Vertaus Kasvavasta viljasta, osa 1

JEESUKSEN VERTAUKSIA: Itsestään kasvava vilja

Markuksen evankeliumi 4:26-29

Jeesus sanoi: Tällainen on Jumalan valtakunta.

Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.

.

OPETUS

Johdanto

Jeesuksen vertaus kertoo Jumalan luomistyön ihmeestä ja sen lainalaisuuksista. Se koskettaa ihmistä ja koko ihmiskuntaa. Vertauksen kuvauksen kautta avataan erityisesti hengellistä todellisuutta: sitä, minkälainen Jumala on, miten hän toimii ja miten Jumalan valtakunnan työ kasvaa ja kehittyy maan päällä.

Kumpaakaan todellisuutta – luomistyötä ja Jumalan valtakunnan kasvua – ihminen ei kykene ymmärtämään kuin vain pinnallisesti. Silti niiden todellisuus ja toimivuus ei ole kiinni siitä, miten me niitä ymmärrämme. Saamme toki tutkia ja ihmetellä kaikkea, mutta aina viime kädessä joudumme jättäytymään uskon, ts. luottamuksen varaan. Sen kohteena on hyvä Jumala, joka on kaiken takana ja pitää kaikesta huolen.

Vertaus on lyhyt ja selkeä, mutta sen teemojen alle kätkeytyy niin suuria asioita, että niistä voisi kirjoittaa monta kirjaa. Oikeastaan kaikki, mitä luonnossa, ihmiskunnassa ja hengellisessä todellisuudessa tapahtuu, kätkeytyy tähän. Niinpä mitkään kirjat eivät riitä tämän kaiken selittämiseen ja ymmärtämiseen. On elettävä uskon varassa ja hyvä niin. Jumala pitää kaikesta huolen. Me saamme ottaa vastaan, ihmetellä, iloita ja elää Jumalan lahjojen varassa.

Elämän ihme

Elämä on suuri ihme, josta käsitämme vain vähän. Vaikka tieteessä saavutetaan paljon uutta tietoa, jokaisen uuden oven avauksen myötä eteemme avautuu entistä ihmeellisempi ja monimutkaisempi maailma. Vaikka ihmisen, eläinten ja kasvien geenikartat on jo piirretty, on vielä valovuosien päässä sen käsittäminen, miten ja miksi ne toimivat niin kuin toimivat.

Kun Jumala loi ihmisen kuvakseen, hän antoi tälle tehtäväksi tutkia, nimetä ja hallita luomakuntaa. Ihminen on Jumalan edustaja hänen luomassa maailmassa. Kaikkea tulisi hallita ja käyttää viisaasti, kestävästi ja rakkaudella. Ihmisen pitäisi toimia Jumalan määrittelemillä ehdoilla. Hyvän ja pahan tiedon puusta ihminen ei saisi syödä, sillä silloin hän kuolemalla kuolisi.

Mutta ihminen ei tyytynyt Jumalan rakkauteen ja varjelukseen. Ihminen käänsi selkänsä Jumalalle ja halusi toimia omaehtoisesti ja riippumattomana kuten Jumala itse. Siinä hetkessä ihmisen elämänyhteys Luojaan katkesi ja ihminen turmeltui syvästi. Kun hän irtautui rakkaudesta, hyvyydestä ja pyhyydestä, jäljelle jäi kuoret, joita ihminen täyttää hyvän ja pahan tiedon puun hedelmillä ja turmeltuneen luontonsa mielihaluilla – saamatta koskaan kylliksi ja aina pettyen.

Ihminen saavutti paljon tietoa, mutta hän ei kyennyt käyttämään sitä viisaasti. Mitä tahansa ihminen tekee, vaikka kuinka hyvältä vaikuttavaa, aina se kääntyy lopulta ihmistä ja luontoa vastaan. Rakastamansa tieteen (jota moni pitää jumalana) avulla ihmiskunta tuhoaa elämää ja maapalloa ennen näkemättömällä voimalla ja nopeudella.

Tähän kuuluu syvästi se, että ihminen ja ihmiskunta on sulkenut Luojansa ulos kaikesta: ulos elämästä, ulos perheistä, ulos tieteestä, ulos yhteiskunnan päätöksenteosta, jopa ulos kirkosta liberaaliteologian ja muiden harhaoppien varjolla.

Tämän seuraukset ovat karut. Ihminen turmelee Jumalan ihmeellisen luomistyön ja torjuu Jumalan valtakunnan todellisuuden elämästään. Siksi ihminen kuolee, maapallo tuhoutuu ja ihminen on vaarassa joutua ikuiseen kadotukseen. Juuri tästä näkökulmasta Raamattu kuvaa maailmaa ja ihmistä pahana ja turmeltuneena.

Tästä huolimatta maailma toimii yhä Jumalan luomien lakien mukaisesti. Aurinko paistaa, vettä sataa, vilja kasvaa ja tuottaa ravinnon, ihmiskunta lisääntyy ja vuodet vierivät. Jumalan yleinen armo antaa yhä kohtuulliset edellytykset elämälle, vaikkakin niiden oikeudenmukainen jakaminen on ihmisen käsissä ja vastuulla.

Maailmassa on läsnä yhtä aikaa Jumalan hyvyys ja syntiinlankeemuksen turmelus. Rakkaudessaan Jumala ei ole hylännyt ihmiskuntaa vaan tekee yhä tänäänkin sen keskellä armollista työtään iankaikkisen suunnitelmansa mukaisesti.

Tätä työtä Jumala tekee omien päämääriensä ja periaatteidensa, hengellisten lainalaisuuksien mukaan. Niin kuin vilja kasvaa ja tuottaa sadon – emmekä näe salattua, kaiken takana olevaa Jumalaa fyysisin silmin, kaiken synnyttäjänä – niin myös Jumalan valtakunta toimii, kasvaa ja kypsyy elonkorjuuseen.

Ja vaikka emme syvässä mielessä kykene ymmärtämään tätä kaikkea, todellisuus ei ole kiinni meidän kyvyistämme. Jumala pitää meistä huolimatta ja meidän tähden kaikesta huolta – maallisesti ja hengellisesti, ajallisesti ja ikuisesti.

Elämä on suuri ihme. Sitä on myös Jumalan valtakunta. Vilja kasvaa ja kypsyy, samoin Jumalan valtakunta. Kaikki on Jumalan kädessä.

Salattu Jumala ja salattu Jumalan työ

Elämme maailmassa, jossa emme näe Jumalaa luomakunnan keskellä kasvattamassa viljaa. Emme näe häntä edes seurakunnan keskellä, vaikka Sanansa mukaan hän on siellä. Miksi näin?

Ensinnäkin, Jumala on suurempi kuin koko maailmankaikkeus ja hän on olemukseltaan Henki. Emme voi nähdä Jumalaa fyysisin silmin. Nuppineulan pää ei voi käsittää maailmankaikkeutta, sen suuruutta ja lainalaisuuksia. Vielä vähemmän voimme ymmärtää Luojaa, jonka kädessä tämä kaikki on. Jumala on tosiasiassa näkymätön, sillä hän ei ole osa tätä luotua maailmaa ja materiaa. Silti hän on todellinen ja kaiken olevaisen ikuinen perusta.

Tosiasiassa meillä ei ole kykyä nähdä Jumalaa, omasta itsestämme käsin. On mahdotonta nähdä Jumalaa. Jos jotain sellaista näkisimme, se ei olisi Jumala.

Toiseksi, ihminen on turmeltunut ja hänen yhteytensä Luojaan on katkennut. Sen myötä ihmisen ymmärrys ja kokemus Jumalasta on kaventunut ja vääristynyt, jopa kadonnut. Kun ihminen ei enää tunne Luojaansa, hänellä on syvä tarve luoda itselleen Jumalan korvikkeita, koska meidät on luotu uskonnolliseksi olennoksi, Jumalan kuvaksi.

Kaikki itse kehitetyt ja kuvitellut jumalat ovat epäjumalia. Maailma on täynnä uskomuksia, uskontoja, maailmankatsomuksia ja filosofioita. Ne eivät kuitenkaan korvaa Jumalaa eivätkä tuo ihmiselle vapautusta synnistä, pahuudesta, kuolemasta, tuomiosta ja kadotuksesta. Päinvastoin! Ne tuudittavat ihmisen kuoleman uneen ja kiihdyttävät tuhoprosessia.

Kolmanneksi, Jumala salaa itsensä syntiseltä ihmiseltä siksi, ettei tämän olisi pakko alistua kaikkivaltiaan Luojan edessä vaan että hän tekisi sen vapaaehtoisesti. Jos näkisimme Jumalan kirkkauden ja pyhyyden, jokainen polvistuisi hänen eteensä – ei rakkaudesta vaan pelosta käsin. Ihminen laskelmoisi ja kääntyisi itsekkäin motiivein. Se ei olisi oikeaa uskoa, rakkautta eikä elämää.

Jumala on meille salattu ja mahdoton tuntea ja tavoittaa – omasta itsestämme käsin. Ainoa mahdollisuus tuntea hänet on se, että Jumala ilmoittaa itsensä tavalla, jonka me rajalliset ihmiset voimme käsittää. Tämän Jumala tekee monella tavalla.

Vaikka emme voi koskaan käsittää Jumalan suuruutta, äärettömyyttä, ikuisuutta ja hänen ominaisuuksiensa laajuutta ja syvyyttä, voimme tuntea hänen sydämensä, olennaisen sisimpänsä. Jumala ilmoittaa itsensä luotettavalla ja selkeällä tavalla. Saamme tuntea hänet sellaisena kuin hän oikeasti on, ytimiltään.

Jumala ilmoittaa ja ilmaisee itsensä luomisteossa, luonnossa, luomassaan ihmisessä Jumalan kuvana, elämän lainalaisuuksissa, yksilöiden elämässä, ihmiskunnan historiassa ja tapahtumissa (ns. yleinen ilmoitus). Tämä kuva jää vielä epäselväksi, mutta antaa meille herätteen ja suunnan. Ilmoitus tarkentuu pyhissä Kirjoituksissa (Vanha ja Uusi testamentti), Jumalan Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksessa (ns. erityinen ilmoitus).

Vertaus itsestään kasvavasta viljasta kertoo meille, että kaiken takana on Jumala, vaikka emme häntä näe ja vaikka emme voi täysin ymmärtää hänen toimintaansa. Hän on läsnä ja toimii luomakunnassa ja hengellisessä todellisuudessa, Jumalan valtakunnassa. Hän toimii asettamiensa lakiensa mukaan, jotka kumpuavat siitä, minkälainen hän itse on. Luomus on aina tekijänsä näköinen, vaikka se voi myös turmeltua.

Siemen = Sana

Luonnollisen ja hengellisen elämän koodina on Jumalan lausuma ja kirjoittama informaatio. Jokaisessa atomissa ja molekyylissä on perusinformaatio, joka määrittää mitä ne ovat ja miten ne toimivat. Samaa pätee erityisesti elolliseen luontoon kuten kasveihin, eläinkuntaan ja ihmiseen. Solujen dna:ssa on koko eliön rakennus- ja toimintaohjeet (elämän sana).

Vilja kasvaa siemen sisältämän rakennusohjeiden mukaisesti. Kullakin kasvilla ja eläimellä on oma koodistonsa. Menneinä vuosisatoina ihminen ei tiennyt mitään dna:sta. Nyt me tiedämme sellaisen olemassaolosta, mutta sen toimintaa emme saata ymmärtää.

Elämän ihmeen edessä joudumme aina viime kädessä perimmäisten kysymysten eteen. Miksi luonnonlait ja dna ovat sellaisia kuin ovat? Mistä ne ovat peräisin? Kyseessähän on käsittämättömän huikea järjestelmä, jonka takana näyttää olevan älyllinen suunnitelma, koska sattuma ei synnytä mitään tällaista.

Näin luomakunta toimii – riippumatta siitä, missä määrin ihminen ymmärtää sen toimintaa. Hyvä niin. Vilja kasvaa ja saamme ravintoa. Ihmisen on viisasta toimia luonnonlakien mukaisesti.

Siksi kylväjän kannattaa hoitaa maata, istuttaa siemen maahan ja luottavaisesti odottaa tulevaa satoa. Se vaatii uskoa siihen, että työ kannattaa. Elämme viime kädessä uskon varassa, emme tietämisen, josta siitäkin on parhaimmillaan paljonkin hyötyä.

Sama luomakunnan ja viljan kasvamisen todellisuus kuvastaa hengellistä todellisuutta, Jumalan valtakunnan luonnetta ja toimintaa. Niin kuin siemen ja sen sisältämä informaatio (dna) tuottaa sadon omien lainalaisuuksiensa mukaisesti, niin vaikuttaa Jumalan sana hengellisessä maailmassa.

Jumala toimii aina Sanansa mukaisesti ja voimalla. Sana on luovuttamaton osa sitä, kuka ja millainen Jumala on. Sana on Elämän Sana. Hän on järjestyksen Jumala, mikä ei tarkoita yksipuolista kaavamaisuutta vaan suunnatonta elämän rikkautta ja moninaisuutta.

Jumalan Poika, Vapahtaja Jeesus Kristus on vertauksen mies, joka kylvää maailmaan pelastuksen sanan. Sitä kylvävät myös kaikki hänen seuraajaansa, alkaen jo vanhan liiton pyhistä.

Sanassa Jumala kertoo kaiken olennaisen elämästä: kuka on kaiken takana, mikä on elämän tarkoitus, mikä on oikeaa ja väärää, mikä on ihminen ja mikä on hänen tulevaisuutensa.

Sanallaan Jumala rakentaa ihmisiä, yhteisöjä ja yhteiskuntia. Jumala sitoutuu sanaansa ja siunaa sen. Missä julistetaan, opetetaan ja noudatetaan Jumalan sanaa, siellä on itse Jumala vaikuttamassa kaikkea hyvää, oikeaa, pyhää ja rakkauden täyttämää.

Sanassa on Jumalan valtakunnan olemus, henki ja elämä. Sana tekee työnsä vääjäämättömästi ja tuottaa sen kasvun, minkä Jumala on tarkoittanut.

Jumala ilmestyy ja toimii Sanansa kautta. Me emme näe itse Jumalaa, mutta kohtaamme hänet nimenomaan Sanassa. Voimme kokea ja kohdata Jumalan hyvin läheisesti ja syvästi juuri sydämissämme, ts. hengessämme. Meissä oleva Pyhä Henki vakuuttaa, että Raamattu on Jumalan sana, jonka haluamme ottaa vastaa ja jonka mukaan haluamme elää, armon varassa. Kun otamme vastaan Sanan, otamme vastaan Jumalan ja kohtaamme hänet.

Jumala on kaiken takana ja kaiken vaikuttajana. Hän antaa siemenen, Sanan, joka tuottaa kaiken tarvittavan elämän, kasvun ja sadon.