Ruotsin kirkon rappio

RUOTSIN KIRKON TOTAALINEN RAPPIO

Ruotsin luterilainen kirkko teki äskettäin päätöksen, jonka mukaan ”jumala” on sukupuoleton olento eikä häntä saa enää kutsua esimerkiksi sanoilla ”Herra” tai ”Isä”. Tämä päätös astuu voimaan toukokuussa 2018.

Ruotsin kirkko on ollut liberaaliteologian airut ja edellä kulkija jo pitkään. Norja, Tanska ja Suomi seuraavat perässä muutaman askeleen viiveellä.

Tähän saakka liberaaliteologiassa on maltettu vielä käyttää perinteisiä kristillisiä termejä ja nimiä, vaikkakin niiden sisältö on muutettu täysin siitä, mitä Raamattu opettaa. Jo tämäkin osoittaa, että liberaaliteologia ei ole kristillistä uskoa vaan sen vastausko kuten islam tai jehovantodistajien oppi.

Nyt Ruotsin kirkko on ottanut lopullisen irtioton. Se on paljastanut todelliset kasvonsa: me emme enää millään tavoin palvele Raamatun ilmoittamaa Jumalaa. Tämä on rajua, pelottavaa, mutta samalla myös selkiyttävää.

Liberaaliteologian pettävä voima on ollut juuri siinä, että se verhoutuu kristillisyyteen, mutta on sisältä raateleva susi. Nyt kaikki naamiot on heitetty pois. Kukaan ei voi enää sanoa, että tulinpa huomaamatta petetyksi. Nyt Ruotsin kirkko julistaa avoimesti ja suoraan palvelevansa jotakin aivan muuta ”jumalaa”.

Viimeistään nyt ihmisten on tehtävä lopullinen ratkaisunsa. Enää he eivät voi piiloutua muodollisen kristillisyyden ja jäsenyyden taakse. Peli on avoin ja selvä. Joko tai. ”Määrittelemätön jumaluus” tai Raamatun ilmoittama Herra, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Tässä on jopa aineksia herätykselle. Mutta etsikkoaika voidaan myös hukata. Samalla tämä on pelottavaa, koska se merkitsee sitä, että eksyttävä liberaaliteologia ja liberaalisuus ylipäätään ottavat yhä suuremman vallan kirkossa ja yhteiskunnassa. Tämä johtaa yhä vakavampaan uskovien, todellisten kristittyjen vainoon niin yksilöinä kuin seurakuntina.

Suomessa tämänkaltaisen julkijumalattomuuden esiinmarssi on kulkenut yhteiskunta, ei niinkään kirkko edellä. Kirkko tosin beesaa sujuvasti yhteiskunnan liberalisoitumista. Täällä sukupuolettomuuden käsittämätön, järkyttävä, mielipuolinen, suorastaan sairas ihannoiminen alkaakin päiväkodeista. Lapsia ei saisi enää kutsua pojiksi tai tytöiksi. Kaikenlaiset, varsinkin maskuliiniset sanat pitää muuttaa neutraaleiksi. Eduskuntaakin tulisi johtaa puhemiehen sijaan puhehenkilö. Kielitieteilijätkin ovat tästä jo ärähtäneet, kuinka tällainen köyhdyttäisi kielen ja uusiosanat olisivat kovin sisällyksettömiä. Syvin ongelma on siinä, että sukupuolen kieltäminen on mitä räikeintä ihmisyyden särkemistä ja vääristämistä.

Entä sitten Jumala? Onko hän sukupuoleton? Eikö Ruotsin kirkko sitten ole oikeassa?

Jumala on persoona. Hänellä on tietoisuus, tahto, ymmärrys, omatunto, tunteet, viisaus, voima jne. Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän on syvästi sukupuolinen olento.

Meidän miesten miehiset ominaisuudet ja teidän naisten naiselliset ominaisuudet ja piirteet kumpuavat Jumalasta. Jumala ei ole sukupuoleton vaan hänessä on läsnä molempien sukupuolten ominaisuudet vähintäänkin hengellis-psyykkisellä tasolla. Ihmisen ruumiskin kuten koko luotu, materiaalinen luomakunta heijastaa ja kirkastaa sekin jotain Jumalasta, Luojastaan.

Raamatussa, joka on Jumalan ilmoitus itsestään, tahdostaan, elämästä, ihmisyydestä, maailmasta, menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, Jumalaa kuvataan sekä miehisin että naisellisin termein.

Jumala on Isä, maskuliini. Hän on Herra. Hän tuli ihmiseksi, mieheksi Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhästä Hengestä, joka kreikankielisenä sanana on neutrimuotoinen, käytetään verbin yhteydessä maskuliinista persoonapronominia kuten englanninkielessä ”he is”. Jumala toimii usein tavalla, joka kuvastaa miehisyyttä. Hän on kuningas, paimen, sotajoukkojen päällikkö Herra Sebaot.

Samalla Jumalaa kuvataan äidillisenä hahmona, joka ruokkii lapsiaan maidolla, pitää sylissään, hoivaa ja hellii. Hän on kuin kanaemo, joka haluaa koota pakoon pyristelevät poikaset siipiensä suojaan. Jumala hoitaa haavamme kuin sairaanhoitaja. Hän on rakkaus. Hän on täynnä tunteita.

Jumalalle mies ja nainen ovat yhtä arvokkaita. Molemmat ovat Jumalan kuvia. Molemmat yhdessä ja vain yhdessä muodostavat täyden kuvan Jumalasta. Jumala ei syrji eikä eriarvoista.

Samalla Jumala on antanut kullekin omat tehtävänsä ja erilaisia rooleja. Me ihmiset arvostamme toisia tehtävien ja aseman mukaan, mutta Jumala ei tee sellaista virhettä. Jumalan luomana, lunastamana, pyhittämänä ja kirkastamana jokainen on yhtä arvokas riippumatta siitä, mitä ihminen tekee – riippumatta siitä, onko hän presidentti vai siivooja.

Tällaisen Jumalan edessä me olemme. Hän on meidät luonut, mutta me olemme syntisiä, monin tavoin kapinallisia, uppiniskaisia, itsekkäitä, alttiita pahaan. Ihminen tahtoisi sysätä Jumalan valtaistuimeltaan ja korottaa itsensä kaikkivaltiaaksi. Juuri tätä tekee Ruotsin luterilainen luopiokirkko. Sitä samaa tekee Suomen ev.lut. kirkon liberaalit johtajat, työntekijät, vastuunkantajat ja jäsenet. Kapinaa on Jumalaa ja hänen pyhää Sanaansa vastaan nouseminen.

Kaikesta tällaisesta meidän tulee irtisanoutua, varjella sydämemme ja valistaa toisia. Meidän tulee rohkeasti, terveesti ylpeinä seistä Jumalan Sanan perustalla, Kristus-kalliolla.

Meillä on terve oppi ja käsitys elämästä ja Jumalasta. Miehet ovat miehiä, naiset naisia, pojat poikia, tytöt tyttöjä. Elämää tulee suojella sen ensihetkistä hamaan hautaan ja taivaan portille saakka. Emme hyväksy aborttia, emme eutanasiaa, emme homoseksuaalisuutta, emme esiaviollisia suhteita ja haureutta, emme sukupuolettomuutta, emme sukupuolen vaihtamista.

Liberaaliteologia, liberaalit arvot ja tavat kumpuavat samasta lähteestä kuin natsismi. Ne turmelevat ja tuhoavat elämää. Natseilla oli oma ideologiansa, joka korosti ihmisen ylivertaisuutta. Samalla tavalla liberaaliteologia korottaa ihmisen järjen ja moraalin Jumalankin yläpuolelle. Näin kumotaan kaikki elämää suojelevat auktoriteetit ja normit. Niinpä natsit tappoivat surutta vammaisia ja vanhuksia ja lapsia. He vainosivat uskovia ja juutalaisia. Abortit, eutanasia, Raamattu- ja juutalaisviha ovat tänäänkin yhtä ilmeisiä. Homma hoidetaan vain siistemmin koulutetun lääkärikunnan ja liberaaliteologisen pappiskunnan ja liberaalien poliitikkojen voimin, laillisesti, mutta silti elämänlakia, Jumalaa ja ihmisyyttä vastaan räikeästi rikkoen. Kaikki tämä on vasta alkusoittoa sille, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Ensin natsismi otti tosiasiallisen ja muodollisen vallan. Sitten tämän vallan nojalla alkoi käsittämätön alistaminen ja murhaaminen. Sama tapahtuu tulevina vuosina. Historia toistaa itseään yhä uudelleen, mutta aina entistä suuremmalla voimalla.

Mutta kaiken keskellä me kunnioitamme kymmentä käskyä ja kaikkia Jumalan antamia elämänohjeita – yksilöinä, seurakuntina ja yhteiskuntana. On vielä uskovia, Raamattua kunnioittavia pappeja, työntekijöitä, vastuunkantajia ja jäseniä. Todellinen Kristuksen kirkko on siellä, missä Jumalaan uskotaan Sanan mukaisesti.

Raamatussa Jumala ilmoittaa itsensä. Emme voi tuntea häntä muulla tavoin. Tie Jumalan yhteyteen kulkee Raamatun ilmoittaman Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala on Raamatun ilmoittama taivaallinen Isä. Hän on Pyhä Henki. Hän on yksi, ainoa, tosi Jumala.

Tämän ilmoituksen Jumala itse vahvistaa sydämillemme. Hän tulee Pyhässä Hengessä sisimpäämme ja antaa iäisen turvan, rauhan ja varmuuden. Pyhä Henki vakuuttaa meidät Raamatun ehdottomasta luotettavuudesta. Sen sijaan liberaaliteologien ”pyhä henki” onkin ihmisen syntinen, kapinallinen, turmeltunut sisin, joka on liitossa itse saatanan kanssa. Pahimmillaan tällainen ihminen on täysin saatanan vallassa ja sokaistunut niin, että hän ajaa saatanan missiota eturintamassa juuri niin kuin Ruotsissa tapahtuu.

Samassa hengessä toimii valitettavan moni Suomenkin piispa, kirkkoherra, pappi ja muu työntekijä. Voisin kertoa monta järkyttävää suoraa siteerausta siitä, mitä meille on erinäisissä pappiskoulutustilanteissa sanottu em. suulla. Ne ovat olleet hetkiä, jolloin on todella miettinyt sitä, olisiko jo aika erota.

Kipu onkin suuri. On järkyttävää, kuinka harhassa jo valtaosa kirkostamme alkaa olla. Eroamista vastaan puhuu kuitenkin se, että vielä olen saanut vapaasti julistaa Raamatun mukaisesti. Näin ovi on ollut auki hedelmälliseen työhön, vaikka vastustajia on paljon. Todennäköisesti tämä ovi ajan myötä sulkeutuu kirkkomme sisällä.

Jumalalta kukaan ei kuitenkaan voi sulkea ovia. Hän kulkee Pyhässä Hengessä missä tahtoo ja tekee mitä tahtoo. Jumalan missio viedään päätökseen ja sitten tulee loppu ja tilinmaksun päivä. Vielä nyt pahuus saa mellastaa suhteellisen vapaasti, mutta sen aika on lyhyt. Loppua kohden vihollisen raivo, julkeus ja julmuus kasvavat, mutta äkisti siltä myös katkaistaan pää kuten muinaisaikojen lohikäärmeeltä.

Nyt onkin olennaisen tärkeää olla sillä paikalla ja siinä tehtävässä, mihin Jumala on itse kunkin meistä asettanut. Paikka voi olla kirkon tai jonkin vapaan kristillisen seurakunnan piirissä. Työkenttä ja haaste on yhteinen. Verkkoja on monia, joilla suomalaisia kalastetaan iankaikkiseen elämään – armossa, rakkaudessa ja totuudessa.

Ruotsin kirkon päätös on vakava, järisyttävä merkki siitä, kuinka syvällä luopumuksessa jo olemme – ei vain yhteiskuntana vaan jopa kirkkona. Suomi seuraa perässä. Se on varmaa ja väistämätöntä. Nyt on vain tehtävä se, mikä on tehtävissä. Viime kädessä kaikki on Jumalan kädessä. Vain hän voi antaa todellisen ihmissydämiä valaisevan ja muuttavan herätyksen.

Saamme myös valmistautua siihen, että meidän tulee perustaa Raamattuun pitäytyviä, kristillisiä, luterilaiseen uskonpuhdistukseen perustautuvia paikallisseurakuntia. Näin uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan hengessä tarvitsemme todella kipeästi elämää näiden teesien varassa: yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun varassa. Vain ne johtavat todelliseen Jumalan tuntemiseen ja terveeseen, iankaikkiseen elämään.

Maailma on kulkemassa entistä voimakkaammin kahteen eri suuntaan: uskovat takertuvat yhä lujemmin Raamattuun, Kristukseen ja Herraan; jumalattomat pimentyvät lopullisesti ja rakastavat vapauden nimissä syntiä, saatanaa ja turmeltunutta maailmaa. Ensimmäiset pääsevät perille täydelliseen kirkkauteen; toiset sinne, missä ei enää ole pienintäkään Jumalan kirkkauden ja rakkauden sädettä.

Olemme elämän ja kuoleman edessä. Mikä onkaan sinun valintasi?