen. Kun Jumala tahtoo pelastaa, saatana haluaa tappaa ja tuhota, ensin juutalaiset, sitten kristityt ja lopuksi kaikki muut.

Näin Jumalan ja saatanan toiminta on joskus ulkonaisesti päällekkäistä ja niitä on vaikea erottaa toisistaan, mutta tarkoitusperät ovat aina vastakkaiset. Jumala tahtoo elämää mutta saatana kuolemaa.

Tässä maailmassa yksikään ihminen ei nouse valtaan ilman Jumalan sallimusta. Mutta tämä sallimus ei tarkoita, että ihmisen pitää toimia väärin. Siihen vääryyteen saatanaa, Hitleriä tai Hamania ei tarvitse yllyttää. Ne tekevät sen luonnostaan.

Mutta jokainen vallankäyttäjä ja jokainen ihminen vastaa täysimittaisesti teoistaan. Sen sai kokea Hitler ja Haman, ensin ajassa ja kerran viimeisellä tuomiolla, kuten myös tuleva antikristus ja saatana.

.

4. LUKU: Kansallinen katumus, paasto ja herätys (Osa 7/12)

Pimeä halu tuhota kaikki juutalaiset

Persian valtakunnan juutalaisten edessä oli holokausti. Luvattu maa ja Jerusalemin kaupunki kuuluivat nekin Persian valtapiiriin eli päämääränä oli kaikkien juutalaisten täydellinen, lopullinen hävittäminen.

Saatana tiesi Jumalan sitoutuneisuuden Sanaansa, joka kertoi Israelin kansan erityisasemasta, tehtävästä ja siitä polveutuvasta Messiaasta. Tämän kansan keskelle Messias olisi vielä kerran palaava. Jos tämä kansa hävitettäisiin, Jumalan suunnitelma kariutuisi.

Kenties saatana todella uskoo kykenevänsä tähän kaikkeen. Samaan uskoon se sokeuttaa omat seuraajansa ja kätyrinsä. Kuka ryhtyisi mihinkään sellaiseen, mihin ei usko?

Saatana on yrittänyt tätä samaa useamman kerran historiassa ja vielä kerran se tulee sitä yrittämään – niin muslimien kuin Googin eli Venäjän, ja lopulta myös Antikristuksen voimalla. Mutta aina se on epäonnistunut ja tulee epäonnistumaan.

Miltähän saatanasta tuntui, kun se katsoi Messiasta ristillä? Varmasti se luuli voittaneensa. Jeesuksen ylösnousemus oli sille karmea aamuherätys. Vasta silloin se järkyttyneenä tajusi, että se itse asiassa toteuttikin Jumalan salatun suunnitelman.

Messiaan piti kuolla ristillä, jotta hän sovittaisi syntimme. Sen seurauksena ja täydellisen voiton merkkinä Vapahtaja nousi ylös kuolleista ja astui taivaisiin. Karmea epätoivo ja raivoisa viha täytti sielunvihollisen.

Samaa voitonriemua tulisi paha Hamankin hekumoimaan sairaassa mielikuvituksessaan. Hän pystytti korkean hirsipuun Mordokaita varten ja iloitsi siitä perheensä kanssa. Mutta kuka siellä kerran riippuisikaan?

Samanlaisia sairaita ilonhetkiä monet nauttii oman ”Baalin boksin” eli television tai netin ääressä katsomassa monenlaista moraalittomuutta ja tappofilmejä läjäpäin. Sitten ihminen väittää olevansa hyvä ihminen… (Tulee televisiosta myös hyviä ja tärkeitä ohjelmia ja tietoa maailman menosta)

Mikä voisi pysäyttää ja herättää aikamme ihmisen? Koronakriisi, ilmastonmuutos, maanjäristykset, meteoriitti, lama, sota vai onko enää mitään, mikä herättäisi turtumuksesta?

Juutalaisen kansan katumus ja herätys

Persian valtakunnan juutalaisen kansan kohdalla shokkihoito pysäytti ja herätti. Alkoi kansallinen, valtakunnallinen paasto, joka raastoi koko olemusta ja elämää syvälle sydämeen saakka.

Ajan tavan mukaan Mordokai repäisi vaatteensa rikki, pukeutui säkkiin, sirotteli multaa hiuksiinsa ja kulki katuja pitkien äänekkäästi valittaen, itkien ja huutaen.

Hyvä suomalainen, pyydän sinua tekemään samoin…

Suomalaisen saa voimakkaisiin tunneilmaisuihin lähinnä vain jääkiekkojoukkueen tekemä maali, kun musta kuminpala heilauttaa maaliverkkoa. Siinäpä sitä aihetta iloon ja sisältöä elämään! Toki hyvällä urheilulla on oma tärkeä merkityksensä, mutta asiat pitäisi olla oikeassa suhteessa.

Mordokain ilmaisema suru oli kansallista surua. Monet juutalaiset tekivät samoin. He surivat kuin kuollutta ja pianhan he kaikki olisivat kuolleita.

Etiopiassa näin monet hautajaiset. Suru oli juuri näin voimakasta. Vainaja haudattiin nopeasti päivän, parin sisällä. Hautajaissaattue oli pitkä. Lähimmät omaiset ja erityiset itkijänaiset huusivat täyttä kurkkua ja kulkivat välillä kouristuksenomaisesti kumarassa. Suru ja tuska tarttui muihinkin. Se oli suorastaan pelottavaa. Kaukana tästä oli niin pidättyväinen suomalainen siunaushetki kauniissa kappelissa tai kirkossa tunnelmallisen urkumusiikin äärellä.

Mutta kyllä suomalaisenkin tunnemaailma järkyttyy, kun hän itse tai läheinen joutuu kasvokkain kuoleman kanssa tai muutoin dramaattiseen tilanteeseen. Usein surua ja järkytystä puretaan omassa hiljaisuudessa toisten näkemättä tai sitten jonkin puudutusaineen vaikutuksessa. Monet kylmäjäädyttävät itsensä.

Kun puolisoni sairastui syöpään heti häittemme jälkeen, emme jäätyneet. Alkoi yli kolmen vuoden itkut, polvirukoukset ja Jumalan puoleen huutaminen. Koin jotain samaa kuin Mordokai. Olin juuri tullut ennen näitä tapahtumia uskoon. Suunta oli tiedossa, mutta syvälle vietiin. Kaikki oma riisuttiin pois. Jäi jäljelle vain heikko, avuton ihminen. Puolisoni menehtyi 29-vuotiaana. Siitä alkoi rauhallisemmat surun vuodet.

Esterin kirjassa puhutaan paljon paastosta katumuksen ja hädän yhteydessä. Varsinaisesti piti paastota Mooseksen lain mukaan vain kerran vuodessa liittyen suureen sovituspäivään. Lisäksi edellä kuvatun kaltainen paasto kuului myös henkilökohtaisiin ja kansallisiin tragedioihin.

Fariseukset tekivät paastosta omahyväisen suorituksen kuten monesta muustakin asiasta. Se ei ollut aitoa paastoa eikä katumusta.

Tässä paaston yhteydessä ei mainita lainkaan rukousta. Joko sitä ei ollut tai sitten se oli itsestään selvä osa paastoa ja kuului käsitteeseen. On luontevaa, että paastoon kuuluu rukous – onhan kyseessä ensi sijassa hengellinen asia.

Laihdutuspaastossa ihminen ajattelee vain painoaan. Mutta hengellisessä paastossa ruuan vähentäminen karaisee ja terävöittää ihmistä. Se säästää aikaakin. Paaston tarkoitus on laittaa sivuun toissijaisia asioita ja keskittyä Jumalaan.

Tästä alkoi pitkä paastoaika juutalaisille. Saattoi se painoakin laskea. Vaikeina surun vuosina oma painoni putosi lähes 14 kg ilman, että pyrin sellaiseen.

Koronapaasto

Nyt Jumala on kutsunut meidän aikamme ihmiset maailmanlaajuiseen koronapaastoon. Mitään tällaista ei ole koettu sitten toisen maailmansodan. Varsinkin huvitukset ja matkustaminen ovat vähentyneet dramaattisesti. Ihmiset pitävät etäisyyttä toisiinsa, pesevät käsiään ja kulkevat maskit kasvoilla kuin kauhuelokuvassa. Talous on vakavasti notkahtanut.

Kuolema ja sen uhka pysäyttää kuten Persian juutalaisetkin. Täällä Suomessa olemme päässeet todella vähällä. Monissa muissa maissa tilanne on todella vaikea. Paljon ihmisiä on kuollut ja sairaalat ovat täynnä. Lääkärit ja hoitajat uupuvat ja heitäkin kuolee.

Suomessa meitä suojaa kansallinen tapamme muutenkin pitää etäisyyttä toisiimme ja asua melko harvassa. Vahva rokotustaustammekin voi antaa osittaista suojaa. Ehkä ne kristillisyyden rippeetkin auttavat. Ehkä joku sentään rukoilee ja paastoaa sydämestään.

Menossa on koronan toinen ja paikoin jo kolmaskin aalto. Koronan mutaatioita on kymmeniä ja ne ovat nyt leviämässä. Miten rokotteet tehoavat niihin, jää nähtäväksi. Tämä ei ole vielä ohi. Muutoinkin koronan vaikutukset ovat laaja-alaisia ja pitkäaikaisia.

Koronan päälle kehittyy paljon muutakin vaikeaa. Tapahtuu uusia, uskomattoman dramaattisia asioita, joihin sukupolvemme ei ole tottunut länsimaissa. Helpot kissanpäivät ovat taaksejäänyttä elämää. Sitä tosin kovin harva vielä ymmärtää.

Vielä uskotaan, että korona voitetaan omin ihmisvoimin, eikä mitään Jumalaa tarvita – eihän sellaista ole edes olemassa. Sinällään korona ei vielä tee ihmisistä uskovia, mutta se pysäyttää ja pakottaa miettimään elämän rajallisuutta ja tarkoitusta. Vasta kun Jumalan Henki laskeutuu ihmisten ylle puhuttelemaan sydämiä ja kutsumaan yhteyteensä, alkaa herätys.

Persian juutalaiset kokivat tämän. He ymmärsivät ja kääntyivät Jumalan puoleen ja pääsivät pelastuksen raiteille. Mutta miten käy meidän aikamme ihmisten?

.

Ester ja Mordokai (Osa 8/12)

Tapahtumat kiirivät kuningatar Esterinkin korviin ja hänkin kauhistui. Hänellä ja Mordokailla oli kuitenkin suunnitelma, joka oli laskeutunut heidän sydämelleen. Ester voisi kertoa kaikesta kuninkaalle ja pyytää armahdusta.

Esteenä oli kuitenkin kuningasta suojaava laki. Kukaan ei saanut lähestyä kuningasta kutsumatta. Ei edes kuningatar. Rangaistuksena olisi kuolema.

Esterin oli siis laitettava oma henkensä alttiiksi. Hänen olisi pakko lähestyä kuningasta ilman kutsua, sillä he eivät olleet tavanneet pitkiin aikoihin. Vain jos kuningas armahtaisi, hän saisi tulla kuninkaan eteen. Merkkinä olisi kultaisen valtikan ojentaminen ja siihen koskettaminen.

Tätä kaikkea valmisteltiin ja pohjustettiin yhteisellä paastolla ja rukouksella. Se on viisautta. Jumala voi valmistaa ihmissydämiä tahtonsa toteutumiselle, kun sitä rukoilemme ja pyydämme.

Natsivallan aikana moni laittoi henkensä peliin suojellessaan avutonta juutalaista kansaa. Nyt sellaista vaaraa ei ole, mutta silti vain harvat puhuvat avuttomien ja heikkojen puolesta.

Ester saattoi ajatella, että uhka ei kosketa häntä, onhan hän sentään kuningatar. Mutta Persian lait olivat ehdottomia ja Haman varmasti pitäisi huolen, että se täytettäisiin jokaisen kohdalla. Haman ei sattunut tietämään, että Ester oli juutalainen, mikä koitui hänen kohtalokseen. Hamanilla oli mahtava vastustaja, kuningatar Ester, sekä viisas Mordokai ja itse pyhä Israelin Jumala.

Esterin kirja ja sen sanoma huipentuu neljännessä luvussa olevaan Mordokain toteamukseen Esterille: Kenties juuri tällaisia aikoja varten sinusta tuli kuningatar! (4:14).

Jumala nostaa yksittäisiä ihmisiä ratkaiseville paikoille kohtalonhetkinä. Ester oli yksi heistä. Pelastus tulee aina Jumalalta, mutta hän käyttää pelastustyössään usein ihmisiä. Jokainen Jumalan asettama avainhenkilö on samalla myös täydellisen pelastajan, Jeesuksen Kristuksen esikuva.

Tässä kaikessa on kyse Jumalan kaitsennasta, jonka ytimessä ihmisen pelastuminen – ei aina ajallisilta uhilta, mutta ennen kaikkea sisälle iankaikkiseen elämään. Kun meillä on ikuinen elämä, meillä on kaikki. Ajallinen elämä on kuin vain matka paratiisisaarelle.

Jumalan antamat herätykset

Jumala antaa kullekin sukupolvelle yhden tai useamman herätyksen ajan. Toisinaan se voi olla hiljaista taustatyötä, mutta toisinaan se on näkyvästi ravistelevaa ja uudistavaa Hengen työtä.

Kristillinen usko onkin levinnyt läpi historian koko ihmiskunnalle. Kolmasosa kaikista on Jeesuksen nimeen kastettuja. Suuri osa on kuullut tavalla tai toisella Jeesuksesta. Vielä on heitäkin, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Kun hekin kuulevat hyvän sanoman, tämä aikakausi päättyy, kuten Jeesus sanoi.

Raamatun aikoinakin herätykset olivat moninaisia. Jumala herätti Aabrahamin ja hänen sukunsa. Hän lähetti Mooseksen Israelin kansalle vapauttajaksi Egyptiin. Monet tuomarit, profeetat ja jotkut kuninkaat herättelivät kansaa. Ennen kaikkea Jumala puhui pyhien Kirjoitusten välityksellä, mutta monesti myös luonnonkatastrofien, tautiepidemioiden ja viholliskansojen paineen kautta.

Johannes Kastaja saarnasi karussa erämaassa herätystä ilman ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus oli laaja-alainen julistaja, opettaja, profeetta, parantaja ja voimatekojen tekijä. Hänen työnsä huipentui ristinsovitukseen ja ylösnousemukseen.

Alkuseurakunta sai Pyhän Hengen voiman evankeliumin julistamiseen ja palvelutyöhön. Ihmeet ja tunnusteot seurasivat Sanaa. Herätysten vanavedessä vyöryivät vainot, jotka nekin seuloivat, herättelivät ja pakottivat turvautumaan yhä enemmän Jumalaan.

Samaan tapaan Suomen Siionissa on koettu hyvin erilaisia herätyksiä, joista syntyi viisi herätysliikettä. Evankeliumi oli sama, mutta herätyksen ominaispiirteet ja tunnusmerkit vaihtelivat. Rukous, sakramentit, parannus, odottava usko, karismaattiset ilmiöt ja palvelulahjat painottuivat kussakin eri tavalla – aivan kuten Johannes Kastajan, Vapahtajan, Paavalin ja muiden apostolien toiminnassa oli suuriakin eroja.

Näitä herätysliikkeitä ovat körttiläisyys, rukoilevaisuus, evankelinen liike, lestadiolaisuus (yli 10 haaraa) ja ns. viides herätysliike (Suomen Raamattuopisto, Kansan Raamattuseura, Kansanlähetys, Opko, Kylväjä, Sanansaattajat jne.). Lisäksi on koettu karismaattisuuden aaltoja Ylivainion ja Hengen uudistusliikkeen myötä.

Kaikki tämä kertoo Jumalan rikkaudesta kuten luomistyökin. Tosin syntinen, rajallinen ihminen kätkeytyy helposti omiin tuttuihin piireihin ja toisenlaisia uskovia katsotaan epäillen, jopa karsaasti. Kaikkialla, missä uskotaan Raamatun mukaisesti Jeesukseen ja Jumalaan, sekä kunnioitetaan kristillistä moraalia käskyjen hengessä, on aina aitoja, vaikkakin vajavaisia uskovia.

Samalla on vedettävä rajaa oikeisiin harhaoppeihin kuten jehovantodistajiin, mormoneihin, menestysteologiaan ja liberaaliteologiaan. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Meidän aikamme kristillisyyttä uhkaa maallistuminen ja katoaminen kuten Persiassakin. Etenkin valtakirkon sisällä hallitseva liberaaliteologia on erittäin hämäävää ja sokaisevaa. Se on yhtä tyhjää kuin humanismi, koska molemmat rakentavat kaiken ihmisen varaan, joka kuitenkin on syntinen, heikko, monin tavoin tyhmä ja itsetuhoisa, kuoleva. Juuri tästäkin kansamme tarvitsee todellista katumusta ja herätystä.

Koska edellisistä herätyksistä alkaa olla aikaa jo 50 vuotta, voimme uskoa ja rukoilla, että seuraava merkittävä herätys on jo lähellä. Sitä edistää päällä oleva koronakriisikin.

Mutta kuten profeetta Eliaankin aikana, Jumala ei ollut myrskyssä, maanjäristyksessä eikä ukkosessa, vaan hiljaisessa tuulen hyminässä, joka seurasi näitä pelottavia ja ravistelevia ilmiöitä. Jumalan Henki on tulossa kansamme ylle, kuten hän tuli juutalaistenkin ylle Esterin ja Mordokain aikana.

.

5. LUKU: Esterin pidot ja hirsipuu (Osa 9/12)

Ester saa armon

Kun hetki koitti, Esterin oli kerättävä rohkeutensa ja astuttava kuninkaansa eteen tietämättä saisiko hän armon vai tuomion. Rukoukselle ja toiminnalle on kummallekin oma aikansa. Molempia tarvitaan tai muuten mitään hyvää ei tapahdu.

Joku luulee, että pelkkä rukous saa aikaan kaiken tarvittavan. Joku on puuhakas, mutta ei muista rukoilla. Hyvä tavoite ei silloin täyty. Saamme aloittaa päivämme ja hankkeemme rukouksin. Päivämme ja työmme on hyvä sulkea lopuksi rukouksin Jumalan huomaan.

Monesti Jumalan valtakunnan työ on kovaakin uurastamista ja se vaatii monenlaisia uhrauksia ja riskinottoakin, harkitusti, Jumalaan turvautuen. Se vaatii myös pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä. Aina tulokset eivät näy heti ja joskus vasta taivaassa. Silti on tärkeää myös arvioida, mitä olemme tekemässä. Kaikki ei toimi.

Tarvitsemme runsaasti viisauttakin – erityisesti näinä jumalattomina aikoina. Sitä Mordokai ja Ester osoittivat omalta osaltaan. Eivät he voineet kaapata valtaa väkivalloin vaan oli toimittava sen ajan edellytysten mukaisesti. Viisautta saamme pyytää ja rukoilla Jumalalta.

Samalla on muistettava, että jumalattomat lait ja normit eivät ole meitä uskovia varten. Sydämissämme noudatamme paljon korkeampaa moraalia, Jumalan ikuista elämänlakia. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.

Paaston, rukousten, neuvonpidon ja rohkeuden siivittämänä Ester astui puolisonsa, kuninkaansa eteen ja sai armon. Kuningas osoitti häntä kultaisella valtikalla. Samalla tavalla taivaallinen Isä osoittaa meitä armahtaen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Karu ristinpuu on tässä maailmassa Jumalan kultainen valtikka, jolla hän armahtaa hänen luokseen pyrkivän.

Pyhää Jumalaa ei muuten voikaan lähestyä. Syntinen ihminen tuhoutuu Jumalan edessä, jos hän astuu hänen eteensä omiin (syntisiin) ansioihinsa luottaen.

Kristuksessa Jumala aina ojentaa armahtavan valtikkansa sinua kohden ja saat tulla hänen luoksensa ja kertoa asiasi. Hän kuuntelee ja vastaa parhaalla tavalla. Jumala vastaa meille toisinaan kyllä, usein hän kehottaa odottamaan hiljaisuuden vallitessa, ja meidän mielestä aivan liian usein vastaus on ei.

Ester sai armon ja kuningas tahtoi kuulla häntä: Saat vaikka puoli valtakuntaa! Tämä oli suosiollinen lupaus ja sanonta, jonka me länsimaiset tulkitsemme kirjaimellisesti. Tuskin puolta valtakuntaa hän olisi saanut, mutta jotain hyvää ja merkittävää kylläkin.

Esterin ensimmäiset pidot ja hirsipuu

Esterin ja Mordokain strategia oli viisas. Oli parempi miellyttää ja pehmittää kuningasta järjestämällä pidot. Niinpä Ester kutsui kuninkaan ja Hamanin pitoihinsa – eikä vain yhdesti vaan kahtena iltana peräkkäin. Se miellytti kuningasta ja Hamankin oli siitä kovin otettu ja ylpeä, vaikka oli juuri astumassa ansaan.

Näiden pitojen välissä Haman kävi kotona. Matkalla hän näki jälleen Mordokain, joka ei kumartanut häntä. Tätä vihaansa hän purki kotona ja sai kotiväeltä ja ystäviltä neuvon: Pystytä hirsipuu pihallesi ja hirtä Mordokai siihen seuraavana päivänä. Tämä oli makea neuvo ja jo samana iltana kohosi korkea ja näyttävä hirsipuu tätä tarkoitusta varten.

Kovin erilaiset juhlat olivat Esterin ja Hamanin mielissä. Toinen halusi viettää laatuaikaa yhdessä, toinen halusi tappaa ja raivata pois ne, joiden pärstä ei miellyttänyt.

Minkälaisia juhlia sinä järjestät? Ihmisiä yhdistäviä vai erottavia? Hyväntahtoista yhdessäoloa vai toisten arvostelua ja jopa juonittelua?

Jeesus kehotti auttamaan köyhiä ja auttamaan hädänalaisia. Voimme järjestää juhlapitoja eniten tarvitseville, jopa pelastukseksi.

.

6. LUKU: Hamanin ensimmäinen nöyryytys

Haman heräsi ensimmäisen juhlaillan jälkeiseen aamuun hyvillä mielin. Pihassa seisoi korkea hirsipuu ja tänään hän saisi vetää Mordokain siihen riippumaan näytteeksi siitä, kuinka mahtava mies Haman on ja miten hänen vihollisilleen käy. Oli tulossa erityinen, kauan odotettu voiton päivä!

Mutta käsikirjoitukseen oli tulossa muutos… Sattumaltako? Ei suinkaan, sillä kaiken taustalla oli Jumalan salattu läsnäolo ja vaikutus.

Kuningas nimittäin ei saanut yöllä unta. Unilääkkeeksi hän pyysi lukemaan valtakunnan historiankirjoja. Luettavaksi osui muistio, jossa kerrottiin kuinka Mordokai oli paljastanut murhayrityksen. Vasta silloin kuningas ymmärsi kysyä, miten mies palkittiin.

Ei mitenkään. Tämä jäi vaivaamaan kuningasta.

Aamulla Haman pyrki kuninkaan pakeille. Hän tuli pyytämään lupaa Mordokain ripustamiseksi hirteen…

Mutta kuninkaan mieltä vaivasi yhä tuo yöllinen löytö historiankirjasta. Mutta onneksi Haman, kuninkaan paras neuvonantaja tuli juuri paikalle. Hän varmasti antaisi hyvän neuvon, miten tämä nöyrä pelastaja voitaisiin palkita.

Kuningas: Millaisen kunnianosoituksen kuningas voisi osoittaa miehelle, jonka hän tahtoo palkita?

Haman itsekseen: Se olen minä, se olen minä, se olen minä!

Haman ääneen (kuninkaallisessa vallanhimossaan): Pueta hänet kuninkaalliseen asuun, anna kuninkaallinen ratsu ja kuljetuta ympäri kaupunkia huudoin ”Näin palkitaan kuninkaan mies!”.

Kuningas: Hieno ajatus!

Haman itsekseen: Jippii, jippii, jippii!

Kuningas: Teepä niin Mordokaille…

Haman: Anteeksi arvoisa kuningas, nyt en kuullut…

Kiva päivä siitä sukeutuikin. Kuninkaan käskystä Haman puetti Mordokaille kuninkaallisen asun ja talutti häntä kuninkaallisen ratsun selässä katuja pitkin huutaen ”Näin palkitaan kuninkaan mielen mukainen mies!”

Voiko pahempaa ja katkerampaa nöyryytystä edes kuvitella, saati sitten toteuttaa käytännössä! Samaa voisi vaatia Usan demokraateilta. Pukekaa Donald Trump presidentilliseen asuun ja korottakaa hänet voittajaksi ja kaikkien aikojen parhaimmaksi presidentiksi…

Tässä toimii jumalallinen laki: Lopulta, jossain vaiheessa paha saa palkkansa. Aina. Jollei vielä ajassa, niin sitten iäisyydessä.

Kannattaa siis miettiä useampaan kertaan millaisia hankkeita sinä ajat ja kenen etua. Toki tiedämme, että tässä maailmassa moni ketku ja julmuri saa aluksi valtaa ja rikkauksia, mutta aina lopulta kaikki itsekkyys ja paha kääntyy omaksi turmioksi.

Juuri sitä katkeraa kalkkia maistoi valtakunnan pääministeri, paha Haman. Kasvonsa täysin menettäneenä hän hädin tuskin saattoi mennä edes kotiinsa. Sielläkin häntä pilkattiin. Mordokai peittoaa sinut täydellisesti! Näin äkkiä ”ystävät” kaikkoavat, kun ei enää olekaan saatavilla etuja. Idea hirsipuustahan oli nimenomaan heidän. Nyt he käänsivät selkänsä.

Koko kaupunki puhui tästä tuoreesta mehevästä juorusta. Haman, joka halusi tappaa kaikki juutalaiset ja erityisesti Mordokain, olikin kuin pelkkä Mordokain palvelija ja orja.

.

7. LUKU: Esterin toiset pidot ja Hamanin hirttäminen (Osa 10/12)

Toiset pidot ja Hamanin paljastuminen

Esterin hellässä huomassa kuninkaan sydän oli heltynyt rakkaan kuningattarensa suosioksi. Pitkän erillään olemisen ajan jättämä kylmyys oli vaihtunut jälleen rakkaudeksi. Nyt oli otollinen hetki tuoda totuus julki.

Ester paljasti kuninkaalle Hamanin hankkeen tuhota koko juutalainen kansa, johon hänkin kuului. Hankkeesta kuningas toki tiesi, mutta ei juuri mitään sen kohteesta ja sisällöstä.

Nyt kuninkaan viha kuohahti, varsinkin kun kyseessä oli hänen rakas vaimonsa, ihana kuningattarensa. Kuka aikoo tehdä tuollaista? Missä hän on?

Haman jäykistyi kauhusta ja suorastaan halvaantui paikoilleen sanattomana. Kuningas järkyttyi, sillä Haman oli hänen tärkein luottomiehensä.

Pidätellessään raivoa ja saadakseen tuokion miettimisaikaa, kuningas hyppäsi ylös ja lähti kävelykierrokselle puutarhaan.

Sinä hetkenä Haman ymmärsi, että kohta kuningas lausuisi hänen kuolemantuomionsa. Haman putosi polvilleen Esterin syliin, mikä oli lopullinen häväistys. Siitä sylistä kuningas löysi Hamanin.

Hamanin hirttäminen

Hamanin pää peitettiin säkkiin ja palvelijat vinkkasivat kuninkaalle kivasta hirsipuusta Hamanin kodin pihalla. Siihen puuhun paha Haman hirtettiin.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, itse siihen putoaa.

Hitlerkin tavoitteli maailmanherruutta. Miljoonat ihmiset kuolivat ja kärsivät. Pitkään Hitler näyttäytyi voittamattomana, mutta lopulta valloittajan askeleet kääntyivät takaisin kohti omaa takapihaa. Siellä Hitler päätti päivänsä omakätisesti.

Samalla tavalla tapahtuu jokaiselle diktatuurille ja maailmanvallalle. Kullekin on säädetty vain lyhyt aikansa. Yksin Jumalan valtakunta on ikuinen. Mutta se onkin hyvyyden, rakkauden, totuuden ja pyhyyden valtakunta. Vain sellainen voi kestää ikuisesti.

Lopunaikoina tuleva Antikristus näyttäytyy ennen näkemättömän mahtavalta. Se on puettu kaikkeen sielunvihollisen voimaan ja juonikkuuteen. Häntä kansat kumartavat, toiset ilolla, toiset väkipakolla. Mutta hänkin kohtaa voittajansa. Itse Herra kukistaa hänet Sanansa miekalla. Loppusijoituspaikkana on tulinen järvi.

Haman on tästäkin varottava esimerkki. Huonosti kävi lopulta myös Hamanin läheisten ja tukijoukkojen. Niin on käyvä aikojen lopussakin. Mahtavat liittolaiset jakavat päämiehensä kohtalon. Parempi hetki ahdistuksen ja vainojen ahjossa kuin ikuisessa polttavassa tulessa.

.

8. LUKU: Mordokaista uusi pääministeri ja pelastava käskykirje

Hyvitys ja Mordokain korottaminen

Kuningas lahjoitti Hamanin koko omaisuuden Esterille ja antoi Mordokaille sinettisormuksensa, mikä tarkoitti, että hän peri Hamanin viran ja päätösvallan.

Ei ainoastaan paha saanut palkkaansa vaan myös vääryyden kohteena olleet saivat tuntuvan hyvityksen. Lisäksi Mordokai oli osoittanut viisautensa, uskollisuutensa ja nöyryytensä. Hän oli sopiva mies kuninkaan luottomieheksi.

Näin Jumala tulee aina lopulta korjaamaan kaiken vääryyden oikeuden ja hyvyyden voitoksi. Ei aina välttämättä vielä ajassa, mutta kerran kyllä kirkkaudessa. Siellä kaikki on niin ylenpalttista ja loppumatonta, että emme enää edes muista tämän ajan kärsimyksiä. Käy niin kuin synnyttäneelle naiselle. Kivut ovat jääneet taakse ja odotettu pienokainen lepää sylissä.

Peruuttamaton laki

Kun kuningas sääti lain ja se vahvistettiin hänen sinettisormuksella, laki ja käsky oli peruuttamaton. Edes kuningas ei voinut sitä peruuttaa.

Nyt Haman oli kuninkaan nimissä määrännyt juutalaiset hävitettäväksi tiettynä päivänä. Heitä sai tappaa ilman rangaistusta. Moni olikin jo alkanut hiomaan tikareitaan, sillä vaurastuneiden juutalaisten omaisuuteen oli mukava päästä käsiksi.

Tämän lain ja käskyn Ester pyysi peruuttamaan, mutta se oli mahdotonta. Laki oli peruuttamaton ja juutalaisten yllä oli yhä kuolemanvaara. Sielunvihollisen juoni oli yhä käynnissä, vaikka sen arkkitehti Haman killuikin hirressä.

Persian lakien peruuttamattomuus kuvastaa Jumalan säätämien ehdottomien elämänlakien muuttumattomuutta ja absoluuttisuutta. Ei kukaan ihminen, ei mikään voima, ei edes itse Jumala voinut niitä muuttaa, sillä ne kumpusivat Jumalan omasta olemuksesta, siitä mitä hän on ikuisesti.

Pyhän lakinsa tähden Jumala on velvollinen tuomitsemaan jokaisen pienimmästäkin synnistä. Jos hän ei tekisi niin, hän hyväksyisi vääryyden ja turmeltuisi itsekin. Pyhä laki asettaa jokaisen ihmisen akuuttiin vaaraan – ei vain ajallisen kuoleman vaan ikuisen kadotuksen uhan eteen.

Mitä tehdä? Jumala lupaa Sanassaan armahtaa syntisen ihmisen. Jotta laki ja lupaus täyttyisivät, Jumala tuli ihmiseksi Kristuksessa ja sovitti kaikki syntimme Golgatan ristillä. Laki ei kumoutunut vaan täyttyi. Se on yhä tänäänkin voimassa ja tuomitsee jokaisen, joka ei asetu ristin suojaan.

Valitettavasti ihminen yrittää toistuvasti kumota Jumalan säätämät elämänlait – ei vain toiminnallaan vaan myös säätämällä inhimillisiä lakeja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. Ihminen kuvittelee, että ne pyhittävät ja oikeuttavat syntisen käytöksen, ahneuden, vallan- ja murhanhimon. Mieletöntä!

Ei aborttilaki oikeuta tappamaan yhtäkään ihmistä. Se on yhä edelleen laista huolimatta mitä hirvittävin rikos ihmisyyttä, elämää, rakkautta ja kaiken Luojaa vastaan. Sama pätee eutanasiaan, jota harjoitetaan joissakin maissa ja pian Suomessakin.

Kun eduskunta säätää jumalattomia lakeja, annetaan vahva kuva, että ne ovat muuttumattomia eikä niitä voi enää oikaista. Sen sijaan käydään raivoisaa taistelua kaikkien kristillispohjaisten lakien ja säädösten muuttamiseksi. Pistäpä tämä merkille!

Saatana ja sen joukot sumuttavat ihmisiä. Ne muuttavat yleisen mielipiteen itselleen suosiolliseksi ja sitten säätävät lait ja ihmiset luulevat, että on oikein noudattaa jumalattomia lakeja, joiden nojalla ihmisyys särjetään ja poljetaan maahan.

Tähän samaan sumutukseen kuuluu se, että väitetään: Uskonto ja politiikka eivät kuulu yhteen.
Ts. politiikassa ja päätöksenteossa kaikki muut arvot ja päämäärät ovat kyllä sallittuja mutta ei kristilliset… Höpön löpön löpö!

Päinvastoin: Koko Raamattu on täynnä kuvausta ja elämänohjeita, miten meidän tulisi elää. Se koskettaa vahvasti kaikkea päätöksentekoa, koska se juuri ohjaa elämäämme. Raamatussa puhutaan paljon johtajista, johtamisesta ja päätöksenteosta. Kristillisen uskon ja arvojen on tarkoitus läpäistä koko elämä ja koko ihmiskunta. Mikään ei jää sen ulkopuolelle.

Sen sijaan uskontoon ei tule sekoittaa politiikkaa. On luonnotonta, että jokin poliittinen puolue haluaa tulla määräilemään kirkkoa ja seurakuntia oman puoluepoliittisen kirjansa mukaisesti. Kirkon ja kristillisyyden peruskirja ja ohjenuora on Raamattu. En minäkään tunge jonkin puolueen tai yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon, jos koen sen itselleni vieraaksi. Se on heidän, mutta ei minun juttuni.

Kyllä puolueidenkin pitää nöyrtyä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Niin myös eduskunnan ja kansojen. Siinä hengessä laaditut laitkin ovat paremmin todellisen ihmisyyden, elämän ja rakkauden mukaisia.

Kunnioittakaamme Jumalan säätämiä ikuisia elämänlakeja. Toimikaamme yhteiskuntamme parhaaksi ajamalla niiden mukaisia normeja ja tapoja. Samalla riittää tilaa puolueillekin, jotka parhaimmillaan huomioivat asioita ja ihmisryhmiä, joita toiset eivät ajattele. Näin voi syntyä tasapainoinen, mielekäs kokonaisuus yhteiseksi parhaaksi, Jumalan, kaiken Luojan varassa.

Pelastava käskykirje

Hamanin juonimassa käskykirjeessä annettiin kaikille vapaa oikeus tappaa juutalaisia ja ottaa heidän omaisuutensa yhtenä tiettynä päivänä. Käskyssä oli kuninkaan sinetti. Se oli ehdoton, muuttamaton ja peruuttamaton. Edes kuningas itse ei voinut sitä kumota tai muuttaa.

Mutta sen rinnalle saatettiin antaa vapauttava uusi käsky, joka ei kumonnut edellistä. Tästä samasta on kyse lain ja evankeliuminkin välisessä suhteessa.

Kun Jumalan laki ehdottomalla, peruuttamattomalla tavalla määrää meille kaikille lain rikkojille kuolemanrangaistuksen, evankeliumi tosiasiassa vapauttaa meidät siitä, koska Vapahtaja Jeesus Kristus täyttää koko lain elämällään ja kuolemallaan ristinpuussa meidän sijastamme kuin hän itse olisi syyllinen kaikkeen syntiin koko ihmiskunnan historiassa.

Toki Persian valtakunnan tilanteessa liikuttiin toisella tasolla ja taisteltiin maallisin asein. Uudessa käskykirjeessä annettiin kaikille juutalaisille yhtäläinen oikeus puolustaa itseään ilman rangaistuksen uhkaa.

Tämä uusi kirje ja käänne herätti muissa kansoissa pelkoa. He kuulivat, kuinka tuhohankkeen päämies Haman oli hirtetty ja Mordokai, juutalainen mies oli korotettu hänen sijaansa. Kaiken lisäksi kuningatar Ester oli juutalainen.

Tosiasiassa alkoi näyttää siltä, että mahtava kuningas Kserkses oli juutalaisten puolella. Selvää oli se, että sille, joka nousee kuningasta vastaan, käy lopulta huonosti. Todennäköisesti Ester oli hyvin ihailtu kuningatar, jonka ihanuus lankesi juutalaistenkin ylle.

Kaikesta huolimatta valtakunnassa oli vannoutuneita juutalaisten vihamiehiä, jotka pysyivät aikeissaan tappaa juutalaisia ja ottaa heidän omaisuutensa haltuunsa. Tällaisia vannoutuneita juutalaisten vihaajia löytyy kovin paljon meidänkin aikanamme. Vihatessaan valittua kansaa, he vihaavat häntä, joka tämän kansan valitsi ja siunasi, itse Jumalaa. Se vasta onkin vaarallista.

Esterin kirjan tapahtumat ovat suureksi rohkaisuksi vainotuille juutalaisille ja uskoville kristityille. Samalla ne ovat vakavaksi varoitukseksi muille kansoille. Jumala on luvannut siunata ja varjella kansansa, joka on hänen silmäteränsä.

Niin Jumala tekee aikojenkin lopulla. Hän sallii kansansa joutua suureen Jaakobin ahdistukseen, jossa sen selviytyminen on jälleen hiuskarvan varassa. Kaiken sen keskellä tämä kansa vihdoin ymmärtää, kuka sen Herra todella on ja kokee syvän hengellisen herätyksen. Näin ennustaa etenkin profeetta Sakarja hänen kirjansa viimeisissä luvuissa. Tämän jälkeen, jonkin ajan kuluttua, Herra itse pelastaa kansansa – ensin Googin ja sitten Antikristuksen käsistä.

Tämä uusi, pelastuksen mahdollistava käskykirje lähetettiin kaikille kansoille, kaikilla kielillä – kuten evankeliumikin. Se toi uuden toivon ja hiipuva elämänliekki heräsi jälleen. Kuningas on puolellamme!

.

9. LUKU: Taistelu olemassaolon puolesta (Osa 11/12)

Taistelun päivä

Vihdoin koitti tuo arvan määräämä päivä. Se oli juutalaisen kalenterin mukaan Adar-kuukauden (12. kuukausi) 13. päivä. Meidän kalenterissa tuo päivä on useimmiten maaliskuussa.

Esterin kirja kertoo karusti, että juutalaiset surmasivat kaikki vihollisensa. Kaatuneiden määräksi ilmoitetaan yli 75 000 ei-juutalaista koko Persian valtakunnassa. Samalla kerrotaan, että he eivät ryöstäneet näiden omaisuutta. Surmattujen joukossa olivat Hamanin kymmenen poikaa.

Jokaisen kansan oikeus puolustaa itseään

Tässähän on jälleen YK:n tuomiolauselman paikka. Juutalaiset ovat pahiksia.

Tosiasiassa juutalaiset kävivät taistelua oman henkensä ja olemassaolonsa puolesta. He eivät hankinneet toisten kansojen tuhoamista, vaan asia oli päinvastoin.

Onko kansalla oikeus puolustaa itseään, vaikkapa aseellisesti? Oliko Suomella oikeus taistella Neuvostoliittoa vastaan? Jos meillä oli ja on sellainen oikeus, niin silloin myös Israelilla on sama oikeus. Sama periaate koskee kaikkia kansoja.

Israelin oikeus omaan maahan ja elämään

Nykyinenkin Israel on vain noin 1 % koko Lähi-idän pinta-alasta. Eikö heillä ole oikeus edes siihen, vaikka he ovat asuttaneet tuota maata jo 3000 vuoden ajan, paljon ennen nykyisiä palestiinalaisia ja arabeja? Eikö itse kaiken Luoja ole tämän maan luvannut ja antanut juutalaisten kotimaaksi?

Miksi arabit eivät sitä suo heille ja miksi he eivät ole kotiuttaneet niitä arabeja, jotka eivät voi asua Israelissa? Missä ovat karjalaisten evakkojen vankileirit ja siirtokunnat? Niitä ei ole, koska suomalaiset kotiuttivat veljensä ja sisarensa. Heistä EI tehty politiikan ja vihan välikappaleita!

Israelia vastaan on hyökätty kaikilta suunnilta, kaikin tavoin, kaikkina aikoina. Mistä se kertoo? Jostain suuremmasta, näkymättömästi todellisuudesta, joka ajaa ihmisiä siihen. Saatana vihaa Jumalaa, Kristusta, juutalaisia ja uskovia kristittyjä. Siitä on kyse. Valitettavasti muslimit, vihan ja väkivallan uskonnon edustajat ovat usein sen kätyreitä. Israel on hävitettävä!

Profeetta Sakarja ja Hesekiel ennustavat, kuinka monet kansat hyökkäävät Israelia vastaan. Mutta ne tulevat siinä loukkaamaan itsensä ja sortumaan. Nyky-Israel on jo kokenut monta menestyksellistä sotaa, jotka ovat samalla mitä suurimpia ihmeitä. Pieni Daavid on voittanut ylivoimaisen Goljat-jättiläisen.

Mikä on sinun asenteesi Israelia kohtaan?

Raamattu, sota ja kuolema

Moderni ihminen ajattelee: Jumala on rakkauden jumala. Hän ei voi edes katsoa sotaa, saati sitten olla sellaisessa millään tavalla mukana.

Ja jos joku sanoo toisin, Jumalasta piirretään heti kuva verenhimoisena ja julmana diktaattorina. Mutta kenen aloittamana ja kuka sitä sotaa oikein käy? Ihminen. Syntinen ihminen. Paholainen.

Entä todellinen Jumala? Onko Jumala avuton pehmoilija ihmisen syntisyyden ja paholaisen hyökkäysten edessä? Eikö Jumalalla ole oikeus puolustaa itseään, omia lapsiaan ja suunnitelmiaan? Varmasti on oikeus ja niin hän tekee – riippumatta siitä, mitä joku ajattelee.

Selvää on, että Jumala ei tahdo sotaa eikä mitään pahuutta ja syntiä. Hän loi täydellisen rakkauden ja hyvyyden maailman. Mutta Jumala ei luhistu syntiinlankeemuksen ja sen seurausten edessä. Hän ei vetäydy pois. Hän ei tuhoa rikki mennyttä maailmaa yhdellä iskulla.

Jumala on läsnä kaiken tämänkin keskellä. Pahimmankin hän voi kääntää ihmisen iankaikkiseksi parhaaksi. Paras hyvä menee hirvittävimmänkin pahan edelle. Ja kerran kaikki paha saa tuomionsa. Sekin on tärkeä muistaa.

Raamatussa kielletään kostaminen ja tappaminen – yksilötasolla, henkilökohtaisesti. Samalla Jumala on antanut esivallalle oikeuden kantaa miekkaa. Pahuutta vastaan saa ja pitää taistella. Jumala ja me uskovat emme ole sinisilmäisiä hölmöjä.

Niinpä kollektiivisella yhteisöllä on poliisi- ja puolustusvoimat, jotka suojelevat kansaa ja ylläpitävät järjestystä ja turvallisuutta. Sillä on oikeus langettaa kuolemantuomio ja käydä puolustussotaa. Näin Raamattu opettaa. Jos se ei miellytä jotakuta ultrapasifistia, niin ei voi mitään.

Tähän maailmaan tullaan syntymän kautta ja täältä lähdetään kuoleman kautta. Molemmat on Jumalan säätämä järjestys. Hän ei pelkää ottaa vastuuta tästä. Hän on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa elämän ja ottaa sen pois. Sitä hän ei tee mielivaltaisesti vaan perustellusti. Synnin palkka on kuolema meidän jokaisen kohdalla. Sille emme voi mitään.

Kuitenkin turvamme on juuri siinä, että hän on kuolemankin Herra. Kuolema on vain työväline, jota Jumala hallitsee. Kristuksessa kuolema muuttuukin oveksi ikuiseen elämään.

Sen sijaan moderni, maallistunut humanismi on aseeton kuoleman edessä. Kuolema on kaiken loppu. Se riistää elämältä kaiken tarkoituksen ja mielekkyyden. Kaikki pyyhkiytyy pois. Mitään ei ole enää.

Mieluummin siis annan elämäni ja kuolemani Jumalan käsiin kuin kenenkään humanistin, joka kyllä puhuu yleviä sanoja ihmisyydestä ja elämästä, mutta ne ovat tyhjää tuulen huminaa, pelkkiä hiekanmurusia loppumattomassa aavikon meressä.

Sodat ovat syntisen ihmisyyden hirvittävimpiä aikaansaannoksia. Rakkaudessaan ja pyhyydessään Jumala rajoittaa synnin ja pahan vallan vain silmänräpäykseksi iankaikkisuuksien keskellä. Hän parantaa kaikki haavat, poistaa synnin, kärsimyksen ja kuoleman. Hän kuivaa kaikki kyyneleemme.

Vaikka ajallinen elämämme olisi kuinka kurja, epäonnistunut tai lyhyt, sillä ei sittenkään ole merkitystä, kun meidät otetaan kotiin iankaikkiseen, todelliseen ja täyteen elämään. Tässä on Jumalan iankaikkinen, hyvä tahto. Sen hän ilmoittaa ja osoittaa monin tavoin, erityisesti evankeliumissa.

Meidän osamme on hyväksyä tämä rakkaus, todellisuus ja paras tulevaisuus omalle kohdallemme. Voimme sen myös torjua ja menettää sen kaiken. Jumala valitsee sinut Kristuksessa Jeesuksessa elämään. Mikä on sinun valintasi? Kenessä on sinun ajallinen ja ikuinen turvasi?

Ikiaikainen vuosijuhla

Mordokain käskystä tapahtuneen muistoksi alettiin viettämään vuotuista Purim-juhlaa. Se oli pelastuksen, ilon ja uudistumisen juhla.

Ajattele! Juutalainen kansa yhä tänäänkin viettää tuota vanhaa juhlaa – yli 2400 vuoden takaa! Melkoinen perinne.

Jumalamme on arjen ja juhlan Jumala. Hän antaa työn ja levon ajat. Kaikki hyvä on Jumalan armoa ja lahjaa. Siitä saamme kiittää ja iloita.

Samalla on tärkeää muistaa, kuinka Jumala on seissyt kansansa turvana menneinä vuosina. Niin kuin hän on tehnyt aiemmin, niin hän tekee nyt ja tulevaisuudessa.

Näitä Jumalan pelastustekoja tulee opettaa uusille sukupolville, jotta hekin tuntisivat ikiaikaisen Luojan ja elämän Herran, ja jotta hekin voisivat turvautua luottavaisesti häneen elämän helppoina ja vaikeina päivinä.

Erityisesti juutalaisuudessa nämä juhlat ja opetusvastuu on otettu vakavasti. Kristikunnassa tämä perinne on hupenemassa. Vietämmekö kristillisiä juhlia koko sydämestämme iloiten?

Missä ovat aikamme lapset, nuoret, nuoret aikuiset ja työikäiset eläkeikään saakka? Ei heistä montaakaan näy seurakunnissa. He ovat kadoksissa kuin Persiaan jääneet juutalaiset, jotka unohtivat Jumalansa.

Entä unohtaako Jumala meidät? Ei unohda. Hän on läsnä ja kaitsee laumaansa. Hänen huolenpitonsa varassa elämme. Hän tutkii meitä kuin lääkäri ja lienee jo varsin huolissaan.

Millaista herättävää ja elvyttävää hoitoa me tarvitsemme? Koronakriisi on jo juuri sellaista vakavaa puhuttelua ja muistutusta siitä, että elämä ei ole ihmisen kädessä. Vain ikiaikainen Jumala, kaiken Luoja ja Herra on ainoa turvamme. Ei ole lopulta mitään muuta.

Saakoon hänen Henkensä laskeutua yllemme ja tehdä kuolleet luumme jälleen eläviksi kuin profeetta Hesekielin näyssä (luvussa 37). Hän yhdistäköön meidät jälleen yhdeksi Jumalan kansaksi, joka tuntee Herransa ja Vapahtajansa, joka näyttää tien turvallisesti kotiin vihreille niityille ja virvoittavien vesien äärelle.

.

10. LUKU: Loppusanat (Osa 12/12)

Jumalan siunaus

Esterin kirjan hyvin lyhyt viimeinen luku kuvaa Persian, kuningas Kserkseen ja Mordokain vallan kasvua ja siunausta, joka lepäsi kaiken yllä. Mitään hyvää ei saa aikaiseksi ilman Jumalan siunausta.

Osittain Jumala on sitonut siunauksensa siihen, miten Israelin kansaan suhtaudutaan. Jumalan lupaus Aabrahamille on totisinta totta. Joka siunaa Israelia, sitä Jumala siunaa. Joka kiroaa Jumalan valittua kansaa ja aiheuttaa sille pahaa, sen Jumala kiroaa.

Persia otti juutalaiset suojiinsa ja sai suuren siunauksen. Sitä koki aikanaan maailmanvalta Britannia, joka aktiivisesti ajoi varsinkin 1900-luvun alkupuolella juutalaisvaltion syntyä Luvattuun maahan. Mutta jostain käsittämättömästä syystä Britannia kääntyi juutalaisia vastaan. Se jopa taisteli itsenäisyyssodassa arabien puolella juutalaisia vastaan.

Sen myötä Britannian suurvalta asema romahti. Toinen maailmansota oli sille hyvin raskas. Loppujen lopuksi Britannia menetti siirtomaansa. Kuka enää pitää brittejä maailman johtavana suurvaltana? Ei kukaan.

Entä kuka otti Israelin suojiinsa? Usa. Entä kenestä tuli uusi, täysin suvereeni globaali maailmanvalta? Usasta.

Entä mitä on tapahtumassa meidän päivinämme? Monet Usan edellisistä presidenteistä (Trumpia lukuun ottamatta) ovat kääntyneet ennemminkin palestiinalaisten puolelle.

Mitä tapahtuu samanaikaisesti Usan asemalle maailmassa? Se on romahtamassa. Usa on jo pitkälti vetäytynyt Lähi-idästä. Tilalle on tulossa Venäjä. Saman aikaan Kiina, ensimmäistä kertaa historiassa, on aloittanut määrätietoisen maailmanvalloituskampanjan. Se ostaa markkinaosuuksia kautta maailman ja rakentaa sotilastukikohtia mm. Afrikkaan. Ilmestyskirjan lopussa puhutaankin idän nousevista kuninkaista.

Entäpä Eurooppa? Se on jo varsin pitkään ollut torjuva ja nihkeä Israelin suhteen. Ei ihme, että Eurooppaa kuvataan ”vanhana, sairaana miehenä”. Eurooppa käy suorastaan olemassaolon kamppailua nousevien valtojen ja diktatuurien keskellä. Kun diktaattorit kykenevät nopeisiin päätöksiin ja liikkeisiin, EU hukkuu hitaaseen byrokratiaan.

Näin oli käymässä muinaiselle Roomallekin. Sitä hallitsi laaja, todella byrokraattinen senaatti. Vasta kun valta keskitettiin keisarille, siitä tuli ennen näkemätön suurvalta. Samaan päätyy Eurooppakin. Valta annetaan Antikristukselle. Ne päivät saattavat olla jo lähellä.

Nyt olemme eläneet vieraantumisen, maallistumisen ja luopumuksen vuosikymmeniä kuten juutalaiset Persiassa. Kun kristillisyyden siunaava ja elämää suojaava turva lakkaa, nousee pimeyden valtakunta samoin kuin Haman ja hänen liittolaisensa.

Jumalan kansa joutuu ahtaalle, mutta senkin myötä se kokee herätyksen ja palaa Luojansa syliin. Tämä syli on avoinna kaikille ihmiselle, määrätyn ajan, armon ajan.

Sitten tulee kaiken nykyisen päätös ja alkaa Jumalan hallintavalta. Ensin tuhatvuotisena valtakuntana, sitten uutena taivaana ja uutena maana.

Mutta vielä nyt elämme tämän maailman keskellä. Meitä kutsutaan palvelemaan elävää Jumalaa ja kaikkia kansoja, sekä siunaamaan erityisesti Israelia.

Israelin siunaaminen tarkoittaa, että pyydämme Jumalan hyvän tahdon toteutumista sen kohdalla. Emme siunaa Israelin syntejä emmekä omia syntejä.

Jumalan kaitselmus ja huolenpito

Esterin kirja kertoo Jumalan kaitselmuksesta ja huolenpidosta. Vaikka ihmiset hylkäisivät Luojansa, hän ei hylkää vaan on pitkämielinen ja tekee kaikkensa, jotta löytäisimme ja saisimme elämän hänessä.

Jumala vuodattaa rakkautta, hyvyyttä ja siunauksia. Niitä olemme kokeneet merkittävien hyvinvoinnin vuosikymmenten aikana. Mutta jostain syystä kansamme onkin kääntämässä selkänsä Jumalalle ja kuvittelee, että ihminen itse rakentaa kaiken hyvän. Näin ei ole.

Sen ymmärrämme vasta, kun Jumala vetää siunauksensa ja läsnäolonsa pois. Hän asettuu osittain sivuun katsomaan, mitä saamme aikaiseksi. Hyvinvointi onkin jo vaihtumassa pahoinvointiin, ristiriitoihin, kaaoksiin ja sotiin. Vasta niiden keskellä edes jotkut heräävät ymmärtämään, että sittenkin tarvitsemme ikiaikaista Jumalaa.

Tämäkin on Jumalan suurta armoa, pitkämielisyyttä ja kaitselmusta. Jotta emme menettäisi tärkeintä, ikuista elämää, hän sallii rakkaudessaan ajallisia vaikeuksia, jotka vievät meidät todellisuuden eteen.

Jumalan kaitselmuksen ja huolenpidon ytimessä hänen pelastussuunnitelmansa Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala tulee keskelle arkista elämää kuolemanvarjon laaksoomme. Hän tulee lähelle ihmistä, ihmiseksi ja sellaisena hän pelastaa meidät sovittavan ristinkuoleman ja ylösnousemuksensa kautta.

Peruuttamattoman ja kumoamattoman jumalallisen lain tuomio täyttyy. Samalla täyttyy Jumalan ehdoton lupaus pelastaa jokainen ihminen, joka tähän vain suostuu. Elämän laki Kristuksessa on vielä suurempi ja täydempi kuin moraalilaki. Näitä kumpaakin tarvitaan yhä tänään. Laki opettaa oikean ja väärän, ja samalle se pakottaa meidät ristin juurelle, josta löydämme ja saamme elämän lahjan.

Tämän pelastusteon varassa on meidänkin elämämme yksilöinä, kansana ja ihmiskuntana. Kaikki, mitä tapahtuu nyt ja tulevina vuosina, on Jumalan kädessä. Syntinen ihminen ja paholainen toteuttavat omaa missiotaan, mutta Jumala omaansa. Voimme valita, kumman kelkkaan hyppäämme.

Maailman näyttämöllä edessä on loppunäytös, Grande Finale. Siinä on meidän osamme ja ajalliset kohtalonhetkemme. Mutta senkin keskellä saamme olla Jumalan kämmenellä, hänen huolenpidossaan ja kaitselmuksessa. Sen myötä hän vie meidät kirkkauteen, jonka loistosta Persian hovi oli vain kalpea, suorastaan mitäänsanomaton esikuva.

Saamme turvautua Mordokaihin, Kristukseen, jonka alaisuudessa kaikki asettuu kohdilleen ja alkaa ikuisen siunauksen, onnen ja elämän loppumattomat vuosituhannet. Jumala ojentaa kultaisen valtikan sinua kohden Kristuksessa ja saat tulla kaikkivaltiaan eteen tälläkin hetkellä.

Vielä nyt Jumala on läsnä salatulla, mutta ilmeisellä tavalla. Kerran saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin eikä hän enää kätkeydy. Tätä kohtaamista varten meitä valmistetaan kuten Esteriä ennen hänen kruunajaisiaan. Sitten saamme kohdata armollisen, rakastavan Herramme.

Jumalan sana on tosi. Ikuinen kiitos, ylistys ja kunnia hänelle!