Kansanlähetyksen tuore linjapuhe on luettavissa sivuvalikosta kohdasta Ajankohtaista (ensimmäisenä).

.

VALEKIRKKO JA ELÄVÄ KRISTUKSEN SEURAKUNTA

Luopumuksessa elävä porttokirkko?

Olemme viimeistään nyt siirtyneet aikaan, jolloin valtakirkosta on tullut pääosin eksyttäjä, joka julistaa Jumalan nimissä valheita luvaten siunauksia synnille ja lisäten etenkin nuorten hämmennystä oman identiteettinsä ja seksuaalisuutensa löytämisessä ja särkien Jumalan asettaman avioliittoinstituution miehen ja naisen välillä. Esimerkiksi monille rippileireille on Seta erittäin tervetullut, mutta kirkkomme perinteiset herätysliikkeet eivät.

Valekirkko lupaa valesiunauksia ja valetaivaspaikkoja mitätöimällä Jumalan luomisessa säätämän elämänlain ja sen myötä sovituksen tarpeen ja itse Luojamme ja Lunastajamme.

Oikean kirkon tehtävänä ei ole julistaa vastoin Raamattua ja Lähettäjänsä tahtoa, vaan pitäytyä juuri siinä. Siitä on kyse tässäkin kohden.

Ihmisen identiteetti, seksuaalisuus ja avioliitto ovat syvän merkittäviä asioita kristillisessä uskossa. Mutta valitettavasti kyse ei ole vain niistä, vaan ongelman juuri on siinä, miten kirkko suhtautuu Raamattuun.

Liberaaliteologian perusteesi on ollut jo 200 vuoden ajan se, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa vaan pelkästään ihmisen puhetta. Sitä edustavat aikamme kirkolliset johtajat ja monet työntekijät. Koska Raamattu ei ole heidän mielestään Jumalan sanaa, silloin kaikki mitä se pitää sisällään, on epäluotettavaa.

Julkeavatpa he sanoa niinkin, että Jumala ei ole tullut ihmiseksi, Jeesus ei ole sovittanut syntejämme eikä noussut kuolleista. Apostolinen uskontunnustus on heille vain ”kielipeliä” vailla mitään historiallista todellisuutta ja luotettavuutta.

Liberaalit ”teologit” uudelleen selittävät sanat Jumala, Kristus ja rakkaus vastoin sitä, mitä Raamattu sanoo. Tosiasiassa he asettavat ihmisen Jumalan paikalle ja syvimmiltään itse sielunvihollisen.

Siinä olemme syntiinlankeemuksen ytimessä, jossa paholainen kehottaa ihmistä olemaan itsellinen suhteessa Jumalaan ja syvimmiltään palvomaan häntä eikä Jumalaa.

Saavuttaakseen päämääränsä saatana 1) kylvää epäilyksen, 2) kiistää Jumalan sanan ja 3) tuo tilalle oman ”totuutensa” eli valheen. Näin sielunvihollinen toimii tänäänkin.

Tosiasiassa tällainen ei ole mitään kristillistä uskoa. Se on täsmälleen päinvastaista, suorastaan antikristuksen ja sielunvihollisen järkyttävää valhetta.

Mikä tästä oli ja on seurauksena? Turmeltuminen, kärsimys, kuolema ja kadotus. Tätä kaikkea maailmamme ja ihmiskunta on täynnä. Sen sijaan Vapahtajamme tarjoaa oikeaa armoa, oikeaa elämää, oikeaa yhteyttä ja oikeaa turvaa.

Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.

Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut. (Joh 10:11-14)

Jumalan pelastava armo

Kaiken tämän hirveyden keskelle Jumala tarjoaa ihmeellistä armoaan tulemalla ihmiseksi ja sovittamalla kaikki syntimme ristillä Jeesuksessa Kristuksessa. Siksi meillä on vielä toivoa ja ovi elämään on vielä avoimena edessämme. Voimme vielä kääntyä Luojamme puoleen ja saada armon ja elämän.

Jumala on Persoona, joka ilmoittaa itsensä pyhässä Sanassaan, Raamatussa. Se on syvän realistinen elämänkirja, jossa on Jumalan voima. Juuri tässä alkuperäisessä ja ainoassa oikeassa muodossa evankeliumi ja Jumalan sana on levinnyt kaikkialle ja muuttanut yksilöitä ja yhteiskuntia mullistavalla tavalla.

Oikea Jumalan seurakunta pitäytyy hänen pyhään Sanaansa, Raamattuun. Jumala itse todistaa Sanansa voiman ja luotettavuuden. Tällaisen seurakunnan keskellä on elävä, pyhä, armollinen Jumala.

Valtakirkkomme on hyvin pirstaleinen. Vallitsevan pimeyden keskellä se sisältää yksittäisiä valopilkkuja oikean evankeliumin ja Sanan äärellä. Näiden pariin meidän pitää hakeutua ja sellaisia tukea. Niitä löydät etenkin herätysliikkeiden parista ja vapaista suunnista.

Valtakirkon johtajien räikeä toiminta

Valtakirkkomme johtajat ovat nyt asettuneet räikeällä tavalla Jumalaa, esivaltaa, lainsäädäntöä ja kirkollista järjestystä vastaan. Tosiasiassa he kehottavat rikkomaan Jumalaa, elämää ja rakkautta vastaan asioissa, jotka on selkeästi ilmaistu Raamatussa, Kirkkolaissa ja sen järjestyksessä, ja Tunnustuskirjoissa.

Näin tehdessään he kylvävät kapinahenkeä, moraalittomuutta, rikkinäisyyttä ja luopumusta koko kirkon ja yhteiskunnan keskelle koskettaen vakavalla tavalla yksilöitä ja perheitä. Sen tähden he ovat vakavassa vastuussa ja joutuvat siitä tuomiolle pyhän Jumalan edessä. Meidän ei tule kulkea samassa kapinahengessä.

Entäpä jos kaupunginjohtaja julistaisi, että me emme enää noudata kunnallislakia, vaan päinvastoin ja tarkoituksellisesti rikomme sitä. Kaiken lisäksi kehotettaisiin muitakin tekemään samoin, vieläpä luvaten omavaltaisesti, että ketään ei rangaista.

Jokaisella instituutiolla on muodollinen valtansa, mutta se ei koskaan ole rajatonta, vaan tarkoin säädeltyä. Mikäli henkilö ylittää valtuutensa tai suorastaan tarkoituksellisesti rikkoo, hän joutuu virkamiesoikeudelliseen vastuuseen. Mikäli toiminta on laajaa ja räikeää, hänet voidaan ja pitää erottaa virastaan, mikäli valvova taho on toimiensa tasalla.

Mikäli firman johtaja rikkoo yhtiön säännöt ja toimintaperiaatteet ja suorastaan yrittää vallankaappausta, tällaisen ”johtajan” työsopimus puretaan välittömästi.

Herää kysymys, ovatko kirkolliset johtajat tekemässä vallankaappausta. Ketä he edustavat? Jumalaa vai pimeyttä? Vastaus löytyy vertaamalla Jumalan sanaa näiden toimintaan.

Seksuaalivähemmistöjen ”puolustaminen” onkin niiden tuhoamista

Väittäessään pitävänsä seksuaalivähemmistöjen puolta, kirkollinen johto tosiasiassa on mitä julmimmalla tavalla heitä vastaan. He nimittäin kehottavat jatkamaan synnissä, mikä sokeuttaa ja rikkoo entisestään ja saattaa jopa koitua näiden ihmisten ikuiseksi kadotukseksi. Näin tekemällä heiltä yritetään riistää mahdollisuus pysähtyä, kääntyä armahtavan ja uudistavan Jumalan puoleen.

Rakkaudessaan Jumala varoittaa meitä synnistä ja kutsuu meitä sovituksen kautta armoon, uudistumiseen ja eheytymiseen siihen ihmisyyteen, jollaiseksi hän on meidät luonut – mieheksi ja naiseksi. Rakkaudessaan Jumala suojelee luomistyötään, jonka ytimessä on kristillinen avioliittoinstituutio.

Mutta rikkoessaan tätä Jumalan hyvää tahtoaan vastaan, nämä tahot vääristävät aidon rakkauden synniksi ja näin tehdessään, he harjoittavat mitä hirvittävintä uskonnollista väkivaltaa näitä eksyneitä kohtaan.

Pride tarkoittaa ylpeyttä ja syvin sanajuuri eläimen kiimaa.

Mutta Jumala loi ihmisen kuvakseen ilmentämään hänen jaloja piirteitään. Ihminen ei ole eläin eikä hänen tule kapinoida ylpeästi Luojansa edessä rikkoen hänen hyvän luomistyönsä ja käskynsä.

– – – ”Pride asettaa Kristuksen paikalle lippunsa, yhteisönsä ja yksittäiset jäsenensä. Keskeiseksi nousee Pride-sanoman ja identiteetin hyväksyntä. Tätä on mahdotonta sovittaa yhteen kristinuskon kanssa. Sateenkaariaate ei haasta vain kristillistä ja järkevää käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta. Harha ulottuu laajemminkin ihmiskuvaan sekä käsitykseen synnistä, pelastuksen tarpeesta, Kristuksesta ja Jumalasta.

Keskeinen kysymys on se, keitä haluamme olla – kristittyjä Herramme omina vai heitä, jotka sanoutuvat Hänestä irti ja yrittävät luoda oman onnensa ilman häntä, omasta itsestään käsin? Seuraammeko pinkkiä vale-Jeesusta vai todellista Kristusta?” – – –

(pastori Timi Korhonen, Seurakuntalainen 11.6.2025)

Lähetyskäsky koskettaa kaikkia ihmisiä eikä meidän tule suostua sellaiseen, että emme julistaisi evankeliumia ja Jumalan sanaa näille seksuaalivähemmistöille. Ketään ei saa jättää sielunvihollisen saaliiksi.

Kumpi muuttuikaan – Suomen ev.lut. kirkko vai herätysliikkeemme?

Käsittämätön on piispan tuore väite, että ”kirkko ei ole muuttunut, vaan herätysliikkeet”.

Kysymyksessä on virkakysymys ja kristillinen avioliittokäsitys (vs. homoparien siunaaminen ja vihkiminen). Valehteleeko piispa törkeän tarkoituksellisesti vai onko hänen todellisuudentajunsa vakavasti hämärtynyt? Molemmat ovat erittäin huolestuttavia vaihtoehtoja.

Eikö media harjoita tässä sen paljon kuuluttamaa ”faktantarkistusta”? Jostain syystä ei harjoita…

Kristillinen kirkko perustuu Raamatun, Kirkkolain 1 § ja Luterilaisten tunnustuskirjojen varaan täällä Suomessa. Siten sen perusta on ensinnäkin Vanhassa testamentissa ja sitten myös Uudessa testamentissa. Koko Raamatun linja suhteessa homoseksuaalisuuteen on yksiselitteisen torjuva. Näin kristillinen kirkko on ymmärtänyt ja toiminut läpi koko sen pitkän historian.

Nykyajan valtakirkot (katolinen ja ortodoksinen kirkko) sekä vapaat suunnat ovat aina noudattaneet koko olemassaolonsa ajan Raamatun opetusta, jonka mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja asetti avioliiton heidän välilleen ja myös seksuaalisuuden harjoittamisen ainoaksi turvasatamaksi. Näin on tehnyt luterilainen kirkkommekin 500 vuoden ajan.

Sama historiallinen linja ja nykytodellisuus pätee virkakysymykseen. Edellä oleva Raamatun linja on ehdottoman selkeä ja yksiselitteinen koskien kristillistä avioliittoa ja seksuaalisuutta.

Naispappeus lukeutuu (mielestäni) enemmän tulkinnanvaraisiin kysymyksiin, joissa pitää olla elintila eritavoin ajatteleville uskoville ja yhteisöille. Naisena oleminen ei ole syntiä eikä myöskään hengellisenä äitinä toimiminen. Siksi kyseessä ei ole syntikysymys, vaan praktinen toimintaperiaate, jolle on ollut vahvatkin perusteet, mm. siksi, että aiemmin harva nainen oli lukutaitoinen. Paimenen tehtävä vaatii tietysti lukutaitoa. Tehtävä on vahvasti myös lauman puolustamista ja sellaiseen tehtävään mies on saanut luomisjärjestyksen myötä paremmat valmiudet. Tämä pätee myös puolustusvoimissa ja palokunnassa.

Mutta johtopäätös on näissä kaikissa kysymyksissä hyvin kirkas. On täysin selvää, että Suomen ev.lut. kirkko on muuttunut radikaalilla tavalla. Sen sijaan herätysliikkeet pitäytyvät Raamattuun, kirkon katekismukseen, Kirkkolakiin ja tunnustuskirjoihin. Piispat eivät.

Toisin väittäminen on totuuden ja todellisuuden räikeää vääristelyä.

Kuka hajottaa ja turmelee kirkkomme?

Piispan mukaan herätysliikkeet ovat vastuussa kirkollisen ehtoollisyhteyden ja koko kirkon särkemisestä. Miten typerä väite.

Piispat itse luopuvat Raamatusta ja sen myötä kristillisestä uskosta. Siihen he yllyttävät muitakin ja kaiken lisäksi uhkaavat estää herätysliikkeiden toiminnan kirkossamme, koska nämä pitäytyvät Raamattuun mutta he itse eivät.

Sitä paitsi Kristus ja oikea kirkko on siellä, missä julistetaan oikein evankeliumia ja Jumalan sanaa ja jossa jaetaan Jumalan sanaan perustuen ja luottaen ehtoollista. Tätä oikeaa kirkkoa edes piispat eivät voi särkeä. He voivat ainoastaan sulkea itse itsensä sen ulkopuolelle.

Kristuksen, hänen sanansa ja armovälineiden ulkopuolella on pelkästään tuomio ja kadotus.

Aika valita

Elämme aikaa, jolloin sumuinen, harmaa välimaasto kapenee ja häviää. Jäljelle jää vain eksyttävä luopiokirkko ja elävä Kristuksen seurakunta.

Näiden kahden välillä meidän on tehtävä valintamme. Se joukko, johon kuulumme, varmasti muuttaa meidät itsensä kaltaiseksi ja sen kohtalon vääjäämättä tulemme jakamaan.

Jumala kutsuu meitä hänen armosuojaansa Kristuksessa Jeesuksessa, kasvamaan hänen tuntemisessaan, elämään hänen tahdossaan ja perimään ikuisen elämän. Tämä on Jumalan tahto sinua ja kaikkia ihmisiä kohtaan.

Eksyttävä luopiokirkko lupaa ajallista hekumaa lumoutuneena oman rakkaansa, sielunvihollisen turmeleviin, tappaviin ja tuhoaviin valheisiin. Tältä meidän rakastava, hyvä, pyhä Jumalamme haluaa varjella.

Kumman syleilyssä sinä vietät ikuisuutesi?