VUORISAARNAN EVANKELIUMI: Autuaaksi julistukset

Äärimmäisen ankaran, ehdottoman lain tarkastelun jälkeen olemme kypsiä kuulemaan evankeliumin. Onneksemme Vuorisaarna alkaa autuaaksi julistuksella. Siinä kuvataan, millaisia ovat ihmiset, jotka kelpaavat Jumalalle. Lue Matt 5:1-12.

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Kun lainopettajat ja fariseukset esiintyivät hurskaina, pyhinä, pelastuksen ansaitsevina ihmisinä, tavallista kansaa pidettiin syntisenä ja oppimattomana. Mutta nyt Jeesus kääntääkin kaiken vallankumouksellisesti ylösalaisin. Kurja tavallinen kansa omasikin paljon paremman mahdollisuuden pelastua, ts. omistaa taivasten valtakunta itselleen.

Sana köyhä on niin kreikaksi niin voimakas, että se tarkoittaa ”rutiköyhää, keppikerjäläistä”. Vaikka kuinka ravisteli ja kääntäisi taskut nurin, hänestä ei irtoaisi edes pienintäkään kolikkoa. Vasta ihminen, joka tajuaa hengellisen köyhyytensä Jumalan edessä, voi päästä Jumalan valtakuntaan. Fariseukset ja lainopettajat olivat itseriittoisia ja ylpeitä. He eivät tarvinneet Jumalan armoa.

Mutta jo profeetta Jesaja käytti tätä ilmaisua köyhä, joka tarkoitti nöyrää ja hurskasta ihmistä: ”Köyhää minä katson, köyhää; hengeltään särkynyttä, Sanani alla arkaa” (Jes 66:2)

 

Fariseus ja publikaani temppelissä

Ehkä kaikkein paras raamatullinen kuva hengellisestä köyhyydestä ja asenteesta on kuvauksessa fariseuksesta ja publikaanista temppelissä.

Molemmat tulevat rukoilemaan pyhän Jumalan edessä. Temppelissä toimitetaan säädettyyn aikaan sovitusuhri, joka julistaa ihmisen syntisyyttä, rangaistuksen vakavuutta, sijaiskärsimystä ja Jumalan armahtavaa rakkautta. Sovitusuhria seuraa rukoushetki, jolloin fariseus astuu itsevarman pöyhkeästi esille. Hän julistaa suureen ääneen omaa erinomaisuuttaan ja torjuu tarpeen tulla sovitetuksi. Kyseessä ei ole edes rukous vaan mahtipontinen esitys – ylpeyden ja itsekkyyden huipentuma.

Samanaikaisesti temppelin seinustalle jää halveksittu veronkantaja. Hän ei edes tohdi nosta katsettaan ylös vaan lyö rintaansa äärimmäisen surun ja katumuksen merkkinä. Hän vain kuiskaa: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen; sanatarkasti: Jumala, sovita minut.

Näistä kahdesta Jeesus julisti vanhurskaaksi tuon veronkantajan, publikaanin.

 

Lahjavanhurskaus

Publikaani ei tullut vanhurskaaksi oman nöyryytensä ja köyhyytensä tähden vaan siksi, että tässä köyhyydessä ja katumuksessa hän tarvitsi Jumalaa. Silloin hän sai osakseen sovitukseen perustuvan armon, lahjavanhurskauden. Hänen ylleen lankesi Kristuksen armollinen kirkkaus.

Jumala puki hänet Kristuksen, (tulevan) täydellisen sovitusuhrin vanhurskauteen. Näin Jumala vanhurskautti hänet antaen synnit anteeksi Kristuksen tähden.

Siksi mikään köyhyysihanne – oli se sitten hengellistä tai materiaalista – ei itsessään tee ihmisestä hurskasta tai autuasta. Sen voi tehdä vain Jumalan vanhurskauttava armo Kristuksessa Jeesuksessa, joka tulee ihmisen ulkopuolelta, lahjana. Raamattu ei opeta köyhyysihannetta eikä ihannoi rikkauttakaan. Raamattu puhuu pääasiassa kohtuudesta mitä tulee maalliseen omaisuuteen.

 

Hengellisesti köyhäksi tuleminen

Oletko sinä hengellisesti köyhä? Tarvitsetko Jumalaa kipeästi omaan elämääsi? Huomaatko olevasi syntinen ja anteeksiantamuksen tarpeessa?

Tätä köyhyyden ja uuden elämän löytämisen prosessia kuvaa Hoosean kirjan sana:

Sen tähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.

Jumala auttaa meitä näkemään oman todellisen köyhyytemme. Siksi hän on kuin paras henkilökohtainen ”Personal trainer”, joka räätälöi kullekin sopivan laihdutus- ja kiinteytysohjelman. Jumala taivuttelee meitä, kuljettaa meidät erämaahan ja viihdyttelee meitä. Ohjelma on hyvin rankka, mutta se tuottaa suunnattoman armopalkinnon: ihminen löytää kestävän toivon ja uudistumisen.

Hoosea jatkaa: Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi. (Hoos 2:14-15)

Vuorisaarnan äärimmäisen kovan lainjulistuksen läpi lukeminen auttaa tämän köyhyyden löytämiseen ja ymmärtämiseen.

Oikeastaan läpi koko ajallisen elämämme me saamme ja meidän tulee olla hengellisesti köyhiä, jatkuvasti taivaallisesta Isästä täysin riippuvaisia Jumalan lapsia. Se on uskovan jatkuva tila.

• Kun katsomme pelkästään itseemme, voimme nähdä köyhyytemme.
• Kun katsomme Jumalaan Kristuksen kautta, näemme jatkuvan, mittaamattoman rikkauden: meidän on taivasten valtakunta.

 

Paradoksit – kristillisen uskon ja elämän tasapainottava voima

Kristityn elämässä ja ylipäätään kristillisyydessä me näemme monia vastakkaisia paradokseja, jotka tuntuvat ristiriitaisilta, mutta jotka silti avaavat ja kuvaavat todellisuutta hyvin olennaisella tavalla.

• Jeesus Kristus on yhtä aikaa Jumala ja ihminen
• Raamattu on yhtä aikaa Jumalan sana ja ihmisen sana
• me uskovat olemme yhtä aikaa vanhurskaita ja syntisiä
• me olemme jo nyt pelastettuja mutta emme vielä taivaassa
• me kuolemme mutta silti elämme
• me olemme köyhiä keppikerjäläisiä mutta silti upporikkaita, koska meidän on taivasten valtakunta

Vasta kun omistamme koko totuuden sellaisenaan omaksemme, voimme uskoa ja elää tasapainoisesti.

 

Jumalan lapsena

Täydellisen köyhä, avuton ihminen tarvitsee häntä, joka on rikas auttaja ja armahtaja. Hän on kuin pieni, vastasyntynyt lapsi, joka on täydellisen riippuvainen vanhempiensa hoivasta. Sellaisia me ihmiset todellisuudessa olemme tässä maailmassa – suhteessa Jumalaan.

Vai oletko joskus nähnyt tai kuullut, että vastasyntynyt nousee reippaasti jaloilleen ja sanoo topakasti: No niin! En tarvitse teitä enää. Alkakaa laputtaa. Minä pärjään ihan omillanikin…
Juuri näin tekee niin moni ihminen Luojansa edessä.

Olemassaolomme, elämämme jokainen hetki ja iankaikkinen tulevaisuutemme on täydellisesti Jumalan varassa. Emme voineet vaatia tai luoda omaa syntymäämme, emme voi vaatia tai määrätä että sydämemme jatkaa lyömistä emmekä voi vaatia tai millään keinolla ottaa itsellemme iankaikkista elämää. Olemme täydellisesti Jumalan armon ja voiman varassa.

Olemme kuin pieniä, vastasyntyneitä lapsia Luojamme edessä. Lisäksi tähän hengelliseen köyhyyteen liittyy myös sen ymmärtäminen, että me ihmiset olemme pyhän Jumalan edessä syntisiä. Me tarvitsemme anteeksiantamusta. Hengellisesti köyhä ihminen sitä pyytääkin nöyrästi.

 

Ensin armonevankeliumi, sitten elämä Jumalan tahdon ohjaamana

Näin koko äärimmäisen rankka, kova, vaativa Vuorisaarna alkaakin ihmeellisellä, lempeällä, ihanalla evankeliumilla. Vain täydellisen armon varassa ihminen kykenee kohtaamaan ja kestämään sen kaikkein syvimmän ja kipeimmän totuuden omasta itsestään. Siksi Vuorisaarna alkaa autuaaksi julistuksilla, evankeliumilla: autuaita ovat hengellisesti köyhät!

Autuaaksi julistukset eivät ole uusia vaatimuksia, joihin meidän tulisi itse itsemme pakottaa. Ne ovat syviä, salattuja totuuksia siitä Jumalan armonihmeestä, jota hän työstää omissa lapsissaan. Vain Jumala voi luoda uutta ja syvällä tavalla uudistaa ihmisen sisimmän.

Aivan samaan tapaan alkaa Mooseksen lain Kymmenen käskyä armon ja pelastuksen evankeliumilla. Oletko koskaan huomannut ja oikein pysähtynyt sen eteen?

Moni sanoo, että Vanha testamentti on kovaa lakia ja Uusi testamentti on evankeliumia. Jotkut näkevät niissä jopa eri Jumalan. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Molemmissa on vahvasti esillä laki ja evankeliumi. Vanhan ja Uuden testamentin Jumala on täsmälleen sama Jumala. Oikeastaan Uusi testamentti on ankarampi kuin Vanha testamentti, koska siinä – kuten Vuorisaarnassa – puhutaan paljon enemmän helvetistä kuin Vanhassa testamentissa.

Jumala lähestyy ihmistä aina ensin evankeliumin armolla – niin Vuorisaarnassa kuin Mooseksen laissa.

 

Miten tuo Kymmenen käskyä alkaakaan? Alkaako se kovalla vaatimuksella?

Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
(2 Moos 20:1-3)

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptistä, orjuuden pesästä. Minä olen Pelastajasi! Nämä sanat sisältävät kaksi äärimmäisen tärkeää seikkaa:

• Hän on jo lähtökohtaisesti Herra, sinun Jumalasi ja Luojasi. Hän on jo sitä.
  Siinä ja sen varassa on elämämme alku. Hän on Herrasi. Hän on Jumalasi.
• Hän pelasti kansansa orjuuden pesästä.

Ajattele Israelin kansaa Egyptin orjuudessa ennen vapautusta. He olivat syntyneet orjuuteen. Heillä ei ollut mitään omaa vapautta eikä tahtoa. Heidän tuli totella faaraon käskyjä sokeasti ja uurastaa loppumattomasti ilman kunnollista lepoa ja ruokaa rakentaen ja toteuttaen faaraon unelmia. He olivat täysin orjuutettuja ja alistettuja. Heillä ei ollut mitään mahdollisuutta, kykyä eikä tahtoa nousta vapauttamaan itse itsensä. Ainoastaan he saattoivat hiljaa huokailla Herran, Jahven perään, joka tuntui hylänneen heidät. He olivat todella köyhiä, joista yllättäen tuli itsenäisiä ja Herrassa rikkaita vapautuksen myötä.

Tällaisesta täydellisestä lamaannuksesta ja orjuudesta Jumala suvereenisti pelasti ja vapautti kansansa kymmenen vitsauksen ja Mooseksen johdatuksen kautta. Kansa pääsi vapauteen, ylitti Punaisen meren saaden siinä kasteen ja vapautui lopullisesti faaraon, ts. saatanan ja synnin hallintavallasta. Heistä tuli Jumalan kansa, joka Siinain vuoren juurella sai Jumalan kansan perustuslain, 10 käskyä. Tästä alkoi heidän elämänmittainen koulu Herran opetuslapsina.

Näin Kymmenen käskyä perustuu yksinomaan Jumalan pelastusteolle, joka tapahtui myöhemmin, Golgatan ristillä, Jeesuksessa Kristuksessa. Vasta tämän pelastuskokemuksen ja uuden alun jälkeen oli mahdollista elää Jumalan valtakunnan perustuslain, käskyjen mukaan. Ennen se oli täysin mahdotonta. Ja nytkin se toteutui vajavaisesti, sovitusuhrien tuoman armon varassa.

Näin Kymmenen käskyä ja Vuorisaarna alkavat evankeliumilla. Se, mikä on ihmiselle itselleen mahdotonta, sen Jumala tekee mahdolliseksi Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Jeesus Kristus on evankeliumi

Jeesus on Vapahtaja ja Jumalan lain täyttäjä. Hän sanoi Vuorisaarnassa: En minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään. 

Kuten hyvin tiedämme, me elämme täytetyn työn varassa. Jeesus Kristus täytti

• elämällään
• ristinkuolemallaan
• ylösnousemisellaan

Jumalan lain vaatimukset ja rangaistukset täydellisesti ja ikuisesti meidän hyväksemme.

 

Lempeää ja lujaa kehotusta

Niinpä Vuorisaarnan kova laki muuttuu Kristuksessa lempeäksi, lujaksi kehotukseksi elää Jumalan mielenmukaista elämää – ei vain ulkonaisesti vaan myös syvällä sydämessä. Niille, jotka ylpeilevät omalla erinomaisuudella, Vuorisaarnan laki pysyy kivikovana.

Kristus on täyttänyt lain ja yhä jatkaa sen täyttämistä meissä Pyhän Hengen välityksellä. Kristuksessa Jumalan laki ei enää tuomitse kadotukseen vaan ohjaa rakastavaan ja pyhään elämään. Kymmenen käskyä ja koko Vanhan testamentin moraalilaki on yhä voimassa ja Vuorisaarna soveltaa sitä syvälle sydämiimme ja elämän kaikille osa-alueille.

 

Autuaita, ikionnellisia

Saamme siis olla autuaita, ikionnellisia Jumalan yhteydessä eläviä iankaikkisen elämän perillisiä. Juuri tätä autuus merkitsee: yhteyttä Jumalaan ja osallisuutta ikuiseen elämään. Ja tämä tuottaa syvimmän mahdollisen onnellisuuden.

Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. (Ps 32:1-2)

Autuas se, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä! (Ps 112:1)

Meille kuuluu Jumalan antama ehdoton, rohkaiseva lupaus: Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. (Jes 66:2) Vielä tässä ajallisessa elämässä koettavaa autuutta varjostavat monet vaikeudet ja kärsimykset. Vielä nyt Jumalan valtakunta on salatulla, vajavaisella tavalla läsnä meissä ja meidän keskellämme. Mutta kerran se on muuttuva täydelliseksi ihanuudeksi tulevassa uudessa luomakunnassa. Juuri sen tulemista me rukoilemme Isä meidän rukouksessakin: Tulkoon sinun valtakuntasi! Silloin Jumala lähestyy ihmistä aina armahtavalla rakkaudella, evankeliumilla. Hän tekee meistä autuaita.

 

Jeesus kuvaa autuaiden ihmisten muitakin ominaispiirteitä (köyhyyden lisäksi):

Nämä piirteet eivät ole vaatimuksia vaan ominaisuuksia, joita Jumala meissä synnyttää ja luo läsnäolonsa kautta Kristuksessa. Nämä ominaisuudet ottavat meissä muotoa vajavaisesti ajallisen elämämme aikana. Niissä on kyse sama kuin Pyhän Hengen hedelmässä (Gal 5:22).

Tässä autuaiden luettelossa Jumala ottaa ikuiseen hoivaansa kaikki hengellisesti köyhät, murheelliset, kärsivälliset, vanhurskauden ja oikeuden toteutumista kaipaavat, armeliaat, puhdassydämiset, rauhantekijät ja vainotut. He ovat ihmisiä, jotka eivät seiso maailman parrasvaloissa vaan ovat usein hiljaisuudessa eläviä, vaatimattomia, kenties syrjittyjäkin – ihmisiä, joita ei pidetä minkään arvoisina. He kokevat itsensä niin huonoiksi, pieniksi, avuttomiksi ja arvottomiksi, että he tarvitsevat elämän ja rakkauden lähdettä. He tarvitsevat Jumalaa.

Jeesus julistaa, että Jumalalle he eivät ole mitättömiä, toisen luokan kansalaisia vaan hänelle hyvin kallisarvoisia. Heistä Jumala tekee autuaita, ikionnellisia. Tämä on hyvä sanoma, evankeliumi.

• Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. He eivät edes kuvittele omistavansa itsessään ikuisen elämän lähdettä vaan turvautuvat häneen, joka on kaiken elämän lähde, häneen, joka on syntiemme sovitus. Siksi meidän on taivasten valtakunta. Se on läsnä jo nyt meidän keskellämme ja meissä salatulla tavalla Kristuksessa. Kerran se on oleva läsnä kaikille näkyvästi, kaikkia hallitsevana ja täydellisenä.
• Autuaita ovat murheellisia, sillä he saavat lohdutuksen. Nämä ihmiset kantavat murhetta siitä, mikä rikkoo elämää. Kyse ei ole pinnallisesta harmituksesta tai pettymyksestä. Monesti juuri elämän suurimmat murheet voivat johtaa ihmisen lohdutuksen äärelle, Jumalan syliin. Ilman sitä ihminen lopulta katkeroituu ja pettymys, masennus ja viha täyttävät sydämen. Kristityn elämään kuuluu moninainen murhe ja ilo – yhtä aikaa. Usko ei ole menestysteologiaa: kohtaamme murheita, mutta saamme myös lohdutuksen.
• Autuaita ovat hiljaiset / kärsivälliset / sävyisät / lempeät / nöyrät, sillä he perivät maan. Vaikka me kuljemme köyhinä ja heikkoina läpi koettelemusten, sairauksien ja kuoleman, Kristuksessa me perimme iankaikkisen, täydellisen elämän ja ehtymättömän rikkauden. Meidän ei tarvitse kyynärpäätaktiikalla, väkivalloin, omahyväisesti tavoitella ajallisia etuja ja rikkauksia. Saamme luottaa Jumalan huolenpitoon ja rohkeasti pitää totuuden puolta odottaen sen toteutumista. Rooman valta ja hajaannuksen aika päättyi ja nyt Israelilla on oma maansa niin kuin meilläkin. Pian saamme periä ikuisen maan taivaissa.
• Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Tämä nälkä ja jano on kovaa. Länsimaissa emme tiedä nälästä ja janosta juuri mitään. Vanhurskautta kaipaava ihminen toivoo oikeuden, totuuden ja hyvyyden voittoa koko sydämestään. Hän kärsii nähdessään vääryyttä. Hän näkee toisten tarpeet ja huolet, auttaa lähimmäisiään ja palvelee pyhää Jumalaa saaden tästä kaikesta elämäänsä syvimmän tyytyväisyyden ja tarkoituksen. Tähän Jumala herättelee meitä yhä uudestaan. Yhteiskunnallisella tasolla huolta herättää se, että lainsäädäntö ja kansa etääntyvät Jumalasta ja kristillisestä rakkaudesta ja moraalista. Tämä vaikutus ulottuu kirkkoonkin.
• Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat, sillä heidät armahdetaan. Teksti voidaan kääntää myös muotoon: Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Me olemme itsekin syntisiä ja anteeksiantamuksen tarpeessa. Meistä ei ole jakamaan lopullisia tuomioita. Koska olemme itse saaneet anteeksi ja kokeneet armon todellisuuden, voimme myös armahtaa toisia ihmisiä. Tätä Jumalan ihmeellistä armahtavaisuutta kuvaa hienolla tavalla kertomus tuhlaajapojan isästä, joka juoksi poikaansa vastaan.

Ajassa kohtaamme moninaisia elämän vaikeuksia ja ahdistuksia. Näiden keskellä Jumala osoittaa meille laupeutta, käytännöllistä hyvyyttä. Kun Jumala antaa meille, me voimme jakaa eteenpäin. Tätä evankeliumia armahtavasta ja laupiaasta Kristuksesta saamme viedä eteenpäin sanoin ja teoin. Hyvä esimerkki on kertomus laupiaasta samarialaisesta. Puolestaan varottava esimerkki armottomuudesta on kertomus velalliselta, joka sai mahdottoman suuren velan anteeksi kuninkaalta, mutta ei sitten halunnut antaa anteeksi pientä velkaa lähimmäiselleen.

• Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Ainoa, mikä todellisesti puhdistaa ihmissydämen, on Kristuksen sovitusveri. Tämä sovituksen puhdistusvoima on jokahetkistä. Sovitus avaa yhteyden Jumalaan ja puhdistaa sydämemme näkemään Jumalan rakastavan, pyhän sydämen. Silmillä Jumalaa ei voi nähdä, mutta sydämellä kylläkin. Sydämen tason tunteminen on tärkeämpää kuin ulkonainen, pinnallinen tunteminen. Me voimme nähdä ja tuntea Jumalan, kun katsomme häneen Kristuksen kautta. Moni ei edes halua katsoa Jumalaan, eikä häntä silloin voi tietenkään nähdä. Mihin ei katso, sitä ei näe. Muotojumalisuus ja farisealaisuus katsovat vain itseensä ja keskittyvät ulkonaiseen puhtauteen. Silloin sydän jää likaiseksi ja silmät sokeiksi.

• Autuaita ovat rauhantekijät, sillä he saavat Jumalan lapsen nimen. Maailman ristiriidat ja sodat kertovat siitä, että ihmisellä ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Vasta sovitus avaa tien sovinnolle ja rauhalle, jonka vaikutus kumpuaa ja leviää kaikkeen ihmiselämään – henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin ja kansojen välisiin suhteisiin. Jumala lähetti Kristuksen tuoman rauhan. Nyt me saamme olla hänessä rauhanlähettiläitä, jotka kutsuvat kaikkia kokemaan todeksi todellisen veljeyden ja sisaruuden Herrassa, Jumalan lapsena elämisen yhtenä suurena perheenä.
• Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka taivaissa saatte, on suuri! Jos rohkeasti ja avoimesti elämme Jumalan lapsina, joudumme tavalla tai toisella vieroksutuiksi, syrjityiksi, pilkatuiksi ja vainotuiksi. Syvimmiltään tämä vaino kohdistuu itse Jumalaan, jonka näkyviä edustajia me olemme tässä maailmassa (Joh 15:18-20). Tämä on siis normaalia uskovan elämää, vaikkakin se on epämukavaa. Jos meitä ei koskaan millään tavalla vainota, on kysyttävä, onko meidän ja maailman välillä mitään eroa. Lopulta on hyvä muistaa, että uskon tähden koettu vaino on kaiken sen arvoista. Olemme Jumalan omia ja hänen hyvällä asiallaan. Meillä ei ole hävettävää. Emme ole ihmisiä vastaan vaan heidän puolellaan, heidän parhaaksi. Lisäksi, olemme matkalla taivaaseen, ikuiseen elämään. Selvää on se, mikäli käyttäydymme huonosti toisia kohtaan, siitä meitä tuleekin moittia.

 

Kaikki on Jumalan armollista työtä ja lahjaa

Kaikkiaan autuaaksi julistukset kuvaavat sitä, millaista elämää Jumala tahtoo synnyttää ja vaikuttaa hänen lapsissaan. Kaikki kiinnittyy ja kiteytyy siihen, millainen Jumala on ja mitä hän antaa ihmiselle. Hän on aloittanut meissä hyvän työnsä ja on vievä sen loppuun Kristuksen päivään mennessä. Jo nyt olemme Jumalan lapsia emmekä vielä täysin ymmärrä, millaisia meistä on tuleva kirkkaudessa.