2. Johanneksen kirje

JOHANNEKSEN TOINEN KIRJE

Kirjoittaja: Apostoli Johannes
Aika: 90-luvun alku (Efeso)
Sanoma: Oikea ja väärä usko; varoitus vääristä julistajista
Vastaanottajat: Seurakunta

 

TARKOITUS

Apostoli Johannes halusi kiteyttää kristillisen uskon, rakkauden ja totuuden Kristuksessa Jeesuksessa. Harhaopettajat kielsivät Jeesuksen Kristuksen aidon inkarnaation (ihmiseksi tulemisen); he puhuvat ”rakkaudesta” ilman käskyjä. Aivan samaa tekee aikamme liberaali ”kristillisyys”, joka on äärimmäisen vakava harhaoppi. Oikea usko merkitsee oikeaa suhdetta Jumalaan, mikä tuottaa iankaikkisen elämän. Harhaoppi riistää elämän.

 

 

KOKO KIRJE

Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa, joita minä totuudessa rakastan – enkä ainoastaan minä, vaan myös kaikki, jotka ovat tulleet totuuden tuntemaan – totuuden tähden, joka meissä pysyy ja on oleva meidän kanssamme iankaikkisesti.

Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa.  Minua on suuresti ilahduttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka totuudessa vaeltavat sen käskyn mukaan, jonka me olemme saaneet Isältä.

Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö, ei niin kuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn, vaan minä kirjoitan sen, joka meillä alusta asti on ollut: että meidän tulee rakastaa toinen toistamme. Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niin kuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.

Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.

Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.

Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella; vaan toivon pääseväni teidän tykönne ja saavani puhutella teitä suullisesti, että meidän ilomme olisi täydellinen. Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle tervehdyksen.

 

 

TAUSTA

Apostoli Johannes kirjoitti vastaanottajalle, joka ilmaistaan nimellä ”valittu rouva ja hänen lapsensa”. Kirjaimellisesti ymmärrettynä se tarkoittaisi kristittyä naishenkilöä ja hänen lapsiaan. Yleensä on ajateltu, että se tarkoitti seurakuntaa ja sen jäseniä. Kirjeen taustana on sama ongelma kuin Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä eli seurakuntaa uhkaava harhaoppi ja sen opettajat.

 

 

 RAKENNE

 

Johdanto 1-4 jakeet

Kehotukset 5-11 jakeet

  • kehotus rakastaa toisiaan totuudessa
  • kehotus torjua eksyttäjät

Päätös 12-13 jakeet

 

 

KIRJEEN SELITYSTÄ

 

Kirjeen johdantosanat (1-4 jakeet)

Johannes, tuon ajan arvostetuin johtaja ja viimeinen apostoli, kirjoittaa seurakunnalle, joka on Jumalan valitsema ja perustama.  Vastaavasti jokainen uskova on Jumalan valittu.

Paavali osoittaa erityistä rakkautta seurakuntaa ja sen jäseniä kohtaan.  Tämä on rakkautta totuudessa.  Ne kuuluvat erottamattomasti yhteen.  Niinpä todellinen rakkaus, moraali ja usko Herraan ovat yhden ja saman asian eri puolia.

Jumalan rakkaus totuudessa yhdistää kaikki sen valtaamat ihmiset.  He tuntevat tämän totuuden henkilökohtaisesti.  Tunteminen on elävää yhteyttä: suhteessa Herraan, toisiin ja itseensä.  Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä”.  Pyhä Henki on totuuden henki ja pysyy uskovissa ikuisesti (Joh 14:16, 16:13).  Totuus ei ole siis pelkkä oppirakennelma ilman elävää sisältöä, vaan ennen kaikkea persoonallinen totuus.  Tämä Totuus pysyy meissä ikuisesti.  Hän on myös Puolustajamme.  Saamme siis olla turvallisella mielellä Hänessä.

Seuraavaksi Johannes rukoilee seurakunnan ylle Jumalan armoa. Armo on ansaitsematon, pyyteetön, uhrautuva rakkaus meidän osaksemme. Se on laupeutta eli huolenpitoa, välittämistä, sääliä. Armo on rauhaa (shalom – kokonaisvaltainen Jumalan siunaus ja lepo Hänessä).  Tämä siunaus tulee Isältä ja Pojalta totuudessa ja rakkaudessa.  Koska Jumala on totuus ja rakkaus, on luonnollista, että siunaukset välittyvät niiden kautta ja niissä.  Totuuden mukaan Jeesus Kristus on Isän Jumalan ainutlaatuinen ja ainosyntyinen Poika. Hän on tosi Jumala tosi Jumalasta. Hän on samalla täydellinen ihminen.

Ennen kehotuksia Johannes kiitti seurakuntaa sen elämästä Herrassa, totuudessa.  Sen mukaisesti monet heistä noudattivat rakkauden käskyä, joka on Isältä (1 Joh 3:23).

 

Kehotukset (5-11 jakeet)

Johanneksella on kaksi kehotusta: rakastakaa toisianne ja torjukaa eksyttäjät, jotka tuhoavat todellisen rakkauden ja totuuden.

 

Ensimmäinen kehotus ”rakastakaa toisianne” on tuttu.  Herra Jeesus antoi tämän opetuslapsilleen ennen kärsimystietä (Joh 13:34 ja 15:12):

  • Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin rakastaisitte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
  • ”Pysykää minun rakkaudessani… jos pidätte minun käskyni… että iloni olisi teissä… Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että antaa henkensä ystäviensä edestä.” 

Näissä sanoissa Jeesus opettaa, että rakkaus on Hänestä ja Hänessä pysyminen ylläpitää rakkautta.  Jeesuksen rakkaus toteutuu käskyjen kautta, sillä käskyt kertovat, mitä rakkaus on konkreettisesti käytännössä. Jeesus ei tullut kumoamaan käskyjä vaan täyttämään ne. Hän täytti ne elämällään ja ristinkuolemallaan meidän kaikkien hyväksi. Yhä tänään Jeesus jatkaa käskyjen täyttämistä jokaisessa hänen omassaan Pyhässä Hengessä. Kristillisyys, joka kieltää käskyt, vähättelee niitä ja irrottaa ne rakkaudesta, on väärää eikä lainkaan kristinuskoa. Rakkaus on (Mooseksen välittämän) moraalilain täyttymys ja laki on rakkauden käytännöllinen ilmentymä.  Rakkaus on elämän keskeinen sisältö ja tarkoitus.

Käskyjen ytimessä on Jumalan perheväestä huolehtiminen. Keskinäisen rakkauden huipentumana on henkensä uhraaminen. Juuri Jeesus osoitti tätä täydellistä rakkautta. Se on esimerkkinä myös meille. Kristittyjä kehotetaan rakastamaan myös lähimmäistä riippumatta siitä, kuka ja millainen ihminen hän on. Rakastaminen ei ole lakihenkistä ja omavoimaista pusertamista vaan Pyhän Hengen synnyttämää elämää, jota tosin syntinen luontomme vastustaa.

 

Toinen kehotus oli ehdoton varoitus.  Maailmassa on eksyttäjiä, jotka haluavat tuhota Jumalan rakkauden toteutumisen.  Sen syvin juuri on ihmisten epäuskossa, jonka tähden he eivät halua todellista yhteyttä Jumalan kanssa.

He kieltävät Herran ihmiseksi tulemisen ja haluavat vetää siihen muutkin mukaan.  Jotkut heistä ovat siinä määrin vihkiytyneet pimeyden palvelukseen, että kiertävät ympäriinsä levittäen valheitaan.  Heitä kutsutaan eksyttäjiksi ja antikristuksiksi.

On hämmästyttävää, että jotkut ihmiset silloin ja nykyään haluavat käyttää koko elämänsä jonkin asian vastustamiseen. Moni liberaali ”oppinut” tekee vuosikymmenten työn osoittaakseen, että Raamattu on väärässä. Eikö kannattaisi tehdä elämäntyö jonkin hyvän puolesta? Suurin osa ns. jumalattomista ihmisistä elää tavallista arkielämää, yrittää ansaita elantonsa ja täyttää vapaa-aikansa viihteellä. He rakentavat vain omaa elämäänsä sen enempää piittaamatta muista. Sen sijaan nämä eksyttäjät menevät pitemmälle: he puuhastelevat joutavissa ja yrittävät aktiivisesti tuhota kaiken sen hyvän, minkä Jumala on tehnyt Jeesuksessa Kristuksessa ja minkä hän on ilmoittanut pyhässä Sanassaan. Kuinka syvää onkaan heissä oleva viha Jumalaa, ihmisyyttä ja elämää vastaan! Kuinka syvästi he ovatkaan pimeyden valtaamia! Se on hämmästyttävää, mutta totta.

Miten suhtautua heihin?  Ensinnäkin jokaisen tulee varjella oma sydämensä tiedostaen eksytyksen vakavan vaaran ja torjuen sen omalta kohdaltaan.  Asia ei ole lainkaan vähäpätöinen, vaan pelissä on koko ikuinen elämä. Mieti, jos hylkäämme Raamatun ilmoittaman Kristuksen ja rakkauden, hylkäämme Jumalan – hänet, joka on ainoa iankaikkisen elämän lähde! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että emme suostu kuuntelemaan tai lukemaan heidän valheitaan. Emme ole tämän edessä kovia kuin kivi vaan pehmeitä kuin sieni: me imemme itseemme kaikkea sitä, mitä näemme ja kuulemme. Se, mikä täyttää sisimpämme, muovaa ja muokkaa meitä. Jumala synnyttää aitoa elämää ja rakkautta. Pimeys synnyttää epäuskoa, itsekkyyttä, kapinaa ja vihaa.

Toiseksi, kun kuvattu eksyttäjä saapuu seurakunnan elinpiiriin, sellaista ei saa ottaa vastaan, hänelle ei tule antaa majoitusta eikä hänelle saa antaa yhtäkään puheenvuoroa seurakunnassa.  Eksyttäjät on torjuttava ehdottomasti.  Totuus ja rakkaus kuuluvat yhteen, ja siksi valhetta ei voi hyväksyä vaan se on pysäytettävä.

Valitettavasti aikamme kirkko toimii usein toisin. Monet sen paimenet ovat omaksuneet sielunvihollisen opin. He itse kieltävät Raamatun ja sen ilmoittaman Jeesuksen Kristuksen, rakkauden ja käskyt, uskontunnustukset jne. He puhuvat tutuilla kristillisillä nimillä ja termeillä, mutta niiden sisältö on aivan toinen kuin Raamatussa. Tämän lisäksi he kutsuvat hengenheimolaisiaan jopa ulkomailta asti lisäämään eksytyksen voimaa.

Voimme muistaa, mitä

  • Jeesus sanoi susista, jotka tekeytyvät ulkonaisesti lampaiksi
  • Paavali sanoi saatanasta, joka pukeutuu valon enkeliksi kuten myös sen lähettiläät
  • Pietari sanoi vääristä opettajista
  • Johannes sanoi Ilmestyskirjassa toisesta pedosta, joka näytti karitsalle (Kristus) mutta joka puhui kuin lohikäärme (saatana)

Kun siis aikamme kirkossa kohtaamme tällaista eksytystä, meidän tulee siitä irtisanoutua mutta myös varoittaa toisia ja lisäksi nuhdella julkisesti heitä.

Mutta miten on? Tunnemmeko me Herramme ja pyhän Sanan? Osaammeko erottaa totuuden ja valheen? Uskallammeko nousta heitä vastaan? Tässä jokaisella on oma vastuunsa. Kyse ei ole vain uskovien työntekijöiden vastuusta vaan myös uskovien seurakuntalaisten vastuusta. Passiivisuus johtaa harhaopin vahvistumiseen ja leviämiseen. Jos kukaan ei sitä pysäytä, se leviää. Mutta sittenkin, se on mahdollista pysäyttää Jumalan Sanalla. Viimeisinä aikoina se kylläkin saa suuren vallan, mutta uskovien tulee silti taistella sitä vastaan ja antaa voimakas todistus ihmisille oikeasta Kristuksesta ja oikeasta uskosta. Sen kautta Jumala pelastaa monia ihmisiä ja varjelee monet kavalalta eksytykseltä. Meidät on kutsuttu lähetyskäskyn voimalla valloittamaan koko maailma.

Joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on Isä ja Poika ja iankaikkinen elämä.

 

Kirjeen päätössanat (12-13)

Johanneksella olisi ollut paljon enemmänkin sanottavaa, mutta hän halusi säästää ne henkilökohtaiseen tapaamiseen.  Sellaiseen kohtaamiseen liittyisi paljon suurempi ilo kuin pelkkään kirjeenvaihtoon.  Uskovien kohtaaminen on tärkeää ja se voi tuoda iloa ja tyytyväisyyttä.

Päätteeksi Johanneksen asuinpaikkakunnan seurakunta (valittu sisar) jäsenineen (lapset) lähetti terveiset ystävyysseurakunnalleen. Juuri tämänkaltainen seurakuntien välinen yhteys kotimaassa ja ulkomaille asti lujittaa uskovien keskinäistä yhteyttä ja laajentaa kuvaamme Jumalan maailmanlaajasta työstä.