Jumala pitää meistä huolen Luojana ja Vapahtajana

JUMALAN HUOLENPITO

Mitä Raamattu opettaa meille Jumalan huolenpidosta? Mitä sanoja me saamme kuulla Jeesuksen jalkojen juuressa?

 

EVANKELIUMI: Luuk 10:38-42

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

 

Aika kuunnella Jumalan sanoja

Martta oli vanhempi sisar ja huolehti koko taloudesta, mm. sisarestaan Mariasta. Vastavuoroisesti nuorempien luonnollinen tehtävä oli osallistua kodin askareisiin ja palvella vieraita. Näin tapahtui myös Etiopiassa, jossa olimme lähetystyössä. Mutta nyt Maria rikkoi tämän syvän perinteen istumalla vieraan jalkojen juuressa. Tästä Martta huomautti terävästi ja pyysi Jeesusta laittamaan Marian takaisin ruotuun.

Mutta nyt oli Marian hetki. Hän sai kuulla eläviä Jumalan sanoja koko tulevaa elämäänsä varten. Niiden voimalla hän varmasti palveli ja kesti tulevia vaikeuksiakin. Varmasti hänellä oli monia kysymyksiäkin mielessä, kuten meillä kaikilla. Monet niistä liittyvät elämän arkeen ja selviytymiseen, varsinkin vaikeina hetkinä. Silloin ihminen miettii Jumalaa ja sitä, välittääkö hän.

Raamatussa sanotaan toki, että Jumala pitää meistä huolen! Vai pitääkö sittenkään…? Maailmassa tapahtuu paljon pahaa ja mekin kärsimme monella tavalla. Lopulta kaikki kuolevat.

Millaista Jumalan huolenpito on Raamatun mukaan ja millaista se ei ole? Miltä elämä näyttää, jos katsomme sitä vain ajallisesti ja inhimillisesti? Entä millaiselta elämä näyttää, kun pohdimme sitä ikuisen elämän näkökulmasta? Mitä Jumalan huolenpito silloin voisi tarkoittaa?

Jumala Luojana ja Isänä pitää meistä huolen

Jumala on luonut maailman ja ihmisen. Hän on Luojamme ja me olemme luotuja. Jumala on kiinnostunut luomistyöstään, jota hän rakastaa. Hän on läsnä maailmassamme ja toimii sen ylläpitäjänä. Jumala johdattaa maailman ja yksittäisten ihmisten elämänkulkua, jos se hänelle sallitaan. Lopulta hän asettaa perimmäiset rajat ja raamit ihmisen elämälle.

Voimme vain ihmetellä Jumalan luomistekoa ja ihmistä sen keskellä. Koko maailmankaikkeus on käsittämättömän valtava. Jumala on vielä jotain paljon suurempaa ja mahtavampaa. Silti hän kumartuu pienen ihmisen puoleen ja sanoo: rakastan sinua!

Psalmi 8:4-10 : Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa.

Luojana Jumala on kaikkien ihmisten Isä. Hän loi ihmisen kuvakseen ja siunasi heidät. Jokainen meistä on luotu Jumalan kuvaksi ja tämän luomistyön kautta olemme hänen lapsiaan. Tiedämme myös, että Jumalan kuva meissä on turmeltunut ja vääristynyt syntiinlankeemuksen myötä. Jumala on kuitenkin rakastava Isä, joka etsii ja kutsuu meitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä takaisin kotiin.

Jumala osoittaa yleistä rakkautta kaikkia kohtaan. Hän on antanut maapallolle elinolosuhteet ja varannot, joista riittäisi kaikille, jos ne jaettaisiin tasan ja käytettäisiin kohtuutta noudattaen. Matt 5:45: Jumala antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Jumala Vapahtajana pitää meistä huolen

Jumalan huolenpito tulee vahvasti esille ennen kaikkea lunastuksessa. Vaikka ihminen hylkäsi Jumalan, Jumala ei hylännyt ihmistä, joka kapinoi häntä vastaan. Niinpä Jumala tarjoaa mahdollisuutta armahdukseen ja uuteen elämään. Kun synti tuhoaa ihmisyyden ja elämän, Jumalan armo ja rakkaus korjaa kaiken. Tätä Jumala haluaa, mutta ei pakota ihmistä siihen. Jumala on rakkaus – ei rakkauteen pakottava tyranni.

Jumala lunastaa meidät ihmeellisellä tavalla. Hän tulee ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän kärsii ja kuolee ristillä sovittaakseen meidät. Hän nousee ylös kuolleista, jotta mekin voisimme armahdettuina elää uutta ylösnousemuselämää.

Joh 3:16-17: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

Lunastajasta meille piirtyy vahva kuva Hyvästä paimenesta, joka johdattaa laumaansa, vie sen vihreille niityille vesilähteiden luokse, varjelee, on valmis kuolemaan laumansa puolesta ja vie lauman yöksi kotiin.

Lunastuksessa on Jumalan huolenpidon ja rakkauden ydin ja valtavuus. Vaikka Jumala ei edes katsoisi ihmisen puoleen tämän ajallisen elämän aikana, mutta antaisi kuitenkin Kristuksen armon ja iankaikkisen elämän lahjaksi, mitään olennaista emme olisi menettäneet. Vaikka elämämme olisi miten kurjaa ja täynnä kärsimystä, lopulta saisimme iankaikkisen ilon.

Niinpä – kun olet syvällä ahdistuksissa, pimeydessä, kärsimyksessä ja vaikka kuoleman edessä, ja kun et koe Jumalan läsnäoloa, vaikka olet häntä huutanut avuksi – katso ristille! Jumalan ikuinen rakkaus ja huolenpito sinua kohtaan on aina ehdotonta ja lopulta täydellistä Jeesuksessa Kristuksessa. Silloin voit yhtyä kaiken menettäneen, paljon kärsineen Jobin huudahdukseen:

Job 19:25-27: Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan. saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

Tässä on myös vastaus maailman kärsivään huutoon: Jumala, missä olet? Etkö sinä välitä! Hän välittää ja antaa elämän, ikuisen sellaisen.