KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Luonnolliset kyvyt, armolahjat ja niiden käyttö
LAHJOJEN LUONNE JA PÄÄMÄÄRÄ
Pyhä Henki varustaa ihmisen luonnollisilla kyvyillä ja täydentää niitä armolahjoilla täysipainoisen ja laaja-alaisen palvelutyön toteuttamiseksi. Henki käyttää ihmisen persoonaa, ominaisuuksia, kykyjä ja lahjoja palvelussa.
Luonnolliset kyvyt
Jumala loi ihmisen ja antoi hänelle tietyt ominaisuudet ja kyvyt. Syntyessään ihmisen persoona ja kyvyt ovat idullaan. Hänellä on Jumalan antama lähtökohta elämälle. Synnynnäisissä kyvyissä ja ominaisuuksissa ihminen kasvaa ja kehittyy valintojen, harjoituksen, ympäristötekijöiden ja Jumalan siunauksen kautta. Ihmisen luontaiset kyvyt ovat välttämättömiä elämässä ja seurakunnassa. Uskovan tulee ajatella, päätellä, tehdä ratkaisuja ja palvella kaikilla niillä kyvyillä, joita hänellä on. Ne ovat hyviä ja tarpeellisia. Ne tähtäävät Jumalan rakkauden ja pyhyyden toteutumiseen. Kaikki, mitä Jumala on luonut, on hyvää ja tarkoituksenmukaista.
Armolahjat
Jumala antaa uskovalle ihmiselle uusiakin kykyjä ja mahdollisuuksia, jotka eivät ole luontaisia eli synnynnäisiä. Jumala luo ihmisessä uutta yliluonnollisella tavalla. Edellytyksenä on usko Jeesukseen ja uudestisyntyminen Jumalan lapseksi uskon ja kasteen kautta. Armolahjat ovat pysyviä ja kehittyviä kuten luonnolliset kyvyt. Armolahjat ovat hyödyllisiä ja välttämättömiä uskovan ja koko seurakunnan rakentumiselle. Ne ovat luonteeltaan hengellisiä. Ne mahdollistavat Jumalan Hengen toiminnan entistä paremmin. Armolahjojen kautta ihminen voi kokea uudella tavalla työtoveruutta Pyhän Hengen kanssa ja tehdä asioita, joita hän ei kykene luonnollisena ihmisenä tekemään. Kyse on yliluonnollisesta ulottuvuudesta. Luontaisten lahjojen tavoin armolahjat toimivat Jumalan suunnitelman toteuttamiseksi, rakkauden ja pyhyyden täyttämiseksi; ne ovat yhteiseksi hyödyksi ja iankaikkiseksi parhaaksi (1 Kor 12:7). Lahjat korottavat aina Jumalaa. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, joka kirkastaa Isää (Joh 16:8-15; 1 Kor 12:3-6).
Molemmat tärkeitä
Luontaiset kyvyt ovat armolahjojen kanssa samanarvoiset uskovan ja seurakunnan elämässä. Kummallakin on oma toimintapiirinsä ja vaikutusalueensa. Ilman luontaisten kykyjen käyttöä yksilön tai seurakunnan elämä ei ole mahdollista. Ilman armolahjojen olemassaoloa ja käyttöä yksilön hengellinen palvelutyö ja seurakunnan rakentuminen ei onnistu. Armolahjoja vähättelevä asenne on kapea-alaista ja Jumalan tahdon vastaista asennoitumista. Olennaista on se, missä hengessä eli millä tavoin näitä lahjoja käytetään. Jos niitä käytetään rakkaudessa ja pyhyydessä, ne kirkastavat Jumalaa ja auttavat ihmisiä.
Armosta saatuja
Keskeinen piirre luonnollisissa kyvyissä ja armolahjoissa on niiden armoluonne. Ihminen ei voi ansaita niitä. Syntymätön lapsi ei voi ostaa tai ansaita ominaisuuksia tai kykyjä. Vastaavasti on Jumalan lapsen ja armolahjojen kohdalla. Ihminen on Luojastaan riippuvainen. Jokainen ihminen on syntinen eikä voi esittää vaatimuksia Pyhän Jumalan edessä.
Ihmisen syntyminen on armoa, elämä on armoa, lahjat ovat armoa ja syntien anteeksiantamus on armoa. Mikään ei voi perustua ihmisen tekoihin; hän voi teoillaan korkeintaan torjua Jumalan armon ja siunaukset. Luontaiset kyvyt ja armolahjat annetaan armosta ja ne pysyvät armosta. Missään vaiheessa ne eivät muutu ansiomitaleiksi tai pyhitysmittareiksi. Jumala antaa niitä tahtonsa mukaisesti. Kiitos ja kunnia kuuluvat yksin Jumalalle. Luontaisten kykyjen ja armolahjojen määrä tai erilaisuus eivät tee kenestäkään toistaan parempaa. Mikä on ihmisten silmissä arvokasta, voi olla Jumalan silmissä halpa-arvoista, mutta mitä ihmiset väheksyvät, se voi olla Jumalalle huikean arvokasta. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä.
Yhteistoimintaa?
Luontaiset kyvyt on helppo mieltää ihmisen toiminnaksi. Ne ovat luonnollisia ja tavanomaisia. Jumalan siunauksessa ja ohjauksessa ne tulevat entistä suuremmaksi siunaukseksi. On tärkeää käyttää luontaisia kykyjä Jumalan tahdon mukaan.
Entä ovatko armolahjat Jumalan Hengen suvereenia toimintaa ihmisessä vai ovatko ne ihmisen omaksi tulleita yliluonnollisia kykyjä, joita hän voi käyttää miten tahtoo? Todennäköisesti molemmat ovat liian kapeita näkökulmia armolahjatodellisuuteen. Jumala on suvereeni, mutta ei diktaattori. Ihmisen alistaminen on poissuljettu vaihtoehto. Jumalan Henki ei ohita ihmisen persoonaa, tahtoa ja voimia vaan toimii niissä ja niiden kautta.
Vertaa sielunvihollisen toimintatapaan!
Demoniselle hengelle on ominaista ihmisen alistaminen ja persoonan tukahduttaminen kuten Paavalikin osoitti: ”Te tiedätte, kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin” (1 Kor 12:2). Pimeyden henget vahingoittavat ihmisiä psyykkisesti ja fyysisesti. Sielunvihollisen vaikutuksia ovat hallitsematon hurmoksellisuus, itsensä viiltely, kouristukset, vahingoittavat kaatuilut, demoninen puhe ohi ihmisen persoonan, hyökkäykset Sanaa ja uskovia vastaan, jne. Rakkauden ja pyhyyden Jumala sen sijaan rakastaa ja kunnioittaa luomaansa, lunastamaansa ja pyhittämäänsä lastaan kokonaisuutena ja siten häntä myös käyttää.
Armolahjat tulevat ihmisyyden osaksi
Armolahjat ovat yliluonnollisia kykyjä, joita Jumala on ihmiseen avannut ja asettanut. Ihminen voi hallita armolahjoja yhteistoiminnassa Pyhän Hengen kanssa. Ne ovat jumalallisia, mutta samalla inhimilliseksi tulleita – kuten Jeesus ja Sana jumalallisina ja inhimillisinä. Kun Henki ja ihminen toimivat sopusoinnussa, tulos on hyvä ja rakentava. Kun ihminen yrittää käyttää armolahjoja ilman todellista antautumista rakkauden ja pyhyyden Hengelle ja Sanalle, tulos on huono. Armolahjoja väärällä, itsekkäällä tavalla käyttävän lähteeksi tulee ihmisen oma syntinen luonto tai jopa demoninen voima. Vain Pyhästä Hengestä ammennettu sanoma, voima tai teko voi olla siunattu.
Koska ihminen itse on vajavainen ja syntinen, luonnollisten kykyjen ja armolahjojen käyttöä leimaa aina tietty vajavaisuus ja syntisyyden leima – ”astian maku” kuten sanotaan (1 Tess 5:19-22). Silti Jumala armossaan ja hyvyydessään käyttää vajavaista ja syntistä ihmistä pyrkien hyvään tulokseen.
LAHJOJEN KÄYTTÖ RAKKAUDESSA JA PYHYYDESSÄ
Kristillinen palvelu on rakkauden ja pyhyyden mukaista palvelutyötä. Luonnolliset kyvyt ja armolahjat ovat juuri rakkauden toteutumista varten – eivät itsekkäitä tarkoitusperiä varten. Ilman rakkautta ei ole palvelua.
Rakkauden voimassa
Pyhä Henki ilmoittaa selvästi, että armolahjat ilman rakkautta ovat täysin turhia (1 Kor 13 luku). Jumalan päämääränä on rakkauden ja pyhyyden toteutuminen koko luomakunnassa. Armolahjat ovat tätä tarkoitusta varten. Mikäli armolahjat ja niiden käyttö irrotetaan Jumalan rakkaudesta ja pyhyydestä, ne kääntyvät rakkautta ja pyhyyttä vastaan. Ihminen käyttää niitä itsekkäästi omien etujen ajamiseen toisten kustannuksella. Pahimmillaan niistä tulee saatanan toimintakanava.
Luonnonlahjoja ja armolahjoja tulee käyttää rakkauden ja pyhyyden Hengessä. Lahjat ja Hengen hedelmä kuuluvat yhteen. Hengen hedelmää on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen (Gal 5:22). Paavali opettaa rakkaudesta nimenomaan armolahjojen oikean käytön yhteydessä (1 Kor 13:4-7). Sen mukaisesti Pyhä Henki kehottaa meitä: Käytä kykyjäsi ja lahjojasi rakkaudellisesti, iloiten, rauhaisasti, pitkämielisesti, ystävällisesti, hyvyydessä, uskollisesti, sävyisästi ja itseäsi hilliten! Käytä kykyjäsi ja lahjojasi lempeästi, ilman kateutta, ilman kerskailua, ilman pöyhkeilyä, ilman sopimatonta käytöstä, ilman oman edun tavoittelua, ilman katkeruutta, ilman pahan ja loukkausten muistelemista, ilman vääryyttä, totuudessa, peittäen kaiken, uskoen kaiken, toivoen kaiken ja kärsien kaiken!
Juuri näin toimi Jeesus, joka on kristillisen palvelutyön täydellinen malli ja voimanlähde. Hän oli täynnä rakkautta, mikä ilmeni erityisen syvästi sovittavassa ristinkuolemassa. Jeesuksen rakkaus on vuodatettu kaikkien uskovien sydämiin Pyhässä Hengessä.
Rakkaudessa kasvaen
Siihen voi suuntautua olemalla avoin Jumalan Sanan edessä, kuuntelemalla sen ääntä, neuvoja ja nuhteita, tunnustamalla päivittäin syntisyyden ja täydellisen riippuvuuden Jumalasta ja rakkaudesta, sekä antamalla Hengen ohjata elämää. Usein ihminen joutuu pettymään kipeästi ja kompastumaan, mutta Jumala vie eteenpäin. Hän saa kasvaa kokemusten myötä ja harjaantua kykyjen ja armolahjojen käytössä kuin lapsi, joka harjaantuu tiedossa ja taidossa. Jumala on rakastava Isä, joka kasvattaa lapsiaan.
Seurakunta on Jumalan lasten koti, jossa Isä hoitaa ja kasvattaa lapsiaan rakkaudessa, pyhyydessä ja tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Seurakunta on koti, jossa veljet ja sisaret tukevat ja rohkaisevat toisiaan, sekä jakavat ilojaan ja surujaan. Seurakunnassa kasvetaan Jumalan tuntemiseen, rakkaudelliseen ja pyhään elämään armon varassa.
Rakkaudessa toinen toisiamme arvostaen
Palvellessa tulee muistaa jokaisen ihmisen äärettömän korkea, mittaamaton arvo: Jumala on luonut jokaisen ihmisen kuvakseen ja vieläpä lunastanut antamalla Poikansa kärsiä ja kuolla hänen edestään. Jumalan Henki toimii pelastaakseen jokaisen ihmisen. Kuka voi sanoa, että ihminen on arvoton tai vähäarvoinen? Kuka voi kohdella ihmisiä rakkaudettomasti ja epäkunnioittavasti?
Rakkaudellinen lahjojen käyttö huomioi ihmisen suunnattoman arvon sekä Jumalan rakkaudellisen ja pyhän tahdon. Ihmistä ei käytetä hyväksi, alisteta, häväistä tai turhenneta. Ihmiselle, joka pyytää rukouspalvelussa Jumalan apua ja kosketusta, ei huudeta, häntä ei haukuta, hänen asioitaan ei julkisteta seurakunnalle, häntä ei ravistella, ei paineta tai kaadeta maahan fyysisellä voimalla.
Rakkaudellisesti palvellen
Ihmistä tulee kuunnella aidosti, neuvoa Sanalla ja puhutella kunnioittavasti ja lempeästi. Hänen puolesta rukoillaan rauhallisesti ja kunnioittavasti. Hänen tarpeensa tuodaan Jumalalle tiettäväksi ja siunataan Jumalan armolla ja voimalla. Hänelle jaetaan nöyrästi ajatuksia ja sanoja, joita rukoilija saa sydämelleen. Häntä kehotetaan koettelemaan Sanalla nämä sanomat. Häntä rohkaistaan rakastavaan ja pyhään elämään, vastaanottamaan syntien anteeksiantamuksen ja jättäytymään Jumalan armon ja hyvyyden varaan. Hänelle ei luvata maallista menestystä eikä uhkailla helvetillä. Mikäli hän ei paranisi, saisi erityistä kokemusta tai alkaisi puhua kielillä, häntä ei syyllistetä. Ihminen saa lähteä eteenpäin luottaen Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa.
Rakkaudellinen lahjojen käyttö perustuu Jumalaan. Hän kohtelee ihmistä rakkaudellisesti ja kunnioittavasti. Hän ei alista vaan ihmiselle jää tila olla oma itsensä ja tehdä omia päätöksiä. Vastavuoroisesti ihmisen tulee kunnioittaa Jumalaa. Rukoilija voi yrittää pakottaa Jumalaa toimimaan ihmisen tahdon mukaisesti. Se voi tapahtua huutamalla, hokemalla, tietyillä eleillä ja liikkeillä, jne. Kun vastausta ei tule, rukoilija kokee nolostumisen ja sen peittääkseen hän syyllistää läsnäolijat tai rukouksen kohteena olleen ihmisen. Heitä saatetaan syyttää synneistä tai uskon puutteesta. Rakkaudettomaan ja epäpyhään toimintaan Jumala ei voi sitoutua. Hän pidättää voimansa, jotta ihmisen ja Jumalan suhde ei vääristyisi. Syntinen ihminen Jumalana tai Jumalan voimien suvereenina käyttäjänä olisi totaalinen katastrofi!
LUONNOLLISTEN KYKYJEN JA ARMOLAHJOJEN MONINAISUUS
Luonnolliset lahjat voidaan jakaa peruskykyihin ja erityiskykyihin. Armolahjoja ovat johtamis- ja varustamislahjat, puhelahjat, erityiset palvelulahjat ja käytännölliset palvelulahjat. Luonnolliset kyvyt ja armolahjat voivat liittyä toisiinsa, täydentää toisiaan tai olla erillisiä.
Yleistä – palvelutyössä tarvitaan luonnollisia kykyjä ja armolahjoja
Jumala on antanut ihmiselle luonnollisia kykyjä ja armolahjoja. Molemmat ovat hyviä, tärkeitä ja hyödyllisiä yksilölle, perheelle, seurakunnalle ja yhteiskunnalle. Ihmisyyttä ei ole ilman luonnonlahjoja eikä uskovaa ilman armolahjoja. Kyvyt ja lahjat ovat moninaisia, ja niiden tyhjentävä kuvaaminen on mahdotonta.
- Usein lahjatyypit liittyvät toisiinsa ja rakentuvat yhteen. Opettaminen edellyttää luonnollisia kykyjä. Hengellinen opettaminen mahdollistuu ja täydentyy armolahjojen avulla. Johtaminen on luontainen kyky, jota Jumala tehostaa armolahjalla tai -lahjoilla. Kyky myötäelää empaattisesti ja tukea lähimmäisiä voi täydentyä sielunhoitajan armoitukseksi seurakunnassa armolahjojen kautta.
- Toisinaan luonnollisilla kyvyillä ja armolahjoilla ei ole suoraa yhteyttä keskenään. Kielipää ei edistä kielillä puhumisen lahjan ilmentymistä, sillä armolahjassa ihminen saa uuden kielen ilman harjoitusta. Lääkärintaidot eivät tuota parantamisen armolahjaa, vaikka ihmisen anatomian ymmärtämisestä on hyötyä. Voimateoille ei löydy inhimillistä perustaa luontaisista kyvyistä ja taipumuksista.
Luonnolliset kyvyt – palvelun perusvälineitä
Ihmisen luonnolliset kyvyt ovat moninaiset, suorastaan lukemattomat. Kenelläkään ei ole niitä kaikkia, sillä osa kyvyistä painottuu jollekin erityisalueelle. Jokaisella ihmisellä on tietyt peruskyvyt, jotka ovat välttämättömiä ihmisyydelle. Kyky ajatella, päätellä, suunnitella, ratkaista ja toimia kuuluvat kaikille. Peruskykyjen lisäksi jokaisella on erityisiä luonnollisia kykyjä, jotka usein määrittelevät kunkin tulevan ammatin ja harrastukset. Luonnonlahjat liittyvät ihmisen persoonallisuuteen. Ihminen voi olla luonteeltaan ulospäin suuntautunut, puhelias, itsekseen viihtyvä, täsmällinen, huoleton, suurpiirteinen, spontaani, pohtiva, tunteikas, viileä, eloisa tai rauhallinen, jne. Kukin heijastaa Jumalaa omalla tavallaan ja on tarpeellinen omalla paikallaan. Tietty persoonallisuus sopii tiettyyn tehtävään, jossa ovat hyödyksi tietyt luontaiset kyvyt.
Luonnonlahjat ilmenevät sosiaalisissa taidoissa, hallinnossa, johtamisessa, suunnittelussa, opettamisessa, sairaanhoidossa, rakentamisessa, maataloudessa, luovissa ammateissa ja harrastuksissa, liikunnassa, jne. Ne voivat olla sosiaalisia, henkisiä, teknisiä tai fyysisiä erityistaitoja. Lahjat voivat ilmetä laaja-alaisuutena tai syvällisenä erityistaitona. Niille on ominaista harjoitettavuus ja kehittyminen tutkimisen, opiskelun ja käytön myötä. Jokaisella on erityistaitoja. Aina ne eivät pääse puhkeamaan esille johtuen ihmisen omasta haluttomuudesta, sairaudesta tai rajoittavasta ympäristöstä. Jokaiselle kuuluu oikeus lahjojensa ja kykyjensä käyttöön. Niitä tulee tukea ja vaalia.
Armolahjat
Armolahjoja on monia erilaisia, mutta niitä on vähemmän kuin luonnollisia kykyjä. Armolahjoja on lueteltu Raamatussa 20–30 määrittelytavasta riippuen. Armolahjoja on ryhmitelty ja luokiteltu eri tavoin, mutta Raamatun antamat luettelot ja esimerkit eivät ole tyhjentäviä, mutta olennaisia ja riittäviä. Armolahjat liittyvät ihmisen persoonallisuuteen. Jumala antaa ihmiselle juuri hänelle sopivia lahjoja. Joskus ihminen voi saada vaikean ja raskaan kutsumuksen ja varustuksen siihen. Jumala luo uutta kunnioittaen ihmisen persoonaa.
Raamatussa armolahjoja on lueteltu lähinnä neljässä tekstikohdassa:
- Room 12:6-8
- 1 Kor 12:8-10, 28
- Ef 4:11
- 1 Piet 4:9-11
Yksittäisistä armolahjoista opetetaan kohdissa 1 Kor 7:7, 12:29-32, 13:1-3,8-9, 14:6,26; Ef 3:7-8; 2 Tim 4:5. Lisäksi Vanhassa ja Uudessa testamentissa kuvataan monia henkilöitä ja tilanteita, joissa vaikuttivat Hengen antamat armolahjat. Heitä olivat kantaisät, profeetat, kuninkaat, papit, opettajat, apostolit, evankelistat, diakonit, jne. Ennen kaikkea Jeesuksen toiminnassa ilmeni armolahjojen täyteys ja moninaisuus.
Raamatun kaikella opetuksella on kosketuskohta armolahjoihin. Raamattu opettaa siitä, kuka on armolahjojen antaja, mitkä ovat Hänen tarkoitusperänsä; miten elää ja palvella rakkaudellisesti ja pyhällä tavalla; mikä on seurakunta, mikä on ihminen ja hänen tulevaisuutensa. Armolahjat eivät ole Raamatun erityinen, kapea ja salaperäinen sektori tai taso, vaan ne nivoutuvat koko Raamattuun ja kristilliseen elämään.
Armolahjoja ilmeni selkeästi ja voimakkaasti jo Vanhan testamentin aikana. Jumalan vaikuttama armolahjatoiminta keskittyi muutamiin keskeisiin henkilöihin kuten profeettoihin, kuninkaisiin ja pappeihin. Heillä oli erityinen Hengen voitelu yllään palvelutehtävää varten. Lisäksi Jumala lupasi antaa yleisen Hengen vuodatuksen koko kansalle ja armolahjoja heille kaikille (Jes 44:3; Joel 2:28-29). Tämän Jumala toteutti Jeesuksen Kristuksen (Voidellun) ristintyön ja ylösnousemuksen, sekä sen myötä Pyhän Hengen vuodatuksen kautta ensimmäisenä kristillisenä helluntaina (Apt 2:1-4). Näin armolahjoista tuli kristillisen seurakunnan perustyökaluja.
Armolahjat ilmenevät toisinaan yksittäisinä ja selkeinä, mutta toisinaan ne ovat päällekkäisiä, jolloin selkeä rajanveto on vaikeaa – jotkut lahjat toimivat yhdessä. Mikä ero on esimerkiksi selittämisellä ja profetoimisella, entä tiedon, viisauden ja opetuksen sanoilla, tai profeetan ja profetoimisen lahjoilla?
Armolahjojen tarkemmassa opetuksessa käytetään seuraavaa armolahjojen luokittelutapaa:
- johtamis- ja varustamislahjat
- puhelahjat
- erityiset palvelulahjat
- käytännölliset palvelulahjat