Pitkäperjantai

PITKÄPERJANTAI

Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Siksi tämä on suuri päivä kristikunnassa.

Monissa kielissä se näkyy jo päivän nimessä. Useissa kielissä käytetään nimityksiä, jotka merkitsevät ’suuri perjantai’. Kristityn saamaa sovituksen lahjaa kuvastaa myös englannin nimitys Good Friday, ’hyvä perjantai’. Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ’pyhäksi perjantaiksi’. Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus.

Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. ’Pitkää’ ilmaisevaa sanaa käytetään perjantain yhteydessä yleisesti vain Pohjoismaissa. Vanhoista lähteistä käy ilmi, että ’pitkää’ on käytetty aiemmin myös anglosaksien keskuudessa (Long Friday).

Pitkäperjantain raamatunteksteissä seurataan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuolemaan. Kello 15 voidaan viettää Jeesuksen kuolinhetken muistoa. Pitkäperjantain iltajumalanpalvelus taas on perinteisesti omistettu Jeesuksen hautaamiselle, jolla Jumala on pyhittänyt meidänkin hautamme lepokammioksi.

 

EVANKELIUMI: Luuk 23:32-46

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.

Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.” Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

 

Psalmi 22:7-20: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:
”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!”

Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta
ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä
eikä kukaan minua auta.
Sonnien laumat piirittävät minua,
villit Basanin härät minut saartavat,
kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,
kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.

Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.

Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään
ja heittävät puvustani arpaa.

Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

 

Jesajan kirja 53 luku: Herran kärsivä uhrikaritsa

Kuka uskoo meidän sanomamme?
Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?

Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,
kuin vesa kuivasta maasta.
Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.

Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.

Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois
– kuka hänen kansastaan siitä välitti?
Hänet syöstiin pois elävien maasta,
hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.
Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.
Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä,
eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.

Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.

Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.

Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.

Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.

Minä annan hänelle paikan suurten joukossa,
hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa,
koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi
ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.

Hän otti kantaakseen monien synnit,
hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

 

Heprealaiskirje 5:7-10

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

 

SAARNA

Jeesuksen ristinkuolema oli hetki, jolloin kaikki inhimilliset toiveet ja odotukset romahtivat. Tämän kokivat Jeesuksen opetuslapset ja häntä seuranneet ystävät. Kirkas tulevaisuus muuttui hetkessä sysimustaksi pimeydeksi, jossa ei ollut enää pienintäkään valoa.

Kuitenkin Jeesuksen ristinkuolema oli hetki, jolloin Jumalan pyhä ja rakastava tahto toteutui. Pyhä tahto toteutui, koska ihmiskunnan synnit tuomittiin Kristuksessa; rakastava tahto täyttyi, koska ristintyön kautta Jumala saattoi armahtaa ja vapauttaa syntiset ihmiset.

Kun inhimillinen toivo sammui lopullisesti, jäljelle jäi jumalallinen toivo. Kun mikään ei ollut enää ihmisten varassa, kaikki olikin Jumalan varassa.

Ehkä sinäkin olet omassa elämässäsi kokenut pitkäperjantain kaltaisia hetkiä, jolloin pimeys, pettymykset ja toivottomuus täyttävät mielesi. Ja sittenkin, kaiken keskellä, siitä huolimatta meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret.

Se, mitä ihmissilmä ei kyennyt näkemään eikä mieli ymmärtämään, olikin Jumalan suunnitelmien täyttymys. Lukemattomat Vanhan testamentin ennustukset täyttyivät. Niistä kuulimme tänään tuon Jesajan kirjan kuvauksen Karitsasta, joka ääneti kärsii sovittavan kuoleman pahantekijöiden joukossa, Jumalan lyömänä, mutta sittenkin täydellisen viattomana.

Jeesuksen ristinkuolemassa täyttyivät lukemattomat vanhan liiton aikaiset esikuvat. Pitkäperjantai oli Suuri sovituspäivä, jolloin kansan synnit sovitettiin, sen lopullinen täyttymys. Pääsiäisateria, jota oli syöty jo yli 1000 vuoden ajan Egyptistä vapautumisen muistoksi, sai täyttymyksen Kristuksessa, Jumalan Karitsassa, jonka ruumis ja veri annettiin meidän puolestamme. Väliverho, joka erotti Jumalan ja ihmisen, repäistiin kahtia ylhäältä alas, Jumalan luota alas meidän ihmisten luokse. Tie Jumalan läheiseen yhteyteen avautui.

Jumala tulee Kristuksen kautta todellisesti sinun ja minun elämään, kun vain suostumme sovintoon Jumalan kanssa ja avaamme sydämemme hänelle, joka sinua näin rakastaa ja joka tahtoo sinut täydellisesti armahtaa.

Risti johtaa myös elämämme, sydäntemme, ajatustemme, sanojemme ja tekojemme muuttumiseen. Kun Jumala saa meitä rakastaa, jotakin hänen rakkaudestaan tarttuu myös meihin.

Näin Jumalan todellisuus murtautuu läpi meidän ihmisten elämään Kristuksen ristinkuoleman kautta – ei meitä musertaen ja murskaten, vaan itse ensin musertuen meidän puolestamme.

Jeesuksen risti voi tuntua ihmisestä kammottavalta ja inhottavalta vailla mitään pyhää, rakastettavaa ja kunnioitettavaa, saati sitten mitään uskonnollista. Jeesuksen risti halutaankin kieltää monin paikoin. Risti on häväistystä – ihmisen ja Jumalan häväistystä.

Kuitenkin, Jeesuksen risti on syvin ja perimmäisin vastaus meidän ihmisten vaikeimpiin ongelmiin. Ristin tähden me saamme anteeksi ja voimme vapautua syyllisyydestä, joka meitä painaa.

Ristin kautta saamme elämällämme kestävän perustan, jonka varassa saamme elää turvassa, armahdettuina. Synti sitoo meitä kaikkeen pahaan ja pilaa elämämme, mutta risti antaa meille sisäistä voimaa sitoutua synnin sijasta rakkauteen. Ristin tähden saamme kokea myös, että saamme vapautua pahuuden otteesta.

Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta saamme tulla osallisiksi Kristuksen voitosta yli kuoleman. Juuri kuoleman pelko vie mielekkyyden elämän parhaimmiltakin kokemuksilta. Lopulta kuolema tekee tyhjäksi elämän. Kristuksessa tämä kääntyy päälaelleen: kuolemasta tulee voitettu kanta – elämä ei päätykään fyysiseen kuolemaan vaan tie kulkee sen läpi – ei kadotukseen – vaan ikuiseen elämään. Saamme lopulta tulla kotiin.

Näin risti onkin se syvin, pätevin ja ainoa ratkaisu synnin, kuoleman ja pahuuden valtojen edessä. Jumala ei tee pintapuolisia, kosmeettisia toimenpiteitä vaan hän pureutuu karuun ytimeen ja ratkaisee syvimmät ja vaikeimmat ongelmamme.

Tätä ristinvoimaa voi jäädä katselemaan ulkoa päin, vailla omakohtaista kokemusta. Silloin ihminen on kuin ryijyn edessä, jota hän katselee sen väärältä, nurjalta puolelta. Ryijy näyttää väärältä puolelta käsittämättömältä, täynnä solmuja, langanpätkiä, täynnä kummallisia vikoja ja virheitä.

Kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan syntiensä sovittajana, Herrana ja Vapahtajana, hän näkeekin Jumalan solmiman ryijykudoksen kauneuden, kuvioinnin ja harmonian.

Meitä kutsutaan tulemaan Jeesuksen ristin juurelle. Mitä lähemmäksi sinä tulet ristiä ja Jeesusta, sitä selvemmin sinä saat kuulla hänen äänensä ja kokea hänen rakkautensa.

Jeesuksen ristin juurella, aivan hänen lähellään saamme kuulla Jumalan sydämen syvimmän sykkeen, Jumalan rakkauden sinua ja minua kohtaan.

 

JEESUKSEN SEITSEMÄN SANAA RISTILLÄ

Neljään evankeliumikirjaan on kirjoitettu seitsemän Jeesuksen sanaa ja lausetta, jotka hän sanoi ollessaan ristiinnaulittuna, suurissa kivuissa ja tuskassa, häpäistynä, kuoleman ja ikuisen rangaistuksen edessä. Mitä me sanoisimme vastaavassa tilanteessa?

”Isä, anna heille anteeksi”  (Luuk 23:24)

Jeesus rukoili anteeksiantoa ihmisille, jotka hylkäsivät ja tuomitsivat hänet. Jeesus sovitti kaikkien synnit ristillä ja sen tähden Jumala voi antaa anteeksi mitätöimättä pahoja tekoja. Täydellinen anteeksiantamus on kristinuskon ainutlaatuinen ydin. Jeesus tuo anteeksiantamuksen, armahtavan rakkauden todellisuuden sinunkin elämääsi.

”Totisesti, jo tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa!”  (Luuk 23:43)

Tämä oli vastaus toisen ristiinnaulitun rukoukseen ”Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Kuoleman edessä paatunut ryöväri tuli katumukseen, tunnusti syyllisyytensä ja turvautui Vapahtajaan. Monesti vasta ankaran ristin päällä ihminen taipuu katumukseen ja turvautuu Jumalaan. Silloinkin saamme kuulla Jeesuksen lohduttavat ja armahtavat sanat: Ole turvallisella mielellä, sillä minä vien sinut taivaan kotiin. Syvimmiltään vasta evankeliumin, Kristuksen armollinen läsnäolo synnyttää pelastavan uskon – ei ahdistukset.

”Katso, tässä on poikasi. Katso, tässä on äitisi!”  (Joh 19:26-27)

Ristin juurella näemme Jeesuksen huolenpidon ja ajallisen elämän merkityksen. Vanhimpana poikana Jeesuksella oli velvoite huolehtia Mariasta ja sisaruksistaan (kasvatti-)isä Joosefin kuoltua. Äiti-Marian sydän särkyi katsellessaan poikansa ristinkuolemaa. Jeesus ymmärsi äidin tuskan ja huolen. Siksi hän antoi luotettavan ystävänsä eli Johanneksen itsensä tilalle. Marian sydän sai lohdutusta ja turvan vanhuudenpäiville. Samalla tavalla Jumala ymmärtää sinunkin tarpeesi elämäsi menetysten ja huolien keskellä. Hän antaa ystäviä ja läheisiä, jos vain itse omalta puoleltasi olet valmis ottamaan vastaan. Myöhemmin saatat itsekin olla tuki ja turva ihmiselle, joka on menettänyt läheisiään.

”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”  (Matt 27:46; Mark 15:34)

Ristin juurella, kun pimeys on syvimmillään, Jeesus huutaa sinunkin puolestasi tämän traagisen huudon ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut”. Tässä elämässä kohtaamme monia pienempiä ja suurempia hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jeesus oli monien ihmisten hylkäämä. Hän tietää, miltä sinusta tuntuu. Jeesus koki myös sen, millaista on olla Jumalan hylkäämä. Syntimme erottavat meidät Jumalasta, mutta se ei vielä merkinnyt lopullista eroa. Kun Jumalan pitäisi hylätä meidät, Jeesus asettuukin tilallemme ja kokee tuon täydellisen ja lopullisen hylkäämisen. Siksi sinun ei koskaan tarvitse sanoa näitä sanoja: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit! Ja vaikka toisinaan kokisit olevasi kaukana Jumalasta, Kristuksessa olet sittenkin aivan lähellä, aivan hänen sylissään.

”Minun on jano”  (Joh 19:28)

Ristin juurella kohtaamme Jeesuksen ihmisyyden. Kun hän sanoo olevansa janoissaan, hän osoittaa olevansa lihaa ja verta niin kuin sinä ja minä, ajallisine perustarpeineen. Varsinkin vesi on elämän perusehto. Niin kuin rukoilemme jokapäiväistä leipäämme, Jumala haluaa huolehtia myös jokapäiväisestä juomastamme. Hän onkin mitannut kaiken niin, että jokaiselle riittää, kunhan vain elämme kohtuullisesti ja jaamme tasapuolisesti. Jano kuvastaa myös ihmisen syvintä elämänkaipuuta, koska tässä ajallisessa maailmassa, ilman Jumalaa, meillä on ainainen jano. Pyytäessään juotavaa hänelle tarjotaan hapanviiniä Psalmin ennustuksen mukaisesti (Ps 69:22). Jeesuksella oli inhimillinen jano mutta myös jano täyttää Isän tahto loppuun saakka. Siksi tuo janon tyydyttäminen merkitsi myös kärsimyksen maljan juomista.

”Se on täytetty!”  (Joh 19:30)

Kaikki, minkä Jumala Sanassaan lupaa, sen hän myös tekee, viimeistä piirtoa myöten. Jumala lupasi armahtaa ja pelastaa jokaisen halukkaan ihmisen Messiaan kautta. Vanhan testamentin ja vanhan liiton vajavaiset esikuvat saivat täydellisen täyttymyksen. Ne olivat vain ristin varjoa. Nyt itse risti oli Jumalan pyhyyden ja rakkauden valokeilassa. Kun laki paljasti joka ikisen synnin ja vaati ehdotonta tuomiota ja rangaistusta, Jeesus Kristus kärsi Jumalan tuomitsemana täyden rangaistuksen puolestamme. Jumalan pyhyyden ja rakkauden vaatimus täyttyivät. Siksi Jeesus huusi kuollessaan ”se on täytetty!”. Golgatan rististä tuli tämän myötä virallinen ennakkotuomioistuin, jossa syntinen ihminen todetaan syylliseksi mutta jossa hänen tuomionsa ja rangaistuksensa kärsii toinen, täydellinen, synnitön sijaisuhri. Jeesuksen ristin juurelle tullut ihminen kohtaa totuuden mutta saa armon, joka on voimassa viimeisellä tuomiolla. – – – Tämän täytetyn työn varaan saamme jäädä itse kukin. Sen varassa murheen täyttämä, musta pitkäperjantai saa hiljaisuudessa ja odotuksessa muuttua pyhäksi, hyväksi, suureksi perjantaiksi. Sen saamme kokea todeksi kun tulemme lähelle ristiä, lähelle Jumalan sydäntä, lähelle Jeesusta.

”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”  (Luuk 23:46)

Ristin juurella kohtaamme Jeesuksen luottamuksen Taivaalliseen Isään, jonka iankaikkisiin käsiin on hyvä antaa itsensä kokonaan ja täydellisesti. Toisaalta Jeesus koki lain kauhistuttavan tuomion täydessä voimassaan ja eron Isästä, mutta senkin keskellä hän tiesi täyttävänsä hänen tahtonsa ja olevansa lopulta täydellisessä turvassa. Kenties hänen tunteensa huusivat muuta, mutta hänen syvin sisimpänsä tiesi Isän lupausten olevan voimassa tunteista ja tuntemuksista huolimatta. Meidänkin kohdalla Jumala on täydellisen luotettava niin elämässä kuin kuolemassa. Hänen varaansa saamme turvallisesti antaa oman itsemme, elämämme, kuolemamme ja koko ikuisuutemme – tuntui miltä tuntui!

 

RUKOUS

Herra,

me kiitämme sinua siitä,
että ristisi on pystytetty
keskelle tätä maailmaa.

Hiljennä meidät sen edessä,
niin että voimme kuulla
ja ottaa vastaan sen sanoman.

Anna ristin todistaa läsnäolostasi
ja rakkaudesta, joka voittaa kärsimällä.

Paina pyhä kuvasi syvälle sydämeemme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.