Suhde lähimmäiseen, osa II

ELÄMÄÄ VUORISAARNAN MUKAAN

Rakastava suhde lähimmäiseen, osa II

 

Rehellisyys

Vuorisaarnassa Jeesus puhuu rehellisyydestä – siitä, että ihmisen tulee aina puhua totta (Matt 5:33-37). Juutalaisuudessa oli keksitty mukava systeemi. Valehtelu, liioittelu, kaunistelu yms. oli sallittua itämaiseen tyyliin. Lienee tuttua meille suomalaisillekin, vaikkakin rehellisyyden ja suorapuheisuuden arvon tiedämmekin vanhalta kristilliseltä pohjalta.

Juutalaisuudessa oli luotu erikoinen systeemi. Vasta jos juutalainen vannoi tietyn asian nimissä, hänen puheensa piti olla enemmän totuuden mukainen. Muutoin hän sai periaatteessa valehdella.

Mitä korkeamman kautta vakuutettiin, sitä enemmän puheen piti olla totta. Näitä olivat taivas, maa, Jerusalem, temppeli, oma pää jne. Lopulta Jumala oli korkein ja ehdottomin todistaja siitä, puhuiko ihminen totta vai ei.

Jeesus romuttaa koko systeemin. Sellaista ei tarvita, koska ihmisen tulee aina puhua totta. Vastaukseksi riittää yksinkertaisesti kyllä tai ei. Jonkin nimeen vannominen kohdistui aina lopulta Jumalaan, koska hän on kaiken luoja. Niinpä se oli hänen nimensä turhaan lausumista ja väärinkäyttöä. Vannomisesta huolimatta ihminen saattoi valehdella tai muunnella totuutta.
Kun hän valehtelee ja on epärehellinen Jumalan nimissä, asia on entistä vakavampi.

Tällä painotuksella Jeesus ei tietenkään tarkoittanut, että menisimme laukomaan ihmisille ”totuuksia” siitä, mitä heistä ajattelemme. Jumalakaan ei kirjoita taivaalle kaikkien nähtäväksi ajatuksiamme, sanoja, tekoja ja luonteenpiirteitä – onneksi!

Totuus ja rakkaus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Meidän tulee puhua totta, mutta rakkauden tähden meidän tulee harkita, mikä rakentaa elämää paremmaksi. Rakkauden nimissä emme saa valehdellakaan. Vääristävä mielistely ja lipevä puhe eivät ole rakkautta.

Raamatussa tulee esille muutamia esimerkkejä siitä, että ihmisen hengen pelastamiseksi jotkut saattoivat valehdella, näytellä tai muuten johtaa harhaan. Tällöin vastakkain on kaksi kristillistä arvoa: totuus ja rakkaus. Niissä tilanteissa ihmiset valitsivat huijaamisen. Vastaavaa on varmasti koettu moneen kertaan vainoissa ja sotatilanteissa. Monet kätkivät juutalaisia, jotta nämä välttyisivät joukkotuholta.

Jeesus puhui totuuden ja totta puhumisen merkityksestä normaalissa arjessa. Totuus yhdessä rakkauden kanssa on luovuttamaton arvo. Totuus rakentaa luottamusta, mutta valhe luo epäluottamusta ja vaikeita ristiriitoja, jopa sotia.

Totuus on Jumalan oma, ehdoton ominaisuus. Tämän tähden Jumala puhuu hyvin suoraan meille monia rohkaisevia ja myös erittäin vakavia, varottavia asioita. Edessämme on taivas tai helvetti. On totuudellista ja rakkaudellista kertoa sopivalla tavalla helvetistä, jotta kukaan ei sinne koskaan joutuisi. Siksi Vuorisaarnassakin Jeesus puhuu siitä moneen kertaan.

 

Lähimmäisen auttaminen

Jeesus kuvaa köyhien auttamista itsestään selvänä asiana (Matt 6:1-4). Jumala on säätänyt sosiaaliturvan perusteet ja käytännöt jo Mooseksen lakiin. Auttamisen pitäisi olla itsestään selvä asia ja sen pitäisi kummuta rakastavasta sydämestä. Mutta koska olemme syntisiä, Jumala joutuu Sanansa, lakinsa voimalla herättelemään tähän rakkauteen.

Synnin tähden juutalaisuus oli vääristynyt tässäkin asiassa. Auttamisesta tehtiin keino ansioitua Jumalan ja ihmisten edessä. Auttaminen ei noussutkaan rakastavasta sydämestä ja motiivista, vaan halusta hyötyä siitä itse. Etiopiassakin kerjäläisyys on ollut kenties vuosisatojen ajan vakava ongelma, koska ortodoksien keskuudessa on katsottu, että kerjäläiset ovat Jumalan lahja hurskaille ihmisille. Kurjat kerjäläiset mahdollistavat ns. hyville ihmisille auttamisen ja siten ansioitumisen. Samalla sillä on oikeutettu elämä kerjäläisenä: minä tässä toimitan Jumalan antamaa tehtävää…

Meidän ei siis tule pitää ääntä siitä, kuinka paljon (tai vähän) autamme lähimmäisiämme. Nettipankkien aikakautena on helppo tehdä tilisiirto omasta ”kammiosta”, täysin salassa. Saamme luottaa siihen, että Jumala kyllä huomaa anteliaisuutemme – tai kitsautemme.

Antamisessa on tärkeä muistaa, että kaikki on lahjaa Jumalalta: syntymämme, elämämme jokainen hetki, kykymme ja mahdollisuutemme. Tästä hyvästä meidän tulee antaa niille, joilla on vähemmän. Samalla Raamattu rohkaisee ansaitsemaan oman elantonsa. Raamatussa on siis terve tasapaino työn tekemisen ja sosiaaliturvan välillä.

Parasta on antaa vakiokohteisiin heti kun saamme palkan, eläkkeen tai muun tulon tilillemme.
Ns. kymmenykset, esim. 10 % on hyvä perussääntö. Sen lisäksi voimme antaa lisää tilanteiden mukaan (lahjat ja annit). Jos taas oma tilanteemme on jo lähtökohtaisesti vahvasti miinuksen puolella, meidän tulee ensin maksaa omat välttämättömät elinkustannukset. Auttaminen ei saa johtaa siihen, että meistä itsestämme tulee autettavia.

Antamisessa ja auttamisessa on siunaus jo itsessään. Niiden harjoittaminen on rakkautta ja rakkaus on elämän tarkoitus. Kun elämme rakkaudessa, koemme tyytyväisyyttä ja onnea. Lisäksi Jumala kyllä pitää meistä huolta. Aina hän ei maksa takaisin samassa ”valuutassa” vaan hänen tapansa siunata ovat moninaiset. Lisäksi taivaissa meitä odottaa armoa armon päälle, iankaikkinen elämä täydellisessä rakkaudessa ja onnellisuudessa.

 

Kultainen sääntö

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. (Matt 7:12)

Tämä on ns. kultainen sääntö. Monissa uskonnoissa on sen sijaan ns. hopeinen sääntö, jonka mukaan ihmisen ei tule tehdä toiselle mitään sellaista, mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Kultaisen ja hopeisen säännön välillä on valtava ero. Kun hopeinen sääntö kehottaa passiivisesti pidättäytymään vääryydestä ja pahasta, kultainen sääntö kehottaa aktiivisesti toimimaan rakastaen ja hyvää toteuttaen.

 

Kultaisen säännön oikea tulkinta ja sisältö

Kultainen sääntö on ongelmallinen, jos se irrotetaan Raamatusta ja sen asiayhteydestä. Irrallisena sillä voidaan perustella ja oikeuttaa mitä tahansa. Syntinen ihminen haluaa mitä ihmeellisimpiä asioita itselleen. Se ei silti oikeuta vääryyttä.

Raamatun yksittäisiä jakeita irrottamalla asiayhteydestä luodaan harhaoppeja. Mikä on kultaisen säännön asiayhteys, konteksti? Jokainen sana, lause, kappale ja kokonaisuus tulkitaan normaalissakin kielenkäytössä juuri asiayhteydessään. Samalla tavalla on tehtävä Raamatunkin kohdalla, joka on kirjoitettu tavallisella arkikielellä.

Kultaiselle säännölle sisältöä luo jo heti seuraava lause: Tässä on laki ja profeetat! Kaikki se, mitä laissa ja profeetoissa voidaan yhdellä tavalla kiteyttää kultaiseksi säännöksi. Toinen, vielä tärkeämpi kiteytys on rakkauden kaksoiskäsky. Kultainen sääntö ei siis tietenkään kumoa lakia ja profeettojen ilmoitusta vaan on ikään kuin otsikko niille. Jotta tietäisimme, mitä meidän tulee itse pitää oikeana ja rakastettavana ja miten meidän tulee toimia suhteessa lähimmäisiimme, on luettava Jumalan lakia ja profeettojen antamaa ilmoitusta.

Koko juutalainen kansa on kasvanut Jumalan lain alaisuudessa, vaikka heidän ymmärryksensä on ollut osin väärä. Juuri tässä tilanteessa, kontekstissa Jeesus lausui kultaisen säännön. Hän ei kumonnut pyhiä Kirjoituksia vaan halusi täyttää ne.

 

Kultaiselle säännölle voimme nähdä useita, laajenevia konteksteja, asiayhteyksiä:

  • Lähikonteksti: Jeesus viittaa heti seuraavassa lauseessa lakiin ja profeettoihin.
  • Koko Vuorisaarna, jossa Jeesus terävöittää lain ehdottomuuden ja paljastaa, että vain Jumala on rakkaus.
  • Matteuksen evankeliumi, joka korostaa Jumalan valtakunnan elämää erityisesti Jeesuksen opetusten ja pääsiäisen tapahtumien valossa.
  • Vanhan testamentin laki ja profeettojen ilmoitus eli käytännössä koko Vanha testamentti.
  • Koko Raamattu, jonka perussisältönä on rakkaus ja sen toteutuminen.
  • Juutalainen yhteisö, joka oli kasvanut Kirjoitusten ja niitä vääristävän ulkokohtaisen juutalaisuuden vaikutuksessa.
  • Itse Jumala kaikessa täyteydessään ja syvyydessään.

Kaiken tämän perusteella voimme sanoa, että

  • Meidän itse tulee sisäistää mm. 10 käskyä, lähimmäisen kunnioittamisen ja auttamisen periaatteet. Näin me haluamme oikeita, terveitä, rakastettavia asioita.
  • Tältä pohjalta meidän tulee palvella lähimmäisiä – Jumalan vaikuttamalla rakkaudella.
  • Kultaisen säännön sitominen Jumalan sanaan eliminoi synnin vääristävän vaikutuksen.

Lopulta on niin, että kultaista sääntöä täydellisesti noudattaa yksin Jumala. Vain hän on rakkaus ja vain hän elää täydesti rakastaen, jopa itsensä ristillä, äärimmäisessä häpeässä ja tuskassa uhraten.

Lain ehdottomuuden näkökulmasta kultainen sääntö paljastaa meidän ihmisten vajavuuden ja syntisyyden. Saatamme korkeintaan sitoutua hopeiseen sääntöön, kaikkein pahimman välttämiseen, mutta kultaista sääntöä me emme noudata aidosti ja kokonaisvaltaisesti.

Kuitenkin saamme iloita siitä armosta, että Jumala on Kristuksessa täyttänyt lain. Hänen yhteydessään kultainen sääntö muuttuu rakastavaksi kehotukseksi täyttää oma sydämemme Jumalan rakkaudella ja pyrkimykseksi elää tuon rakkauden mukaisesti, armon varassa.