Profeettojen sanoma synkretismin keskellä (osa 2)

Profeetat ja profetian merkitys

Jumalalla oli tarkka suunnitelma maailman luomiseksi, sen historian kululle ja iankaikkiselle elämälle. Sen keskiössä on Jumalan ihmiseksi tuleminen, Vapahtajan ristinkuolema ja ylösnousemus. Sen täyttymyksenä on uusi taivas ja uusi maa. Tämän kaiken Jumala ilmoittaa pyhässä Sanassaan. Siinä on myös elämän laki ja pelastuksemme evankeliumi. Tätä Jumalan pelastussuunnitelmaa julistivat vahvasti myös profeetat.

Profeettojen aikakausi

Samuelista alkoi profeettojen aikakausi 1050 eKr. paikkeilla. Hän perusti ensimmäiset profeettakoulut, joissa opiskeltiin Jumalan Sanaa ja vietettiin paljon aikaa rukouksessa.

Profeettaa kutsuttiin näkijäksi ja Jumalan mieheksi. Näkijä tarkoitti pyhän Jumalan palvelijaa ja on aivan eri kuin ns. selvännäkijä, joka rahaa vastaan manipuloi ihmisten elämää joko omilla sielunvoimilla tai pimeyden avulla. Jumala ankarasti kieltää okkultismin ja meediot.

Jumalan profeettojen toiminta ja sanoma perustui aina Jumalan Sanaan. He sovelsivat Sanaa ajankohtaisiin tapahtumiin, etenkin Jumalan moraalilain ja lupausten pohjalta.

Jumala nosti profeettoja tehtäviinsä etenkin silloin, kun kansa oli kulkemassa luopumuksen askelin kohti perinpohjaista tuhoa, eikä sen pappien ja johtajien opetus ja toiminta ollut enää riittävää.

Profeettojen julistuksen kautta Jumala halusi säästää kansansa turmiolta ja tuholta. Siksi profeetat nuhtelivat kansaa, sen johtajia ja pappeja niiden synneistä ajankohtaisella ja kohti tulevalla tavalla. He kutsuivat kuulijoita parannukseen, kuvasivat edessä olevaa tuhoa ja tarjosivat vaihtoehtona Jumalan armon lupauksia.

Profetian sanoman ajalliset ulottuvuudet:

  • Profetian sanoman pääpaino oli aina nykyhetkessä. Sanoma oli suunnattu koko kansalle, toisinaan kuninkaalle ja vain harvoin yksittäisille, tavallisille ihmisille. Sanoma kosketti ihmisten Jumala-suhdetta, moraalia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.
  • Profetiat saattoivat viitata tulevaisuuteen. Ennustaminen ei ollut itsetarkoitus vaan ihmisten palaaminen Jumalan yhteyteen. Tulevaisuuden tapahtumien ennustaminen palveli tätä päämäärää: edessä saattoi olla joko uhka tai siunaus.
  • Profetioiden sisältämät ennustukset olivat usein monikerroksisia. Ennustus saattoi viitata aivan lähitulevaisuuteen tai muutamien vuosien tai vuosikymmenten päähän. Profetia saattoi viitata myös kauas lopunaikoihin ja itse Messiaaseen.

Profetia saattoi täyttyä asteittain, ensin osittain ja aikojen lopulla täydellisesti. Esitäyttymykset vahvistivat, että myös lopullinen täyttymys oli edessä.

Ihmisten näkökulmasta saattoi toisinaan näyttää siltä, että ennustus ei toteudu, mutta nykyajan ihminen voi nähdä esimerkiksi, kuinka Israel on jälleen syntynyt 2000 vuoden hajaannuksen jälkeen, mikä on ainutkertainen ihme ja osoitus profetian ja Raamatun luotettavuudesta!

Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut. Vaikka sinun karkotettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. (5 Moos 30:5)

Voimme yhtä lailla todeta, kuinka väkiluvun kasvu, kansallisvaltioiden ja liittoutumien synty, nykyteknologia, aseet ja luonnon saastuminen kulkevat kohti Ilmestyskirjan ennustusten kirjaimellista täyttymistä.

Raamatun profetiat ovat luotettavia, koska ne ovat Jumalan antamia ilmoituksia ja sanomia.

  • Osa ennustuksista on jo toteutunut Israelin ja kansojen historiassa ja Kristuksessa.
  • Osa toteutuu parhaillaan silmiemme edessä.
  • Osa täyttyy tulevaisuudessa sen aivan viimeisissä tapahtumissa, Jeesuksen paluussa, tuhatvuotisessa valtakunnassa ja paratiisissa.

Kaikki on mennyt juuri niin kuin Raamattu kertoo. Kaikki on ennalta kirjoitettu jo vuosituhansia aikaisemmin. Raamatun profetiat ja ennustukset pitävät paikkansa.

Väärät profeetat:

Profetian merkitystä saattaa hämärtää ns. väärät profeetat. He toimivat Jumalan nimissä, mutta heidän sanomansa poikkeaa Jumalan tahdosta ja Sanasta. Vääriä profeettoja oli paljon vanhan liiton aikana ja heitä on meidänkin päivinämme.

Väärän profeetan sanoma

  1. Rohkaisi ihmisiä jatkamaan synnin vallassa elämistä ja lupasi siunauksia ja menestystä niistä huolimatta. Kansan ei tarvinnut luopua epäjumalanpalveluksesta eikä moraalittomuudesta – kaikki hyväksytään ”rakkauden” nimissä. Rauha, rauha uhankin edessä. Kuulostaako tutulta?

Meidän aikamme väärä profeetta ei välttämättä toimi nimenomaan uskonnollisen profeetan ja vaikuttajan roolissa, mutta pohjimmiltaan on sellainen julistaessaan luopumusta Jumalasta ja kristillisestä elämästä. On kysyttävä, ketkä aikamme ihmiset ja tahot julistavat Raamatun vastaista elämää ja opettavat väärin Jumalasta, Kristuksesta Jeesuksesta ja moraalista – yhteiskunnassa ja kirkossa? (laittomuus)

  • Jotkut väärät profeetat ajavat toista äärilaitaa ja julistavat lähes kaiken synniksi ja kieltävät Jeesuksen sovitustyön riittävyyden pelastumiseksi, vaikka ihminen siihen uskossa turvautuisikin. Heidän mukaansa ihmisen tulee pyhittää itsensä (täydelliseksi) ennen kuin voi astua pyhän Kristuksen eteen. (lakihenkisyys, äärikarismaattisuus ja menestysteologia)

Oikeiden profeettojen tarve:

Kaiken väärän vastapainoksi kristillinen seurakunta tarvitsee tänäänkin profeettoja, jotka toimivat Jumalan Sanan pohjalta ja raittiisti. Kaikki profetia tulee arvioida Sanan mukaisesti. Joka ei siihen alistu, on väärä profeetta.

Profetian keskeinen tehtävä on Jumala-yhteyden vahvistaminen, Sanan ajankohtainen julistaminen, synnistä nuhteleminen, parannukseen ja uskoon kehottaminen, tulevien uhkien paljastaminen ja Jumalan lupausten ja armon julistaminen.

Aito profetia rakentaa, vahvistaa ja lohduttaa meitä (1 Korinttolaiskirje 14:3).

Sen sijaan profetiat eivät kerro, kuka olisi sopiva puolisomme, eivät ilmoita taloudellista menestyskaavaa tai muuta vastaavaa. Meidän tulee rukoilla, käyttää Jumalan Sanan ohjaamaa järkeä, tehdä omat valintamme ja kantaa niistä täysi vastuu. Emme voi paeta meille kuuluvaa vastuuta ”profetian” tai ”Pyhän Hengen äänen” taakse.

Jumala toimii salatulla tavalla sisimmässämme ja antaa meille tilaa omille valinnoillemme. Älä anna kenenkään hallita sinua jatkuvien ”profetioiden” nimissä!

Tutki Sanaa, käytä järkeäsi ja keskustele toisten uskovien kanssa – tee sitten oma päätöksesi rukoillen ja kanna vastuusi. Virheidenkin jälkeen saa aina turvautua armollisen Isän suojiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Samassa tilanteessa elivät vanhan liiton pyhät. He kuulivat todellisten ja väärien profeettojen sanomia. Houkutus oli suuri luottaa vääriin lupauksiin, mutta he tiesivät, että tosi profeetta julisti Kirjoitusten, Sanan mukaista sanomaa, jopa henkensä uhalla. Tänäkin päivänä Sanan julistajat asettavat itsensä alttiiksi vainolle.

Profeetat ovat Jumalan väline kansan kääntämiseksi parannuksen tielle takaisin armoon ja elämään. Osa kansaa kuuli heitä ja pelastui; osa torjui ja niittivät tuomion. Saman edessä olemme mekin. Elämä on vain Jumalassa ja hänen yhteydessään.

Pohjoisen Israelin profeetat ja heidän sanomansa

Pohjoisen Israelin kuningaskunta oli olemassa reilun 200 vuoden ajan (930 – 722 eKr.). Sinä aikana sen alueella toimivat seuraavat profeetat:

  • 880 – 860 eKr.        Ahia, Semaja, Miika ja muutama nimeltä mainitsematon
  • 870 – 850 eKr.        Elia ja Elisa   Herra on Jumala! Luopukaa epäjumalista!
  • 780 – 760 eKr.        Joona             40 päivää ja Niinive tuhoutuu!
  • 760 eKr.                  Aamos           Herra ärjyy ja jylisee Siionista. Israelin tuho ja Herran päivä.
  • 755 eKr.                  Hoosea          Uskoton kansa. Uskollinen Herra.

Lisäksi Juudankin alueella vaikuttaneet profeetat ajoittain viittasivat pohjoisen Israelin tilaan ja uhkakuviin. Heitä olivat mm. Joel, Jesaja ja Miika.

Profeetta Elia

Israelin hengellinen tila oli alusta alkaen syöksykierteessä. Muutamat nimeltä mainitsemattomat profeetat toivat vakavan varoituksensa, mutta ilman tulosta.

Kun aika oli pahin kuningas Ahabin ja Iisebelin hallitessa, Jumala lähetti profeetta Eliaan vuonna 870 eKr. Hän toimi ja vaikutti noin 20 vuoden ajan Israelin alueella.

Profeetta Eliasta kertovat 1 Kuningasten kirjan 17-21 luvut ja 2 Kuningasten kirjan 1-2 luvut.

Tuona aikana Jumalan profeettoja ja hänelle uskollista kansaa vainottiin ankarasti. Baalin ja astarten palvonta (suoranainen riivaajien palvonta) seksikultteineen oli ainoa sallittu uskonto. Vääriä profeettoja oli pilvin pimein.

Vaikka kansa palvoi hurmoksesta hulluna ja ekstaasissa sateen ja hedelmällisyyden jumaliansa, seurauksena oli Jumalan tuomio: kuivuus, sadon menetys ja nälänhätä. Kansan ja sen johtajien harjoittama epäjumalanpalvelus oli hyödytöntä ja tuhoisaa.

Karmelinvuoren taistelu (1 Kun 18:19-46)

Elia koki suurimman huipentumansa jo tehtävänsä alkupuoliskolla, jolloin hän haastoi 450 epäjumala baalin profeettaa otteluun Karmelinvuorella.

Haasteena oli saada uhrialttarin polttopuut syttymään pelkästään rukouksen voimalla. Baalin papit viiltelivät itseään hurmoksessa, mutta mitään ei tapahtunut. Elia pilkkasi heitä.

Kun tuli Elian vuoro, hän rakensi oman alttarin Herralle ja valeli kaiken lisäksi polttopuut vedellä. Silloin Jumala vastasi Elian rukoukseen, sytytti vedellä kyllästetyt polttopuut alttarin juurella ja poltti kaiken poroksi.

Päätteeksi Elia surmasi kaikki baalin profeetat, mikä taisi olla kova homma. Melkoinen näytös ja oppitunti se oli luopuneelle kansalle. Kaiken lisäksi Jumala lähetti rankan sateen ja päätti pitkän kuivuuden merkkinä siitä, että häntä kannattaa rukoilla eikä epäjumalia.

Elia näki näyssä tulevan sateen ja lähetti palvelijansa katsomaan joko sade nousisi mereltä päin. Tämä toistui seitsemän kertaa ja silloin sade lankesi maahan. Olkoon meilläkin tämä sama kaipaus, rukous ja usko kuin Elialla.

Kuljen täällä kysellen, katson hiljaa vaieten.
Taivaanrantaa tähyilen, missä viipyy sateet sen.

Miksi taivas pidättää? Poutapilven nyt vain nään.
Kunpa sadepisarat, maahan vuotais, kostuttais.

Anna sade, Jumala. Sydämeni odottaa.
Anna kaste, Golgatan. Virvoittamaan kuiva maa!

Tapahtuman seurauksena kansa kääntyi pieneksi tuokioksi elävän Jumalan puoleen. Joskus mikään ei riitä synnyttämään kestävää uskoa ja elämää.

Baalin profeettojen kuolema oli kova takaisku kuningas Ahabille ja Iisebelille, jotka eivät silloinkaan suostuneet tunnustamaan Herraa. Elia ymmärsi sen ja pelkäsi henkensä edestä. Etenkin Iisebel halusi tappaa Elian.

Suuren voiton keskellä Elia koki varmasti huumaavaa kaikkivoipaisuuden tunnetta. Helposti ihminen voi alkaa kuvitella, että hän voi omassa voimassa ja uskossa saada aikaan suuria, jopa mahdottomia ja vallankumouksellisia asioita. Tällaisen vaaran edessä oli nyt Elia. Ylpeä ja itseriittoinen ihminen on tosiasiassa käyttökelvoton ja suorastaan vahingollinen.

Hoorebinvuoren kohtaaminen (1 Kun 19:9-18)

Elian piti jälleen kokea oma pienuutensa. Herra riisui hänet voimasta ja pelko täytti Elian sydämen. Hän pakeni autiomaahan ja toivoi kuolemaansa.

Siellä Herra kohtasi ja lähetti hänet pyhälle Hoorebinvuorelle, jossa Herra ilmestyi hänelle luolassa – ei myrskyssä, ei maanjäristyksessä, ei tulessa, vaan hiljaisessa kuiskauksessa.

Samalla tavalla Herra puhuttelee ja pysäyttää aikamme ihmistä, joka luulee rakentavansa itse itselleen iankaikkisen elämän, ilman Luojaansa. Kohtaamme ajassamme myrskyjä, järistyksiä ja tuhon tulia, mutta Herra ei ole niissä. Hän lähestyy pysäytettyä, hiljentynyttä ihmistä hiljaisessa tuulenvireessä, jossa hän puhuu sydämillemme.

Elia koki olevansa ainoa Herran palvelija koko Israelin maassa. Mutta Herra kertoi, että vielä on 7000 uskollista miestä, jotka palvelevat häntä. Tärkeintä kuitenkin on se, että Herra on kanssamme ja me olemme hänen kanssaan. Kuka silloin voi olla vastaan?

Muita ihmeitä (1 Kun 17 luku)

Jo aiemmin Elia sai kokea Herran tekemiä ihmeitä ja huolenpitoa. Palvelutehtävänsä alussa Herra lupasi, että Israelin kansa ei saa sadetta muuten kuin hänen sanansa kautta. Kuivuuden keskellä Herra huolehti Eliasta puron äärellä korppien ruokkimana.

Tämän jälkeen Herra lähetti Eliaan Sarpatiin, jossa asui köyhä leskiäiti. Hänellä kaikki ruoka oli lopussa ja kaiken lisäksi hänen poikansakin kuoli, kun Elia oli talossa vieraana. Herra kuitenkin herätti pojan kuolleista ja antoi leskiäidille ehtymättömästi jauhoja ja öljyä.

Elian merkitys

Profeetta Elia oli merkittävä parannuksen julistaja, joka kutsui kansaa syvästä luopumuksesta keskellä kaikkein pimeintä aikaa. Kun pimeyden voima on suurimmillaan, Herrakin voi näyttää voimansa entistä kirkkaammin. Pahimmankin luopumuksen keskellä Jumala kutsuu ihmistä takaisin yhteyteensä. Jumala on Rakkaus. Hän on myös Pyhä.

Elia oli keskeinen vanhan liiton profeetta, joka oli esikuva toiselle merkittävälle profeetalle, Johannes Kastajalle. Hänestä sanottiin, että hän toimi Elian hengessä, eli samankaltaisessa Pyhän Hengen voimassa ja tehtävässä keskellä kohtalokkaita aikoja. Heitä yhdisti myös samanlainen karu ulkoasu. Eliasta kerrotaan: ”Hänellä on yllään karvainen talja ja vyötäisillään nahkainen lannevaate” (2 Kun 1:8). Molemmat toimivat keskellä karua erämaata.

Ennen kuolemaansa Elia sai nähdä seuraajansa, joka oli Elisa. Hänen ylleen Elia heitti profeetan viittansa merkiksi tehtävän siirtymisestä hänelle. He toimivat jonkin aikaa yhdessä, jolloin Elisa kasvaa ja oppia profeetan tehtävään Elian rinnalla. (1 Kun 19:19-21)

Elia oli ainutlaatuinen, voimallinen ja rohkea Herran profeetta. Ainutlaatuinen oli hänen lähtönsäkin. Samalla oli itsessään heikko ihminen, joka pelkäsi ja pakeni henkensä edestä suurvoitonkin jälkeen. Ainutlaatuiseksi profeetaksi hänet teki Herra, joka on iäti uskollinen.

Väärät profeetat, Miika ja kuningas Ahabin kuolema (1 Kun 22 luku)

Aramin kuninkaan uhatessa Israelin kuningas Ahabia, hän kysyi neuvoa 400 (väärältä) profeetalta. He tietysti lupasivat Ahabille voiton. Mutta tämä epäröi ja löysi vielä yhden profeetan, Miikan. Tämä henkilö on eri kuin kirjaprofeetta Miika. Hän kehotti kuningasta luopumaan taistelusta, josta tulisi Ahabille kohtalokas. Tämä ei uskonut varoitusta vaan laittoi Miikan vankilaan.

Vääriä profeettoja oli siis 400. He antoivat väärän optimistisia neuvoja. Hyvin kaikki menee! Jatkakaan kuin ennenkin! Samanlaisia vääriä profeettoja on aikamme täynnä. Taistelussa kuningas Ahab kuoli umpimähkään ammuttuun nuoleen…

Maamme suuntaa ohjaavat lukemattomat asiantuntijat, virkamiehet ja poliitikot. Kriisi toisensa jälkeen puhkeaa ja kaikki tämä on vasta alkua. Olemme vasta ensi metreillä. On kuin valtava tsunami olisi lähestymässä meitä. Mutta mitään todellista ei tehdä. Naamari peruslukemilla vakuutetaan, että homma on hoidossa ja että näillä kosmeettisilla ratkaisuilla kaikki menee hyvin. Tärkeintä on kulissi ja se, että oma maine ei pahennu. He ovat jo epäonnistuneet täydellisesti. Ymmärtävätköhän he sen kulissiensa takana?

Profeetta Elisa

Elian seuraaja Elisa oli varakkaan perheen poika. Kuitenkin hän oli valmis jättämään kaiken ja lähti Elian oppilaaksi ja manttelinperijäksi (1 Kun 19:19-21). Kutsu kävi 860-luvulla eKr. Ilmeisesti hän palveli jopa 60 vuoden ajan profeettana. Elisan toiminnasta kertoo 2 Kuningasten kirjan 1-13 luvut.

Elisa oli omalla tavallaan Messiaan esikuva. Elia oli hänen edelläkävijänsä. Elisa teki useita ihmetekoja, joista monilla on vastineensa Jeesuksen tekemissä ihmeissä. Profeetta Elisa

  • puhdisti vesilähteen
  • julisti tuomion pilkkaajille
  • ennusti Mooabin kuninkaan tappion
  • täytti lesken öljykannut
  • herätti kuolleen pojan
  • puhdisti myrkyllisen ruuan
  • moninkertaisti ruuan sadalle miehelle
  • nostatti kirveen joen pohjasta
  • sokaisi vihollisen sotajoukon
  • auttoi nälänhädän ja piirityksen keskellä
  • julisti sotapäällikkö Naemanin puhtaaksi spitaalista
  • ennusti ja näki Iisebelin kuoleman ja Ahabin suvun lopun
  • toi osittaisen uudistusten ajan kuningas Jeehun myötä
  • näki Israelin rappion

Ihmeiden takana oli tietysti Herran sana ja voima. Elisa palveli uskollisesti Herraa eikä pelännyt lausua vakavia tuomionsanoja kuninkaillekaan, vaikka hänen henkensä oli siinä vaarassa.

Elisa näki ajallisen todellisuuden realistisesti mutta myös Herran voiman ja mahdollisuudet niiden ylitse – silloinkin kun vihollinen oli ylivoimainen. Kun olemme Jumalan käsissä, olemme ikuisessa turvassa, ylitse kuolemankin.

Samassa turvassa ja samassa voimassa mekin saamme palvella ja julistaa oman aikamme haasteiden ja uhkakuvien keskellä. Vaikka kaikki ovet sulkeutuisivat, taivas on aina avoinna yläpuolellamme.

Monesti meistä voi tuntuu, että rukouksillamme, sanoillamme ja työllämme ei ole merkitystä, mutta asiat voisivat olla paljon pahemmin ilman niitä. Kaikki hyvää pidättää ja rajoittaa pahuuden valtaa ja luo uutta elämää.

Profeetta Elisa palveli pitkään. Kun hän sairastui ja kuoli, hänen luunsakin herättivät eräät miehen, kun tämä laskettiin samaan hautaan (2 Kun 13:14-21). Tässäkin on vahvaa esikuvaa Jeesuksen sovituskuoleman tuottamaan ylösnousemukseen.