Oikeudenmukainen tuomio ja turvapaikka

NAHUMIN KIRJAN LOPPUJAKSO (osa 4)

Tuomion perusteet (3. luku)

Jumalan tuomiot ovat aina ehdottoman oikeudenmukaisia. Itse asiassa Jumala tuomitsee ajassa aina alkaen lievemmästä päästä. Tuomiot kiristyvät asteittain. Tuleva viimeinen tuomio ennen ikuisuutta on se lopullinen, täydellinen ja kauhistuttavin.

Asteittain kiristyvät tuomiot antavat ihmiselle mahdollisuuden kääntyä ja turvautua Jumalan armoon Kristuksessa. Se on armoa.

Olennaista on se, että Jumala itse on Kristuksessa Jeesuksessa sovittanut kaikki syntimme Golgatan ristillä. Hän itse on kantanut ankarimman, iankaikkisen rangaistuksen.

Merkillinen tuomari meillä! Hän itse kärsii rangaistuksen ja sitten kysyy meiltä syytetyiltä: valitsetko oman tuomion vai kätkeydytkö minun armooni ja rakkauteeni? Mikä on ihmisen valinta?

Läpi Raamatun Jumala kertoo tuomionsa perusteet. Meille on annettu moraalilaki, joka määrittelee oikean ja väärän. Laissa kerrotaan samalla seuraamuksista eli tuomioista, jotka lankeavat, kun lakia rikotaan. Tämän mallin mukaan kaikki maallinenkin oikeus toimii. Meillä on laki, esivalta, tuomioistuinlaitos ja vankilat.

Oikeus ja siitä kiinni pitäminen on hyvän elämän perusta ja turva. Entä jos kaikki lait ja esivalta poistettaisiin? Edessä olisi kaaos ja loppumaton kamppailu.

Syntisinä ihmisinä me kapinoimme Jumalan tuomiovaltaa vastaan. Mielestämme on väärin, että meitä tuomitaan. Valtaosa ihmisistä pitää itseään hyvänä kunnon kansalaisena, jonka mittana on se, että ”en ole tappanut ketään”…

Tosiasiassa olemme ainakin välillisesti vastuussa monien ihmisten kuolemista, joita olisimme voineet olla estämässä. Voisimme auttaa varoillamme köyhien maiden lapsia ja estää oman maamme abortit. Mutta olemme välinpitämättömiä. Se on rakkaudettomuutta ja syntiä, josta meidätkin tuomitaan. Ja paljosta muusta.

Synti ei ole vain karkeita tekoja. Se on koko olemuksemme. Olemme itsekkäitä ja rakkaudettomia. Ihminen voi paatua todella pahaksi. Juuri sisimmästämme kumpuaa syntiset ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Meitä hallitsee joko synti tai Jumala.

Emme tarvitse jotain ulkonaista, pintapuolista käytösopasta tai kauneusehostusta. Tarvitsemme syvämuutoksen, jonka voi tehdä vain Luojamme. Sitä hän tarjoaa meille armossaan ja rakkaudessaan. Siihen meidän tulee suostua, sillä väkisin Jumala ei meitä muuta. Hän aloittaa meissä hyvän työnsä, jonka hän vie täyttymykseen kirkkaudessa.

Niiniven tuomiossa ja tuhossa on kysymys pitkästä prosessista. Kun ihminen luopuu Jumalasta, synti ja pahaa saa hänessä vallan. Se turmelee koko ihmisen ja yhteiskunnan. Kärsimys ja kuolema hallitsevat ihmistä, joka silti etsii nautintoa synnistä, mutta juo sen katkerat seuraukset.

Elämän laki on tämä: ihminen niittää sitä, mitä hän kylvää (Gal 6:7). Siihen sisältyy synnin välittömät ja välilliset seuraukset, sekä Jumalan tuomiot.

Profeetta Nahum luettelee Niiniven synnit. Ne ovat meidänkin aikamme ihmisten syntejä:

  • hengellinen luopumus ja moraalinen rappio
  • valheet, petos, ahneus ja maallisen ylenpalttinen kerääminen
  • väkivalta, haureus ja noituus
  • ihmisten ja kansojen brutaali sortaminen ja tappaminen

Kuka ihminen tai mikä yhteisö voi kestää, kun se on tällaisen vallassa? Tähän ovat kaatuneet kaikki suurvallat historian saatossa ja niin on käyvä meidänkin aikanamme.

Erityisen huolestuttavaa on noituuden lisääntyminen. Moderni ihminen pitää kristinuskoa ja Raamattua vanhanaikaisena. Mutta kun hän luopuu siitä, hän juoksee kiiruusti takaisin pimeään pakanuuteen. Näin tapahtuu jopa kirkossammekin. Muinaisuskonnot, itämaiset uskonnot ja okkultismi täyttävät ihmisten sydämet. Se on suoraa yhteyttä pimeyteen ja sille antautumista.

Pimeyden myötä ihmisestä tulee kuin järjetön eläin. Kaikki perusasiat menevät sekaisin. Ihminen pirstoutuu eikä ole enää mitään rajoja. Täydellinen mielettömyys valtaa ihmisen. Viha Jumalaa ja hänen omiaan kohtaan kasvaa. Paholaista tulee ihailun ja palvonnan kohde.

Nahumin ennustus tuntui mahdottomalta. Assyria oli suvereeni maailmanvalta. Nahum muistuttaa Egyptin pääkaupungin Theban tuhosta. Sekin oli mahtava, mutta kukistui vihollisen hyökättyä. Samanlainen uskomaton ihme tapahtui, kun Neuvostoliitto romahti.

Entä miten me suhtaudumme tähän kaikkeen? Kenen puolella olemme? Jos olemme Jumalan kansaa, odotamme hänen valtakuntansa saapumista. Jos olemme samaa joukkoa luopuneen ihmiskunnan kanssa, kapinoimme ja kieltäydymme hyväksymästä mitään tuomiota. Korkeintaan syytämme Jumalaa siitä, että meillä on kurjaa, vaikka se on ihmiskunnan omien syntien seurausta.

Tuhosi on peruuttamaton, vammasi parantumaton (3:19). Olemme vääjäämättömästi tuomion edessä. Mutta voimme valita, tuomitaanko meidät ristin juurella vai viimeisellä tuomiolla.

Kun tulemme ristin juurelle, saamme syntimme anteeksi ja uuden, ikuisen elämän. Silloin iloitsemme ja saamme lohdutuksen, kun kuulemme ilosanoman tuhoajan kukistumisesta.

Synnin, pahan ja kuoleman valta on kukistettu ikuisiksi ajoiksi Kristuksessa Jeesuksessa.

Vielä olemme täällä kaiken keskellä ja ajallinen elämämme ja tehtävämme on kesken. Meidän tulee seistä Jumalan joukoissa ja taistella hyvän puolesta rakkauden ja pyhyyden voimin kaikkea syntiä ja pahuutta vastaan.

Loppua kohden elämä on yhä enemmän taistelua. Joudumme taistelemaan sydämissämme, perheinä, seurakuntina ja kansana. Koemme monia tappioita, mutta silti Kristuksessa olemme aina voittajan puolella. Saamme syntimme anteeksi ja Vapahtajamme pelastaa meidät kaikesta, kun turvaudumme häneen. Kuljemme ristin kautta kirkkauteen.

Me seuraamme Jeesusta ja tarjoamme samaa elämäntietä, todellista toivoa, tarkoitusta ja rakkautta kanssamatkaajillemme. Emme kulje kohti tuomiota vaan kohti elämää ja kaiken hyvää täyttymystä kirkkaudessa.

Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä.
Hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.