NAHUMIN SANOMA (osa 2)

Yleistä

Nahumin kirja opettaa Jumalan pyhyydestä ja hyvyydestä. Herra on pitkämielinen, mutta lopulta tuomitsee synnin ja luopumuksen perinpohjaisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Kansoja piinanneen suurvallan totaalinen romahtaminen oli aikansa ihme. Se osoitti, että suurinkaan ei ole mitään Herran käsissä.

Näitä romahduksia on nähty useitakin menneinä vuosikymmeninä. Natsi-saksa sortui, Britannia menetti suurvalta-asemansa, Neuvostoliitto hajosi, Berliinin muuri kaatui jne. Etenkin Neuvostoliiton romahdus on lähimuistissamme oleva uskomaton tapaus.

Jumala on oikeudenmukainen ja tuomitsee tehdyt vääryydet. Samalla Jumalan hyvyys näkyi uskollisuutena häneen turvautuvan kansansa kohdalla. Herra voi varjella suurenkin vihollisen edessä ja pitää huolta kansastaan, mikäli he todella turvautuvat häneen.

Profeetta Nahumin tehtävänä oli julistaa tuomio Niinivelle ja Assyrialle. Niiden aika olisi lopussa hyvin pian. Hän julisti tämän sanoman, kun Assyria oli valtansa huipulla ja äskettäin kukistanut Egyptinkin. Vaadittiin uskoa ja Herran antamaa näkyä julistaa mahdottomalta tuntuvaa sanomaa.

Profeetta Nahumin rinnalla on tärkeää lukea ja muistaa profeetta Joonaa. Hänet Jumala lähetti Niiniveen pitkälti yli 100 vuotta aiemmin. Jo tuolloin Niiniven armonaika oli päättymässä ja tuho edessä. Vielä oli kuitenkin yksi mahdollisuus nöyrtyä Jumalan edessä. Tähän koko kaupunki tarttui ja he saivat armon ja uuden elämän.

Nyt Joonan parannussaarnasta oli kulunut jo useampi sukupolvi. Saatu hyvä ja Jumala oli unohdettu. Niinive oli jälleen samassa syvässä paatumuksessa. Rappio jo sinällään johtaisi automaattisesti tuhoon, mutta Herran tuomio vielä aikaisti lopun saapumisen.

Nahumin kirja keskittyy Niiniven tuomioon ja sen syihin. Niiniven tappio ja tuhoutuminen ennustetaan tarkasti: tulvavesi tuhoaa osan sen porteista ja vihollinen käy niistä sisälle (1:8, 2:6).

Juuri näin tapahtui noin kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 612 eKr., kun Tigris-virta tulvi poikkeuksellisella tavalla ja meedialaiset ja babylonialaiset tuhosivat Niiniven maan tasalle. Kansoja piinannut pelottava suurvalta Assyria romahti rytinällä.

Assyrian ja Niiniven tuho kuvaavat monien suurvaltojen ja lopulta ihmiskunnan tuhoa aikojen lopulla: pitkämielinen Jumala tuomitsee pyhyydessään maailman, mutta pelastaa oman kansansa.

Juudalle Assyrian romahtaminen oli suuri ilosanoma. Juudan kansallinen olemassaolo oli vaakalaudalla, mutta nyt kuolemanvarjo väistyi sen yltä: ”jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa; hävitetty on Niinive!”.

Nahum (”lohdutus”) toi lohdutuksen Juudalle ja lähikansoille. Tämä voitonsanoma on myös vertauskuva siitä todellisesta ilosanomasta, joka kertoo Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on voittanut synnin, paholaisen ja kuoleman vallat.

Nahumin kirja julistaa, että maailman mahtaville ja sortajille on tulossa tuomio. Toki heillekin on aina oma armonaikansa, jolloin niitä kutsutaan nöyrtymään Jumalan edessä. Voimme miettiä tämän merkitystä esimerkiksi Venäjän ja sen johtajien toiminnan suhteen.

Sama koskee meitä yksittäisiä ihmisiä. On hyvä pysähtyä pohtimaan, miten me elämme ja toimimme lähimmäistemme suhteen. Olemmeko me kovia, ylpeitä ja vahvoja?

Jos meitä on sorrettu ja painettu alas, saamme lohduttautua sillä, että sortajamme valta on sittenkin vain väliaikaista. Kerran me saamme täyden lohdutuksen, mutta sortajamme oikeudenmukaisen tuomion.

Jumalan tuomio Niinivelle ja lohdutus Juudalle (1. luku)

Profeetta Joonan kirja ei ollut varsinaisesti ennustus vaan matkakuvaus Joonan vaiheista ja tehtävästä. Hänen julistukseen sisältyi toki tuomioennustus: 40 päivää ja Niinive tuhoutuu.

Sen sijaan profeetta Nahumin kirja on pääosin ennustusta tulevasta. Se kuvaa etenkin suurvallan saamaa tuomiota, joka toteutuisi jo kymmenen vuoden kuluttua. Siksi tuo kirja alkaa sanoin: Ennustus Niinivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja. (1:1)

Kirja alkaa kuvauksella siitä, kuka ja minkälainen on Jumala, jonka edessä jokainen ihminen ja kansa on perimmäisessä vastuussa. Herra on kiivas, pitkämielinen ja suuri voimassaan. (1:2-3)

Häntä ei kukaan voi vastustaa. Jumala tekee, mitä haluaa – onhan hän kaiken Luoja, joka hallitsee merta, virtoja, vuoria, maata ja sen asukkaita (1:3-6).

Jumalan kiivaus viittaa erityisesti liittosuhteeseen ja sen rikkomiseen, ts. hengelliseen haureuteen eli epäjumalanpalvelukseen ja noituuteen, joka särkee rakkauden ja herättää pyhän vihan.

Herran pitkämielisyys näkyy erityisesti siinä, että hän antoi Niinivelle yli 100 vuotta uutta armonaikaa. Mutta tuolle armonajalle on myös perimmäinen raja.

Jumala kostaa vihollisilleen (1:2). Tämä ilmaisu särähtää korvaani, koska suomen kielessä sana ”kostaa” on negatiivinen ja sisältää ajatuksen väärämielisyydestä, katkeruudesta ja pahuudesta. Kyse on nimenomaan suomen kielen sanasta eikä hepreasta eikä varsinkaan Jumalasta.

Jos tuo sana ”kostaa” käännettäisiinkin ”tuomitsee oikeudenmukaisesti”, se saisi aivan toisenlaisen, oikean sävyn. Kun luet Raamattua, korvaa sana kostaa sanalla tuomitsee oikeudenmukaisesti. Silloin näet pyhän Jumalan oikealla tavalla.

Kuka voi kestää hänen vihansa edessä? (1:6) Syntisen ihmisen syvin ongelma on juuri tämä: miten voimme kestää tilinteon päivänä Luojamme edessä. Emme itsessämme mitenkään. Synnin palkka on kuolema ja kadotus. Se on hirvittävää.

Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä. Hän tuntee ne, jotka häneen luottavat. (1:7) Pyhä Herra on samalla armahtava ja rakastava Jumala.

Hän on itse ratkaissut ongelman ristillä: Jumalan Poika, Jeesus Kristus kantoi syntimme ja kärsi rangaistuksen meidän kaikkien puolesta.

Kun me lähestymme pyhää Jumalaa Vapahtajamme kautta, saamme ikuisen armon ja turvan. Pelastumme uskon kautta tarkoittaen Jumalaan turvautumista ja luottamista.

Maailman ahdistusten keskellä ja kuoleman edessä on vain yksi turvapaikka – se on Jumala.
Mutta kuka haluaa tähän turvaan asettautua? Eikö mieletön ole se, joka jää seisomaan kadulle, kun pommit ja ohjukset iskeytyvät kaupunkiin! Sama on totta suhteessa Luojaamme. Hän on valmistanut meille kaiken kestävän turvapaikan Jeesuksen ristin juurella.

Vyöryvällä tulvalla hän tekee Niiniven paikasta lopun (1:8). Monille ihmisille aikamme suurkaupungit, sotavarustukset ja Nato ovat heidän ihailunsa kohteena ja horjumaton turvapaikka – kuten aikanaan mahtava Niiniven kaupunki, jota ympäröi valtava muuri ja lukemattomia 60 metriä korkeita torneja. Todellisuudessa nämä ovat petollisia ja kestämättömiä turvapaikkoja.

Tulvavesi särki nämä muurit ja vihollisten sotajoukot valloittivat ja tuhosivat kaupungin vuonna 612 eKr. Tämä on historiallinen fakta.

Sama todellisuus toistuu yhä uudelleen läpi historian ja jatkuu loppuun saakka. Kaikki inhimilliset turvapaikat ja rakennelmat sortuvat.

Nyt minä murran hänen ikeensä sinun (Juuda) päältäsi ja katkaisen sinun kahleesi (1:13). Assyrian suurvallan uhka romahtaa yhdessä päivässä. Kuten jo sanottu, Assyria tuhosi pohjoisen Israelin kokonaan ja eteläisen Juudan pohjoisosia sekä uhkasi vakavasti Jerusalemia. Kyseessä oli kansallinen uhka tuhoutua kokonaan – aivan kuten Ukraina on nyt Venäjän sodan keskellä.

Pelastuksen tuo itse Herra omalle kansalleen. Sitä rukoilevat monet tänäkin päivänä. Mutta kuinka moni rukoilee todellista sydämen kääntymistä ja elämän uudistumista? On aivan eri asia rukoilla vapautumista synnistä kuin vain sen seurauksista? Edelliseen Jumala vastaa, toiseen ei.

Sanotaan, että Ukraina taistelee länsimaisen elämäntavan ja arvojen puolesta… Eipä ole hääppöinen tavoite: abortit, väkivalta, ahneus, kulutus, haureus, eutanasia, huumeet, luopumus, okkultismi jne. Kuinka käy tässä taistelussa, kun Jumala itse nousee tätä kaikkea vastaan!

Jumalan lupaus kaikelle jumalattomuudelle on tämä: Minä hankin sinulle haudan, sillä sinä olet käynyt kelvottomaksi (1:14).