Kolmas joulupäivä

(Ks. livenä Kokemäen seurakunnan nettisivut / striimattuna nyt sunnuntain aamusta alkaen klo 10 jumalanpalvelus ja myös menneen JOULUPÄIVÄN jumalanpalvelus / liturgi ja saarna Kimmo Malinen)

APOSTOLI JOHANNEKSEN PÄIVÄ  (3. joulupäivä)

 

Jumala on Rakkaus

Joulukuun 27. päivä on vanhan ajan lopulta asti omistettu apostoli Johannekselle, joka kirkon perinteessä on samastettu neljännen evankeliumin kirjoittajaan. Johanneksen päivän sijoittaminen joulunpyhiin johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumin alku julistaa Sanan lihaksituloa.

Johannes korostaa Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Tämä rakkaus on tullut ilmi Jeesuksen syntymässä ja pyhissä käskyissä. Jumalan rakkaus velvoittaa kristityt rakastamaan toisiaan.

 

EVANKELIUMI: Joh 21:19-24

Jeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua.”

    Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: ”Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?” Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ”Entä hän, Herra?” Jeesus vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua.”

    Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?”

    Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.

 

SAARNA

Raamatussa Jumalan ja elämän ääni

Raamattu on elämän kirja. Se puhuu todellisuudesta monesta näkökulmasta, hyvin syvällisesti ja luotettavasti. Raamattu kuvaa ihmiskunnan historiaa, kunkin ajan tapoja ja tapahtumia hyvin pikkutarkasti. Se piirtää eteemme karun realistisen kuvan ihmisestä, jonka elämää sävyttää kova olemassaolon kamppailu, itsekkyys, kärsimys ja kuolema.

Kun sielunvihollinen lupasi elämää, nautintoja ja jumalallisuutta, Jumala varoitti kärsimyksestä ja kuolemasta, mikäli ihminen luopuisi Luojastaan ja söisi kielletyn puun hedelmää. Sielunvihollisen puheet osoittautuivat mitä röyhkeimmäksi ja petollisimmaksi valheeksi.

Epäile, kiellä ja hylkää Jumala ja hänen sanansa, on tänäänkin sielunvihollisen sama iänikäinen valhe. Moni hänen seuraajansa jauhaa sokaistunein silmin ja sydämin isäntänsä mantraa. Kun sielunvihollinen tarjoaa vapautta, rakkautta ja elämää, se onkin lopulta orjuutta, itsekkyyttä ja kuolemaa.

Läpi ihmiskunnan historian on käyty raivokasta taistelua – ei vain ihmisen ajallisesta elämästä ja hengestä vaan ennen kaikkea ihmisen iankaikkisesta elämästä ja osasta. Sama taistelu jatkuu tänäänkin, täällä Suomessakin.

Taistelussa emme ole yksin. Jumala on kanssamme. Ilman Jumalaa olisimme kaikki tahdottomia, voimattomia ja kadotettuja. Jumala on astunut keskellemme, juuri niin kuin jouluevankeliumissa on meille julistettu. Hän tuli pelastajaksi, joka vapauttaa kansansa sen synneistä.

Vapahtajan pelastavan voiman kokivat 12 opetuslasta ja monet Jeesuksen seuraajat jo alkumetreillä. He näkivät, kohtasivat, kuulivat, koskivat ja kokivat kaiken. Heistä tuli Jeesuksen todistajia. Kun Pyhä Henki tuli heihin, he todistivat Jeesuksesta aina maan ääriin saakka.

Yksi heistä oli apostoli Johannes. Raamattu mainitsee ja kuvaa tuhansien ihmisten nimiä. Monet heistä turvautuivat Jumalaan. He kokivat kasvuprosessin ja heidän elämänsä sai täyttymyksen, jota varten heidät oli luotu. Monet hylkäsivät Luojansa. Näennäinen inhimillinen menestys kääntyi lopulta syvään turmeltumiseen ja kaiken menettämiseen.

Meidänkin elämästämme kirjoitetaan tarkka dokumentti. Se piirtyy sielumme syvyyksiin, jonka monet sitten näkevät elämänsä viimeisinä hetkinä kuin filminauhana. Ennen kaikkea elämämme jokainen hetki piirretään Jumalan kirjoihin, jotka sitten avataan viimeisellä tuomiolla. Voimme hyvinkin ymmärtää tämän näin tietotekniikan aikakautena, jolloin kaikesta jää pysyvä jälki nettiavaruuteen. Mitään ei saa pyyhittyä pois.

Minkälainen elämäntarina sinusta kirjoitetaan? Kenen askelissa sinä kuljet? Onko elämäsi kasvukertomus vai pörssiromahdus? Toteutuuko Jumalan hyvä tarkoitus sinun elämässäsi?

Entä kuka voisi sinua neuvoa, auttaa ja johdattaa oikeaan suuntaan? Keneen voit luottaa?

Nykyajassakin kaikuu kaksi vastakkaista ääntä. Yksi sanoo: Luota ikiaikaiseen Raamattuun, Jumalan pyhään Sanaan! Toinen sanoo: Rakenna oma uskosi ja jumalasi sydämen mielihalujesi mukaan! Kumpi näistä onkaan Hyvän Paimenen ääni ja kumpi on sielunvihollisen ääni?

Apostoli Johanneksen elämä

Vietämme tänään kolmatta joulupäivää, joka on pyhitetty apostoli Johannekselle. Sana apostoli tarkoittaa Jumalan lähettämää. Johannes oli Kristuksen todistaja ja alkukirkon merkittävin ja kunnioitetuin johtaja. Mitä tiedämme hänestä ja mitä voimme oppia häneltä? Mitä itse Jumala puhuu juuri meille Johanneksen kautta?

Se, jolla on korvat, kuulkoon, mitä Jumalan Henki puhuu seurakunnalle! Näin Johannes kirjoitti.

Kun Jeesus kutsui Johanneksen, tämä oli nuori mies. Hänen veljensä oli Jaakob ja he toimivat isänsä perheyrityksessä, joka harjoitti kalastusta Galilean järvellä. Ilmeisesti perheyritys oli varsin menestyvä ja myi kaloja aina Jerusalemia myöten, ja olivat sen kautta ylipapinkin ystäviä.

Johannes ja Jaakob olivat luonteeltaan itsekkäitä ja äkkipikaisia. He halusivat saada parhaat paikat taivasten valtakunnasta ja tilasivat Jumalan tulista tuomiota taivaalta erään kylän ylle, jossa oli suhtauduttu torjuvasti Jeesukseen. Jeesus antoikin heille nimeksi ”ukkosenjylinän pojat”.

Mutta siitä alkoi Johanneksen ja opetuslasten kasvutarina. Inhimillistä rosoisuutta hiottiin Jumalan koulussa ja synnin valtaa riisuttiin vähä vähältä. Kenties sinäkin olet saanut kokea jotain samaa?

Opetuslasten ydinjoukon muodosti kolme opetuslasta: Pietari, Johannes ja Jaakob. He saivat nähdä ja kokea eniten. He saivat kuulla Vapahtajan syvimmän sydämensykkeen. Siksi heiltä myös vaadittiin eniten. Heistä valmisteltiin kristillisen seurakunnan ensimmäisiä johtajia.

Jumalan koulussa tärkeintä on oppia tuntemaan Luojamme, Herramme ja Vapahtajamme. Johannes kirjoittaa evankeliumikirjassaan: Iankaikkinen elämä on sitä, että tunnemme Jumalan ja hänet, jonka hän on lähettänyt, Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen.

Ilman henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan ihminen on keskellä kosmista yksinäisyyttä, tuuliajolla. Hän on kuin hetken lepattava liekki, ilman perimmäistä tarkoitusta, ilman kykyä elää ja rakastaa.

Johanneksen ja opetuslasten ymmärrys Herrasta kasvoi vähä vähältä. Vasta Jeesuksen ristinkuoleman tuoman syvän kriisin, ylösnousemuksen ihmeen ja Pyhän Hengen saamisen myötä he ymmärsivät olennaisen. Se muutti heidät.

Kosminen yksinäisyys ja tarkoituksettomuus vaihtui syvään yhteyteen kolmiyhteisen Jumalan – Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Sen myötä he saivat hengellisen kodin yhdessä veljien ja sisarten kanssa. He saivat tarkoituksen, tehtävän ja päämäärän. He saivat elämän ja rakkauden, inhimilliseen, vajavaiseen, syntiseenkin saviastiaan.

Tämän kaiken apostoli Johannes tallensi omaan evankeliumikirjaansa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan rinnalle. Kun muut evankelistat kirjoittivat tarkkoja tapahtumakuvauksia, Johannes maalasi Vapahtajasta kuvaa, joka puhuttelee ihmisymmärrystä aina syvimpään sydämen sopukkaan saakka: Jeesus on elämän leipä, maailman valo, hyvä paimen, ylösnousemus ja elämä.

Samalla Johannes kuvaa vakavaa, perimmäistä taistelua jokaisen ihmisen – sinunkin – sielusta ja iankaikkisesta elämästä. Jumala on pelastava ja kaiken paljastava valo. Sielunvihollinen on pimeys, joka sokaisee, eksyttää ja tuhoaa.

Vanhemmalla iällä Johannes muutti tuon ajan suurkaupunkiin Efesoon. Se oli kreikkalaisen kulttuurin keskus, vaikkakin sijaitsi nykyisen Turkin länsirannikolla. Siellä oli merkittävä kristillinen seurakunta, jonka johtajana Johannes toimi. Hän oli kaikkien uskovien kunnioittama ns. vanhin hyvin laajalla alueella.

Tuon ajan kristittyjä uhkasi kaksi suurta vaaraa. Ensinnäkin fyysinen vaino, jota Rooman valtakunta harjoitti kristittyjä kohtaan. Kristittyjä sorrettiin, vangittiin ja surmattiin. Johanneskin karkotettiin Patmos-nimiselle saarelle.

Tällaista syrjintää ja ulkonaista painostusta ja vainoa koemme yhä enemmän myös kotoisassa Suomessamme. Länsimaat ovat hyvin vieraantuneita kristillisestä uskosta, omista juuristaan, joka on tuonut sille elämän. Sen myötä kristittyjen vaino lisääntyy.

Toinen, oikeastaan paljon vakavampi ja salakavalampi vaara nousi kristillisyyden sisältä. Läpi Raamatun ja varsinkin Uuden testamentin kaikuu vakava varoitus monenlaisista harhaopeista, jotka siirsivät Kristuksen ja kristillisen moraalin sivuun ja korvasivat ne omilla käsityksillään.

Johanneksen myöhempinä päivinä tällainen uhka nousi etenkin kreikkalaisen gnostilaisuuden parista. Raamatullinen, juutalaisperäinen usko, joka oli saanut täyttymyksensä Kristuksessa, tulkittiin kreikkalaisen viisauden ja mystillisten uskontojen läpi. Moni, alun perin kristitty nielaisi tämän koukun siimoineen päivineen. Heistä tuli harhaopettajia, jotka kiersivät seurakunnasta toiseen. Aivan samaa tapahtuu meidän ajassamme.

Siksi apostoli Johannes kirjoitti kolme hyvin vakavaa kirjettä, joissa varotettiin kaikesta tästä. Ne on talletettu meidän Uuteen testamenttiin opetukseksi ja varoitukseksi meillekin. Nämä kirjeet kuten muidenkin apostolien opetukset levisivät kopioina ympäri silloista kristillistä maailmaa.

Niissä kaikui tuttu Vapahtajan, Taivaallisen Isän ja Pyhän Hengen ääni. Niiden opetus oli täydessä sopusoinnussa pyhien Kirjoitusten eli Vanhan testamentin ja neljän evankeliumikirjan kanssa. Juuri tämä oli myös se mitta ja kriteeri, jonka mukaan Raamattuun koottiin juuri ne kirjat ja kirjeet, jotka siinä on. Ne olivat yleisesti hyväksyttyjä, tunnustettuja ja laajasti käytössä uskovien parissa.

Raamatun viimeiseksi kirjaksi meille on annettu Ilmestyskirja, jonka sanoman apostoli Johannes sai, kun hänet oli karkotettu Patmos-saarelle. Ilmestyskirja kokoaa yhteen Raamatun pääteemat, jotka alkoivat avautua jo Raamatun ensilehdiltä. Samalla Ilmestyskirja piirtää eteemme tarkimman kuvauksen ihmiskunnan viimeisistä ajallisista päivistä ja tapahtumista, sekä tulevasta iankaikkisesta elämästä.

Apostoli Johannes sai kenties vielä palata pitkälti yli 90-vuotiaana takaisin Efesoon. Hänet kannettiin seurakunnan kokouksiin, jossa hän vielä heikolla äänellä julisti ja kehotti: Rakastakaa toisianne! Rakastakaa toisianne!

Kaikki tämä kertoo, että mikään ajallinen, mikään vaino, mitkään ahdistukset ja vastoinkäymiset eivät voi pysäyttää Jumalaa eikä hänen omiaan. Vaikka Johannes oli karkotettuna Patmoksella ja Paavali vangittuna Roomassa, Jumala ilmestyi heille ja juuri tässä ahdistuksessa he saivat tehdä merkittävimmän elämäntyönsä. Saman koki Luther, joka julistettiin kirkonkiroukseen ja hän joutui pakenemaan Wartburgin linnan torniin vuodeksi. Siellä hän käänsi Raamatun saksaksi ja uskonpuhdistus suorastaan räjähti ympäri Eurooppaa. Täsmälleen saman ovat kokeneet monet suomalaisetkin herätysjohtajat. Kun valtio ja kirkko yritti tukahduttaa puhkeamassa olevaa herätystä, se vain vahvistui, kiteytyi ja terävöityi vainoissa.

Kun sinäkin joudut ahtaalle pitäessäsi kiinni tutusta, perinteisestä, alkuperäisestä kristillisestä uskosta, pyhästä Raamatusta ja sen ilmoittamasta Jumalasta, Kristuksesta ja kristillisestä moraalista, olet mitä parhaimmassa turvassa. Vaikka inhimillisesti näyttäisi kuinka mahdottomalta, silloin Jumalan mahdollisuudet vasta alkavat. Ja vaikka meidänkin tiemme veisi ristille ja kuolemaan, se onkin ovi elämään, ikuiseen onneen ja autuuteen.

Apostoli Johanneksen julistus

Entä miten voisimme vielä kiteyttää jotain siitä, mitä apostoli Johannes meille opettaa ja julistaa Pyhässä Hengessä?

Evankeliumikirjassaan ja kolmessa kirjeessä Johannes korostaa sanoja usko, totuus ja rakkaus. Niiden vastakohtina ovat sanat epäusko, valhe ja eksytys, sekä synti. Ne eivät ole vain sanoja vaan syviä, perimmäisiä kuvauksia koko elämästä, Jumalasta ja ihmisestä.

Usko ja epäusko ovat paljon enemmän kuin vain mielen logiikkaa. Ne kuvaavat ihmisen asennetta ja suhdetta Luojaansa kohtaan. Usko on Jumalaan turvautumista, hänen lähettämänsä Vapahtajan vastaanottamista henkilökohtaiseen elämään, syvää luottamusta ja kuuliaisuutta. Usko on kaiken läpäisevä ja kattava elämänasenne. Usko Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen on elämän perusta ja lähde.

Samaan tapaan epäusko hyvin tietoinen, syvä päätös torjua Jumala ja kaikki se, mitä Jumala edustaa ja antaa. Se on moraalinen valinta ja perussynti, josta kumpuaa kaikki synnillinen käytös ja synnillinen elämä – jopa niin syvästi, että epäuskoinen ihminen luulee olevansa jopa Jumalan yläpuolella ja vapaa elämän todellisista realiteeteista.

Lopulta ihmisellä on vain nämä kaksi tietä: uskon ja epäuskon tie, yhdessä Jumalan kanssa tai ilman häntä, joko Jumalan lapsena tai maailman lapsena.

Kaiken keskipisteenä ja jakajana on Vapahtaja Jeesus Kristus. Kuten jouluevankeliumissa kerrotaan, Jumalan Poika syntyi ihmiseksi. Tämän saman Johannes ilmaisi sanoin: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä Pojalleen antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. – Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Hänestä todisti Johannes Kastajakin, joka julisti: Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!

Aito kristillinen usko avaa ja antaa yhteyden Luojaamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta. Usko on Jumalan syliin tulemista ja syvää vakuuttumista totuudesta.

Vasta Jumalan armollisessa sylissä voimme kohdata totuuden itsestämme, ihmisyydestä, elämän oikeasta ja väärästä, syntien sovituksesta ja Jumalan hyvyydestä.

Sielunvihollinen julistaa: Te ette tarvitse mitään Jumalaa. Tehkää, mitä tahdotte, ettekä joudu siitä todelliseen vastuuseen. Eläkää kuin olisitte ikuisia. Raamattu ja Jumala ovat pelkkää valhetta, joka pilaa kivan elämän. Rakkaus on kaikkea sitä, mikä teistä tuntuu hyvältä ja kivalta.

Samaan hengenvetoon ja samoilla väitteillä sielunvihollinen haluaa tuhota syntymättömät lapset äitiensä kohtuun, kyseenalaistaa poikien ja tyttöjen sukupuolet, vääristää seksuaalisuuden, hävittää kristillisen avioliittokäsityksen, vapauttaa huumeiden käytön ja laillistaa eutanasian eli vammaisten ja sairaiden surmaamisen. Valtavaa rakkautta…!!!

Tätä kaikkea julistaa aikamme media ja kirkon sisällä liberaaliteologia. Juuri näitä elämää tuhoavia voimia vastusti apostoli Johannes evankeliumikirjassaan, kolmessa kirjeessä ja Ilmestyskirjassa.

Niin, mikä on totuus Jumalasta, Vapahtajasta, ihmisyydestä, elämästä, oikeasta ja väärästä, sekä ihmiskunnan tulevaisuudesta?

Totuuden varassa on sinunkin elämäsi. Kysymys ei ole mistään saivartelusta ja turhasta pohdinnasta. Se, mikä on totta, on todellisuuden ainoa perusta nyt ja tulevaisuudessa.

Usko, suhde Jumalaan on ainoa järkevä, perusteltu ja koeteltu tapa ymmärtää elämän synty, mielekkyys ja tarkoitus, sekä tuleva täyttymys. Vain Jumala antaa kestävän sisällön. Tyhjästä, sattumalta ei synny yhtään mitään. Vain persoonallinen, pyhä, rakastava Jumala on ihmisyyden, hyvyyden ja rakkauden looginen ja mahdollinen lähde.

Jumala on perimmäinen totuus ja kaikki on hänen varassa. Siksi Raamattu on syvä totuus elämästä. Raamattu on Jumalan ilmoitus.

Kolmas Johanneksen keskeinen käsite on rakkaus. Moderni liberaali aikamme ja liberaaliteologia väittää, että kaikki, mikä sinusta tuntuu mukavalta, on hyvää, oikeaa ja rakkautta. Rakkaus on tunnetta ja itselle omistamista. Raamatusta vain leikataan irti sanat Jumala ja rakkaus. Ne selitetään maailmallisella, Raamatulle vieraalla, antikristillisellä tavalla.

Kristillinen käsitys rakkaudesta on hyvin toisenlainen. Rakkaus on Jumalan syvä olemus ja ominaispiirre. Jumala on Rakkaus. Se, mitä hän sanoo ja tekee, ilmentää rakkautta. Jumalan luomistyö ja elämän alkuperäiset lait ovat täynnä rakkautta ja hyvyyttä. Jumala loi ihmisen hänen rakkautensa kuvaksi, mieheksi ja naiseksi, jotka hän siunasi aviopariksi, lasten isäksi ja äidiksi. Koko luomakunta ja sen hoitaminen tuli olla täynnä rakkautta.

Mutta toisin kävi. Syntiinlankeemuksessa ihminen leikkasi itsensä irti Luojasta ja hänen rakkaudesta. Alkoi tuhon tie. Mutta rakkaudessaan Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmistä. Rakkaudessaan Jumala päätti armahtaa ja pelastaa ihmisen. Hän tuli ihmiseksi ja sovitti syntimme ristillä. Luojamme uhrasi itsensä. Hän kärsi syvimmän kärsimyksen ja kantoi rangaistuksemme.

Rakkauden laissa Jumala määrittelee hyvän elämän pelisäännöt. Kymmenen käskyä sinä tiedät. Jumalan laki, kristillinen moraali määrittää, mitä rakkaus on käytännössä ja mitä se ei ole.

Niinpä apostoli Johannes alleviivaa voimakkaasti: Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä. (1 Joh 2:3-4); Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat. (1 Joh 5:3)

Täsmälleen samasta puhui itse Herra Jeesus: Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni. (Joh 14:15) Jos te pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysynyt hänen rakkaudessaan. (Joh 15:10)

Synti on kapinaa uskoa, totuutta ja rakkautta, itse Jumalaa vastaan. Se tuottaa ihmiselle kuoleman, joka alkaa jo ajallisen elämän aikana. Silti Jumala tahtoo meidät pelastaa rakkaudessaan.

Pelastuksen ja rakkauden sisältönä ja päämääränä on elää Jumalan säätämien hyvien elämänlakien mukaisesti, sillä siihen sisältyy onni ja autuus.

Apostoli Johannes maalaa Jeesuksesta syvän kuvan Hyvänä Paimenena, joka tutun paimenpsalmi 23 tavoin johtaa meidät läpi monenlaisten ajallisten haasteiden ja pimeiden, vaarallistenkin laaksojen ja petolaumojen läpi vihreille niityille ja virvoittavien vetten äärelle. Tämän kokivat Johannes ja Pietari käyden kumpikin läpi oman ristintiensä kirkkauteen. Heidän ja meidän ainoa tähtäyspiste on Vapahtaja Jeesus Kristus, eikä kukaan muu!

Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaiden edestä. Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut. Ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. (Joh 10:11,14,16,27-28)

Apostoli Johanneksesta tuli rakkauden apostoli. Hän tuntee syvästi rakastavan Jumalan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kasvoissa, sanoissa ja teoissa. Hänen uskonsa on luottavaista, lempeää ja täynnä aitoa elämää.

Silti Johannes ei ole sinisilmäinen hölmö. Hän tietää, että maailmamme on karu kuolemanlaakso täynnä todellisia vaaroja. Kaiken panoksena ei ole vain ajallinen elämä ja sen onni, vaan ennen kaikkea iankaikkinen, loppumaton elämä.

Entä sinä?

Kenen varaasi sinä laitat itsesi ja elämäsi? Kenen ääntä sinä kuuntelet? Kenen askeleissa sinä kuljet ikuisuuden porteille? Minkä varassa lasket saavasi ikuisen elämän – oman hyvyytesi vai täydellisen armahduksen varassa Kristuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Tässä on myös joulumme syvä sanoma: Meille on syntynyt Vapahtaja, joka ottaa pois maailman synnin ja antaa lahjaksi ikuisen elämän! Tästä todistaa apostoli Johanneskin.

Haastan sinut omakohtaisesti lukemaan Raamatusta Johanneksen evankeliumin, hänen kolme kirjettä ja Ilmestyskirjan.

Johanneksen sanoin: Tule itse katsomaan. Me olemme löytäneet luvatun Messiaan, Kristuksen! Tule pimeydestä valoon!

 

RUKOUS

Rakas Vapahtaja,
sinä lähetit apostolisi Johanneksen
todistamaan sinusta, lihaksi tulleesta Sanasta.
Sinä olet ikuinen valo.

Kiitämme sinua rakkaudestasi,
kiitämme syntien sovituksesta
ja anteeksiantamuksesta.

Auta meitä vaeltamaan valossasi iloiten siitä,
että sanasi on totuus halki aikojen.

Pidä meidät yhteydessä itseesi ja toisiimme.

Anna meidän kerran kirkkaudessa
pyhien apostoliesi kanssa
katsella sinua sellaisena kuin sinä olet.

Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Aamen.