Kohti ristiä ja ylösnousemusta

Keskiviikko:

Jeesuksen voitelu (14:1-11)

Tekstissä viitataan pääsiäiseen ja happamattoman leivän juhlaan. Alun perin nämä olivat kaksi erillistä juhlaa, mutta ne oli ajan myötä yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi.

Pääsiäistä vietettiin aina 14. päivänä nisan-kuuta, jolloin pääsiäislammas teurastettiin (2 Moos 12:6-11,15-20). Happamattoman leivän juhla kesti viikon ja se alkoi pääsiäispäivästä. Pääsiäinen merkitsi sovitusta ja armahdusta kuolemasta. Happamaton leipä kuvastaa synnittömyyttä, puhtautta ja pyhitystä. Syntiuhri mahdollistaa uuden elämän.

Koska päätös Jeesuksen tappamisesta oli jo syntynyt, piti vielä suunnitella, miten se tehtäisiin käytännössä (14:1-2). Inhimillinen suunnitelma oli tehdä se vasta pääsiäisen jälkeen. Mutta jumalallinen suunnitelma määräsi, että sen tuli tapahtua juuri pääsiäisenä eikä vasta sen jälkeen!

Jeesus yöpyi Betaniassa ja aterioi Simonin luona, jonka hän oli parantanut spitaalista. Paikalle saapui nainen, joka voiteli Jeesuksen lähes vuoden palkan arvoisella tuoksuöljyllä. Öljyn alkuperä oli Pohjois-Intiassa Himalajan vuoristokasvin juurakosta.

Teko kuvasti naisen vilpitöntä ja kiitollista rakkautta Jeesusta kohtaan. Oletko sinä valmis osoittamaan rakkautta ja kiitollisuutta Jeesukselle kokonaisen vuosipalkan edestä? Lisäksi tuo naisen omistama tuoksuöljy saattoi olla hänen ainoa omaisuutensa.

Nainen muisti Jeesusta tämän eläessä. Moni tuo kukkia vasta haudalle. Rakkaus on aina kekseliästä ja tuhlailevaa – hyvän tekemiselle ei aseteta rajoja.

Naisen osoittama vilpitön rakkaus oli täydellinen vastakohta Juudas Iskariotille, joka koki naisen ylenpalttisen lahjan ja Jeesuksen alistumisen tulevalle ristinkuolemalle raivostuttavana. Niinpä Juudas meni ylipappien luo kavaltaakseen Jeesuksen 30 hopearahasta (14:10-11).

Kun nainen antoi kaikkensa, Juudas pyrki hyötymään Jeesuksesta taloudellisesti. Näin on nykyäänkin: moni vähävarainen eläkeläinen uhraa pienistä varoistaan yli voimiensa. Sen sijaan kristillisyyden piirissä häärii ihmisiä, jotka tavalla tai toisella nyhtävät hyötyä ja rahastavat ulkonaisen ”kristillisen” kuoren avulla.

Molempien muisto on jäänyt pysyvästi aikakirjoihin: naisen rakkaus ja Juudaksen kavaluus. Minkälainen jälki meistä jää?

.

Kiirastorstai:

Pääsiäisateria (14:12-31)

Jeesus nautti pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa salaisessa paikassa erään talon yläsalissa, jonka omisti joku hänen kannattajansa. Jeesus antoi erikoisen ohjeen paikan löytämiseksi. Poikkeuksellista oli sekin, että mies kantoi vesiastiaa, sillä normaalisti se oli naisen tehtävä.

Syynä ohjeeseen oli todennäköisesti se, että vielä ei ollut aika paljastaa Jeesuksen olinpaikkaa (etukäteen) Juudakselle ja hänen vangitsijoilleen. Vielä oli nautittava pääsiäisateria, asetettava uuden liiton ehtoollinen ja valmistettava opetuslapsia tulevaan.

Pääsiäisateria oli Egyptistä vapautumisen muistoksi. Juhlassa syötiin tulessa paistettu karitsa katkerien yrttien, happamattoman leivän ja viinin kera. Nyt läsnä oli itse Jumalan Karitsa, joka jo seuraavana aamuna teurastettaisiin ristillä Jumalan pyhän vihan tulessa, synnin, kuoleman ja pahan vallasta vapautumiseksi.

Aterialla Jeesus paljasti, että yksi opetuslapsista kavaltaa hänet (jae 18). Opetuslasten kysely ”en kai minä ole se” kertoo heidän kasvustaan. He olivat alkaneet ymmärtää ihmisen syntisyyden syvyyttä. Jokaisessa ihmisessä on ainekset pahimpiin hirmutekoihin. Siksi tarvitsemme Jumalan armoa ja suojaa ennen kaikkea itseämme vastaan! Juudaksessa täyttyi Ps 41:10 ennustus.

Pääsiäisateriasta muotoutuu uuden liiton ”ehtoollinen” (jakeet 22-24). Juutalaisessa tavan mukaan pääsiäisaterialla nautittiin neljä viinimaljaa. Jeesus asetti ehtoollisen ilmeisesti kolmannen maljan, ns. siunauksen maljan kohdalla.

Kun Jeesus asetti ehtoollisen, siitä tuli toinen kristillisen kirkon armovälineistä kasteen ohella. Armovälineessä yhdistyy kolme seikkaa: 1) Kristuksen käsky, 2) Jumalan Sanan lupaukset ja 3) näkyvä aine. Kasteessa näkyvä aine on vesi ja ehtoollisessa leipä ja viini.

Kristillinen kaste yhdessä uskon kanssa lahjoittaa ihmiselle syntien anteeksiannon, Pyhän Hengen, uudestisyntymisen ja iankaikkisen elämän. Kasteen ja uskon välinen suhde on elastinen, joustava. Ne voivat tulla todeksi kunkin yksilön kohdalla eri aikoina, mutta ne molemmat tarvitaan. Kaste kuvastaa vanhan syntisen elämän kuolemaa ja uuden, kristillisen elämän alkua.

Kristillinen ehtoollinen yhdessä uskon kanssa on jo alkaneen uskonelämän hoitamista. Niin kuin sydän pumppaa käytettyä verta ja tuo uutta, hapekasta verta elimistölle – samoin ehtoollinen tuo uutta elämänvoimaa. Ja samalla tavalla kuin syödessämme leipää ja juodessamme viiniä, jotka imeytyvät elimistöömme rakennus- ja polttoaineeksi, Kristuksen ruumiin ja veren elämä ja voima tulevat osaksemme ja hyväksemme ehtoollisessa.

Ehtoollisen kautta saamme syntimme anteeksi tavalla, joka voi vakuuttaa, vahvistaa ja lohduttaa meitä konkreettisella tavalla. Ehtoollisen kautta voimme kokea Jumalan Pyhän Hengen uutta luovaa ja parantavaa voimaa Kristuksen ruumiin ja veren kautta.

Kun Jeesuksen asettama ehtoollinen viittasi syvästi Jeesuksen kuolemaan ristille, hän samalla näki sen läpi myös tulevaan ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Jeesus lupasi juoda seuraavan juhlallisen viinimaljan uutena Jumalan valtakunnassa (jae 25). Pääsiäisateria päättyi kiitosvirteen, joka oli ylistyspsalmi (Psalmit 115-118).

Jeesus ennusti opetuslasten pakenemisen ja Pietarin kieltämisen. Samalla hän lohdutti ja rohkaisi heitä tulevalla kohtaamisella Galileassa. Tämä kaikki kuvaa Jeesusta rakastavana ja totuudellisena paimenena. Kristillisyydessä totuus ja rakkaus kuuluvat aina yhteen. Totuutta ei voi kestää ilman rakkautta ja armoa. Ilman totuutta ei voi elää rakkaudellisesti.

Raamatun luotettavuutta korostaa opetuslasten epäuskon, heikkouden, lankeemusten ja pelkuruuden avoin kuvaaminen. Yleensä uskonnoissa johtajat ja keskeiset henkilöt ovat virheettömiä, pyhiä sankareita. Sama pätee Raamatussa olevaan historiankirjoitukseen. Israelin historian voitot ja tappiot kuvataan suorasukaisesti. Raamattu on ainutlaatuinen ja luotettava kirja historiassa, totuudessa ja rakkaudessa.

Getsemane (14:32-52)

Getsemane tarkoittaa ”öljypuristamoa”. Siellä Jeesuksesta todella puristettiin kuin öljyä konsanaan. Hän kohtasi tulevan ristinkuoleman kauhut ja tuskan. Hän hikoili verta ihonsa läpi.

Jeesuksen tuska ei ollut vain inhimillistä kuolemanpelkoa ja tuskaa vaan lisäksi äärimmäistä kauhua ihmiskunnan syntikuormasta ja sen tuomiosta. Syvimpänä kauhuna oli synnin tuoma ero Taivaallisesta Isästä. Me emme voi ymmärtää hänen tuskaansa.

Jeesus pyysi opetuslapsia valvomaan ja rukoilemaan yhdessä hänen kanssaan – mutta turhaan, sillä he nukkuivat.

Kun Jeesus rukoili Taivaallista Isäänsä, hän ei jäänyt vaille tukea. Isä kuuli häntä ja vahvisti häntä enkelin välityksellä. Katso myös Hepr 5:7. Inhimillisesti Jeesus koki tulevan ristinkuoleman äärimmäisen vaikeaksi, mutta silti hän suostui Isän tahtoon.

Elämässä mekin kohtaamme monia haasteita ja vaikeita tilanteita. Miten me valmistaudumme niihin? Mikä on sinun selviytymisstrategiasi?

Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan. Rukous on sitä, että me ymmärrämme oman pienuutemme ja avuttomuutemme ja turvaudumme Jumalaan. Jumala ei halua jättää sinua yksin. Hän haluaa olla kanssasi, jakaa elämäsi tilanteet ja tarjota apuaan ja neuvoaan. Juuri rukous on sisimpämme ja elämämme jakamista Jumalan kanssa.

Usein meillä on mielessämme toivottu rukousvastaus. Toivomme vaikeuden väistymistä ja elämän jatkumista entisellään tai vielä parempana. Mutta Jeesuksen tavoin mekin joudumme toisinaan valitsemaan kahden väliltä: oman mukavuudenhalun ja toisten auttamisen välillä. Mihin siis käytämme aikamme, varamme ja koko elämämme?

Jeesuksen uhrautuminen oli täydellistä. Meiltä sellaista ei vaadita, emmekä sellaiseen edes pysty. Jeesus on jo antanut täydellisen uhrin edestämme. Hän on tuonut elämäämme armoperustan. Tällä armoperustalla meillä on lupa nauttia elämän onnellisista ja mukavista päivistä. Me saamme ottaa vastaan Jumalan lahjoja, häntä kiittäen ja kunnioittaen.

Jumalan rakkaus herättää rakastamaan ja toimimaan, toisinaan jopa uhraamaan aikaamme, osaamistamme, varojamme ja läheisyyttämme toisten hyväksi. Kun Jumala kutsuu palvelemaan, on hyvä tarttua kutsuun. Tehtäviin saamme rukoilla ja pyytää Jumalalta voimaa ja kuuliaisuutta.

Elämässä kohtaamme sellaisiakin vaikeuksia, joita emme valitse emmekä voi väistää. Silloinkin rukous on erityisen tärkeää. Kun itse emme jaksa, saamme pyytää Jumalan huolenpitoa. Hän on läsnä ja kantaa, kun tuntuu, että jäljellä on vain pimeyttä. Rukous on itsemme antamista Jumalalle ja hänen turviinsa jäämistä. Kun olemme Kaikkivaltiaan käsissä, olemme parhaimmassa turvassa.

Jeesus kehotti opetuslapsia rukoilemaan, etteivät he joutuisi kiusausten voittamiksi. Kun Jeesus vangittiin, jotkut yrittivät taistella väkivalloin, mutta lopulta kaikki pakenivat ja kielsivät kuuluvansa Jeesuksen seuraajiin. Enemmistö kielsi Jeesuksen pakenemalla, Pietari kielsi sanallisesti ja Juudas kavaltamalla. Ratkaisevalla hetkellä he nukkuivat ja koetus tuli heille liian suureksi.

Mekin kohtaamme elämässämme monia kiusauksia. Meissä jokaisessa on sisäinen magneetti, joka vetää puoleensa sitä, mikä on syntiä. Lisäksi paha houkuttelee meitä kääntämään selkämme Jumalalle ja palvelemaan sitä.

Vakavin kiusaus on Jumalasta luopuminen. Se olisi äärimmäisen tuhoisaa. Me voimme luopua Jumalasta jo heti alkuunsa: minua ei todellakaan kiinnosta nämä jutut. Tai sitten käsityksemme rakastavasta ja pyhästä Jumalasta voi hiljalleen vääristyä. Hiljalleen ajaudumme yhä syvemmälle vääryyden valtaan, kunnes lopulta hylkäämme Jumalan.

Jumalan läsnäolossa rukous, Sanan lukeminen ja kuuleminen, seurakuntayhteys vahvistavat meitä ja pitävät kiinni elämässä. Mutta näiden hyveiden laiminlyönti johtaa kasvun ja elämän tukahtumiseen ja hitaaseen nääntymiseen. Nääntynyt kristitty on heikko eikä kestä kiusausten edessä. Ihminen nääntyy hengellisesti sitä enemmän, mitä kauemmas hän jättäytyy Jumalasta.

Mitä lähempänä olemme Jumalaa, sitä vahvempia ja levollisempia saamme olla. Vahva kristitty ei tarkoita omavoimaista ja mahtailevaa vaan nöyrää ihmistä, joka tuntee itsensä ja Jumalan.

Haasteita, vaikeuksia ja eksytystä kohtaavat paikalliset seurakunnat ja kirkkommekin. Siksi Jeesuksen ohjeiden seuraaminen ja rukous ovat äärimmäisen tärkeitä niidenkin kohdalla.

.

Pitkäperjantai:

Jeesuksen vangitseminen ja kuulustelut (14:53 – 15:5)

Vaikka hetki oli pimeyden, kaikkea ohjasi Jumalan salattu suunnitelma. Jokainen hetki oli hänen hallinnassaan. Jeesusta tuli vangitsemaan joukko, joka oli ylipappien, kirjanoppineiden ja vanhinten lähettämä. Ajattele miten järisyttävää! Samaa tapahtuu vanhassa kristikunnassakin!

Miten Jeesus halutaan meidän ajassamme tappaa? Kieltämällä hänen jumalallisuutensa, neitseestä syntymisensä, opetuksensa, ihmeensä, sovittavan ristinkuoleman, ruumiillisen ylösnousemuksen ja takaisin paluun. Kieltämällä Raamatun ja sen opetuksen elämästä ja rakkaudesta. Lue 1 Joh 4:1-6.

Juuri tällaista luopumusta vastaan Jeesus haastoi opetuslapset rukoilemaan ja valvomaan. He kuitenkin nukkuivat kriittisellä, ratkaisevalla hetkellä.

Kristittyjen aseena ei koskaan saa olla väkivalta. ”Herra, iskemmekö miekalla?” Yksi opetuslapsista iskin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Jeesus kuitenkin torjui väkivallan ja paransi palvelijan korvan. Evankeliumi ei koskaan kulje väkivallan vaan rakkauden ja totuuden voimalla. Raamatussa puhutaankin paljon hengellisestä sodankäynnistä. Lue etenkin Ef 6:10-18.

Opetuslapset lyötiin hajalle ja he pakenivat. Hiljalleen he löysivät toisensa, mutta he kokoontuivat salaisesti, lukittujen ovien takana.

Jeesus on itse elämän valo. Häntä vastustavat ja vihaavat ovat pimeyden, saatanan lapsia. Jeesus toimi avoimesti, julkisesti, rehellisesti, suorasti ja rohkeasti. Ylipapit juonittelivat ja kähmivät pimeydessä. He virittelivät ansoja ja olivat täynnä petosta, vihaa ja murhaa. Valo paljastaa pimeyden. (jakeet 48-49).

Evankeliumikirjan kirjoittaja Markus on mukana tässä kaikessa. Hyvin todennäköisesti hän on henkilö, joka ”viuhahtaa” vähemmän kunniakkaasti paetessaan opetuslasten mukana (jakeet 50-52). Eipä hänelle pueta sankarin viittaa. Raamattu on karun rehellistä kuvausta ihmisestä.

Israelissa juutalaisten ylin hallitusvalta oli Suuri neuvosto, joka toimi roomalaisen valloittajan alaisuudessa. Rooma oli pidättänyt itselleen oikeuden langettaa kuolemantuomioita – siksi Jeesus lopulta vietiin Pilatuksen eteen tuomittavaksi.

Tällä kertaa neuvosto kokoontui salaisesti yöllä; sen virallinen toimivalta oli pätevä vain päiväsaikaan. Tämä oli jälleen osoitus pimeyden vallasta. Mutta Suuri neuvosto ei löytänyt päteviä todistajia Jeesusta vastaan (jakeet 53-65).

Lue tässä yhteydessä Jes 53:7 ja 1 Piet 2:23. Vakuuttavien todistajien puutteen tähden ainoaksi vaihtoehdoksi ylipapeille ja suurelle neuvostolle jäi kysyä asiaa suoraan Jeesukselta.

Jeesuksen ei olisi tarvinnut vastata mitään, mutta hän kuitenkin sanoi: ”Minä olen. Ja te saatte Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä” (jae 62). Tämä oli viittaus messiaanisiin kirjoituksiin: Psalmiin 110:1 ja Dan 7:13.

Vaikka Jeesus seisoi Suuren neuvoston tuomittavana, todellinen Tuomari istui Jumalan valtaistuimella ja tämä tulisi tuomitsemaan jokaisen ihmisen aikojen lopulla, ylhäiset ja alhaiset.

Lopulta Suuri neuvosto tuomitsi – räikeästi vastoin Jumalan ja roomalaisten lakia – Jeesuksen kuolemaan. Jeesus ei valehdellut vaan hän oli sitä, mitä hän sanoi olevansa. Kaikki, mitä Jeesus oli kuluneen kolmen vuoden aikana opettanut ja tehnyt, todisti tästä totuudesta. Vika ei ollut Jeesuksessa vaan epäuskoisissa, kapinallisissa ihmisissä. Syylliset tuomitsivat syyttömän.

Samaan aikaan Pietari kielsi Herransa kolme kertaa (jakeet 66-72). Pietarissa eli vielä vahva luottamus omaan voimaansa, mikä lopulta osoittautui heikkoudeksi.

Pietarin lankeemukseen johti kaksi perussyytä. Ensimmäinen oli väärä luottamus omaan itseensä ja toinen oli väärä seura väärään aikaan väärässä paikassa. Nyt oli pimeyden aika.

Ylipapin pihalla oli houkutteleva nuotio, jossa saattoi lämmitellä yön kylmässä pimeydessä. Se ei ollut Jumalan rakkauden liekki vaan ylipapin pihan hetken hehku. Yön pimeydessä, väärässä itsevarmuudessa, väärässä seurassa väärään aikaan Pietarin rohkeus ja usko pettää. Hänestä oli vain Herransa kieltäjäksi. Maailmallinen lämpö olikin sydämen jäädyttävää lämpöä.

Todellinen nuotiopaikka olisi ollut Getsemanessa, kun Jeesus sanoi: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen!”. Meitä kutsutaan tulemaan Jeesuksen lähelle. Hän kutsuu meitä ja kehottaa: Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Rukoilkaa itsenne, läheistenne, seurakunnan, Suomen kansan ja lähetystyön puolesta. Jeesus on se sytyttävä lämpö. Tule hänen lämpöönsä!

Opetuslapset ja Pietari epäonnistuivat todella perusteellisesti. Niin teemme mekin. He pettyivät, kun heidän ajalliset unelmansa tekivät haaksirikon.

Pietari meni ulos ja itki katkerasti.

Sellaista mekin joudumme kokemaan. Kuitenkin se, mitä Jumala oli suunnitellut opetuslasten kohdalle, oli tärkeämpää. Sen sijaan, että he istuisivat mukavasti valtaistuimilla palveltavina, heistä tuli apostoleja, jotka veivät ilosanoman kansoille. Heistä tuli palvelijoita, kristillisen uskon esikuvia ja rakkauden ja totuuden puolesta taistelijoita, lopulta marttyyreja – Jumalan Hengen voimassa.

Meilläkin on suunnitelmia, toiveita ja haaveita elämämme kohdalle. Täyttyköön niistä jokainen, joka on tullut Taivaallisen Isän sydämeltä. Samalla joudumme kulkemaan alennustietämme, jossa opimme itsemme sijasta luottamaan Jumalaan, Hänen Sanaansa ja rakkauteensa. Silloin saamme palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme kukin omalla paikallamme, toisiamme tukien ja rohkaisten.

Opetuslasten vaiheiden valossa saamme huomata, että meidän epäonnistumisemme, heikkoutemme ja syntimme eivät lopulta ole este Jumalalle. Meitä ei hylätä vaan tällaisista aihioista, jollaisia me olemme, Jumala työstää meitä – ei vain ajallista elämää vaan ennen kaikkea iankaikkista elämää varten. Siksi me saamme olla turvallisella mielellä. Elämämme perusta ei ole meissä vaan Jumalassa, joka Kristuksen Jeesuksen kautta olemme sovitetut ja pelastetut.

Laittomasti kokoontuneen suuren neuvoston laiton päätös vietiin vielä roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen vahvistettavaksi (15:1-5). Roomalaisen oikeuden peruspilareita olivat epäillyn oikeus puolustaa itseään, vaatimus pätevistä todisteista ja lain mukainen tuomio ja rangaistus.

Juutalaisten epäsuosioon joutunut poliittinen peluri, Pontius Pilatus liittyi laittomien synkkään joukkoon tuomitsemalla Jeesuksen kuolemaan, vaikka tiesi varmuudella hänen syyttömyytensä.

Pilatus tuli maaherraksi vuonna 26 jKr. ja hänet erotettiin vuonna 36 huonon viranhoidon vuoksi.

Pilatuksen edessä Jeesus oli tyynesti hiljaa, mikä oli aivan tavatonta. Se hämmästytti Pilatusta. Tavallisesti ihminen, joka oli välittömässä vaarassa joutua ristiinnaulittavaksi, teki epätoivoisesti kaikkensa välttääkseen ankarimman tuomion.

Saamme muistaa, että kuoleman edessä Jeesuskin koki pelkoa ja ahdistusta. Siksi me koemme varmastikin samaa. Tunteistamme huolimatta kaikki on Jumalan käsissä.

Pelon ja ahdistuksen keskellä voimme kuitenkin kokea samanaikaisesti Jumalan antamaa syvintä, sanomatonta rauhaa ja lepo, kun olemme antaneet itsemme Kristuksen käsiin. Silloin hän on meissä ja me hänessä. Silloin emme ole koskaan yksin, emme elämässä emmekä kuolemassa. Saamme rukoilla kaukaa viisaasti, että voimme kohdata oman ruumiillisen kuolemamme Kristukseen turvautuen.

Ensimmäinen Jeesuksen ristinkuoleman tähden armahdettu oli ryöstömurhaaja Barabbas (15:6-15). Kun kansa huusi hänet vapaaksi, Jeesus astui hänen tilalleen. Ymmärsiköhän Barabbas ihmeellisen armahduksen, minkä hän sillä hetkellä sai esimakuna iankaikkisesta armahduksesta?

Jokainen, joka vihaa lähimmäistään, on syvimmiltään murhaaja. Hän toivoo, että tuota toista ihmistä ei olisi. Jokainen meistä syyllistyy vähintäänkin välinpitämättömyyteen, josta aiheutuu monien lasten ja aikuisten ennenaikaisia kuolemia kehitysmaissa.

Kuinka syvästi ja kipeästi me kaikki tarvitsemme sovitusta, armahdusta ja uutta elämää Barabbaan, Pietarin ja opetuslasten tavoin! Sen paljastaa Jumalan täydellinen rakkauden laki. Mutta samasta rakkaudesta nousee myös ihmeellinen evankeliumi: kaikki syntimme on sovitettu!

Sellainen ihmeellinen, autuas vaihtokauppa on tarjolla Kristuksessa Jeesuksessa, Jumalan Karitsassa. Me annamme syntimme ja itsemme ja saamme ikiarmon lahjaksi!

Näin Jumalan Karitsa, Kärsivä Palvelija on käynyt läpi viiden päivän vanhatestamentillisen tutkinnan, jossa hänet todettiin virheettömäksi, täydelliseksi ja viattomaksi. Sellaisena hän on kelvollinen päteväksi syntiuhriksi koko ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen sovittajaksi ja sijaisuhriksi.

Ristiinnaulitseminen:

Täydellinen sovittaja ja syntiuhri Jeesus Kristus naulittiin ristille tähtemme.

Se on täytetty! Meidän syntimme on sovitettu iankaikkisesti.

.

Pääsiäissunnuntai:

Täydellisen sovituksen merkkinä ja seurauksena Jeesus nousi kuolleista voittajana. Tie Isän yhteyteen ja uuteen elämään on avattu. Sen vakuudeksi ja voimaksi saamme Pyhän Hengen.

Jeesus on kanssamme. Meillä on iankaikkinen armo ja elämä hänessä.

.

Siunattua Pääsiäistä!