Elämän leipä (4. paastonajan su)

ELÄMÄN LEIPÄ  (4. paastonajan sunnuntai)
Halikon kirkko 6.3.2016
Seurakuntapastori Mari Vihinen

 

EVANKELIUMI

Joh. 6:1-15

 

SAARNA

Opetuslapset olivat ongelmatilanteen edessä. Jeesusta seurasi suuri väkijoukko. Päivä oli kulunut jo sen verran pitkälle, että alkoi olla ruokailemisen aika. Vaikka heillä olisi ollut rahaakin riittävästi, mistä olisi voinut hankkia syötävää näin isolle ihmismäärälle. Ei mistään. Raamatun mukaan paikalla oli 5000 miestä. Naisia ja lapsia ei erikseen mainittu, mutta on hyvin mahdollista, että paikalla oli jopa 10 000 ihmistä.

Filippus lähti pohtimaan ongelmaa järjen kanssa. Omat kyvyt ja ratkaisumallit johtivat umpikujaan. Tilanne tuntui aivan mahdottomalta ja toivottomalta. Andreas sen sijaan oli hiukan avarakatseisempi. Hän oli kierrellyt ihmisten joukossa ja vähän tutkinut asioita. Hän oli löytänyt pojan, jolla oli viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Ne olivat köyhän eväitä. Pelkästä ohrasta saattoi tulla maha kipeäksi ja siksi ohran joukkoon usein laitettiin vehnää. Köyhillä ei kuitenkaan ollut varaa vehnään. Kovin kummoisista eväistä ei siis ollut kyse.

Meillekin saattaa käydä joskus näin: kovasti yritämme ja yritämme, mutta emme omin voimin saa ongelmiamme ratkaistuksi. Mutta kun ihmisen mahdollisuudet loppuvat, Jumalan mahdollisuudet alkavat. Jumala siunasi pojan eväät ja niistä riitti syötävää kaikille paikalla olijoille. Mekin voimme tehdä sen, mitä Andreas teki. Jalkaudumme ihmisten keskelle ja etsimme vapaaehtoisia auttajia. Meidän tehtävänämme on myös jutella havaitsemistamme mahdollisuuksista ja ihmisistä Jeesukselle, toisin sanoen rukoilemme näiden ihmisten ja heidän tarjoamiensa mahdollisuuksien puolesta. Kun Jumala siunaa, voi tapahtua moninkertaistuminen. On tärkeää, että katsomme ylöspäin, kohotamme katseemme Jeesukseen ja pyydämme hänen apuaan.

Muutama päivä sitten minua puhutteli Facebookissa kiertävä kuva kissasta, joka on kantokopassa ja katselee kopan päädyssä olevan ristikon läpi. Kuvatekstissä lukee: ”Jos sää vaan tuijotat ongelmaa, sää voit missata helpon ratkaisun!” Kun katsoo kuvaa tarkemmin, huomaa, että kantokopasta puuttuu kokonaan yläosa. Siinä on reunat, mutta katto puuttuu. Jos kissa vain kohottaisi katseen ylöspäin, se näkisi helposti tien ulos kantokopasta. Eli kannattaa muistaa kuvan opetus myös hengellisessä mielessä: kohota katseesi ylöspäin ja apu löytyy sieltä, Jumalan suunnalta.

Joskus voi käydä niin, että minä itse olen se, jonka tulisi antaa omat evääni Jeesuksen käyttöön. Valmistellessani tätä saarnaa tulin ensimmäistä kertaa ajatelleeksi sitä, miten poika luopui omista eväistään muiden hyväksi. Entä jos hän olisi kieltäytynyt leipien ja kalojen antamisesta. Ehkä hänkin oli tullut pidemmän matkan takaa ja hänkin oli nälkäinen. Ehkäpä edessä oli vielä pitkä paluumatka takaisin kotiin. Hän oli fiksuna poikana varautunut eväillä. Pitäisikö hänen nyt luopua niistä täysin vieraiden ihmisten hyväksi? Olisinko itse vastaavassa tilanteessa luopunut omista eväistäni? Sitä Jeesus kuitenkin pyytää sinulta ja minulta. Voi olla, ettei hän pyydä meiltä leipiä tai kaloja, mutta hän voi pyytää jotakin sellaista, millä me voimme auttaa muita. Voinkin siis kysyä itseltäni: Mitä minä voisin tarjota Jeesuksen käyttöön, vaikka se olisi vähäistäkin?

Ruokkimisihmeen yhteydessä kerrotaan tarkka yksityiskohta ruoantähteistä. Voisi ajatella, ettei sellaisella yksityiskohdalla ole mitään merkitystä. Mutta näistä ruoantähteitä kerättiin täydet 12 korillista, yksi kori jokaista opetuslasta kohden. Tästä voisi päätellä, että se, joka jakaa toisille ihmisille, ei itse jää tyhjin käsin. Joskus olen kuullut tällaisenkin sanonnan: ”Kun minä jaan etuovesta lusikalla ulos, Jumala jakaa takaovesta lapiolla sisään”. Jumalan malja on ylitsevuotavainen, hän on ylenpalttisen antelias meitä kohtaan. Kun jaan muille, saan siitä itsekin siunausta.

Jeesuksen ruokkimisihme on ollut hyvin merkittävä tapahtuma, sillä kaikki neljä evankelistaa mainitsevat tämän ihmeen. Jeesuksen kerrotaan tehneen paljon muitakin ihmeitä julkisen toimintansa aikana. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi Jeesus ylipäätään teki ihmeitä. Olisihan hän voinut tehdä jotakin muuta. Ensimmäinen (1) ja ehkäpä tärkein syy siihen, miksi Jeesus teki ihmeitä, löytyy päivän evankeliumin loppupuolelta: Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan”. Tekemällä ihmeitä Jeesus osoitti, että hän käyttää jumalallista valtaa ja voimaa. Ihmiset käsittivät, että Jeesus on luvattu Messias ja hänessä Jumalan valtakunta on tullut ihmisten keskelle.

Toinen syy (2) Jeesuksen ihmetekoihin on se, että hän halusi osoittaa ihmisille rakkautta ja auttaa heitä. Hän näki, että monilla ihmisillä oli suuri avun tarve ja he pyysivät Jeesukselta apua. Tämä on lohdullista meidänkin kannaltamme. Jeesus tahtoo auttaa ihan tavallisissa arjen asioissa, kuten ravintoon tai terveyteen liittyvissä ongelmissa. Mikään ongelma ei ole liian maallinen tai turhanpäiväinen, etteikö siihen voisi pyytää Jumalalta apua.

Kolmas syy (3), miksi Jeesus teki ihmeitä, on se, että hän antoi seuraajilleen esimerkin. Kristittyjen tehtävänä on jatkaa Jeesuksen työtä maan päällä, osoittaa rakkautta ja auttaa apua tarvitsevia. Jeesus jopa lupaa seuraajilleen, että nämä tulevat tekemään sellaisia tekoja kuin Jeesus teki, jopa suurempiakin (Joh. 14:12). On hyvä muistaa, ettei meidän tule ensisijaisesti etsiä ihmeitä, vaan meidän tulee etsiä Jeesusta. Älä siis seuraa ihmeitä ja tunnustekoja, ne kyllä seuraavat Jeesuksen omia, jos Jumala niin hyväksi näkee (Mark. 16:17-18).

Neljäs syy (4) ihmeiden tekemiseen on se, että Jeesus herätti ihmeillään kysymyksiä ja hengellistä etsintää. Ihmisissä heräsi uteliaisuus: Kuka tämä mies on? Miten hänellä on tällainen voima ja valta tehdä ihmeitä? Ihmisillä oli nyt kokemus, johon he tarvitsivat selityksen. Ihmeitä seurasikin usein opetus Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Ihmettely teki kuulijat avoimemmiksi kuulemaan opetusta.

Johanneksen evankeliumissakin ruokkimisihmettä seuraa opetus elämän leivästä. Jeesus on elämän leipä. Kun saamme maistaa sitä, mitä Jeesuksella on tarjottavana, emme jää nälkäisiksi. Osa ihmisistä etsii sisäiseen nälkäänsä lohdutusta erilaisista epäjumalista, rahasta tai omaisuudesta, vallasta tai kuuluisuudesta. Näennäisesti ne voivat tuoda avun elämään, ainakin hetkellisesti. Mutta sisäistä, sydämen tyhjyyttä ne eivät voi lopulta täyttää. Ne jättävät ihmisen tyhjäksi ja nälkäiseksi. Meidän tehtävänämme on kertoa ihmisille tästä todellisesta ravinnosta, elämän leivästä. Seurakunnalle on annettu tehtäväksi ruokkia nälkäisiä ja tarjota elämän leipää.

 

Seurakuntapastori Mari Vihinen