Terveisiä Japanista

TERVEISIÄ JAPANISTA

Haluan tuoda teille terveisiä Japanista, jossa sain vierailla jokin aika sitten viikon pituisella matkalla. Japani on kaukainen ja eksoottinen maa. Sen pinta-ala on suunnilleen Suomen kokoinen, mutta väkeä sinne mahtuu 127 miljoonaa. Ja tuokin väkimäärä keskittyy kapealle rannikkokaistaleelle, koska vuorille ei voi rakentaa ja toisella puolella on vastassa meri. Niinpä Japanin rannikkoa pitkin kiertää satojen kilometrien mittainen, katkeamaton suurkaupunkien jono.

Japani on supersiisti, kaunis ja kehittynyt maa. Kaikki sujuu täsmällisesti ja rauhallisesti. Japanilaiset kunnioittavat toisiaan ja varsinkin vanhempia ihmisiä. Tietyömaalla saattaa olla työntekijöitä, joiden tehtävänä on kumartaa autoilijoille ja pahoitella tietyön aiheuttamaa haittaa. Juniin ei jonoteta miten sattuu vaan jokaiseen junaan on oma jonotuslinjansa, jossa seistään viivan mukaisesti ja hiljaa. Junissakaan ei ole tapana keskustella. Monet nukkuvatkin matkansa, koska työpäivät ovat pitkiä eikä ylimääräisiä lepohetkiä juuri ole.

Japanilaisen elämä on ohjelmoitu lapsuudesta eläkeikään saakka. Koulutaitoja hankitaan jo ennen kouluiän alkamista. Koulupäivät ovat pitkiä ja päivän päätteeksi moni käy vielä preppauskursseilla, jotta saisi mahdollisimman hyvät arvosanat. Läksyjä on paljon, jopa kesälomallakin – niin paljon, että niitä pitää tehdä joka päivä. Kesäloman pituus on kuusi viikkoa.

Kova suorittaminen jatkuu myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä. Tehtaissa päätöksiä tehdään yhteisesti ja yhteisesti ollaan valmiita tekemään ahkerasti työtä ja tinkimään eduista, jotta firma menestyisi mahdollisimman hyvin. Työ onkin kaikki kaikessa, päivät ovat pitkiä ja niinpä junassa tai metrossa onkin hyvä torkahtaa hetkeksi.

Perhe perustetaan suhteellisen myöhään ja nuoret asuvat pitkään vanhempien luona. Rahaa on kohtuullisen mukavasti käytössä, joten shoppailu, kaupungilla hengailu ja teknisten uutuuksien näpelöinti ovat se tärkein vastapaino kovalle opiskelulle ja työlle. Silti mitään häiriöitä ei ole katukuvassa vaan kaikkialla on rauhallista ja turvallista.

Uskonnollisesti arvioiden japanilaiset ovat shintolaisia ja buddhalaisia, molempia yhtä aikaa. Käytännössä ne sekoittuvat toisiinsa. Kun japanilainen syntyy, hänet viedään shintolaistemppeliin siunattavaksi ja kuollessaan hänet haudataan buddhalaisten tapojen mukaisesti. Varmuuden vuoksi japanilaiset haluavat viettää hääjuhlan kristillisten vihkimenojen mukaisesti. Usko on heille aika pinnallista, mutta etenkin vanhempien ja esi-isien kunnioittamisen takia he pitävät kiinni vanhoista uskonnollisista perinteistä. Kristittyjä on vain 1 % verran.

Japanilaisen elämä kuluu tiiviisti ja ohjelmoidusti. Epävarmuutta ja pelkoa luovat jatkuva maanjäristys-ten ja luonnonkatastrofien uhka. Kohti vanhuutta japanilaisen onnellisuuskäyrä laskee jyrkästi. Kun on aikaa pysähtyä, herää kysymys, mikä olikaan se elämän tarkoitus? Päättyykö kaikki viimeiseen henkäykseen?

Tärkeää onkin pysähtyä ajoissa. Vasta kun ihminen tietää, miksi elää ja miksi on olemassa, vasta silloin on mahdollisuus elää oikein ja turvallisin mielin. Entä mistä ihminen perimmiltään voi löytää tällaisen tiedon? Koulukirjoistako? Internetistä? Vanhemmilta? Esi-isiltä? Ainakin minä olen löytänyt sen häneltä, joka on luonut meidät ja antanut elämän lahjaksi. Jumala tuleekin sinunkin luoksesi Jeesuksen askelissa ja antaa elämämme oppaaksi Raamatun. Hän antaa voimaa ja mielekkyyttä opiskeluun, työhön ja koko elämään. Hänen kanssaan on hyvä seikkailla, vaikkapa Japanissa!