Katse kohti ristiä

KATSE KOHTI RISTIÄ -runo

.

Herra, tarvitsen sysäystä elämääni,

rakkautesi voitelua sisimpääni,

syvää murtuneisuutta, särkymistä

lähtöisin jumalallisesta alkuperästä,

katseeni kiinnittymistä ristiisi,

samaistumista kärsimyksiin kanssasi.

.

En ymmärrä, miksi näin ajattelen,

miksi en ole vain elämääni tyytyväinen.

Miksi tahdon kokea kanssasi tällaisen,

lihalleni kuolemisen totaalisuuden,

vai onko tämä Sinusta lähtöisin,

että minä Sinulle yksin eläisin?

.

Tahdon päästä sisintäsi tuntemaan,

pyhän rakkautesi syvyyttä koskettamaan,

irtautua pinnallisesta kristillisyydestä,

kokea ristin salaisuuden ihmetystä,

veristen haavojesi puhdistusvoimaa.

Annathan minulle rohkeutta ja voimaa?

.

Tiedän, ettei tämä ole tavallista

eikä koskaan lihalleni mieluista.

Mutta tahdon porautua syvyyksiin,

Henkesi johtamiin pyhyyksiin.

Sinne pääsen vain lihan kuolemisen tietä,

Herra, armahda minua tällä polulla vielä.

.

Eteneminen on varmasti raskasta

eikä ilman Sinua ole edes mahdollista.

Karitsan askelissa kulkiessani

synti tulee yhä kauhistuttavammaksi.

Pidän katseeni koko ajan ristissäsi

ajatellen kärsimystäsi puolestani.

.

En tahdo poiketa suunnitelmastasi,

vaikka kipu ja tuska koskettaa olemustani.

Luotan Sinuun koko sydämestäni,

että tiedät tämän olevan parhaakseni.

En uskalla enkä tahdo kääntää hetkeksikään

katsettani Sinusta, en rististäsikään.

.

En silti tahdo enää mitään muuta,

en helppoa elämää, vain uskollisuutta.

Herra opeta minua kärsimään hiljaa

voidakseni tuoda eteesi taivaan viljaa,

kerätä kaikki lyhteet, viimeisenkin,

Sinun aittoihisi aikanaan tietenkin.

.

Kuljetat minua läpi viidakoiden,

halki vaikeakulkuisten aavikoiden,

opetat näkemään ihmetekojasi

kivikoissa ja vuoristopoluillasi.

Raskaissa koettelemuksissa vasta

tajuan jotakin kärsimyksesi laajuudesta.

.

Kuinka vaikea onkaan tottua siihen,

ettei kaikki mene aina putkeen,

etten itse voi vaikuttaa siihen lainkaan,

mitä kaikkea tänään tulen kokemaan.

Herra, kädessäsi on elämäni tie,

siis käteeni tartu ja Isän kotiin vie.

.

Kun päämäärä on kirkas edessäni,

kuljen uskossa sinne mielelläni,

vaikka tuulet ja myrskytkin tuivertavat

ja minut Herrasta irrottaa koettavat,

jatkan matkaani iloiten Kristuksessa

enkä anna pelolle valtaa sydämessä.

.

Askel askeleelta pääsen eteenpäin

juosten, kontaten, ryömien valoa päin.

Tahdon kulkea kanssasi loppuun asti

ja painautua varaasi jatkuvasti.

Periksi en anna edes silmänräpäykseksi,

suojaathan aina polkuni ja varjelet tieni.

.

Maija Vekara