Mikkelinpäivä (Enkelien päivä)

MIKKELINPÄIVÄ (Enkelien sunnuntai)

 

EVANKELIUMI: Matt 18:1-6

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

 

SAARNA

Tämän päivän teksteistä nousee esille useitakin aiheita:

  • enkelit
  • varjelus
  • siunaus
  • taistelu
  • lapset ja Jumalan lapsena eläminen

Enkelit

Ajattelin näin aluksi lähteäkin liikkeelle niin, että kyselen sinun kokemuksiasi enkeleistä ja varjeluksesta. Oletko itse joskus nähnyt enkelin ja jotenkin voimakkaasti kokenut, että enkeli oli tässä lähellä, kenties auttamassa tai varjelemassa? Enkelin voi nähdä arkielämän keskellä tai jonkinlaisena näkynä, rukouksessa.

Itse olen kolmesti nähnyt tai kuullut enkelin:

  • Ensimmäinen kerta oli raamattukoululla. Olin opiskellut itseni aivan uuvuksiin, jonkinlaiseen burnoutiin. Menin huoneeseeni ja rojahdin sängylle. Oli iltapäivä. Tiesin, että tämän väsymyksen poisnukkuminen vaatisi ainakin kahden viikon täyslevon. Nukuin 15 minuuttia ja sinä aikana ikään kuin leijuin jossakin korkealla ja ympärilläni oli useita enkeleitä, jotka lauloivat jotakin sanomattoman kaunista laulua. Kun heräsin, kaikki väsymys oli täydellisesti kaikonnut.
  • Toinen kerta oli kirkossa, Sanan ja rukouksen illassa. Olin menettänyt puolisoni ja murehdin, saanko koskaan enää omaa perhettä. Loppurukouksen aikana näin, kuinka taivaasta laskeutui enkeli, jolla oli vauva sylissään. Kun menin rukouspalveluun, ennen kuin olin sanonut mitään, rukoilija sanoi minulle: Älä murehdi, sinä saat vaimon ja lapsia! Tämä toteutui muutamaa vuotta myöhemmin.
  • Kolmannella kerralla en nähnyt enkeliä mutta sain kuulla aamuyöstä hyvin voimakkaat, mutta levolliset sanat: Afrikkaan Minä sinut lähetän. Minulla oli lähetystyön kutsu sydämellä, mutta olin kahden vaiheilla – mennäkö Aasiaan vai Afrikkaan. Afrikkaan minä sinut lähetän ja niinpä löysin itseni Etiopiasta perheeni kanssa.

Hieman vastaavaan tapaan monet suomalaiset sotilaat ovat kokeneet enkelin varjeluksen sotiemme vaarojen keskellä.

Entä mitä me oikeastaan tiedämme enkeleistä Raamatun pohjalta?

  • Enkelit ovat Jumalan palvelijoita
    • he ylistävät ja palvovat Jumalaa
    • he suorittavat Jumalan antamia tehtäviä taivaassa ja maan päällä
    • he ovat sanansaattajia
    • he palvelevat ihmisiä Jumalan antamien ohjeiden mukaisesti – varjellen, varoittaen, auttaen, vahvistaen, rohkaisten jne.
  • Heidän olemuksensa ei ole meidän maailmamme näkyvää materiaa, eli heillä ei ole fyysistä ruumista
    • me emme näe heitä, kuten emme näe Jumalaakaan fyysisin silmin;
      silti he ovat äärimmäisen todellisia
    • siihen liittyy syvä tarkoitus: on Jumalan viisautta että emme yleensä näe enkeleitä. Miksi? Koska silloin me alkaisimme palvoa niitä emmekä Jumalaa.

Miten meidän tulisi suhtautua enkeleihin kristittyinä, Raamatun pohjalta?

  • On hyvä tiedostaa, että enkelit ovat Jumalan palvelijoita ja saamme kiittää Jumalaa heistä; Jumala on monella tavalla meidän kanssamme
  • Me emme kuitenkaan saa etsiä enkeleitä emmekä rukoilla niitä, koska on vain yksi Jumala; saamme kyllä pyytää Jumalalta, että Hän antaisi enkeleitä suojaksemme.
  • Jos näemme enkelin tai kuulemme enkelin tuoman sanoman, se on yleensä ainutkertaista, vain muutaman kerran elämässä koettavaa ja voi liittyä johonkin hyvin tärkeään elämän tilanteeseen

Entä mikä on väärä, vahingollinen, jopa vaarallinen tapa suhtautua enkeleihin?

  • On ihmisiä, jotka sanovat, että he keskustelevat joka päivä ”enkelin” kanssa; he ovat usein henkiparantajia, meedioita yms. Tämä ei ole Jumalasta vaan okkultismia.
  • Joku saattaa rukoilla hyväntahtoisesti enkeliä mutta sekin on kiellettyä.
  • Miksi se on vaarallista? Koska Jumala on sen kieltänyt. Enkelien rukoileminen ja palvominen on kapinaa ja johtaa ihmisen pois elävästä Jumalasta. Enkelikontaktien tavoittelu johtaakin yhteyteen pimeyden voimien, ts. langenneiden enkelien kanssa. Ne kyllä mielellään asettuvat Jumalan tilalle eksyttääkseen ja tuhotakseen ihmisen.

Henkimaailman kokemukset ovat hyvin yleinen ja yhteinen ihmiskunnan kokemus todellisuudestamme. Pimeyden henkimaailma on todellisuutta. Sille alistuminen johtaa ihmisen orjuuteen, pelkoon, ahdistukseen, vieraantumiseen Jumalasta, ja lopulta itsetuhoon. Tätä kaikkea koetaan uskonnoissa ja okkultismissa joissa palvotaan henkiolentoja ja yritetään lepyttää niitä monin eri tavoin. Vasta evankeliumi, Jeesus Kristus vapauttaa tästä pimeydestä, pelosta ja orjuudesta.

Onkin hämmästyttävää, että länsimaissa ihmiset ovat pitkälti luopuneet Jumalan antamasta turvasta. He eivät tyydy ateismiin ja materialismiin vaan etsivät näitä henkisiä kokemuksia itämaisesta uskonnollisuudesta. Niinpä moni joogaa, käyttää itämaisia terapioita tai kristillisyyden kaapuun puettuja enkeliterapioita ja henkiparannusta. Hengellistä tyhjiötä ei ole. Se täytetään joko Jumalalla tai pimeydellä. Jumala antaa elämän, pimeys tuhoaa sen.

Terve tapa elää kristittynä on keskittyä Jumalaan ja hänen pyhään Sanaansa. Silloin meidän ei tarvitse pelätä mitään vaan saamme elää levollisesti ja pahalta turvassa. Jumala itse on kanssamme Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä.

Varjelus

Sitten varjeluksesta, joka sekin liittyy enkeleihin. Elämässä kohtaamme kaikenlaista. Toisinaan kohtaamme monia vaikeuksia ja tuntuu, että ei ole minkäänlaista varjelusta. Toisinaan taas elämä soljuu huolettomasti eteenpäin. Joskus kohtaamme vähältä piti tilanteita.

Oletko sinä kokenut elämässäsi tilanteita, joissa on ollut varjelusta, jonkinlainen vähältä piti tilanne, suorastaan ihmeellinen pelastuminen?

Omalla kohdalla tulee mieleeni ainakin seuraavaa:

  • Nuorena olin ystävän moottoripyörän kyydissä ja istuin tämän ystävän takana; vauhdin ollessa yli sadan, hän vielä kiihdytti, jolloin aloin kallistua taaksepäin. Kun olin jo melkein putoamassa, hän hiljensi yllättäen ja sain jälleen tasapainon. Hän ei huomannut lainkaan, että olin putoamassa. Ratkaisevalla hetkellä hän hiljensi. Olisin kuollut.
  • Etiopiassa vanhin lapseni Miikael, kun olimme iltahämärässä ulkona, oli ottamassa maasta keppiä, joka olikin käärme. Tiedostamatta, että kyseessä oli käärme, tartuin Miikaelia niskasta ja viime hetkellä estin häntä. Siinä tilanteessa Miikael olisi kuollut.
  • Monesti juuri liikenteessä olen kokenut varjelusta ja yliluonnollista tilanteiden ennakointia

Jumala siis varjelee meitä monella tavalla. Luulenpa, että useimmiten emme sitä edes huomaa. Esimerkiksi liikenteessä voisi tapahtua vaikka mitä. Joku voisi saada sairaskohtauksen tai autoon voisi tulla mekaaninen vika niin, että auto suistuu vastaantulevien kaistalle tai päin puuta. Liikenteessä tapahtuu miljoonia tilanteita ja kohtaamisia joka ikinen päivä. 99,999 % niistä on varjeltuja.

Monestiko olemme huomanneet kiittää Jumalaa tultuamme kotiin: Kiitos Jumala, että varjelit minua! Luulenpa, että kiitämme aivan liian harvoin. Mutta heti kun tapahtuu jokin onnettomuus, moni on kiireesti syyttämässä Jumalaa.

Tai jos ajattelemme ihmisen elintoimintoja. Ihminen on aivan käsittämättömän monimutkainen olento. Miljoonia toimintoja tapahtuu elimistössämme jokainen hetki. Pienikin häiriö voisi olla kohtalokas. Elämä on käsittämätön ihme. Mitä enemmän siitä tiedämme, sitä enemmän meidän pitäisi ihmetellä ja ylistää Jumalaa, joka on luonut kaiken.

Jumala varjelee meitä ihmeellisesti joka hetki. Ajattelen, että koemme varjelusta kolmella tavalla:

  • On lukematon määrä tilanteita, jolloin Jumala varjelee meitä pyytämättä, emmekä edes sitä koskaan huomaa – varjelus on siis tältä osin meistä riippumatonta
  • On myös tilanteita, joissa varjelus riippuu meistäkin
    1. Jumala varjelee meitä Sanansa neuvoilla: jos noudatamme Jumalan antamia elämänohjeita, niin varjellumme monelta pahalta; saamme kulkea suoria teitä; jos emme kuuntele Jumalaa, joudumme moniin vaikeuksiin
    2. Jumala varjelee, kun sitä nöyrästi pyydämme. Jumalan kunnioittaminen ja Häneen turvautuminen lisää varjelusta kohdallamme: pyytäkää, niin teille annetaan, kolkuttakaa, niin teille avataan. Kannattaa siis rukoilla, silloin saat elämääsi lisävarjelusta!
  • Mutta on myös tilanteita, joissa Jumala ei varjele niin kuin me tahdomme, vaikka kuinka sitä rukoilisimme
    1. elämään kuuluu tietyt lainalaisuudet: me vanhenemme, toisinaan sairastumme ja lopulta kuolemme fyysisesti. Niitä vastaan Jumala ei lupaa ajallista suojaa.
    2. toisinaan joku toinen ihminen voi olla hyvin vaikea lähimmäinen meille. Jumala voi kaiken, mutta lopulta hän kunnioittaa ihmisen omaa sydämen päätöstä. Jos ihminen torjuu Jumalan rakkauden elämästään, Jumala ei väkisin tule sydämeen eikä tee hänestä rakastavampaa. Me voimme rukoilla vaikean lähimmäisen puolesta ja pyytää, että Jumala tekisi hänessä työtään. Se kannattaa, sillä Jumala varmasti haluaa auttaa. Kuitenkin lopputulos riippuu ihmisten valinnoista. Erityisen tärkeää on rukoilla, että me itse emme olisi se vaikea ja riitaisa lähimmäinen toiselle ihmiselle.
    3. ja vielä, elämässä voi tapahtua Vanhan testamentin Jobin kaltaisia suuria onnettomuuksia, joita emme voi ymmärtää inhimillisesti. Niidenkin keskellä saamme luottaa siihen, että Jumala on meidän kanssamme, että Hän kantaa meistä ja pitää meistä huolen kaiken keskellä.

Siunaus

Varjeluksesta ei ole pitkä matka ”siunaukseen”. Oikeastaan varjelus sisältyy sanaan siunaus. Mitä tuo sana siunaus pitääkään sisällään?

Vanhan testamentin tekstissä (1 Moos 28:10-17) kerrottaan Jaakobista ja siunauksesta, jonka Jumala lupasi hänelle. Jaakobin saamaan siunaukseen sisältyi monta hyvää asiaa:

  • lupaus siitä, että Jumala on myös Jaakobin Jumala ja että Jumala on hänen kanssaan koko matkan
  • Jaakob ja hänen sukunsa saa itselleen oman maan ja kodin
  • Jaakob saa lukemattoman määrän jälkeläisiä
  • Jumala varjelee Jaakobia, joka oli joutunut pakolaiseksi autiomaahan, aivan yksin, kuten monet meidänkin aikamme ihmiset
  • Jumala ei hylkää Jaakobia
  • Jumala täyttää uskollisesti kaikki lupaukset
  • Jumala siunaa kaikkia maailman kansoja hänen sukulinjansa, eli siis tulevan Messiaan, Vapahtajan kautta – meitäkin

Jaakob siis sai elämäänsä suurimman mahdollisen turvan ja lupauksen hyvästä tulevaisuudesta. Miksi Jaakob sai tällaiset siunaukset? Oliko hän niin hyvä ihminen?

Vastaus: ei ollut. Jo nimi Jaakob tarkoitti pettäjää. Jaakob oli juuri pettänyt oman veljensä ja isänsä ja petoksella varastanut itselleen tärkeän vanhimman pojan aseman. Hän pakeni nyt henkensä edestä.

Jumalan antama siunaus ei siis perustunut Jaakobin hyvyyteen vaan Jumalan itsensä hyvyyteen ja rakkauteen. Kun Jumala lupaa siunata meitäkin, se ei koskaan perustu meidän hyvyyteemme. Siunaus ei ole palkinto vaan armolahja.

Tässä on kristinuskon ja kaiken muun uskonnollisuuden välinen suuri ero. Kaikissa uskonnoissa ihminen haluaa ansaita itselleen siunauksia ja jopa pelastuksen, mutta kristinuskossa ihminen saa kaiken lahjaksi, koska Jumala rakastaa meitä.

Tosiasiassa, me emme voi ansaita Jumalalta mitään. Kaikki on lahjaa: olemassaolomme, syntymämme, se että sydämemme lyö, se että hengitämme raitista ilmaa ja saamme vettä juotavaksi ja ruokaa syötäväksi. Tosiasiassa ihminen on syntinen. Hän haluaa ansioitua Jumalan edessä ja tulla hänen vertaisekseen. Olemme ylpeitä, itseriittoisia ja sokeita omalle pahuudellemme.

Myös kristittyjen parissa on ihmisiä, joita voisi kutsua ”siunausten metsästäjiksi”. Jotkut sanovat, että hän haluaa olla kuuliainen Jumalan käskyille, jotta saisi siunauksen. Hän antaa almuja köyhille tai jonkin rovon kolehtiin, jotta Jumala siunaisi häntä ja antaisi hänelle moninkertaisesti. Hän auttaa, jotta Jumala antaisi hänelle paljon hyvää.

Tässä ei ole mitään kristillistä. Sellainen on omahyväistä itserakkautta ja Jumalan hyväksi käyttämistä. Siihen Jumala ei suostu.

Se, että teemme hyvää ja olemme Jumalalle kuuliaisia, on jo itsessään siunausta. Vasta kun ensin Jumala siunaa meitä, me voimme iloita tästä siunauksesta ja jakaa sitä eteenpäin. Kun teet hyvää, siinä itsessään on jo siunaus. Meidät on luotu elämään hyvin ja rakastaen. Ja kun teemme niin, silloin voimme kokea onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. – – – On siunattua tehdä hyvää ja elää armon varassa Jumalalle kuuliaisena. Se on Jumalan siunauksen hedelmä ja itsessään se suurin siunaus: elää hyvin ja rakastaen.

Lapset ja lastenkaltaisuus

Tästä onkin lyhyt matka siihen, mitä Jeesus puhui lapsista ja lapsen kaltaisuudesta: Totisesti, jollette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan!

Se, mitä Jeesus sanoo tässä, on ensinnäkin äärimmäisen totta ja vakavaa, ja toiseksi se on äärimmäisen vallankumouksellista.

Tuon ajan maailmassa ja nykyäänkin monissa maanosissa lasten asema oli ja on hyvin huono.  Lapsi saa viimeisenä, jos lainkaan. Lapsi itsessään on arvoton. Kun uskonnoissa kaikki perustuu aikuisen ihmisen ansioon ja tekemiseen, pieni lapsi ei voikaan tehdä mitään ansaitakseen osansa.

Nyt Jeesus sanoo: te ette voi ansaita pelastusta. Jos sitä yritätte, ette koskaan pääse taivasten valtakuntaan. Pelastus annetaan teille lahjaksi, ilman omaa ansiota.

Ole siis kuin pieni lapsi. Voit vain ottaa vastaan elämän lahjat ja täyden huolenpidon Jumalalta. Syntisen, ylpeän ihmisen tulee nöyrtyä lapsen kaltaiseksi, ansiottomaksi ja vanhemmistaan täydellisen riippuvaiseksi ja luottavaiseksi.

Moni ihminen ei nöyrry. He sanovat: Minä en tarvitse mitään Jumalaa, ainakaan en tarvitse mitään Jeesusta ja syntien sovitusta. Minä olen niin hyvä ihminen, että ansaitsen ikuisen elämän taivaassa, jos sellaista edes on.

Moni ihminen ei nöyrry eikä pääse taivaaseen. Entä sinä? Oletko jo nöyrtynyt Jumalan edessä ja lapsen lailla turvautunut Jumalan armoon, rakkauteen ja huolenpitoon? Jos et ole vielä tehnyt niin, haluaisitko tänään nöyrtyä ja hyväksyä Jumalan elämääsi?

Jos tähän suostut, saat löytää itsellesi suunnattoman arvon ja merkityksen Jumalan lapsena, saat sydämeesi ja elämääsi Jumalan läsnäolon, rakkauden, huolenpidon ja siunauksen.

Tulkaamme siis lasten kaltaisiksi ja pysykäämme sellaisina – suhteessamme Jumalaan. Jumalan lapsina saamme myös kasvaa – kohti sitä ihmisyyttä ja ikuista elämää, jota varten meidät on luotu.

Siinä on elämämme suurin siunaus ja tarkoitus. Jumalan varassa kuljemme läpi ajallisen elämän haasteiden ja pääsemme takaisin kotiin. Saamme kerran nähdä ja kokea Jaakobin tavoin, kuinka kaikki Jumalan lupaukset toteutuvat.

Ps 84:7: Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.

Jumalan varjelus kantaa meidät perille. Hänen siunauksensa ravitsevat meidät. Monet enkelit kulkevat rinnallamme. Saamme turvautua Jumalaan lapsen lailla ja luottaa hänen iankaikkiseen huolenpitoonsa. Täällä ajassa ymmärrämme armon ihmeen vajavaisesti, mutta perillä kirkkaudessa iloitsemme siitä täydellisesti.

Lasten arvosta

Jeesus puhui viettelyksistä ja lasten ja heikoimpien suunnattomasta arvosta. Aikuisilla ja valtaapitävillä on valitettavasti mahdollisuus turmella ja tuhota lapsia ja kaikkein heikompia. Se on aivan tämän päivän todellisuutta Suomessa ja maailmassa.

Katolisessa kirkossa on vuosisatainen perinne käyttää hyväksi lapsia ja nuoria poikia. Se kertoo kaiken tuosta kirkosta, koska se on niin laajamittaista ja pitkäaikaista.

Suomessa saa surutta surmata vauvoja äitiensä kohtuun mukamas ihmisoikeutena. Vuodesta 1970 alkaen näin on tehty jo 630 000 lapselle ”sivistyneessä” Suomessa. Joka kuudes lapsemme tapetaan. Se on karu totuus. Tunnettu gospelmuusikko Pekka Simojoki sanoo seuraavaa Kotimaa24:n kolumnissaan (16.9.2019):

”Me elämme aikaa, joka puhuu yhdenvertaisuudesta, ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta. Me korostamme syrjimättömyyttä, tasa-arvoa ja monia muita tärkeitä asioita. Mutta noiden kaikkien hienojen arvojen keskellä on yksi musta piste, jota minä en kerta kaikkiaan ole koskaan voinut ymmärtää: Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat niiltä kaikkein pienimmiltä ja heikoimmilta, jotka eivät mitenkään voi itseään puolustaa eli syntymättömiltä lapsilta?”

Simojoki jatkaa: ”Ihmisen taimi ei kohtuun ilmesty tyhjästä tai sattumalta, hän ei ole syöpä eikä sairaus. Hänen ruumiinsa on hänen ruumiinsa ja hänen elämänsä on yhtä ainutlaatuinen kuin jokaisen meistä.”

Vaikka yhteiskunnallisen lain mukaan abortti ei ole rikos, se on rikos ihmisyyttä, elämää ja Jumalaa vastaan. Yhteiskunnallinen laki ei vapauta ihmistä vastuusta. Hän joutuu tuomiolle Jumalan edessä. Tästä käsittämättömästä, järkyttävästä lasten murhaamisesta on tehtävä parannus. Syvä kiitos Timo Soinille ja Pekka Simojoelle, jotka rohkeasti asettuvat näiden kaikkein pienimpien, heikompien, avuttomimpien puolelle, vaikka heidät julkisuudessa ristiinnaulittaisiinkin.

Seuraavissa vaaleissa tärkeintä on laittaa tämä järkyttävin, räikein epäkohta kuntoon. Sama koskee eutanasiaa eli sairaiden surmaamista. Näissä kaikissa olemme yhteisvastuussa. Välinpitämättömyys on rakkaudettomuutta, syntiä.

Enkelien sunnuntai nostaa esille ihania ja kauhistuttavia asioita. Olennaista on se, että me olemme Jumalan, elämän ja ihmisyyden puolella. Silloin olemme siunattuja ja varjeltuja.

 

RUKOUS 

Pyhä Jumala,
nöyrrytä meidät lapsen kaltaiseksi tottelemaan sinua ja luottamaan sinuun.

Kiitos, että sinä annat elämän lahjaksi ilman omia ansioita.
Kiitos kaikista lahjoistasi ja siunauksesta. 

Kiitos varjeluksestasi elämän tiellä.
Pidä meidät lähellä sinua.

Kutsu, varusta ja lähetä palvelemaan kaikkia ihmisiä Sanallasi ja rakkauden teoilla.
Anna maahamme herätys, jossa ymmärretään sinun todellisuutesi.

Sinä olet ainoa turvamme, elämämme ja onnemme.
Ylistys, kiitos ja kunnia sinulle!

Aamen.