Kadonnut ja jälleen löytynyt (4. su helluntaista)

KADONNUT JA JÄLLEEN LÖYTYNYT (4. su helluntaista)

Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

.

EVANKELIUMI: Matt 9:9-13

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
    Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
    Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!”
    Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

.

SAARNA

Tule ja seuraa minua! Yksinkertainen kutsu ja yksinkertainen vastaus. Kyllä tai ei.

Syvin usko ei ole kovin monimutkainen asia. Jotkut tosin tekevät siitä sellaisen. He saattavat asettaa Jumalan kutsulle ja vastaukselleen monenlaisia ehtoja – kuten moraalisia, älyllisiä tai tunteenomaisia. Jotta seuraisin, sinun Jumala pitää olla sellainen kuin minä haluan!

Matteuksen uusi elämäntarina

Matteus ei keksinyt verukkeita. Hän oli kyvykäs mies. Hyvä kirjoittamaan, hyvä matikassa, hyvä keräämään toisten rahoja – kenties ahnekin. Veronkantajan tuottoisan duunin varjopuolena oli kansan halveksunta, varsinkin uskonoppineiden. Publikaaneja, veronkantajia pidettiin jopa maanpettureina, koska he keräsivät varoja roomalaiselle miehittäjälle.

Millainen on Matteuksen elämäntarina? Emme tiedä hänestä juuri mitään ennen kuin hän kohtasi Jeesuksen. Mitkä syyt olivat johtaneet veronkantajan ammattiin, sitäkään emme tiedä. Ahneus? Hiljalleen hän ymmärsi, että raha ei tuonut sitä onnea, mitä hän kaipasi. Raha tuli kalliiksi. Hän menetti paljon elintärkeästä yhteisöllisyydestä ja kipuili olevansa syntinen Jumalan edessä.

Sinällään verojen kerääminen yhteiseksi hyväksi ei ollut väärin, mutta siihen liittyi usein kiskontaa, lahjontaa ja kavaltamista. Valtaosa rahoista valui miehittäjälle.

Mutta kun Matteus liittyi Jeesuksen matkaseuraan, silloin hän tuli tunnetuksi. Kadonnut löytyi. Matteus sai merkityksen ja tehtävän, jonka myötä mekin tunnemme hänet näin vielä 2000 vuoden perästä. Ilman tätä jumalallista kutsua Matteus olisi kadonnut historian hämärään täysin tuntemattomana. Sukuluetteloissa hänen nimensä yli olisi hypätty, olihan hän publikaani!

Matteus kirjoitti nimensä mukaisen evankeliumikirjan. Hänestä tuli apostoli. Kaikki tämä, koska hän vastasi kutsuun myöntävästi. Hänestä ei tullut vain kuuluisa vaan hän sai pelastaa sieluja!

Kutsu ja uusi elämäntarina ja tehtävä

Jumala kutsuu meitäkin. Mikä on sinun vastauksesi?

Minäkin olin tuntematon juristin alku. Vahva lapsen usko oli karissut kokonaan jo nuoruudessani. En enää tiennyt, onko mitään Jumalaa edes olemassa. En etsinyt häntä, mutta hän etsi ja löysi. Jumala ilmestyi vastaansanomattomalla tavalla kotini hiljaisuudessa. Sain miettimisaikaa. Verukkeita kyllä löytyi vaikka kuinka, mutta jostain syystä taivuin kutsun edessä.

Ymmärsin Jumalan todellisuuden ja ensimmäistä kertaa oman syntisyyteni. Vaihtoehtoja oli vain kaksi: yhdessä Jumalan kanssa tai ilman häntä. Rukoilin ”tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni, olkoon se mitä tahansa”. Samassa muistin, kuinka joku oli kertonut antaneensa elämänsä Jeesukselle. Tiesin, että minun tulee tehdä samoin. Ymmärtämättä lainkaan, mitä tämä tarkoittaa tai kuka Jeesus todella on, rukoilin ”annan elämäni Jeesukselle”.

Siinä hetkessä Jumalan läsnäolo ja rauha Pyhässä Hengessä tuli sisimpääni. Sain levollisen uskon sydämeeni, joka on kantanut tähän saakka. Koin, että olen Jumalan lapsi. Aloin rukoilla, lukea Raamattua ja käydä seurakunnassa. Sain jotain sellaista hyvää, johon oli pakahtua. Siitä oli hyvä kertoa. Nautin siitä. Ajan myötä tähän kaikkeen on tottunut. Siitä on tullut arkista, liiaksikin.

Tämän kaiken myötä sain kutsun Sanan palvelukseen lähelle ja kauas – aina Etiopiaa myöten. Monet tuntevat tai tietävät minut. Raamattusivustollani raamattuajassamme.fi on jo yli 300 000 kävijää. Pappina saan palvella monia ihmisiä elämän moninaisissa tilanteissa ja vaiheissa.

Elämäni tarkoitus on alkanut avautua. Jumala käänsi uuden sivun elämässäni ja alkoi kirjoittaa uutta tarinaa. Se ei ole ollut helppo tie. Ensimmäinen puolisoni menehtyi syöpään nuorella iällä. Monien haasteiden ja ahdistusten läpi on mankeloitu. Se on tehnyt pieneksi. Olen syntinen. Kaikki on Jumalan armoa ja lahjaa. Elämässä on hyvää ja vaikeaa. Onneksi edessä on taivas.

Moni on kokenut jotain samaa. Silti jokaisen tie Jeesuksen luo on hyvin ainutlaatuinen. Yksi kasvaa uskossa jo lapsesta alkaen, toinen hiljalleen, kolmas äkkirysäyksellä. Kokemuksetkin vaihtelevat, mutta toki kyse on silti Jumalan kohtaamisesta, syntisyyden ja armon ymmärtämisestä ja Jeesuksen merkityksen ja välttämättömyyden avautumisesta, sekä rakkaudesta Raamattuun.

Olennaista ei ole se, että meistä tulisi kuuluisia kuten Matteuksesta. Jokaista tarvitaan hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Toiset ovat näkyvämpiä kuin toiset. Mitä näkyvämpi ja laajempi tehtävä, sitä enemmän tuskaa, kyyneleitä ja kipua – kenties. Kärsimystä on mahdotonta verrata ja ymmärtää.

Silti en vaihtaisi, sillä kenellä muulla on iankaikkisen elämän sanat kuin Jeesuksella. Tämä tie johtaa koko todellisuuden kohtaamiseen ja Jumalan valtakuntaan, ikuiseen elämään. Siihen kätkeytyy monia tarkoituksia. Jumalattoman tie on todellisuuden, elämän ja Jumalan pakenemista.

Saamme ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajaksi, ts. syntiemme sovittajaksi, armahtajaksi ja auttajaksi. Saamme ottaa hänet Herraksemme, ts. elämämme johdattajaksi, varjelijaksi ja huippu-valmentajaksi. Hänellä on tarkka suunnitelma koko elämällemme.

Jumala tietää, mikä on parasta ihmiselle. Hänellä on syvä ja laaja ikuisuusnäkökulma. Jumala tietää kaikesta kaiken. Me tiedämme vähän vähästä. Olemme syntisiä. Emme voi luottaa itseemme, vaan yksin Jumalaan, kaiken Luojaan, joka on luonut elämän ja joka on rakkaus.

Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat

Jeesusta moitittiin toistuvasti, koska hän liikkui ns. syntisten ja halveksittujen seurassa. Tämä ei haitannut tahtia. Jeesuksen itsetunto oli kohdillaan. Hän teki sen, minkä rakkaus vaati.

Mitenkä lienee meidän kohdallamme? Kuinka usein, tai ainakin tiukan paikan tullen, olemme huolissamme enemmän omasta maineestamme kuin ihmisten auttamisesta. Pelkäämmekö leimautumista, jos liikumme halveksittujen ja syrjittyjen seurassa?

Jos meillä on terve itsetunto ja rakastava sydän, emme piittaa leimakirveistä. Jos taas määritämme itseämme ja elämäämme toisten mielipiteiden mukaisesti, emme kulje Jeesuksen askelissa.

Entä mitä ajattelet, kuulutko sinä tämän maailman parempiosaisiin, ns. kunnon ihmisiin? Vai koetko itsesi huonoksi, syrjityksi, vähäosaiseksi?

Entä kummatko näistä ovat terveitä ja kummatko sairaita? Onko meidän ihmisten ja Jumalan näkökulma ja johtopäätös kovin erilainen?

Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat! Olikohan tässä Jeesuksen vastauksessa aimo annos ironiaa? Jumalan edessä kaikki ovat syntisiä. Ihminen, joka pitää itseään toisia parempana, on ylpeä ihmisten ja Jumalan edessä. Se on syntiä.

Synti on ihmisen läpäisevä ja täyttävä kokonaisvaltainen ”juurisairaus”, joka turmelee elämää, sairastuttaa ja tuo lopulta kuoleman. Synti on kaikkien sairauksien ja kuoleman lähde. Kaikki rakkaudettomuus, itsekkyys, pahuus, kärsimys, ahdistukset, sairaudet ja kuolema ovat sen karuja, väistämättömiä seurauksia.

Ainoa ratkaisu niiden voittamiseksi on pureutua juuri tuohon juurisyyhyn. Sen Jeesus teki.

Ns. terveet vain luulivat olevansa terveitä. Tosiasiassa he olivat sokeita ja paatuneita, elämästä ja rakkaudesta vieraantuneita, sairaita. Sellaisia olemme mekin ilman Kristusta. Jos oikeasti olisimme terveitä, olisimme täynnä aitoa rakkautta, jakaisimme kaiken tasan ja ottaisimme toiset huomioon aina ja kaikessa.

Ns. terveet ihmiset eivät koe tarvitsevansa Jumalaa – tai ainakaan mitään Jeesusta ja syntien sovitusta. Näin he sulkevat näennäisen, pinnallisen terveyden ja paremmuuden varjolla itsensä ainaiseen synnin ja kuoleman vankilaan.

Sen sijaan ns. sairaat tiedostavat olevansa syntisiä, huonompia ihmisiä. He ymmärtävät olevansa vailla Jumalan armoa ja rakkautta ja sitä elämää, jonka yksin Jumala voi ihmiselle antaa. Juuri tällaiset ihmiset ovat otollisia Jeesuksen pelastavalle rakkaudelle. Juuri he ovat valmiita vastaamaan Jeesuksen yksinkertaiseen kutsuun, kuten Matteus.

Niinpä terveiden on tultava sairaiksi, jotta he voivat pelastua. Ihmisen on nähtävä ja ymmärrettävä hänessä oleva syvin synninsairaus, jota jokainen kantaa ja joka ottaa monia muotoja meissä kaikissa. Vain sairas tarvitsee parantajaa.

Jeesus kulkee tänäänkin maailman keskellä. Hän etsii sairaita, joita hän voisi parantaa. Hän etsii syntisyytensä tuntevia ihmisiä, jotta voisi pelastaa heidät.

Jeesus kutsuu sinua seuraansa

Jeesuksen kutsu on yksinkertainen. Vastaus on ihan yhtä yksinkertainen. Se on kyllä tai ei. Ehkä joskus ei kelpaa eikä riitä. Jumala kutsuu meitä tänään, tässä hetkessä.

Kun suostumme kutsuun, Jumala antaa kaiken lahjaksi. Mitään ei tarvitse eikä voi puristaa omin voimin. Hiljalleen uskon merkitys ja ihmeellinen maailma alkaa avautua. Opimme tuntemaan Jumalaa, elämää ja itseämme. Etenkin Jumalan suuruuden tuntemiseen tarvitsemme koko loppumattoman iankaikkisuuden.

Jeesus ei lataa vaatimuksia vaan kutsuu meidät seuraansa juuri sellaisina kuin olemme juuri nyt. Me emme voi muuttaa ja kaunistella itseämme, mutta Jumala aloittaa meissä hyvän työnsä.

Keskeistä on se, että Jeesus kutsuu olemaan hänen kanssaan. Siitä alkaa kaikki. Hän hoitaa, vahvistaa, varustaa ja innostaa. Pian hän joutuu pitelemään meistä kiinni, jotta emme ennen aikoja ryntäisi tehtäviimme. Oikeaan aikaan hän lähettää työhönsä.

Kaikki tämä vuorottelee läpi elämämme. Lepo ja työ. Molemmat Jeesuksen seurassa. Kaikki alkaa olemisesta. Jumalan perimmäinen nimi on ”Minä Olen” (JHWH, Jahveh). Kun kiinnitymme Luojaamme, meidät kiinnitetään elämään ja merkitykseen. Syvästä levosta kumpuaa elämä.

Yhdessä

Jeesuksen seurassa kohtaamme toisiakin ihmisiä. Kuulumme Jumalan perheväkeen, seurakuntaan, taivasten valtakunnan kansalaisuuteen. Siinä meitä hiotaan ihmisinä. Kiinnitymme syvemmin Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Opimme tuntemaan paremmin itsemme – vahvuutemme ja heikkoutemme.

Jeesuksen matkaseurue on todella monenkirjavaa väkeä. Jos viihdyimme ennen vain tietynlaisessa ”paremman väen kerhossa”, niin nyt löydämmekin itsemme syntisten ja publikaanien joukosta. Silti moni vanha kaveruussuhde säilyy ja paranee. Osa saattaa katketakin.

Onkin hyvä pysähtyä miettimään, keiden seurassa kuljemme ja mitä varten. Länsimaisen kristityn suurin haaste on lähteä rohkeasti ja määrätietoisesti pois omasta mukavuusvyöhykkeestä uusien haasteiden ja mahdollisuuksien keskelle.

Tutustu uusiin ihmisiin arkielämässä ja seurakunnassa. Aloita jotain uutta. Astu välillä tuntemattomaan. Älä turru ja kaavoitu loppumattomaan, tuttuun arkeen. Karista koronan tuomat pelot ja eristäytyminen. Toki yhä saamme toimia viisaasti, välttämättömiä ohjeita noudattaen.

Muista, että eräänä päivänä meiltä kysytään: Missä ja keiden kanssa kuljit, mitä oikein puuhasit? Rakensitko omaa vai yhteistä onnelaa?

Joku saattaa herätä huomaamaan, että elämä menikin hetkessä ”kauniiden ja rohkeiden” seurassa. Bingossakin tai netin äärellä vierähti uskomattoman paljon aikaa.

Joku puolestaan saattaa sanoa: Sinä Herra kutsuit seuraasi ja lähetit lähimmäisen luokse lähelle ja kauas. Sain armostasi olla sanomassa rohkaisevia sanoja, auttamassa hädässä olevaa, julistamassa evankeliumia, todistamassa Jeesuksesta, rukoilemassa, rakentamassa seurakuntaa – juuri niillä lahjoilla, joita Herra sinä minulle annoit. Siinä oli elämän rikkautta!

Arjessa ja juhlassa

Jeesus aterioi syntisten seurassa. Se oli päivän tärkein juhlahetki. Mekin saamme yhdessä viettää juhlaa arjen askareiden ja kiireiden keskellä. Saamme viettää seurakunnassa juhlaa Sanan, ehtoollisen ja keskinäisen yhteyden äärellä.

Saamme viettää juhlaa koulunsa tai rippikoulun käyneiden, lakitettujen ja konfirmoitujen nuorten kanssa. Saamme viettää juhlahetkiä luonnon keskellä ja nauttia kesän kauneudesta ja sen antimista. Kaikki hyvä on Elon Herran kädessä.

Tule ja seuraa minua, sanoo Jeesus. Suostu löydetyksi. Ole kanssani. Ota vastaan lahjat ja tehtävät. Etsitään kadonneita ja löydetään. Juuri se tuo syvän merkityksen, arvon ja mielekkyyden elämään.

Tule ja seuraa minua!

.

RUKOUS

Taivaallinen Isä.

Syntymäämme ei voi peruuttaa
ja kuolemamme kiiruhtaa kohti.

Eksymme niin helposti tieltäsi
ja lähdemme seuraamaan vääriä polkuja.

Syyllisyys painaa meitä ja tuho uhkaa.
Eksyksissä ja rikkinäisinä etsimme mieltä olemassaoloomme.

Kiitos, että monin tavoin kutsut meitä takaisin luoksesi.
Älä anna minkään asian tulla yhteyden esteeksi välillemme.

Tule sydämiimme Herraksi ja Vapahtajaksi.
Anna kaikki syntimme anteeksi ja johdata sinun tahtosi tietä.

Kiinnitä Sanaasi ja varusta lahjoillasi yhteiseksi hyväksi.
Kutsu ja lähetä palvelukseesi.

Auta meitä ymmärtämään, että sinun kutsusi on tarkoitettu kaikille ihmisille.
Kiitos, että olet luvannut etsiä kaikki kadonneet.

Kuule rukouksemme Jeesuksen, pelastajamme tähden.
Aamen.