LEPO

.

Lepo on jokaiselle elintärkeää,

se on kai kaikille päivänselvää.

Se kuuluu vuorokauden rytmiin

ja jokaisen perusoikeuksiin.

Levon jälkeen jaksaa matkaa

tyylillään jokainen taivaltaa.

.

Lepo tuo virkistystä elämään,

aivojen toimintaakin elvyttää,

antaa tarmoa arkiaskareisiin,

uutta potkua tuleviin tehtäviin.

Lepo on itsessään välttämätöntä,

koko luomakunnalle itsestään selvyyttä.

.

Levon merkitystä ei aina ymmärretä,

kun uurastetaan työkiireissä.

Innostavat, spontaanit asiat

vievät huomion ja levon ohittavat.

Jos ei levon hetkiä pidetä lainkaan

joudutaan lopulta uupumisen tilaan.

.

Sieltä nouseminen onkin vaikeampaa,

jos ei ole levätty pitkään aikaan.

Oma kunto alkaa hiipua ja oirehtia,

väsymyksestä kun tulee joka-aikaista.

Jos ei ole huolehdittu levosta,

elimistökään ei toimi enää kunnolla.

.

Levosta on monta väärinkäsitystä,

puhutaan lorvailusta ja vetelehtimisestä.

Irvaillaan huonosta työntekijästä,

syytetään laiskuudesta yhtenänsä.

Tämä sattuu, kun itsestään välittää

eikä syytöksissä ole yhtään perää.

.

Levon puute johtaa apatiaan

ja välinpitämättömyyteen vaipumaan.

Tekemisen ilo häviää kokonaan

eikä lopulta kyetä mihinkään.

Silloin on viimein pakko pysähtyä

ja opetella levon alkeita.

.

Vasta silloin todella ymmärtää,

että on suorittanut elämää.

Eläminen on jäänyt elämättä,

tärkein asia näkemättä.

Ei ole aikaa pysähtyä

eikä noudattaa Jumalan järjestystä.

.

Jumala kutsuu rakkaudessaan

vihreille niityille lepäämään.

Siihen ei vaadita suoritusta,

yrittämistä eikä ponnistusta.

Lepoon tulo on kutsu väsyneelle

Hänen luokseen virvoittaville vesille.

.

Hänen rauhansa on kuin virta,

siinä virvoittuu koko sisikunta.

Vain oleminen Hänen lähellään

saa sydämen levossa sykkimään.

Ei ole kiirettä mihinkään,

vain hiljaista oloa sylissään.

.

Etsivä löytää levon Jumalassa,

se on jokaiselle kaikkein parasta.

Levostaan käsin toimiminen

on Hänen armossaan eläminen.

Antamalla elämän ohjakset Hänelle

pääsee todelliseen elämään sisälle.

.

Maija Vekara