HERRAN HUONEESSA (2. su joulusta)

Tämän pyhäpäivän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan joulun lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta.

Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen.

–

JEESUS, MAAILMAN VALO (Loppiainen)
Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle (Matt 2:1-12). Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

.

EVANKELIUMI: Luuk 2:41-52

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli.

Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.

   Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia.

Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.”

Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.

    Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.

.

SAARNA

Jeesuksen syntymä ja alkuperä

Jouluna vietimme Jeesuksen syntymäjuhlaa. Hänen syntymästään on jo yli 2000 vuotta. Kuten tiedämme Jeesuksen syntymä ja tausta on ainutlaatuinen koko ihmiskunnan historiassa.

Uskonnustukset: kuka Jumala on ja miten pelastumme Kristuksessa

Suomen Raamattuopistolla vietimme teologisia opintopäiviä, joiden aikana keskityimme keskeiseen Nikean uskontunnustukseen, joka vahvistettiin vuoden 325 jKr. kirkolliskokouksessa. Sitä täydennettiin vielä Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 jKr. Tunnustukset perustuvat lujasti Raamattuun ja Apostoliseen uskontunnustukseen.

Tunnustuksen laatimisen tärkeänä syynä oli se, että 100–300-luvuilla esiintyi useita harhaoppeja, jotka poikkesivat tutusta ja vakiintuneesta apostolisesta uskosta, jota tarkoin noudatettiin kristikunnassa. Harhaopit hämmensivät ja olivat vaaraksi ihmisen Jumala-suhteelle ja pelastumiselle. Kyseessä oli vakava asia, johon oli reagoitava.

Harhaoppien keskeinen sisältö ja päämäärä oli katkaista Jumalan ja ihmisen välinen suhde ja eliminoida Kristuksen merkitys tavalla tai toisella.

Oikean kristinuskon ydin on siinä, että meidän Luojamme (Isä ja Poika ja Pyhä Henki) rakkaudessaan astui Pojan persoonassa ihmisyyteen sovittaakseen meidän syntimme ja pelastaakseen meidät. Jumala siis aidosti ja täydesti itse, omalla uhrautuvalla rakkauden teolla, kärsii puolestamme ja lahjoittaa meille ikuisen elämän ristintyön kautta.

Tämä on pyhä evankeliumi, joka on syvintä todellisuutta ja ainoa pelastustiemme. Harhaoppi tarjoaa vääristeltyä pelastusta ja Kristusta, joita ei ole olemassa.

Jumalan Poika on ikuinen Jumala yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Jeesuksen ajallisessa syntymässä Isä lähettää Pojan ihmisyyteen neitseestä syntymisen kautta Mariassa Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Lihaksitulemisen, inkarnaation ihmeestä kerrotaan mm. Johanneksen evankeliumin 1:1-3,14 (Sana tulee lihaksi), Filippiläiskirjeen toisessa luvussa (5-11 jakeet) ja lisäksi 1 Timoteuskirjeen 3:16 (suuri jumalisuuden salaisuus).

Inkarnaatiossa Poika ei lakkaa olemassa jumalallinen persoona, mutta hän pukeutuu sen ohella täyteen ja aitoon ihmisyyteen. Näin hän voi toimia koko ihmiskunnan edustajana ja ihmisenä kärsiä ihmisten syntien tähden täyden rangaistuksen ja voi antaa henkensä puolestamme.

Kristus on täysi, tosi Jumala ja samalla todellinen ihminen (ilman syntisyyttä). Kun Jeesus kärsii ja kuolee ristillä, Jumala itse hänessä kärsii rakkaudessaan puolestamme.

Vakavia harhaoppeja

Harhaopeissa väitetään, että Jumala kutsui jonkin ulkopuolisen olennon tuomaan meille pelastuksen. Tällöin Jumala olisi vain sivustakatsoja. Silloin Jumala itse ei uhrautuisi puolestamme. Mutta aito uhri kertoo Jumalan ainutlaatuisesta rakkaudesta sinua ja minua kohtaan.

Niinpä tänäkin päivänä esimerkiksi jehovantodistajat (jatkumo 300-luvun areiolaiselle harhaopille) väittävät, että Jeesus on taustaltaan vain luotu olento, arkkienkeli Miikael, joka hetkeksi aineellistui ihmisten keskelle. Tämän enkeli-Jeesuksen tärkein tehtävä oli opettaa Jehovasta, ei täysin sovittaa ja pelastaa ihmistä. Ihmisen pelastus jääkin ihmisen omien suoritusten varaan. Mutta Jumalan laki paljastaa jokaisen ihmisen läpikotaisin syntiseksi, tuomituksi ja kadotetuksi.

Vakavin aikamme harhaoppi on koko kirkkoamme riivaava liberaaliteologia. Siinä kielletään koko kristillinen usko ja sen ydinkohdat. Sen mukaan Raamattu on vain ihmisen ajallista, erehtyväistä sanaa, mutta ei Jumalan ilmoitus. Sen tähden kaikki Raamatun opetukset Jumalasta, Jeesuksesta, rakkaudesta, pyhyydestä, synnistä, neitseestä syntymästä, sovituksesta, ylösnousemuksesta, tuomiosta ja ikuisesta elämästä ovat vääriä.

Liberaalit piispamme ja pappimme haluavatkin uudistaa koko kristinuskon. Heidän mukaansa nyt on meidän vuoromme antaa näille sanoille moderni selitys ja sisältö. Raamatun opetukset ja kertomukset ovatkin vain inspiroivia tarinoita, jotka modernisti uudelleen selitettynä saattavat hetken lämmittää mieltä ja tarjota mielikuvituspelastuksen sitä haluavalle.

Aidon ja liberaalin uskon ero on valtava. Ajatellaanpa esimerkkiä.

Jäihin on pudonnut henkilö, joka on hukkumassa ja huutaa apua. Paikalle tulee liberaali piispa, joka istahtaa avannon viereen. Minäpä kerron sinulle mukavan tarinan. Kuvitellaan, että ojennan käteni sinulle ja vedän sinut ylös. Eikö olekin hieno tarina! Tai haluaisitko joogata ja irrottautua hetkeksi ikävästä tilanteestasi? Muutaman näyttävän ja suurta henkisyyyttä osoittavan joogaliikkeen tehtyään piispa lähtee pois ja henkilö jää hukkumaan.

Onneksi paikalle tulee uskova maallikko, joka ojentaa kätensä ja vetää hukkuvan ylös ja pelastaa hänet. Jumala ja hänen pelastustekonsa on todellinen Kristuksessa! Hän hyppää avantoon, pelastaa ja uhraa itsensä – ristillä.

Pettävä liberaali usko ja eksyneet julistajat

Liberaali usko tarjoaa vain tyhjiä kielipelejä ja mielikuvitusleikkejä, jotka tosiasiassa pilkkaavat Jumalaa ja Raamattua. Jumalan sijaan syntisestä ihmisestä tehdään kaiken keskus ja mitta. Elämä on vain tässä ja nyt. Mistään muusta ei voi tietää mitään. Mitään jumalaa ei voi tuntea eikä hänestä voi edes lausua mitään. Nämä ovat liberaalien pyhiä perusteesejä ja uskontunnustuksia.

Liberaalit hengelliset johtajat jättävät laumansa jäsenet ja koko kansamme hukkumaan. Milloin kuulit, että he olisivat julistaneet elämän lakia, kehottaneet uskomaan ja turvautumaan Jeesukseen, lukemaan ahkerasti Raamattua, kertomaan Jeesuksesta, jne?

Sen sijaan he puhuvat Raamatun vastaisesti synnin suvaitsemisesta. Juuri muuta ei heiltä kuule. Lisäksi he haluavat ajaa herätysliikkeet kirkosta ulos, koska ne kiusallisesti uskovat Raamattuun ja opettavat sitä.

Oikean uskon voima on Sanan Jumalassa

Oikea usko on turvautumista Jumalan todellisuuteen ja pelastustekoihin Raamatun mukaisesti. Sanassaan Jumala kehottaa tuntemaan hänet ja elämään hänen yhteydessään. Koko elämän tarkoitus on tuntea hänet (Joh 17:3). Samaa vakuuttavat kristikunnan keskeiset uskontunnustukset.

Kristinusko onkin levinnyt räjähdyksenomaisesti nimenomaan sen alkuperäisessä muodossa, jossa Raamattu on Jumalan ilmoitus ja siinä kerrotut asiat ovat tosia. Siinä on todellinen voima, koska Jumala itse toimii Sanansa ja ilmoituksensa mukaisesti. Siksi Jeesus on oikeasti muuttanut läpi historian miljoonien ihmisten ja lukemattomien yhteiskuntien elämän.

Sen sijaan moderni liberaaliteologia, joka on sisällöllisesti tyhjää, valhetta, harhaoppia, pimeyttä ja vailla Jumalan läsnäoloa ja voimaa, tyhjentää kirkot ja kirkkokunnat. Läntisen maailman liberaalit valtakirkot ovatkin tuoreiden tilastojen mukaan romahtamassa. Näissä kirkoissa viimeinen sammuttaa valot jo muutaman vuosikymmenen päästä.

Yhä tänään Raamattuun luottavat ja sitä julistavat kirkot, seurakunnat ja liikkeet ovat voimissaan, koska ikuinen Jumala on niiden julistamassa Sanassa läsnä vaikuttamassa kaikkea sitä, mitä Sana sanoo ja lupaa. Elävä Jumalan sana ei koskaan palaa tyhjänä, vaan täyttää tarkoituksensa.

Keneen uskomme ja missä olemme?

Siispä ei ole mitenkään yhdentekevää, kenestä Jeesuksesta me puhumme ja keneen me uskomme. Eikä ole yhdentekevää sekään, minkälaisissa hengellisissä piireissä ja kirkoissa olemme mukana.

Jumala haluaa ravita meitä elävällä Sanalla todellisessa Kristuksessa Jeesuksessa. Harhaoppien valtaamissa yhteisöissä tarjotaan modernia humanismia ja itämaisia uskontoja liberaalisti kuorrutettuna muutamalla tutulla kristinuskon sanalla ja näyttävillä valkoisilla kaavuilla. Mutta kyseessä on tappava myrkky kauniissa pullossa.

Niinpä kristikunnan yhteisesti hyväksymät uskontunnustukset ovat vahvasti voimassa ja sitovia. Jostain kummallisesta syystä moderni kirkko kieltää niiden sisällöllisen luotettavuuden, vaikka saattaakin lausua ne muodollisesti eräänlaisena ”kielipelinä”, kuten he itse ilmaisevat.

Jeesuksen lapsuus ja uskonnollinen kasvatus

Jeesus on ihmeellinen ja ainutlaatuinen lapsi – ihminen ja Jumala, joka tulee pelastajaksemme. Tätä kristikunta julistaa ikuisesti.

Loppiaisenkin näkökulmia

Jeesuksen äiti Maria ja kasvatti-isä (juridinen isä) Joosef olivat Nasaretista. Koska he molemmat olivat Daavidin sukua, he menivät verollepanoa varten Betlehemiin. Siellä Jeesus syntyi ja todennäköisesti asui noin vuoden verran sukulaistensa luona.

Tässä vaiheessa itämaan viisaat miehet tulivat häntä kumartamaan taloon (ei enää seimen äärelle) Betlehemissä. Toki he kävivät ensin Jerusalemissa kuninkaan palatsissa, mutta siellä oli vain paha Herodes.

Juutalaiset kirjanoppineet kyllä tiesivät, että Betlehemissä syntyisi tuleva Messias, mutta eivät viitsineet lähteä sinne. Mutta itämaan viisaat menivät ja osoittivat kunnioitusta tulevalle Kuninkaalle. Jumala johdatti heitä pyhän Sanansa ja taivaallisen valonsa kautta.

Babylonian pakkosiirtolaisuuden myötä Persiassa oli erityisen merkittävä juutalaisyhteisö. Näin ollen itämaan viisaat miehet saattoivat olla jopa juutalaista sukua ja oppineita. Ainakin he tunsivat juutalaisten pyhät Kirjoitukset, jotka oli koottu lopullisesti juuri pakkosiirtolaisuuden aikana.

Itämaan viisaat eivät löytäneet vain juutalaisten Kuningasta, vaan koko maailman – heidänkin – pelastajansa. Pitkä kuukausien matka ja koko heidän elämänsä sai täyttymyksen. Heidän eteensä avautui toinen, aivan uusi tie, joka kiersi kaukaa maailmalliset turmiovoimat. Se oli elämän tie.

Jeesuksen lapsuus ja kasvu

Pian itämaan viisaiden käynnin jälkeen perhe lähti Egyptiin paetakseen Herodeksen murhanhimoa. Egyptissä Jeesus varttui (pakolais)lapsena muutaman vuoden ajan. Siellä oli vahva juutalaisyhteisö etenkin Alexandriassa.

Egyptissä Jeesus sai kasvaa tutusti juutalaisen uskon mukaan. Synagogan kanttorin tehtävänä oli opettaa pienimpiä lapsia. Tässä opetuksessa Jeesuskin oli mukana.

Kun Herodes kuoli, perhe palasi Nasaretiin. Siellä Jeesus varttui aikuiseksi ja oppi kasvatti-isänsä Joosefin ammatin (puuseppä / rakennustyömies). Galileassa oli paljon pakanoita, mutta Nasaret oli selkeästi juutalainen kylä. Siellä oli papistoa, joka vuorollaan hoiti Jerusalemin temppelin tehtäviä. Sen myötä siellä käytettiin puhekielen aramean ohella hepreaa, joka oli pyhien kirjoitusten (Vanhan testamentin) pääkieli. Sen Jeesus oppi jo varhain.

Viikoittain käytiin synagogassa ja lapset saivat juutalaisen uskon mukaisen kasvatuksen. Kun poika täytti 12 vuotta, hänestä tuli bar mitsva eli lain poika. Tämä vastaa meidän rippikouluamme ja konfirmointia. Sen myötä Jeesuksestakin tuli synagogan täysivaltainen jäsen.

On huomattava, että juutalaisuuteen kuuluu vahvasti koulutus pienestä pitäen. Koulutuksen ja erityisen Jumalan siunauksen myötä juutalaiset ovat saaneet väkilukuunsa nähden monin verroin enemmän Nobel-palkintoja kuin mitkään muut kansat.

Jeesus kävi aitona ihmisenä läpi normaalit kehitys- ja kasvuvaiheet lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Mutta miksi Jeesuksen piti opiskella mitään? Eikö hän Jumalana tiennyt jo kaiken?

Olemme mysteerin edessä, jota emme voi täysin selittää ja ymmärtää. Selvää on, että Jumalan Poikana hän oli kaikkitietävä. Mutta koska Filippiläiskirjeen hienon kuvauksen mukaan –

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. (2:6-7)

– hän ei käyttänyt hyväkseen jumalallisuuttaan vaan aidosti oli rajallinen ihminen ihmisyyden lainalaisuuksien mukaan, hän ei ihmislapsena tiennyt kaikkea.

Jeesuksen piti kasvaa ja kehittyä ihmisyyden mukaisesti. Seimen äärellä ei ollut tarjolla kaikkitietävää superbabyä, joka olisi ladellut kaikilla kielillä kaiken mahdollisen tiedon. Seimessä oli lapsi, joka katsoi silmiin ja itki. Sylissä oli vauva, joka jokelsi ja katseli ihmetellen maailmaa.

Kuitenkin Jeesus oli täytetty Pyhän Hengen antamalla viisaudella, olihan hän tuleva Messias, Pelastaja ja vieläpä synnitön sellainen. Jeesus olisi varmasti heittämällä korotettu historian ja aikamme terävimpien lapsinerojen kärkijoukkoon.

Sellainen hän olikin 12-vuotiaana Jerusalemin temppelissä oppineiden piirittämänä ja ihmeteltävänä. He olivatkin syvästi hämmästyneitä. Jeesuksella on luontaista syvätajua ja ymmärrystä, jota aikuisetkaan eivät voineet saavuttaa.

Tässä kohtaa evankeliumitekstin kertomusta Jeesus oli saanut kulkea varsin vapaasti Nasaretin tutun kyläväen kanssa pyhiinvaellusmatkalla Nasaretista Jerusalemiin ja takaisin kotikylään. Olihan hän juutalaisten normien mukaan uskonnollisesti täysi-ikäinen synagogan jäsen ja lain poika. Ei hän toki ollut vielä aikuinen fyysisesti, mutta hengellisesti ja moraalisesti paljon muita edellä.

Tuttu kyläyhteisö muodosti suuren perheen ja pyhiinvaellus Jerusalemiin oli varmasti niin vaikuttava ja juhlallinen kokemus, että aikuisilla riitti puhuttavaa. Lapset ja nuoret saivat kulkea vapaasti, milloin kenenkin silmällä pidon alla. Siinä hötäkässä ei heti huomattu, että Jeesus oli jäänyt kokonaan paluumatkalta.

Tietysti huoli heräsi, sillä olihan Jerusalem täynnä pyhiinvaeltajia ja hurskaan väen ohella oli monenlaista epämääräistä ainesta ja lisäksi roomalainen miehitysvalta. Kolme päivää kului ennen kuin hänet löydettiin pääkaupungin väenpaljouden keskeltä.

Jeesuksen kutsumustietoisuus

Missä määrin Jeesus tunsi ja lopulta tiesi olevansa pyhien Kirjoitusten lupaama Messias ja vielä enemmän: Jumalan Poika? Se jää arvailun varaan.

Voitaneen sanoa, että kenties Jeesuksella oli koko ajan jonkinasteinen sisäinen tuntu syvällä tiedostamattomassa. Mutta ajan myötä tämä sisäinen tuntu vahvistui ja muuttui tietoisemmaksi.

Jo 12-vuotiaana temppelissä Jeesus totesi, että hän on temppelissä kotonaan, taivaallisen Isänsä luona. Tämä tietoisuus oli kasvanut kirkkaaksi, kun hän aloitti tehtävänsä noin 30-vuotiaana. Siitä Pyhä Henki piti huolen ja lisäksi hän sai Jordanin kasteessa kuulla vahvasti Isänsä äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”

Kulkiessaan opetuslasten kanssa Jeesus puhui huolellisesti aina eritellen ”Minun Isäni” ja ”teidän Isänne”. Hän totesi, että ”Minä ja Isä olemme yhtä”, kirjaimellisesti Yksi, joka viittaa yhteen ja ainoaan tosi Jumalaan. Se oli radikaali väite ja lause monoteistisessä juutalaisuudessa.

Kenties ainoastaan ristillä, ollessaan suurimmassa kärsimyksessä, sovittaessaan koko ihmiskunnan kauheimmatkin synnit kadotustuomiota myöten, tämä kirkas sisäinen ymmärrys hämärtyi. Sillä silloin hän koki (miten se ikinä onkaan mahdollista) aidon eron Isästä ja oli paljas ihminen. Silloin hän huusi paljon etäisemmällä puhuttelusanalla: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!”.

Ristinkuolemassa Jeesus sovitti absoluuttisen pätevällä ja kattavalla tavalla syntimme ja kärsi täyden rangaistuksen puolestamme. Siksi synnillä ei ole enää ikuisesti kuolettavaa ja kadottavaa valtaa ja voimaa meihin. Sovituksen automaattisena ja välttämättömänä seurauksena Jeesus nousi ruumiillisesti ylös, kirkastettuna, jollaisena hän on astunut ylös taivaisiin, Isän valtaistuimelle.

Sieltä meitä hallitsee ihminen Jeesus Kristus, joka on Jumalan Poika. Sieltä hän palaa takaisin asettamaan kaiken valtansa alle. Meidän Vapahtajamme ja Herramme on tosi ihminen ja tosi Jumala, joka rakkaudessaan on pelastanut meidät.

Temppelistä

Jumala valitsi Israelin kansan pyhäksi pappis- ja omaisuuskansaksi. Sille Jumala antoi Kirjoitukset, lait, liitot, temppelin, pappeuden, uhrit ja heistä on itse Messias, ihmiseksi tullut Jumalamme.

Ensimmäinen temppeli on Ilmestysmaja, joka oli telttamaja aitauksineen, alttareineen ja esineineen. Varsinaisen kivisen temppelin Jerusalemin vuorelle rakensi kuningas Salomo. Kansan luopumuksen tähden Babylonia tuhosi tämän temppelin ja kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen. Palattuaan sieltä kansa rakensi toisen kivitemppelin, joka oli paljon vaatimattomampi.

Kun Herodes Suuri nousi valtaan, tämä laajensi ja komisti tätä toista kivitemppeliä ja temppelialuetta 46 vuoden ajan. Tähän ehostettuun temppeliin Jeesus astui useita kertoja.

Temppelin tarkoitukset olivat monet:

• Se oli Jumalan kohtaamisen paikka.
• Se opetti Jumalan pyhyydestä ja ihmisen syntisyydestä.
• Se opetti, että ihmisten tie Jumalan yhteyteen on synti/sijaisuhri (kuolemanrangaistus).
• Se oli tämän sovituksen kautta Jumalan palvelemisen ja rukouksen paikka.
• Se oli Jumalan sanan opettamisen ja oppimisen paikka.
• Se oli pyhien juhlien keskus.
• Se oli konkreettinen esikuva Jeesuksesta, jonka ruumiissa ristillä tapahtui lopullinen ja täydellinen sovitus. Samoin se oli esikuva seurakunnasta Pyhän Hengen temppelinä.

Mutta kun kansa luopui Jumalasta ja torjui hänen Poikansa, Messiaan, pelkkä ulkonainen temppeli ei tuonut mitään suojaa ja siunausta kansalle. Siksi Rooma tuhosi tämänkin temppelin ja ajoi juutalaiset lähes 2000 vuoden mittaiseen hajaannukseen ympäri maailmaa pois kotimaastaan. Kaiken vakuutena temppelin paikalla seisoo kaksi moskeijaa.

Sama on totta tänäänkin. Meillä on Suomessa kauniita ja historiallisia kirkkoja. Vielä noin 60 % kansasta kuuluu nimellisesti kirkkoon. Pääkaupunkiseudulla kastettiin vuonna 2023 enää vain 25 % lapsista. Vain noin 10-20 % koko kansasta enää uskoo oikeaan ja ainoaan Jumalaan ja vieläpä kunnioittaa Raamatun opettamaa kristillistä moraalia ja elämäntapaa.

Suomi on jo pitkälti palannut pakanuuteen ja siitä on tullut jälleen lähetyskenttä.

Maallistuminen on jo pitkään ollut länsimaiden valtavirtaus. Se tarkoittaa, että ihmiset ovat luopuneet Jumalasta ja korvanneet hänet ajallisella ja materiaalilla. Sen karmea ongelma on siinä, että mikään ajallinen ei korvaa Jumalaa eikä pelasta ihmistä kuolemalta, tuomiolta ja kadotukselta – vaikka aikamme harhaoppinen, liberaaliteologinen, kirkkomme niin julistaa ja yrittää tukkia Raamattua esillä pitävien suut.

Toki onneksi on vielä yksittäisiä Sanasta eläviä paikallisia seurakuntia, piispoja, pappeja jne. Näitä tulee tukea ja vahvistaa rukouksin ja osallistumalla niiden elämään ja toimintaan.

Koska vanha kristikunta on maallistumisen myötä repäisty kahtia, sekin näkyy kansamme keskellä. Polarisaatio (kahtia jakautuminen ja vastakkain asettelu) on toinen keskeinen aikamme ilmiö. Sekin voimistuu tulevaisuudessa. Harmaa keskivyöhyke katoaa.

Ihmiset ovat pääosin maallistuneita, liberaaleja, humanisteja, itämaisten uskontojen harjoittajia. Kristillisyys on aina ollut vähemmistö, mutta sellaisena, kun se pitäytyy Raamattuun, se on todella voimakas vaikuttaja Pyhässä Hengessä. Siksi meillä on lupa uskoa ja rukoilla herätyksiä kansamme keskelle.

Täyttykööt temppelit rukoilijoista, jotka nöyrtyvät elävän Jumalan edessä, tunnustavat (ei vain syntinsä, vaan) syntisyytensä, turvautuvat todelliseen Jeesukseen Kristukseen, ristinsovitukseen ja ylösnousemuksen iloon. Silloin kirkoistamme ja rukoushuoneista tulee elämän lähteitä, joissa syntyy hengellisesti uusia Jumalan lapsia ja nämä lapset saavat kasvaa täyteen hengelliseen aikuisuuteen ja kutsumukseen näinä viimeisinä aikoina, jotka meidän osaksemme on annettu.

Mutta vielä kansamme elää harhoissaan maallisten ja kirkollisten johtajien valheellisten lupausten tuudittamina. Mitä siis tarvitaan, että kansamme herää todellisuuteen? Korona ei riittänyt. Ukrainan sota ei ole riittänyt.

Rakkaudessaan Jumala ei vielä hellitä, ja siksi hän lähettää järisyttävän, veret seisauttavan koetuksen, joka notkistaa ylpeimmätkin polvet ja puhkaisee valheelliset utopiat ihmisen kyvystä rakentaa onnela maan päälle. Sellaista ei ole tulossa, vaan ajallinen helvetti, joka kuitenkin varjelee monet ikuiselta helvetiltä ja avaa taivaan sanomattoman ihanuuden ja kirkkauden.

Tämä taivaallinen lahja annetaan meille ihmiseksi tulleessa Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän tulee nyt sinun luoksesi ja kutsuu sinua rakkauden syliinsä.

Mitä vastaat? Mitä sinä rukoilet kotisi ja sydämesi temppelissä? Saako se olla elävän Jumalan läsnäolon paikka, kun avaat hänelle ovet? Vai jääkö se tyhjäksi, tomuksi katoavaksi kuoreksi, jossa on pelkää tyhjyyttä ja pimeyttä?

Jumala tahtoo täyttää sydämesi läsnäolonsa tuomalla elämällä ja rakkaudella, joka kestää ikuisesti.

.

RUKOUS

Pyhä ikuinen Jumala.
Sinä olet luonut kaiken ja kaikki on olemassa sinun tahdostasi.

Tunnustan, että minäkin olen syntinen ihminen, joka kapinoin sinua ja tahtoasi vastaan.
Tunnustan, että en rakasta aidosti ja täydesti, vaan olen itsekäs sanoissani ja teoissani, ja usein täysin välinpitämätön.

Armahda minua ja anna syntini anteeksi Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman tähden.
Tule Jeesus sydämeeni Herraksi ja Vapahtajaksi.

Tapahtukoon Jumala sinun tahtosi ja suunnitelmasi elämässäni.
Herätä minut tuntemaan sinut, rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiäni.

Varjele kaikesta pahasta ja eksytyksestä.
Puhdista luopumuksessa ja harhassa oleva kirkkomme.

Anna kansallemme herätys, jotta se välttäisi pahimman ajallisen ja ikuisen kohtalon. Siunaa ja varjele omaisuuskansaasi Israelia.

Tule kirkkaudessasi ja kunniassasi lopullisesti ja täydesti pelastamaan meidät.

Sinulle kiitos ja kunnia ja ikuinen ylistys – Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Aamen.