Esterin kirja

ESTERIN KIRJA:
Jumala herättää ja pelastaa katoamassa olevan kansan

.

JOHDANTO (Osa 1/12)

Norjan prinsessa Märtha ja Usan presidentti Roosevelt

Toinen maailmansota syttyi, kun Hitler ja natsit nousivat valtaan ja hyökkäsivät Puolaan 1.9.1939. Hitlerillä oli tarkka suunnitelma, jota hän ryhtyi toteuttamaan valloittaakseen koko Euroopan. Häikäilemättömästi Hitler hyökkäsi monien, jopa puolueettomien maiden kimppuun. Huhtikuussa 1940 oli Tanskan ja Norjan vuoro. Ne yllätettiin lähes täydellisesti.

Norjan kuningas Haakon VII, prinssi Olav ja hallitus pakenivat Britanniaan ja Olavin puoliso Märtha ja lapset Ruotsin ja Suomen kautta Yhdysvaltoihin. Siellä he pääsivät presidentti Rooseveltin suojiin ja lähipiiriin. Koska Usa oli sitoutunut lakiensakin voimalla puolueettomuuteen, se vältti joutumasta mukaan sotaan, eikä aluksi antanut edes materiaalista tukea liittoutuneille.

Saksan eteneminen näytti pysäyttämättömältä ja se loi painetta Usaa kohtaan. Tässä prosessissa prinsessa Märthalla oli oma merkittävä rooli presidentti Rooseveltin taivuttamisessa myötämieliseksi Euroopan ja etenkin Norjan auttamiseksi. Märtha puhui norjalaisten ja eurooppalaisten puolesta ja Roosevelt useasti käyttikin juuri Norjaa esimerkkinä pyrkiessään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja lainsäädännön muuttamiseksi sallivammaksi Usassa.

Usan tuki ja mukaantulo toiseen maailmansotaan kallisti ratkaisevalla tavalla sotamenestyksen lopulta liittoutuneiden hyväksi ja natsisaksan häviöksi. Siinä prinsessa Märthalla oli tärkeä tehtävänsä. Kenties Jumala salatulla tavalla käytti häntä kääntämään mahtimiehen ja suurvallan pään pelastaakseen ihmiskunnan pimeyden orjuudesta ja täydestä tuhosta.

Tästä historiallisesta todellisuudesta kertoo tuore norjalainen draamasarja Atlantin yli (Atlantic crossing). Se on nähtävillä myös YleAreenassa.

Hyvin samankaltaisesta tilanteesta kertoo salaperäinen Vanhan testamentin Esterin kirja.

Tausta ja merkitys

Vanhassa testamentissa oleva Esterin kirja on hyvin erityislaatuinen Raamatun kirja. Siinä ei mainita Jumalaa eikä rukousta kertaakaan, vaikka kirjassa kuvataan Jumalan valitun kansan Israelin suorastaan kohtalokkaita vaiheita. Tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen Persiaan.

Miten tällainen kirja voi mitenkään kuulua Raamattuun! Lutherkin epäröi sen edessä, mutta näki siinä kuitenkin esikuvallisuutta Kristuksen pelastustekoon.

Näistä piirteistä huolimatta Esterin kirja on yksi juutalaisten rakkaimmista kirjoista. Sen tapahtumiin eläydytään jokavuotisessa Purim-juhlassa, jota vietetään juuri kirjan kuvaamien tapahtumien muistoksi. Juhlan aikana Esterin kirja luetaan kaksi kertaa synagogassa. Lisäksi pukeudutaan kertomuksen mukaisiin naamiaisasuihin ja annetaan lahjoja köyhille. Kyseessä on suuri ilon juhla.

Esterin kirjan kuvaus sijoittuu juutalaisten pakkosiirtolaisaikaan Persiassa, jolloin kuninkaana oli Kserkses eli Ahasveros. Hän hallitsi vuosina 486 – 465 eKr.

Juutalaisista vain pieni osa oli palannut takaisin Jerusalemiin, mistä kertoo pappi Esran kirja. Valtaosa oli jo niin juurtunut uuteen kotimaahan, että he eivät halunneet enää takaisin Luvattuun maahan. Inhimillisesti se on ymmärrettävää, koska pakkosiirtolaisuus oli kestänyt jo yli sadan vuoden ajan.

Tähän kuitenkin kätkeytyi vakava vaara. Jumala oli tarkoittanut heille Luvatun maan. Ihmisen paras paikka on olla Jumalan tahdon mukaisella paikalla. Vain osa lähti pitkälle matkalla hyvin vaikeisiin olosuhteiseen. Valtaosa jäi viettämään tuttua, paljon helpompaa ja mukavampaa elämää Persian valtakunnassa.

Juutalaiset ja myös uuden liiton uskovat ovat usein olleet ahtaalla. Juutalaisia on aina vihattu ja vainottu. Taustalla on sielunvihollisen hillitön halu murhata juutalaiset, kristityt ja lopulta kaikki ihmiset. Juuri Jumalan kansa on ollut erityisellä tavalla tuhovimman kohteena, koska heidän kautta toteutuu Jumalan pelastussuunnitelma Messiaan hahmossa. Hän tuottaa sielunviholliselle lopullisen tappion.

Niinpä näiden vainojen ja ahdistusten keskellä juutalaiset alkoivat salata kansallista alkuperäänsä. Sen myötä heidän suhteensa Israelin pyhään Jumalaan, Herra Sebaotiin heikkeni. Hiljalleen he unohtivat pyhät Kirjoitukset, rukouselämän ja Jumalan kansan tavat. Se oli johtamassa Israelin kansan perikatoon ja Jumalan suunnitelmien vaarantumiseen, sillä Jerusalem ja sen asukkaatkin kuuluivat Persian vallan alle.

Miten tutulta tämä kaikki kuulostaakin!

Aivan samaa tapahtuu läntisessä kristikunnassa, myös täällä Suomessa. Jumalasta vaietaan kuoliaiksi. Monet lähestulkoon vihaavat Raamatun Jumalaa ja sen mukaista kristillistä uskoa ja moraalia. Vanhemmat eivät enää osaa kasvattaa lapsiaan kristillisesti, koska eivät tunne Jumalaa. Vastuu siirretään kirkolle ja rippikouluun, mutta kirkkokin on jo hukkaamassa kristillisen uskonsa.

Valtakirkko on liittoutunut liberaalin humanismin kanssa. Ihmisestä on tehty kaiken mitta ja suorastaan itse jumala. Raamatusta poimitaan vain tutut sanat Jumala, Kristus ja rakkaus, mutta ne selitetään humanistisesti. Näin valtakirkko Jumalan nimissä eksyttää kansaa.

Toki kirkon sisällä on monia Raamattuun luottavia uskovia ja herätysliikkeitä, mutta ne joutuvat yhä enemmän syrjinnän, pilkan ja vainon kohteiksi. Olisi paljon helpompi kätkeytyä ja piilottaa uskonsa.

Jeesus ennusti lopunajallisessa puheessaan: Kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Niin tapahtuu jumalattomien, mutta myös uskovien parissa. Kun menetämme rakkauden, elämästä tulee kylmää, kovaa ja tarkoituksetonta. Itsekkyys ja hekumallinen tunteilu lämmittää vain pienen hetken.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Rakkauden, vapauden ja mukavan elämän nimissä eksytetty kansa kohtaa lopulta kivikovan todellisuuden. Ihminen ei olekaan ikuinen. Hän ei voi sittenkään muuttaa elämänlakeja. Synti tuottaa pettymyksiä, ahdistusta ja kuolemaa. Hyvinvointi rapautuu pahoinvoinniksi.

Juuri tästä on kysymys, kun katsomme aikamme maailmaa, sen sekasortoa ja uhkakuvia. Maailmamme on muuttumassa kovaa vauhtia pimeäksi ja vaaralliseksi. Sitä samaa koemme Suomessakin.

Entä mitä Jumala ajattelee, kun hän katsoo vieraantunutta kansaansa – heitä, jotka on kyllä kastettu hänen nimeensä mutta jotka kieltävät uskon ja sen kohteen: itse Herran, ihmisen Luojan?

Jumala tuntee syvää tuskaa kansansa tähden. Rakkaudessaan Jumala tahtoo pelastaa mutta pyhyydessään hän on valmis myös tuomitsemaan.

Jumala lähestyy ihmistä armahtaen, rakastaen ja siunaten. Mutta jos tämä ei sulata ihmisten sydämiä, Jumala ei vielä hellitä. Hän sallii vakavien vaikeuksien pysäyttää kansansa, jotta se heräisi, ymmärtäisi ja kääntyisi takaisin elämän puoleen. Jumala voi kääntää kaikki ajalliset koettelemukset ikuiseksi parhaaksemme. Jumala ei tahdo pahaa vaan aina hyvää, parasta.

Jumalan armollinen kaitselmus (Osa 2/12)

Jumala on kaiken Luoja. Hän on luonut koko maailmankaikkeuden ja synnyttänyt elämän sen keskelle. Hänen luomistyönsä huipentumana on ihminen, Jumalan kuva.

Raamatussa tulee luomisen ohella vahvasti esille se, että Jumala tahtoo pitää huolta luomastaan maailmasta ja ihmisestä. Tätä kutsutaan kaitselmukseksi, huolenpidoksi, jonka myötä Jumala siunaa, johdattaa ja varjelee.

Saamme tuntea Luojan, joka tahdosta kaikki on syntynyt ja joka pitää meistä huolen. Jumala on meitä lähellä. Kaikella hyvällä on tarkoituksensa ja pahankin Jumala voi kääntää parhaaksemme. Elämä ei ole sattumaa eikä arvotonta. Vaikka nyt elämme ahdistusten ja kuolemanvarjon laaksossa, olemme sittenkin matkalla kohti kotia, jossa varsinainen elämä vasta alkaa!

Me emme ole voineet tehdä mitään oman ajallisen elämämme synnyttämiseksi emmekä lopulta voi omin voimin rakentaa iankaikkistakaan elämää. Kaikki on Jumalan suurta lahjaa. Voimme vain ottaa vastaan ja käyttää saamamme lahjan Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi. Voimme myös käyttää sen väärin tai hylätä kaiken hyvän omaksi ja lähimmäistemme turmioksi.

Luomisen ja kaitsennan näkökulmat tekevät tyhjäksi valheelliset uskomukset kuten ihmiskeskeisen humanismin, ateismin, materialismin, panteismin, henkien palvonnan, itämaisen uskonnollisuuden muodot jne. Vain usko persoonalliseen, hyvään Luojaan ja hänen läsnäoloonsa on ainoa järkevä, looginen, luotettava ja hyvä perusta elämälle.

Tiedämme karun syvästi ja kipeästi sen, että nykyinen maailmamme ja ihminen on mennyt vakavalla tavalla rikki. Olemme syntisiä ja kuolevaisia. Emme voi auttaa ja pelastaa itseämme. Vain Jumala, kaiken Luoja kykenee siihen. Luojana hän päättää suvereenisti, mitä hän tekee luotunsa suhteen.

Ihmisyyteen kuuluu halu luoda ja rakentaa uutta. Kun jokin kuluu tai menee rikki, me pyrimme ensi sijassa korjaamaan sen. Tämäkin ilmentää meissä olevaa alkuperäistä Jumalan kuvaa.

Jumala tahtoo korjata syntiinlankeemuksen rikkoman ihmisen. Sitä korjaustyötä hän tekee päättäväisesti, suunnitelmallisesti ja sitkeästi. Vasta jos ihminen lopullisesti kieltäytyy tästä, hän jää ikuisesti rikkinäiseksi ja käyttökelvottomaksi.

Jumalan kaitselmuksen pääosan muodostaa hänen pelastussuunnitelmansa. Siinä hän käyttää pyhää Sanaansa (ilmoitusta), Pojan ihmiseksi tulemista, Kristuksen palvelutyötä, ristinkuolemaa ja ylösnousemusta, sekä Pyhän Hengen vuodatusta, seurakunnan syntymistä ja sen moninaisia palvelutehtäviä lähetyskäskyn hengessä.

Sanallaan Jumala vaalii luomistyötään, toteuttaa pelastavan tahtonsa ja ohjaa meitä kristillisessä elämässä. Sanallaan Jumala luo kerran uuden taivaan ja uuden maan.

Jumalan kaitselmuksesta nimenomaan Pojan kautta kertovat mm. seuraavat raamatuntekstit:

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla (Hepr 1:3).

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa (Kol 1:15).

Ilman käsitystä persoonallisesta Jumalasta, kaiken Luojasta ja hänen pelastavasta tahdosta ja kaitselmuksesta ihminen on täydellisen eksyksissä, pimeässä, vailla todellista tarkoitusta. Ihminen näkee vain pienen osan maailmankaikkeudesta. Mitkään teoriat eivät selitä tyydyttävästi eivätkä varsinkaan todistettavasti maailman, elämän ja ihmisyyden syntyä. Ne eivät selitä, miten kaikki pysyy koossa. Ilman Luojaa kaikki näyttää päättyvän ikuiseen tyhjyyteen.

Parhaimmillaan ihminen kykenee piirtämään jonkinlaisia kaaviokuvia näkemästään, mutta ei lainkaan käsittämään, miksi kaikki toimii niin kuin toimii – puhumattakaan käsittämättömästä universaalista kokonaisuudesta kaikkine mikroskooppisine yksityiskohtineen.

Sen sijaan Jumala tietää kaiken. Onhan hän kaiken Luoja, tekijä. Jumala on käsittämättömän huikea ja silti hän ilmoittaa itsensä olennaisella tavalla pienelle ihmiselle, omalle kuvalleen!

Jumala hän tahtoo pitää huolen kaikesta ja etenkin jokaisesta ihmisestä. Tämä maailmamme onkin kuin tulevan maailman asukkaiden hautomo. Täällä synnymme ja täällä meidät punnitaan. Saamme tutustua Luojaamme ja päättää, haluammeko elää ikuisesti hänen kanssaan, hänen rakastavan tahtonsa mukaisesti. Jumala tahtoo tätä kaikkea, mutta ihminen ei välttämättä tahdo.

Tästä on pitkälti kysymys Esterin kirjassa. Luojastaan ja Herrastaan etääntynyt, melkeinpä luopunut kansa elää Jumalan salatun, mutta sittenkin niin ilmeisen kaitsennan kohteena.

Sitä samaa saa kokea meidänkin kansamme juuri tässä vaikeassa ajassa, jota koemme ja joka tulee muuttumaan yhä vaikeammaksi – ihmisen pahuuden ja Jumalan pitkämielisen, kutsuvan armon tähden. Koska emme käänny hyvällä, rakkaudessaan Jumala sallii vaikeuksien vyöryn yllemme, jotta kääntyisimme takaisin elämän lähteille. Monesti vasta todellinen kuolemanuhka, sen kohtaaminen silmästä silmään pysäyttää meidät.

Niinpä Esterin kirja on äärimmäisen ajankohtainen, samalla hyvin vakavaa puhuttelua aikamme ihmisille. Pitääkö meidänkin mennä yhtä pitkälle, kuolemanporteille saakka ennen kuin ymmärrämme ja käännymme? Eikö ihmiskunnan äärimmäisen koetukset historian saatossa opeta meille yhtään mitään? Pitääkö kaikki sama paha kokea jälleen uudelleen, karun kipeästi ja katkerasti, jotta suostuisimme pelastukseen?

Esterin kirjan juoni

Esterin kirjan juoni on kuin parhaimmasta seikkailuelokuvasta eikä romantiikkaakaan puutu. On mahtava kuningas Kserkses ja penseä kuningatar Vasti, valtakunnalliset kauneuskilpailut, uusi hyväsydäminen kuningatar Ester, hovijuonittelija ja kaiken pahan ruumiillistuma Haman, hurskas mies Mordokai, uhattu juutalainen kansa ja kaiken takana salattu Jumala.

Kirjan tarinaa kehitellään taitavasti ja äkkinäisiä käänteitäkin mahtuu mukaan. Juuri kun kaikki näyttää olevan menetetty ja lopussa, kaikki keikahtaakin päälaelleen.

Samalla Jumalan salattu, hyvä tarkoitus toteutuu. Paha saa palkkansa ja Jumalan kansa kokee hengellisen ja kansallisen heräämisen. Jumalan kansa on jälleen todellinen Jumalan kansa, joka tuntee Herransa, rukoilee ja palvelee häntä.

Ihmiskunnan historia on täynnä samankaltaisia valtapelureita, juonittelijoita ja maan hiljaisia hurskaita. Juutalainen kansa on useasti ollut hävityksen uhan edessä. Viimeksi Hitlerin ja Stalinin käsissä. Äärimmäisissä koetuksissa Jumalan kansa on herännyt ja palannut Luvattuun maahan, joka uudestisyntyi vuonna 1948.

Sitä samaa hiuskarvan varassa elämistä ovat kokeneet monet kansat kuten pieni Suomi suuren Neuvostoliiton hyökkäyksen edessä. Vasta tämä sai ihmiset polvilleen etsimään ainoaa todellista turvaa ja elämää kaiken Luojalta.

Juuri nyt meidän aikamme ihmiset ovat globaalin koronakriisin, ilmastonmuutoksen ja poliittisen epävakauden keskellä. Vielä sydämet eivät ole kypsyneet heräämiselle, mutta Jumalalla on aikaa odottaa. Osa tulee kääntymään, mutta valtaosa kovettaa sydämensä.

Tulevan herätyksen vanavedessä alkavat vakavat vainot ja antikristuksen aika, josta paha Haman on esikuva Hitlerin tavoin. Siinä paineessa uskovat painautuvat pelastajansa Kristuksen (Mordokain) syliin ja monenlaiset sydämen kristittyjen väliset raja-aidat kaatuvat.

Lopulta käy kuten Esterin kirjassa: juutalaisetkin kokevat hengellisen herätyksen, antikristus ja pahan valtakunta kaatuvat, ja Jumalan kansa otetaan ikuiseen ilojuhlaan.

.

ESTERIN KIRJAN TAPAHTUMAT JA OPETUKSET

1. LUKU: Kuninkaan pidot ja kuningattaren kapinointi (Osa 3/12)

Persian valtakunta ja sen loisto

Kuningas Kserkses hallitsi suurta Persian valtakuntaa 486 – 465 eKr. Persian edeltäjä Babylonia oli valloittanut mm. Israelin ja vienyt Juudan ja Jerusalemin asukkaat pakkosiirtolaisuuteen vuonna 586 eKr. Kun Persia kukisti Babylonian vuonna 539 eKr, sen kuningas Kyyros päästi juutalaiset ja muitakin kansoja palaamaan takaisin kotimaahansa. Vain pieni osa juutalaisista palasi Jerusalemiin ja enemmistö jäi asumaan tutuksi tulleeseen Persiaan.

Persian valtakunta ulottui Sudaniin, Kreikan rajoille ja aina Pakistaniin saakka. Kserkses oli mahtavan valtakunnan mahtava kuningas. Niinpä hänen hovinsakin oli täynnä loistoa ja ylellisyyttä. Hovi sijaitsi Susanin kaupungissa.

Kaikki tämä kertoo, että Raamatun tapahtumat ankkuroituvat aina syvästi historiaan ja todellisuuteen. Jumala toimii ihmiskunnan keskellä. Juuri tästä kertoo osaltaan Esterin kirja.

Suuret juhlat

Tapahtumat alkavat vyörymään kuninkaan kolmantena hallitusvuonna 483 eKr. Silloin Kserkses järjesti puoli vuotta kestäneet juhlat, todennäköisesti koko valtakuntansa vasallikuninkaille ja merkittäville henkilöille vahvistaakseen hallintoaan.

Juhla huipentui päätösviikkoon, johon koko Susanin kaupungin väki sai osallistua. Samanaikaisesti kuningatar Vasti järjesti naisille erillisen juhlan palatsissa. Mahdollisesti jo tämä enteili Vastin kapinahenkeä, sillä tavan mukaan miehet ja naiset osallistuivat samoihin juhliin, kuten Esterkin myöhemmin linjasi.

Kuningas Kserkes esitteli vierailleen valtakuntansa mahtia, loistoa ja voimaa. Kaiken kruununa hän piti kuvankaunista kuningatar Vastia, jonka nimikin tarkoittaa parasta tai rakastettua. Juhlien huipentumana kuningas käski Vestin esittäytymään vieraille koko kauneudessaan.

Kuningatar Vastin kapina

Kuninkaan käsky käy ja vieraat odottavat jännittyneinä, mutta sitten tulee viesti, että Vasti kieltäytyy tulemasta.

Ennennäkemätön skandaali. Kuningas ja hänen arvovaltansa on häväisty vieraiden edessä. Jo tavallisessa supisuomalaisessa kodissa tällainen käytös, jossa puoliso kieltäytyy tapaamasta toisen lähisukua ja ystäviä aiheuttaisi vakavaa keskustelua ja välien repeilyä.

Mutta nyt kyseessä oli myös kuninkaan arvovalta juhlavieraiden ja kansan edessä. Voiko kuningasta uhmata ja häväistä avoimesti ilman seurauksia?

Yleinen seuraus kuninkaan vastustamisesta oli kuolemanrangaistus. Kuningasta ei saanut edes puhutella ilman lupaa, sillä jo siitäkin voitaisiin rangaista kuolemalla. Näin kuningasta haluttiin varjella mm. salamurhayrityksiltä ja siksi kuninkaan lähestyminen oli tehty vaikeaksi. Luvaton lähestyminen oli tulkittavissa pahoiksi aikeiksi.

Mallit ja esikuvat

Juhlavieraatkin huolestuivat. Kuningatar Vastin menettely olisi malli myös toisille naisille. Jos kuninkaan vaimo piti miestään pilkkanaan ilman seurauksia, silloin toisetkin voisivat tehdä samoin.

Meidän pitäisi tietää ja ymmärtää erilaisten roolimallien voima ja vaikutus. Monet ihailevat idolejaan ja seuraavat heidän ajatuksiaan, pukeutumista ja käytöstapoja. Elokuvien, median ja kirjojen vaikutus on valtavan voimakas – usein niin, että emme sitä edes huomaa.

Ihmiset tekevät asioita yleisen mielipiteen mukaan. Varsinkin syntinen luontomme vain odottaa, että se päästetään valloilleen. Kun se sallitaan, siihen yllytetään ja sitä jopa Jumalan nimissä siunataan, se valtaa ihmiset ja kansat.

Tämä on nähty jo aivan liian monta kertaa yksittäisten ihmisten kuin kansojenkin elämässä. Kuljemme vuoristorataa, jonka synnin syvyyksistä meidät nostaa vain Jumalan armo ja pyhä voima.

Aviomiehen ja vaimon välinen suhde

Mutta pitääkö vaimon kunnioittaa ja totella miestään? Yllätyin, kun tämän edessä moni tunnettu raamatunselittäjäkin alkoi takellella sanoissaan ja lopulta he antautuivat aikamme liberaalin hengen vietäväksi. Ei tarvitse…

Mutta minä en löydä ainakaan Raamatusta sellaista opetusta ja selitystä. Ketä meidän pitäisi kuunnella ja totella? Kaiken Luojaa vai aikamme henkivaltoja ja ihmisen syntistä heikkoutta?

Mitä Raamattu opettaa miehen ja vaimon välisestä suhteesta ja ihmisarvosta? Tässä kohtaa haastan sinua olemaan tarkkana ja pitämään puurot ja vellit toisistaan erillä.

Raamattu opettaa, että mies ja nainen ovat molemmat täysivaltaisia Jumalan kuvia ja sellaisina tasan yhtä arvokkaita. Molemmat ovat Jumalan luomia, lunastamia, pyhittämiä ja kerran kirkastettuja. Tämä on ikuinen totuus, joka on aina voimassa. Pelastuksen näkökulmasta mies ja nainen ovat yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Mutta sitten Jumala on säätänyt kullekin oman aseman ja tehtävän. Tämä jumalallinen järjestys näkyy jo pienimmissä atomeissa, soluissa ja eläinpopulaatioissa. Jumala on tarkoituksen ja järjestyksen Jumala. Eikä hän kumoa mieheyttä ja naiseuttakaan, kuten aikamme fanaatikot tekevät.

Siksi ihmiskunnassakin jokaisella on oma kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yksi on presidenttinä, toinen kunnanjohtajana, kolmas talouspäällikkönä, poliisina, palomiehenä, sairaanhoitajana, kaupan myyjänä, siivoojana jne. Asema, tehtävä ja palkkauskin ovat näissä kovin erilaisia, mutta silti – Jumalan silmissä jokainen on täsmälleen yhtä arvokas, välttämätön ja hyödyllinen.

Näin on perheessäkin. Jumala asetti miehen perheen pääksi. Vaimon tulee (huom) kunnioittaa miestään. Samalla miehen tulee rakastaa vaimoaan, sillä onhan Jumala rakkaudenkin Jumala.

Täydellisyydestä rikkinäisiksi ja takaisin kohti eheyttä

Paratiisissa tämä asetelma ja suhde oli täydellinen ja harmoninen. Mies rakasti ja vaimo kunnioitti. Mies huomioi vaimonsa viisaasti ja rakastaen. Vaimo kunnioitti miestään syvästi. Yhdessä keskustellen ja sopien he tekivät päätökset. Kuitenkin viime kädessä lopullinen vastuu kuului miehelle. Vaimo luotti levollisesti mieheensä.

Syntiinlankeemuksessa tämä hyvä särkyi ja vääristyi. Miehen rakkaus vaimoaan kohtaan hiipui ja muuttui itsekkäämmäksi. Vaimo ei kunnioittanut miestään vaan halusi tehdä niin kuin itse halusi.

Juuri näinhän tapahtui itse syntiinlankeemuksessa. Se tapahtui ensi sydämessä, jossa käytiin ratkaiseva taistelu. Eeva kuunteli mieluummin sielunvihollista kuin Jumalaa. Hän ei keskustellut kielletyn hedelmän syömisestä miehensä kanssa. Jostain syystä miehenkin vastuullisuus oli herpaantunut ja hän antoi tämän tapahtua ja sortui aivan samaan itsekin.

Kaiken tämän seurauksena miehen ja vaimon välinen suhde on osin ainaista valtataistelua, rakkauden ja vihan välillä tasapainoilua. Mies on alistanut naista voimalla ja nainen on käyttänyt omia keinojaan kapinointiinsa.

Nyt aikamme liberaali henkivalta kehottaa hylkäämään kaiken kristillisyyden, avioliittoinstituution ja kaiken mahdollisen hyvän elämänjärjestyksen. Jotkut uskovatkin haluavat hylätä perinteiset arvot katsoessaan nimenomaan synnin tuomia ongelmia. He sekoittavat puurot ja vellit, ihmisarvon ja ihmisten erilaiset tehtävät ja roolit.

Mutta eiväthän ongelmat sillä parane, että hylätään kristilliset arvot! Sittenhän vasta alkaa lopullinen tuho!

Jumalan järjestys on se, että palaamme kohti alkuperäistä luomistarkoitusta. Siihen emme itse kykene, mutta sitä varten Jumala on antanut armonsa, Sanansa, Kristuksen ja Pyhän Hengen. Emme ole yksin emmekä avuttomia. Ajassa toki joudumme käymään monenlaista kamppailua, nimenomaan oman syntisyytemme kanssa, ja vasta kirkkaudessa pääsemme täyteen rakkauteen.

Vastin rangaistus ja sen opetus

Oma kantani – ja uskon, että se on Jumalankin kanta Raamatun ilmoituksen nojalla – on se, että Esterin kirjan ensimmäisen luvun tapahtumat ovat meille vakavakin muistutus Jumalan hyvästä tarkoituksesta ja tahdosta.

Niinpä pakanakuningas ja neuvonantajat löytävät ratkaisun, joka näyttäytyy mielestäni jumalallisen viisaana. Kuningatar Vastia ei surmata, mutta hänet karkotetaan palatsista ja hänen tilalleen tulee uusi, jalosydämisempi kuningatar. Tämä toimi varottavana esimerkkinä koko valtakunnalle.

Vastihan käytännössä kieltäytyi toimimasta kuningattarena ja miehensä puolisona. Olkoon sitten niin! Kyllä kuningattaren ja vaimon asemaan kuuluu myös velvollisuuksia eikä vain oman hyvinvoinnin rakentamista.

Ihan yhtä lailla kuningaskin täytti omat velvollisuutensa. Hän hallitsi valtakuntaansa, lujitti sen sisäistä yhteyttä mm. näiden juhlien järjestämisellä ja toimimalla niiden isäntänä. Koetapa itse tehdä sama! Hän hoiti virkaansa, mutta Vasti ei.

Mutta feministinen vallankumous lykkääntyi. Sovinismikaan ei rehottanut, sillä Vastin käytös tuossa asemassa ja tilanteessa oli todella vakavaa kapinaa ja röyhkeyttä, mutta siitä huolimatta kuningas toimi lievimmän rangaistuksen periaatteella, armollisesti.

Entä mitä aikamme kirkko opettaa ja miten uskovat käyttäytyvät tässä suhteessa? Kyseessähän on todella arkinen, mutta samalla todella tärkeä asia – miehen ja vaimon välinen suhde!

Selvyyden vuoksi sanon, että tavallisen perheen arjessa se, että puoliso ei jokaisessa tilanteessa jaksa tavata kaikkia sukulaisia, ei ole mikään peruste avioerolle. Vastin tapauksessa kyse oli valtakunnallisesti tärkeästä hetkestä.

Ajattelepa tilannetta, jossa itsenäisyyspäivän juhlan vastaanotolla presidentin puoliso yllättäen ja ilman syytä läimäisee presidenttiä lättyyn kesken kättelyseremonian ja häipyy pilkallisesti ja täynnä uhmaa pois paikalta – suorassa televisiolähetyksessä. Kyllä se olisi historiallinen häväistys ja juhlien katkeraa pilaamista. Kyllä kansakin vaatisi vahvaa tuomiota, jos se yhtään olisi järjissään.

Jumalallinen järjestys

Jumalallisessa järjestyksessä avioliiton elinikäisyys ja kohtuullinen toimivuus ovat aina ensisijainen periaate. Mikäli puoliso on uskoton tai kyseessä on vakava toisen hylkääminen tai jopa hengen ja terveyden vaara, on eroaminen ja uudelleen avioituminen sallittua. Tämän prosessin ihminen käyköön läpi pohjiaan myöten läpi toistensa, itsensä ja Jumalan kanssa. Kevyitä ja helppoja eroja ei ole olemassa. Varsinkin lapsiperheissä on tarkoin punnittava etenkin lasten etua ja parasta.

Jumalallisessa järjestyksessä aviomies ei alista vaimoaan vaan aina rakastaa häntä ja toimii perheen parhaaksi. Samassa järjestyksessä vaimo aidosti kunnioittaa miestään ja toimii rakentavasti ja rakastavasti yhdessä.

Turvallisena takuumiehenä miehen ja vaimon välisessä suhteessa on aina Jumala. Hän siunaa, johdattaa, auttaa ja toimii turvapaikkana. Viime kädessä jokaisen pitää totella Jumalaa enemmän kuin ihmistä. Siksi mies tai vaimo eivät voi käskyttää toisiaan tekemään mitään sellaista, joka on vastoin Jumalan selkeää tahtoa ja ilmoitusta.

Kirkkaimmin jumalallisen järjestyksen näemme Jumalan sisäisessä kolminaisuudessa. Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat täydesti samaa jumaluutta, mutta silti heidän välillään näyttää olevan sisäinen hierarkia, jossa Isä lähettää Pojan, ja Isä ja Poika yhdessä lähettävät Pyhän Hengen. Kukaan ei napise eikä kapinoi. Kukin on täydellisen tyytyväinen, onnellinen ja rakastava, yhtenä, täytenä jumaluutena, Jumalana. Tämän kuvan kaltaisuuteen ja samaan harmoniaan hän loi meidätkin, mieheksi ja naiseksi.

Valtakunnallinen kauneuskilpailu

Kun kuningatar Vasti menetti asemansa ja hänet karkotettiin, tilalle haluttiin löytää uusi, sopivampi kuningatar. Sen toteuttamiseksi koko valtakunnassa järjestettiin nykyäänkin niin suosittu kauneuskilpailu, tuon ajan Miss Maailma -kisat.

Historioitsijoiden arvioiden mukaan nuoria naisia koottiin 400 – 1400. Se ei välttämättä ollut kaikille unelmakutsumus, koska 99 % naisista jäisi elämään pelkkää haaremielämää, tavaten kuninkaan vain kerran elämässään, jos sitäkään. Toisaalta moni eli hyvin köyhissä olosuhteissa vailla varmaa tulevaisuutta. Haaremissa oli parhaat ulkonaiset puitteet, mutta voi sitä naisten kateuden määrää…

Mordokai ja Ester

Ensimmäisen luvun lopussa meille esitellään tapahtumien kaksi päähenkilöä: juutalainen mies nimeltä Mordokai ja hänen kasvattityttärensä Ester. He olivat serkuksia.

Mordokai näyttäytyy kertomuksessa hurskaana, hyvänä, neuvokkaana miehenä. Ester oli persialainen nimi, joka tarkoitti tähteä. Hänen juutalainen nimensä oli Hadassa, myrtti. Tätä kasvia käytettiin juutalaisten juhlissa ja sen marjoista valmistettiin viiniä ja öljyä. Tähti osoitti kerran koko maailman Vapahtajaan ja myrtti toi oman siunauksen kansoille.

.

2. LUKU: Vuoden koulutus haaremissa ja Esterin valinta kuningattareksi (Osa 4/12)

Ester pääsee haareminvalvojan suosikiksi

Ajattele, tuntematon juutalainen orpotyttö varsin vaatimattomista oloista tulee valituksi yhdeksi kandidaatiksi kuninkaan haaremiin! Jo se oli melkoinen ihme, jonka taustalla vaikutti kaikkivaltiaan salattu toiminta.

Ihmettä lisäsi se, että Esteristä tuli pian haaremin johtavan henkilön suosikki ja Ester sai osakseen parasta mahdollista kohtelua ja valmentautumista tulevaa varten. Tästä voimme päätellä, että Ester oli sikäläisittäin hyvin kaunis, mutta myös hyväkäytöksinen ja oppiva. Hänessä oli jotain salattua jaloutta, jonka vain Jumala saattoi synnyttää.

Ilman kaikkivaltiaan salattua johdatusta Ester olisi jäänyt tuntemattomaksi naiseksi, jonka sukuperääkään vain harvat tiesivät. Nyt hänestä oli tulossa merkittävä historian henkilö ja ennen kaikkea merkittävä Jumalan valittu jaloon tehtävään.

Valmistelujakso haaremissa kesti kokonaisen vuoden. Siinä keskityttiin ulkonaiseen, mutta varmasti myös sisäiseen kauneuteen ja sopivaan käytökseen. Toisaalta vuosi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta toisaalta se on äärimmäisen lyhyt. Esterin piti oppia hovin tavoille ja elää aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin ennen.

Sain asua perheeni kanssa Etiopiassa lähes neljän vuoden ajan. Siinä ajassa opimme vasta vähän, mutta kuitenkin sen verran, että tajusin, että minusta ei koskaan tule etiopialaista. Olen suomalainen. Onneksi tätä syntyperää ei tarvinnut kätkeä ja paikallisetkin tämän perimmäisen eron ymmärsivät.

Ulkoinen ja sisäinen kauneus

Esteriä kasvatettiin ja valmisteltiin pikavauhtia mahdolliseksi kuningattareksi. Melkoiseen kouluun hän joutuikin. Mitenkähän nuoren naisen pää kesti sitä kaikkea? Siinäkin tarvitaan Jumalan salattua läsnäoloa ja voimaa.

Haaremissa keskityttiin paljon ulkonaiseen kauneuteen. Se on luonnollista inhimillisesti ja varsinkin ylellisen Persian hovin ihanteita ajatellen.

Raamatussa sen sijaan painotetaan naisen sisäistä kauneutta, viisautta ja taidollisuutta. Niiden rinnalla ulkonainen kauneus on toissijaista. Sama pätee miehisiin harrastuksiin, kuten Paavalikin opetti. Urheilusta on hyötyä vain vähään, mutta jumalisuudesta kaikkeen. Tosin tuona aikana monen tavallisen ihmisen kohdalla arkielämä tarjosi yltäkyllin liikuntaa aamusta iltaan. Urheilu oli vain muutamien huvia. Nykyään me istumme niin paljon, että tarvitsemme kuntoliikuntaa.

Niinpä Raamattu ei opeta, että meidän tulisi laiminlyödä fyysistä terveyttämme. Näin ollen meidän tulee liikkua riittävästi ja syödä terveellisesti, jotta pysyisimme terveinä. Sama pätee puhtauteen ja siisteyteen. Raamatussa ei kielletä olemasta komeita, kauniita ja terveitä.

Samalla on tärkeä muistaa, että Jumala näkee nuo ihanteet ainakin osin toisella tavalla kuin me. Komeus ja kauneus ovat sittenkin ensi sijassa sydämen asioita. Lisäksi Jumalan silmissä kaiken ikäiset ja näköiset ihmiset voivat olla kauniita – vauvoina, lapsina, murrosikäisinä, nuorina aikuisina, työn ja raskauden uuvuttamina, iäkkäinä, terveinä, sairaina ja kuolevina.

Todellista terveyttä on eheä suhde Jumalaan ja sen myötä lähimmäisiimme, itseemme ja luomakuntaan. Fyysisesti terve voi olla sisäisesti ja moraalisesti todella sairas. Usein sisäinen rauha, korkea moraali ja terveelliset elämäntavat kulkevat käsi kädessä – ainakin ne tukevat toisiaan.

Ratkaisevaa on aina suhteemme Jumalaan. Olimmepa tässä maailmassa ihmisten silmissä millaisia tahansa, Jumalan silmissä olemme mittaamattoman kallisarvoisia ja ainutlaatuisia. Vaikka nyt olemme synnin ja kuoleman voimien rikkomia ja raastamia, kerran tulemme olemaan täydellisen kirkastettuja koko olemukseltamme.

Kenties jossakin mielessä meitäkin valmistetaan ”Jumalan hovissa” juuri tätä tulevaa varten – kohtaamaan todellinen kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. Taivaassa on tulossa Karitsan häät, suuri taivaallinen ilojuhla, jossa kristillinen seurakunta kohtaa sulhasensa.

Häpeä ja salattu kansallinen tausta

Pakkosiirtolaisuus oli juutalaisille hyvin vaikea ja katkera kokemus. Sen syynä oli kansan luopumus elävästä Jumalasta. Vaikka Israelin pyhä Jumala armollisesti varoitti kansaansa profeettojen kautta jopa vuosisatojen ajan, lopulta luopumus kävi niin syväksi ja vakavaksi, että Jumala veti varjeluksensa ja siunauksensa pois.

Ihminen oppii usein vasta elämän karujen kokemusten kautta, jos silloinkaan. Juutalaiset kohtasivat pakkosiirtolaisuudessa syntinsä ja kokivat merkittävää uudistumista.

He kokosivat pyhät kirjoitukset ja täydensivät ne kokoelmaksi, jonka tunnemme nimeltä Vanha testamentti. He perustivat synagogalaitoksen tuhoutuneen temppelin ja siellä pidettävän jumalanpalveluksen tilalle. Syntyi kirjanoppineiden luokka, josta myöhemmin rabbit ja fariseuksetkin juontuvat. Kaupankäynti korvasi pitkälti paimentolaisuuden. Juutalaisista tulikin merkittäviä kauppiaita ja pankkiireita, mikä sitten myöhemmin mahdollisti myös Israelin valtion uudelleen perustamisen.

Uudistumisen myötä Jumala avasi mahdollisuuden palata takaisin Luvattuun maahan. Vain osa tarttui tähän haasteeseen. Pappi Esran, Serubbaabelin ja profeettojen Sakarjan ja Haggain johdolla he palasivat, rakensivat toisen temppelin ja asettuivat asumaan Jerusalemiin. Myöhemmin he korjasivat kaupungin muurit Nehemian avulla ja muutoinkin paransivat kaupungin elämää. Kansa alkoi jälleen nousta omille jaloilleen ja olemaan todellinen Jumalan kansa.

Sen sijaan Persiaan jääneet valitsivat helpomman ja mukavamman elämän. Talot, työpaikat ja huvitukset olivat valmiina. Sai vain elää ja nauttia, kenties sittenkin pinnallisesti ja elämän tyhjäksi kokien.

Silti kansa kantoi pakkosiirtolaisuuden ja kansojen osoittaman vihan taakkaa. Taustalla leijui sielunvihollisen musta varjo. Persiaan jääneet juutalaiset alkoivat vuosikymmenten saatossa etääntyä Herrastaan ja omasta etnisestä alkuperästä. Juutalainen kansa Persiassa uhkasi sulautua ja kadota muiden kansojen osaksi.

Tämän häpeän ja taantumuksen tähden hurskas Mordokaikin, vaikka oli todennäköisesti juutalaisten parhaimmistoa, neuvoi Esteriä salaamaan juutalaisen perintönsä. Siksi hänellä oli persialainen nimi, Ester, Tähti, joka kylläkin hienolla tavalla ennakoi hänen tulevaisuuttaan.

Jumalan kansan vahvimmatkin hiipuvat vaikeimpina aikoina. Sellaisia aikoja eivät ole suoranaiset vainot vaan yleinen maallistuminen, penseys ja moraalittomuus. Vainot sen sijaan yleensä herättävät luopumuksessa elävää kansaa, pakottavat lähemmäksi Jumalaa ja toinen toisiaan. Juuri tämä olisi Persian juutalaisten edessä hyvin pian kauhistuttavalla tavalla.

Esteristä tulee Persian kuninkaan puoliso, kuningatar!

Jumalan salattu johdatus vaikutti, että Esteristä tuli kuningas Kserkseen suosikki, johon hän heti mieltyi. Oli kulunut jo neljä vuotta siitä, kun Vasti oli menettänyt kruununsa.

Nyt Ester kruunattiin mahtavan valtakunnan kuningattareksi, ensimmäiseksi naiseksi. Sen kunniaksi pidettiin jälleen suuret juhlat ja koko kansa yhtyi tähän iloon.

Varmaankin lööpit ja kuninkaallisten edesottamukset olivat tuolloinkin kansan huulilla. Tosin kovaan ääneen kukaan ei uskaltanut kritisoida, saati sitten pilkata, sillä se olisi pian tietänyt pään verran lyhentymistä. Nykyäänhän ketä tahansa saa pilkata mitä härskeimmällä tavalla. Kaikki rajat on ylitetty monin verroin.

Mordokai pelastaa kuninkaan hengen

Esterin valinnan myötä hänen kasvatti-isänsä Mordokai pääsi hyvään asemaan kuninkaan hovissa. Siinä ominaisuudessa hän pääsi jyvälle kahden vartijan hankitsemasta salamurhasta kuninkaan surmaamiseksi. Mordokai paljasti vartijat ja heidät hirtettiin.

Tapaus kirjattiin Persian historiankirjoihin, mutta Mordokai ei saanut siitä mitään huomionosoitusta eikä palkintoa. Varmasti mies odotti, että hänet peitettäisiin kullalla, mutta päivät kuluivat eikä mitään tapahtunut. Pettymys saattoi olla kova.

Kuitenkin tällä episodilla oli oma, ironinenkin merkityksensä myöhemmissä vaiheissa. Jumalalta pienimmätkään hyvät teot eivät jää huomioitta, saati sitten suuremmat. Hän maksaa ajallaan ja tavallaan, viimeistään kirkkaudessa, jossa saammekin osaksemme mittaamattoman elämän puhtaasta armosta. Sellaistahan kukaan ei voi ostaa, harvapa edes kuukauden lomamatkaa Hawaijille.

Melkoiseen kiitollisuuden velkaan suuri kuningas Kserkses hiljalleen ajautui juutalaista kansaa ja sen Herraa kohtaan, kun sai puolisokseen juutalaisen kaunottaren ja hoviinsa neuvokkaan juutalaisen miehen, joka pelasti hänen henkensä!