Teoitta taivaaseen?

TEOITTA TAIVAASEEN?

(Evankelisten opiskelijoiden ilta, Tampere)

OPETUSTA & NÄKÖKULMIA tekojen merkityksestä uskovan elämässä

.

VOIKO TAIVASPAIKAN, IKUISEN ELÄMÄN ANSAITA?

(1) Kysytäänpä ensin: Voiko ihminen ansaita, ostaa itselleen edes ajallista elämää?

Mitä me teimme ennakkoon, jotta saimme syntyä tähän maailmaan? Emme yhtään mitään! Ajallinen elämä on Jumalan lahja – me olemme lahjaa persoonina, kykyinemme kaikkineen.

Etenkin ensimmäiset vuodet lapsi on täysin riippuvainen myös vanhemmistaan. Lisäksi me olemme joka hetki riippuvaisia monista asioista, jotka eivät ole päätettävissämme. Esimerkiksi elimistömme solut toimivat itsenäisesti, me tarvitsemme itsemme ulkopuolelta happea, lämpöä, ravintoa, vettä. Tarvitsemme rakkautta, ihmissuhteita, mielekkyyttä jne.

Johtopäätös on, että ihminen ei ole itsellinen, muusta riippumaton olento. Ihminen on riippuvainen Jumalasta, ihmisistä, olosuhteista ja oman elimistönsä toiminnoista.

Vaikka ajallinen elämä on lahjaa ja meistä riippumatonta, toki elämässä on monenlaista tekemistä ja suorittamista loppumattomasti.

.

(2) Voiko ikuista elämää ansaita?

Mietitään muutamia esimerkkejä. Suomalainen tekee vuoden töitä ja saa noin kuukauden kesäloman, jolloin voi tehdä ehkä 1-2 viikon, jopa kuukauden matkan lomakohteeseen.

Mutta paljonko pitää tehdä töitä, että ihminen ansaitsee ikuisen, täydellisen elämän kaikilla niillä eduilla ja herkuilla, joita se pitää sisällään? Montako ikuisuutta pitää tehdä töitä, että ansaitsee yhden ikuisuuden?

Ikuista elämää ei voi ansaita, se on jopa absurdi ajatus ja kysymys! Oikeastaan tämä on jo riittävä vastaus aiheeseemme – Teoitta taivaaseen?

.

Ihmisen luontainen ajattelutapa

Vaikka asian pitäisi olla harvinaisen selvä ja yksinkertainen, silti ihminen ajattelee toisin:

  1. Elämässä kaikki pitää ansaita!
  2. Minä kykenen siihen, jos yritän riittävästi!
  3. Olen pohjimmiltani hyvä ja jo siksi ansaitsen ikuisen elämän!
  4. Kuitenkin kipu ja epävarmuus siitä, riitänkö ja kelpaanko minä toisille ja Jumalalle

Moni suomalainen sanoo mielellään: olen ihan kunnon ihminen, en ole tappanut ketään, tai edesmenneestä läheisestä: se oli hyvä ihminen, eikä olisi tehnyt kärpäsellekään pahaa (kirkossa se ei tosin käynyt, eikä ollut mikään uskovainen, hoiti omaisuutensa hyvin).

Pappina en mittaa kenenkään tekoja, uskoa ja taivaspaikkaa hautajaisten yhteydessä enkä väittele omaisten kanssa. Luotan, että Jumala hoitaa asian ja vainajakin on tehnyt valintansa. En julista taivaaseen, enkä kadotukseen. On lohdullista ja helpottavaa, jos vainaja oli uskova.

Monen ihmisen luontainen perusväite ja oletus on, että Jumalan pitää antaa ikuinen elämä, koska olen hyvä tyyppi. Mutta se on iso vaatimus Jumalalle.

Voimme testata ja harjoitella. Sovitaan, että menemme pankinjohtajan pakeille ja pyydämme: Annapa viisi miljoonaa euroa tähän käteen, koska olen hyvä tyyppi! Miten siinä käyneekään? Entäpä Jumalan edessä?

.

ALKUPERÄINEN LÄHTÖKOHTA

Me emme voi ansaita elämää, varsinkaan ikuista elämää.

Matkataanpa vielä paratiisiin pohtimaan tätä. Ansaitsivatko ensimmäiset ihmiset ikuisen elämän?

Jumala loi ihmisen täydelliseksi, kuolemattomaksi. Hänellä oli ikuinen elämä, mutta ei itsellisenä, Jumalasta ja ympäristöstä riippumattomana. Paratiisissa ihminen sai nauttia kaikesta hyvästä luomistyöstä, käyttää sitä ja vaalia luomakuntaa.

Ajallinen elämä oli paratiisissa ikuista elämää ja se oli kokonaan Jumalan lahja ja teko. Sellaista ei voi ansaita, minkä on saanut lahjaksi ja jonka jo omistaa kokonaan.

  1. Ihmisen ja Jumalan suhde on jo alusta pitäen perustunut siihen, että elämä ja kaikki on lahjaa. Mikään muu ei tullut mieleenkään.
    .
  2. Ihmisen tehtävänä oli vain käyttää tuota lahjaa – Jumalan kunniaksi ja ihmisen parhaaksi, luomakuntaa vaalien ja hoitaen.

.

Tänäänkin on kyse aivan samasta suhteesta ja tilanteesta:

  1. Me olemme Jumalan lapsia ja osallisia ikuisesta elämästä LAHJANA ja täysin Jumalastamme RIIPPUVAISINA. Mitään emme voi ansaita Jumalan edessä.
    .
  2. Mutta meidän tulee käyttää lahjana saatua hyvää – Jumalan kunniaksi ja ihmisen parhaaksi, luomakuntaa vaalien ja hoitaen!

Tähän sisältyi syvä perusturva, rauha, ilo, rakkaus ja kiitollisuus. Jumala siunasi ihmisen ja iloitsi, kuinka kaikki oli erittäin hyvää, täydellistä (1 Moos 1:28:31). Elämän yllä oli Jumalan kokonaisvaltainen siunaus. Jumala on elämän lähde, ylläpitäjä, sisältö ja täyttymys.

Kasteessa ja uskossa ja niiden välisessä suhteessakin kyse juuri tästä. Kasteessa meille on annettu jo kaikki tarvittava lahjana. Uskon kautta otamme lahjat käyttöön ja elämme todeksi kristillistä elämää, armon varassa.

.

SYNTIINLANKEEMUS

Jumala ei rakkaudessaan tehnyt ihmisestä tahdotonta robottia. Rakkaus on aina vapaaehtoista. Jumala rakastaa meitä vapaaehtoisesti, omasta tahdostaan. Vastaavasti ihminen saa päättää, miten hän vastaa Luojansa rakkauteen.

Siksi paratiisissa oli hyvän ja pahan tiedon puu, sillä se mahdollisti ihmiselle aidon mahdollisuuden valita – rakastaako vai ei.

Yhtä päivänselvää kuin se, että

1) ikuista elämää me emme voi ansaita, yhtä selvää on, että

2) elämä, varsinkin ikuinen elämä on mahdollista vain Luojamme yhteydessä. Vain hän on elämän lähde. Ja jos ihminen leikkaa itsensä irti Luojastaan, hän menettää ikuisen elämän.

Herra Jumala antoi ihmiselle tämän käskyn: ”Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet.” (1 Moos 2:16-17)

Seurauksena oli kuolema, jossa on kolme ulottuvuutta: hengellinen, fyysinen ja ikuinen.

Ihminen valitsi seurata ja rakastaa paholaista. Ihminen lankesi syntiin ja turmeltui, ja se muutti kaiken.

.

Syntiinlankeemuksen ydin on siinä, että ihminen haluaa korottaa itsensä Jumalan rinnalle ja veroiseksi, jopa hänen yläpuolelleen. Ja tässä asemassa ihminen esittää Jumalalle vaatimuksia.

.

Syntiinlankeemuksen prosessi on läsnä joka päivä yhteiskunnassamme, sydämissämme ja jopa kirkossa:

Onko Jumala todella sanonut: ’Älkää syökö mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’” Käärme vastasi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” (1 Moos 3:1-5)

  1. Onko Jumala todella sanonut? (epäilyksen siemen)
  2. Suora Jumalan sanan kiistäminen – Ette suinkaan kuole! (avoin ja suora kapina)
  3. Jumalan kyseenalaistaminen – Jumala tietää, että silmänne aukeavat jne.
  4. Oma valheellinen ”totuus” tilalle – teistä tulee Jumalan kaltaisia ja vertaisia, jumalia!

Miten ihmisestä tulee paholaisen valheiden mukaan Jumalan vertainen? Tekemällä asioita oman mielensä mukaan ja korottamalla itse itsensä jumalaksi.

.

Miten sinä voit kelvata Jumalalle ja ansaita taivaspaikan? Mitä sinun pitää tehdä?

Syntiinlankeemuksesta lähtien ihmisellä on sisäinen tarve

  • olla riippumaton Luojastaan
  • tehdä ja päättää asioistaan itse
  • tulla Jumalan vertaiseksi ja istua hänen valtaistuimelleen, yksin

Kuka istuu sinun sydämesi valtaistuimella? Hyvä Jumala, oma minä vai paholainen? Kuka päättää elämäsi suunnasta, arvoista ja arvovalinnoista, sanoista, teoista ja tekemättä jättämisistä?

Syntisellä ihmisellä on kova tarve tehdä, ansaita ja korottaa itsensä kelpaavaksi, jopa Jumalalle. Mutta koska tämä ei koskaan oikeasti onnistu, ihminen kokee huonoutta, kelpaamattomuutta ja tyhjyyttä.

Syvällä sydämessä voi olla myös jäljellä synnintuntoa. Siihen ja kelpaamattomuuteen liittyy häpeä, joka pitää peittää. Moni peittää sen jatkuvaan suorittamiseen, kovuuteen, päihteisiin. Moni on masentunut ja monet yrittävät miellyttää toisia alistumalla mihin tahansa.

Tänäänkin mekin kysymme, mitä meidän pitää tehdä, jotta kelpaamme toisille ihmisille ja Jumalalle, jopa siinä määrin, että ansaitsemme itsellemme taivaspaikan.

Mutta jos ihminen ei voinut edes paratiisissa, synnittömänä, täydellisenä, ikuisesti elävänä olentona, Jumalan kuvana tehdä mitään ansaitakseen ikuista elämää – mitä ihminen voi tehdä nyt, kun hän on syntinen, turmeltunut, itsekäs ja ylpeä, ansaitakseen ikuisen elämän?

Voiko jo vankilaan tuomittu, paratiisin ja ikuisen elämän ulkopuolelle suljettu rikollinen, syntinen ihminen huudella kalteriensa takaa, että hän ansaitsee ikuisen elämän?

Ylipäätään ihminen ei ole Jumalan edessä koskaan eikä missään asiassa sellaisessa asemassa, että hän voisi vaatia tai ostaa Jumalalta mitään, saati sitten ikuista elämää.

Toki on välttämätöntä ja hyvä kysellä, miten pääsemme Jumalan yhteyteen ja osallisiksi ikuisesta elämästä! Sehän on elintärkeä kysymys ajallisen ja ikuisen elämämme kannalta.

.

RAAMATUN ESIMERKKEJÄ

Jeesus ja rikas nuorukainen

Eräs mies tuli Jeesuksen luo ja kysyi häneltä: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?”

Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kysyt? On vain yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä sisälle elämään, pidä käskyt.” Mies kysyi: ”Mitkä?” Jeesus vastasi: ”Nämä: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta, kunnioita isääsi ja äitiäsi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Nuorukainen sanoi: ”Kaikkia niitä olen noudattanut. Mitä minulta vielä puuttuu?”

Jeesus vastasi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, mene ja myy omaisuutesi ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Tämän kuultuaan nuorukainen lähti murheellisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

Kun opetuslapset kuulivat sen, he olivat kovin hämmästyneitä ja kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsahti heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Matt 19:16-26)

.

Mistä on kysymys? Pitääkö taivaspaikka sittenkin ansaita?

Juutalaisuus oli vääristynyt lakiuskonnoksi, jossa taivas piti ansaita teoilla – noudattamalla Mooseksen lakia ja etenkin isien perinnäissääntöjä, joita fariseukset opettivat ja vaativat.

Sen perusajatuksena oli, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja jos hän yrittää tosissaan, hän voi onnistua. Jopa koko Jumalan kansa niin, että Messiaskin voi palata täydellisen kansan keskelle.

Onko ihminen hyvä? Millä mitattuna? Kuka mittaa? Jeesus kumoaa heti kärkeen tämän väärän käsityksen. Vain Jumala on hyvä – ei ihminen.

Ei edes tuo rikas nuorukainen. Jo tässä oli valmis vastaus kysymykseen. Vain Jumala on hyvä! Ihminen ei voi pelastua omilla teoillaan, koska hän on syntinen.

.

Koko Vanha testamentti ja vanha liitto opettaa, että ihminen on Jumalan edessä syntinen ja että hän pelastuu vain armosta, sovituksen kautta.

Tätä totuutta opettaa koko Vanha testamentti, Jumalan pyhä laki, temppeli, syntiuhrit ja koko jumalanpalvelusjärjestys! Vieläpä profeetat kävivät vahvistamassa saman totuuden.

Jo vanhassa liitossa syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välinen yhteys perustui syntiuhriin, joka merkitsi, että synnistä on kuolemanrangaistus mutta sen voi kärsiä sijaisuhri. Ilmestysmaja ja temppeli kuvasti syntisen ihmisen tietä pyhän Jumalan eteen ja yhteyteen.

Syntiuhri oli ainoa tie Jumalan yhteyteen ja taivaaseen. Siinä ihminen laski kätensä uhrieläimen ylle ja tunnusti syntinsä. Synnin palkka on kuolema. Sitten eläin teurastettiin ihmisen syntien peittämiseksi – esikuvana tulevasta täydellisestä sovituksesta Kristuksessa. (Eläimen ruumiista osa käytettiin ravinnoksi; nykyäänkin monet syövät lihaa).

.

Jumalan lain tarkoitus

Pyhä laki ei pelasta, mutta kertoo, mikä on oikein ja väärin. Laki paljastaa synnit ja määrää rangaistuksen. Laki on hyvä ja oikea, mutta ei anna voimaa Jumalan tahdon tekemiseen.

Kaikki, jotka ovat tehneet syntiä ilman lakia, myös hukkuvat ilman lakia, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat tehneet syntiä, tuomitaan lain mukaan. (Room 2:12)

Kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin alaisia. Onhan kirjoitettu: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. (Room 3:10-12)

Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. Eihän yksikään ihminen tule hänen edessään vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja, sillä lain kautta tulee synnintunto. (Room 3:19-20)

.

Entäpä sitten tuo nuori rikas mies?

Rikas mies kuvitteli, että 1) hän voisi tehdä ja ansaita ikuisen elämän ja että 2) hän olisi jo varsin lähellä päämäärää! Mitä vielä puuttuu?

Näin hän edusti – ei vain vääristynyttä juutalaista ajattelua – vaan syntisen ihmisen sokeaa ja ylpeää asennetta Jumalan ja ihmisten edessä.

Niinpä hän väitti pitäneensä kaikki peruskäskyt. Jeesus ei väitellyt hänen kanssaan, mutta väitellään me! Mitenpä on tuon ensimmäisen käskyn laitaMinä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani?

Kuka oli miehen sydämen Herra?

  1. Mies oli jo korottamassa itsensä Jumalan rinnalle ja tasapuoliseksi keskustelukumppaniksi, joka voi vaatia itselleen jopa ikuisen elämän omilla teoillaan.
  2. Mies rakasti omaisuuttaan enemmän kuin Jumalaa ja ihmisiä.

Johtopäätös jo ensimmäisen käskyn valossa on, että nuorukainen oli ylpeä ja itserakas.

.

Jeesuksen paljastava testi

Jeesus ei alkanut väitellä miehen kanssa yksittäisistä käskyistä, vaan antoi hänelle uuden käskyn, joka paljasti miehen todellisen sydämentilan. Syvässä mielessä Jeesuksen käsky ei ollut uusi, sillä koko laki sanoo: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”.

Nyt Jeesus kehotti nuorukaista laittamaan rakkauden lain varsinaisen ytimen ja hengen käytäntöön lahjoittamalla omaisuuden köyhille ja seuraamalla Vapahtajaa, Jumalan Poikaa.

Tällä hän olisi noudattanut käskyä rakasta Herraa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi. Mutta sitä nuorukainen ei halunnut tehdä aikaisemmin eikä nytkään, vaan lähti murheellisena pois, mikä paljasti hänen rakkaudettomuutensa Jumalaa ja ihmisiä kohtaan.

Entä jos hän olisi lahjoittanut omaisuutensa ja seurannut Jeesusta? Silti hän olisi ollut syntinen ihminen, joka tosiasiassa oli rikkonut kaikki Jumalan käskyt, kuten sinä ja minä.

.

Rakkauden laki on kokonaisuus

Jumalan laissa on kysymys suuresta, rikkomattomasta kokonaisuudesta, lain hengestä eli rakkaudesta.

Kymmenen käskyä on yksi keskeinen ja käytännöllinen kuvaus rakkaudesta, mutta ei kaiken kattava ohje. Sen lisäksi Raamattu on täynnä monia elämänohjeita, jotka perustuvat rakkauteen.

Rakkaus on tekoja ja sanoja, mutta ennen kaikkea syvä sydämen tila. Synti alkaa aina sydämestä ja kasvaa sanoiksi ja teoiksi. Ihmisen ”perussairaus” on se, että olemme syntisiä. Sen oireina ja ilmentyminä on sitten käytöksemme.

Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat… (Mark 7:21)

Jeesus opetti Vuorisaarnassa, että jo pelkkä katse tai sana oli käskyn rikkomista eli rakkauden vastaista.

Te olette kuulleet sanottavan: ’Älä tee huorin.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan. (Matt 5:27-28)

Samoin opettaa Jeesuksen velipuoli, Jerusalemin seurakunnan johtaja Jaakob:

Jos te noudatatte Raamatun kuninkaallista lakia: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. – – – Sillä se, joka pitää koko lain mutta rikkoo yhdessä kohdassa, on syyllinen kaikissa kohdin. (Jaak 2:8,10)

.

Joka rikkoo yhdessä kohdassa lakia, on koko lain rikkoja. Miten niin?

Jumalan rakkaus on kuin täyteen puhallettu ilmapallo, jonka pintaan voimme piirtää vaikkapa 10 suurta ruutua (10 käskyä) ja lisäksi useita pienempiä ruutuja (muita elämänohjeita).

Tuo ilmapallo on täynnä rakkautta ja sen ruudut kuvaavat mitä rakkaus on käytännössä. Otamme neulan (synnin). Mihin tahansa ruutuun pistämme neulan, koko pallo rikkoutuu.

Kun rikomme yhtäkin Jumalan käskyä vastaan, rikomme koko rakkauden olemusta vastaan.

Eikä tosielämässä ole kysymys yhdestä neulanpistosta tai yhden käskyn rikkomisesta, vaan siitä, että me olemme kokonaan syntisiä ja kaikkea olemistamme ja tekemistämme leimaa itsekkyys ja jonkin asteinen rakkaudettomuus. Rakkaus on etenkin välinpitämättömyyttä.

Olin Etiopiassa orpolapsityössä. Montako orpolasta sinä tuet kummina? Montako voisit tukea? Entä jos tuet, teetkö sen rakkaudesta käsin vai ollaksesi hyvä kristitty?

.

Jehovantodistajat ovat ahkeraa porukkaa. Heillä onkin kova urakka, sillä paratiisipaikka pitää ansaita. Pitää kuulua heikäläisiin, osallistua kokouksiin joka viikko, maksaa kymmenyksiä ja tehdä ovityötä. Nämä ovat ehdottomia velvollisuuksia ja pelastumisen edellytyksiä.

Eräs jehovantodistaja purskahti minulle kauhuissaan, miten tämä voikaan olla näin raskasta ja ahdistavaa! En ihmettele. Kuten Jeesus sanoi: Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

.

Rikkaan nuorukaisen kohdalla hämmästystä herätti vielä se, että hän oli rikas. Nimittäin juutalaisuudessa rikkaus oli varma merkki Jumalan suosiosta ja tulevasta taivaspaikasta. Sen sijaan useimmat opetuslapset olivat varsin köyhiä, tavallisia ihmisiä. Jos tuo Jumalan siunaama, rikas mies ei voinut pelastua, miten sitten me tavalliset matti ja maija meikäläiset!

Jeesus käänsi asian jopa päinvastaiseksi: rikkaan on erityisen vaikea pelastua. Miksi? Rikas rakastaa enemmän omaisuuttaan kuin Jumalaa ja ihmisiä. Eloton materia on tärkeämpää kuin elävät ihmiset ja Jumala.

.

Rikkaan miehen tapaus opettaa, että

  • syntinen ihminen sokeutuu ja on mestari pettämään itseään ja kuvittelee voivansa tulla Jumalan vertaiseksi ja jopa ansaita, ostaa, vaatia itselleen taivaspaikan
  • mutta Jumalaa ei voi pettää – hän näkee ihmisen todellisen tilan
  • ihmisen on mahdotonta pelastaa itseään ja ostaa taivaspaikkaa
  • mutta Jumalalle se kaikki on mahdollista

.

TEOITTA TAIVAASEEN! VAI TARVITAANKO SITTENKIN TEKOJA?

Hieman yllättäen totean, että kyllä siihen vaaditaan tekoja, jotta pääsemme taivaaseen.

Koko laki pitää täyttää. Täydellisyys rakkaudessa ja pyhyydessä on tie taivaaseen, mutta ei sekään korota Jumalan tasolle. Kuka täyttää lain ja on täydellinen?

Laki on kuin röntgenlaite tai magneettikuvaus, joka läpivalaisee koko ihmisen. Yhtäkään syöpäsolua ei saa olla, ei pienintäkään virhettä. Koko ihmiskunnan turmeltuminen alkoi yhdestä kapinallisesta teosta. Samoin tappava, elämän tuhoava syöpä alkaa yhdestä syöpäsolusta. Mutta sairauteen, syntiin on parantava lääke.

Syntiinlankeemuksessa lain tien taivaaseen sulkeutui. Me emme saa sitä auki. Mutta Jumalan armosta taivaaseen on toinen tie.

.

Jo paratiisissa Jumala lähestyi langennutta ihmistä ja paljasti hänelle tien taivaaseen:

  • Jumala etsi ja lähestyi ihmistä (Hyvä Paimen etsii kadonnutta lammasta)
  • ihminen piiloutui ja verhoutui (häpeä ja omavanhurskaus)
  • Jumala aloitti vuoropuhelun ja rakensi katkennutta yhteyttä
  • Jumala tarjosi mahdollisuutta synnintunnustukseen
  • mutta ihminen syytti käärmettä, toisiaan ja Jumalaakin
  • mutta SILTI Jumala julisti (alku)evankeliumin

Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän. (1 Moos 3:15)

Naisen siemen murskaa käärmeen pään > Jeesus kukistaa synnin, pahan ja kuoleman ristillä.

.

Pääsemme taivaaseen Jeesuksen teoilla. Vapahtaja Jeesus täytti lupauksen pelastajasta ja täytti pyhän lain 1) elämällään ja 2) ristinkuolemallaan.

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään. (Matt 5:17)

Ristillä: Se on täytetty! (Joh 19:30) + Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme, sillä on kirjoitettu: Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu. (Gal 3:13)

Kristus on lain loppu / täyttymys / päämäärä (telos), vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. (Room 10:4)

Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja. (Gal 2:16)

Me pääsemme taivaaseen Jeesuksen Kristuksen teoilla. Kun uskossa turvaudumme häneen, syntimme siirretään hänelle ja hyväksemme luetaan hänen vanhuskautensa.

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
(2 Kor 5:19-21) – Autuas vaihtokauppa!

.

LAKIUSKONNOT: ihminen korottaa itsensä taivaaseen / jumalaksi

Kristinuskossa Jumala pelastaa ihmisen. Hän tulee ihmiseksi ja sovittaa syntimme ristillä. Näin Jumala laskeutuu alas meidän luoksemme.

Kaikissa uskonnoissa ihminen rakentaa tikapuita taivaaseen, jumalallisuuteen, omilla teoillaan. Mutta se on ylpeyttä ja mahdotonta.

Lakiuskonto vaatii ihmistä pelastamaan itse itsensä. Usein näiden uskontojen vaatimukset ovat ulkonaisia ja muodollisia. Niissä ei edellytetä täydellistä rakkautta eikä elämän pyhyyttä.

Vertaa ns. hopeinen sääntö (uskonnot / passiivinen ”rakkaus”) ja kultainen sääntö (kristinusko / aktiivinen rakkaus). Hop: En tee pahaa, mutta voin kulkea kärsivän ohi (mikä on jo itsessään pahaa) – vrt. Kult: pysähdyn auttamaan.

Uskonnoissa ei tietenkään edellytetä täydellistä rakkautta ja pyhyyttä, koska ihmisessä ei ole sellaista! Huomio pitää kiinnittää epäolennaisuuksiin.

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka olisivat menossa. 

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te annatte kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeämpää: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa lyömättä laimin noita muitakaan. Te sokeat taluttajat! Hyttysen te siivilöitte mutta nielette kamelin!

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat täynnä riistoa ja hillittömyyttä. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te olette kuin valkoisiksi kalkitut haudat. Ulkoapäin ne näyttävät kauniilta, mutta sisältä ne ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samoin tekin näytätte ihmisten silmissä ulkoapäin hurskailta mutta sisältä olette täynnä tekopyhyyttä ja laittomuutta. (Matt 23:13,23-24-28)

Lakiuskontojen tie on tekopyhää hurskastelua, itsepetosta, itsekästä oman edun ajamista ja kapinallista ylpeyttä Jumalan edessä. Ne eivät vie taivaaseen.

.

LAKIHENKISYYS KRISTILLISYYDEN PIIRISSÄ?

Entä millainen on lakihenkinen kristitty?

Lakihenkinen kristitty on Jeesuksen oma ja pelastettu, mutta hän ei ole sisäistänyt sitä, että Jeesus on sovittanut kaikki synnit ja täyttänyt kaikki vaatimukset. Hän ei osaa käytännössä elää armon varassa eikä omistaa arvoa, jonka Jumala antaa. Jotain pitää tehdä itsekin.

Lakihenkisessä uskovassa paistaa läpi ylpeys, itsensä korottaminen tai aivan päinvastaisesti epävarmuus siitä, kelpaako ja riittääkö hän Jumalalle, seurakunnalle ja toisille ihmisille.

Lakihenkinen uskova on usein negatiivinen, kova, vaativa, syyttävä, toisia arvosteleva ja omat vikansa sivuuttava. Hän voi olla myös masentunut ja alistunut ihminen, joka yrittää kaikessa loppumattomasti miellyttää toisia.

Lakihenkisyys on kuin ajaisi autoa tai polkupyörää peruuttamalla Tampereelta Helsinkiin – raskasta, jumiuttavaa ja vaarallista hommaa! Lakihenkisyys uuvuttaa ihmisen.

Lakihenkinen korostaa yksittäisiä lain määräyksiä korottaakseen itseään tai arvostellakseen toisia. Hänellä ei ole kokonaisvaltaista ja tasapainoista käsitystä armosta ja rakkaudesta.
Hän pitää Jumalaa vaativana tuomarina. Hän mittaa ihmisiä ulkonaisilla seikoilla.

Millaista on lakihenkinen opetus?

Se sanoo: Jeesus on sovittanut synnit, mutta nyt sinun pitää tehdä täyttä totta ja täyttää Jumalan laki, Kristuksen voimassa!  Tähän sisältyy kuvitelma, että voisimme tulla lähes täydellisiksi jo täällä ajassa. Yritä enemmän!

Lakihenkiseen opetukseen liittyy paikallisia tapoja ja vaatimuksia, eli kunkin herätysliikkeen tuttuja ”isien perinnäissääntöjä”: Jotta olet oikea uskova ja kelpaat meidän sakkiimme, sinun pitää pukeutua, käyttäytyä ja puhua tietyllä tavalla. Sinun pitää ulkonaisesti muistuttaa meitä!

Tämä on luontaista kaikille ihmisryhmille, seurakunnissa ja herätysliikkeissäkin. Saarnaaja  Niilo Tuomenoksa sanoi:

  • Kristitty, joka ylen paljon muistuttaa joukkoa, johon hän kuuluu, muistuttaa tavallisesti kovin vähän Kristusta.
  • Fariseuksen vaikein tehtävä on kasvattaa omat lapset fariseuksiksi, koska nuoret eivät halua hengellisyyttä, joka on teeskentelyä.

Koetko, että sinulle asetetaan ulkopuolelta monia vaatimuksia, jotta kelpaisit mukaan? Vaaditko itseltäsi paljon enemmän?

Onko vaatimuksissa kyse terveestä synnintunnosta ja oikeasta Jumalan sanan valosta? Jos on, siihen on aina lääke, eli armon evankeliumi Kristuksessa Jeesuksessa.

   Sinun syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä!

Tai onko kyse jostain sellaisesta, joka on vain ihmisten vaatimuksia tai perinnäissääntöjä? Sellainen on hyvä tunnistaa, jättää omaan arvoonsa tai jopa käydä siitä keskustelua.

.

ENTÄ USKOVAN TEOT? ONKO LAKI VIELÄ VOIMASSA?

Mutta onko turhaa tai jopa väärää tehdä yhtään mitään ja yrittää noudattaa lakia?

Kyllä kristillinen usko on päämäärätietoista ja toimeliasta, mutta vain armon perustalla, Kristuksen täytetystä työstä käsin. Rakkaudesta on aina kysymys.

Moraalilaki on yhä voimassa. Oikeasta seuraa hyvää ja väärästä pahaa. Mutta Kristuksen tähden moraalilaki ei enää tuomitse meitä kadotukseen, kun meidät on kastettu Jeesukseen ja uskomme häneen: Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room 8:1). Laista on tullut kristillistä kehotusta rakkaudelliseen elämään.

Saamme palata paratiisiin, jossa kaikki oli lahjaa – koko elämä ja kaikki paratiisin antimet ja mahdollisuudet. Ihmisen tuli heijastaa Luojansa rakkautta ja luomisvoimaa. Hän sai kokea elämän mielekkyyttä palvellessaan Jumalaa, lähimmäistään ja luomakuntaa. Samoin mekin!

Saamme turvautua kasteeseen ja muistaa, että kaikki on jo annettu ja täytetty. Uskon kautta saamme elää armon todeksi ja käyttää Jumalan antamia lahjoja.

Kristus pelastaa meidät synnistä rakkauteen ja rakkaus on aina toimivaa. Kaikki kumpuaa Jumalasta, Kristuksen kautta, evankeliumin iloisena ja vapaana lahjana.

  • Raamattu alkaa Jumalan luomisteolla: Kaikki on lahjaa!
  • Syntiin langenneelle ihmiselle julistetaan alkuevankeliumi ja opetetaan syntiuhrin merkitys ja välttämättömyys. Se on ihmisen tie taivaaseen kaikkina aikoina.
  • Mooseksen laki alkaa sekin evankeliumilla: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin orjuudesta vapauteen! Jumala on kansansa pelastaja.
  • Uusi testamentti alkaa evankeliumilla: Jeesus Kristus on Vapahtaja ja pelastajamme. Hän on valmis tie taivaaseen. Se on täytetty! Sitä sanomaa viemme kaikille (Apt).
  • Ankara vuorisaarnakin alkaa evankeliumilla, eli autuaaksi julistuksilla: Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta! (Matt 5:1-2)

Jumala ei koskaan ole tarkoittanut, että ihminen ponnistelisi omavoimaisesti ja yksin. Päinvastoin. Aina on tarkoitus, että elämme Luojamme yhteydessä ja voimassa.

Siksi Uuden testamentin kirjeetkin alkavat evankeliumilla. Ensin Paavali avaa ja opettaa Kristuksen pelastusteon merkitystä. Sen jälkeen hän kehottaa, miten meidän tulee elää Kristuksen omina pyhää ja rakkaudellista elämää nimenomaan armon varassa.

Samoin opettavat muutkin apostolit, Pietari ja Johannes, sekä Jaakob ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja (kuka lieneekään).

Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä. (Ef 2:8-10)

Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä.

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi. (Ef 4:30-32)

Kristus pelastaa meidät synnin, pahan ja kuoleman vallasta. Kristuksessa olemme saaneet mittaamattoman paljon hyvää. Me olemme saaneet armon, Pyhän Hengen, Sanan, seurakunnan ja armovälineet, rakkautta, voimaa, vanhurskautta, kykyjä ja lahjoja, palvelutehtäviä ja taivaspaikan. Tähän hyvään saamme keskittyä.

Jumalalla on hyvä suunnitelma ja tarkoitus koko elämällemme. Hän on kanssamme, pitää meistä huolen ja vie perille taivaan kotiin.

.

PYHITYS: Tuleeko meistä ajassa synnittömiä, kun olemme Kristuksessa?

Miten pitkälle voimme päästä pyhityksessä? Vastaus on kolmitahoinen:

  1. Omassa itsessämme olemme syntisiä ja synti pysyy meissä taivaan portille saakka.
  2. Kristuksessa Jumala lukee meidät täydellisen pyhiksi, puhtaiksi ja vanhurskaiksi.
  3. Kirkkaudessa meistä tulee olemuksellisesti ja lopullisesti täydellisiä.

Ajassa olemme aina ja muuttumattomasti 100 % syntisiä ja 100 % vanhurskautettuja (Kristuksessa). Olemme kuin purjevene, jossa on syvä musta köli ja suuret valkoiset purjeet.

Kristitty kasvaa ja elää pyhitystä todeksi ajassa kahdella tavalla: kasvamme Jumalamme tuntemisessa ja oman syntisyytemme vakavuuden ymmärtämisessä.

  • Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä.
  • Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1 Joh 1:8-9)

.

LAITTOMUUS (antinomismi)

Lakihenkisyyden (legalismin) vastakohta on ”laittomuus” (antinomismi). Sille on ominaista se, että Jumalan laista ei piitata lainkaan. Se ei sido kristittyä tai ole relevanttia kenellekään.

Tämä on tyypillistä etenkin modernille länsimaiselle ihmiselle. Sitä voidaan kuorruttaa liberaaliteologialla, joka tekee Raamatusta pelkästään inhimillisen kirjan. Ihminen on kaiken mitta ja keskus. Se, mikä tuntuu hyvältä, on oikein – vaikka se olisi syntiä ja tuhoisaa.

Syvässä mielessä lakihenkisyyskin mitätöi, kaventaa ja alentaa Jumalan lakia. Kuvitellaan, että ihminen voi täyttää lain eli elää täydellisen rakastavasti.

.

KOLME TIETÄ?

Edessämme on kolme tietä, joista kaksi on väärää ja yksi oikea. Voisimme sanoa myös, että on vain yksi oikea tie ja sen molemmilla puolilla kaksi upottavaa rapakkoa.

Kolme tietä ovat: laittomuus – Jeesus-tie – lakihenkisyys

Vapahtaja Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan yhteyteen, armolliseen ajalliseen elämään ja rakkauden täyttämään ikuisuuteen. Tällä tiellä Jumalan laki ja teot asettuvat oikeaan mittasuhteeseen ja tarkoitukseen.

Laki kertoo, mitä rakkaus on käytännössä. Se rohkaisee hyvään, mutta yhä edelleen se paljastaa syntimme. Se pakottaa turvautumaan Vapahtajaamme ja varjelee eksymiseltä.

Jeesus-tiellä saamme elää Jumalaa ja lähimmäisiämme palvellen. Se tie kantaa meidät perille kotiin saakka.

.

ROHKAISU JA LOHDUTUS KRISTUKSESSA

Jeesuksen seurassa saamme rohkaisua ja lohdutusta vaikeuksien ja syntien keskellä.

Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. (Hepr 4:14-16)

Kristus on sovittanut kaiken ja hän on taivaallinen Puolustajamme. Jumalan Pyhä Henki on rinnallamme tässäkin hetkessä. Jumalan armo ympäröi meidät kaikkialla.

Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman. (1 Joh 2:1-2)

Minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti (Joh 14:16).

Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman. (Joh 16:33)

.

SINULLE!

Jeesus on täyttänyt kaiken.
Jeesus on sovittanut syntimme.
Jeesus on avannut tien Isän yhteyteen ja taivaaseen.

Sinä olet Jumalalle rakas, armahdettu ja ikuisesti pelastettu
Jeesuksessa Kristuksessa!