VÄLÄHDYKSIÄ MODERNIN JUUTALAISVALTION SYNTYYN JA OLEMASSAOLOON
Lähteenä olen käyttänyt Pekka Sartolan teosta ”Kuin kotkan siivin” (Ajanteos Kustannus 2013). Teksti on pitkälti omaani, mutta aiheet nousevat kirjasta.
Osa 1: JOHDANTO
Varhainen historia
Israelin kansan historia on täynnä Jumalan ihmeitä – onhan se Jumalan valittu kansa! Ihmeet ovat ottaneet muotonsa Lähi-idän historian ja arkitodellisuuden keskellä. Mukana on ollut Jumalan suvereenia toimintaa, ihmisen epäuskoa ja syntisyyttä, sekä paholaisen epätoivoisia yrityksiä estää kaikkivaltiaan Luojan suunnitelman toteutuminen.
Jumala kutsui Aabrahamin Kaksoisvirran maasta ja antoi hänelle valtavat lupaukset suuresta siunauksesta (1 Moos 12:1-3). Se piti sisällään laskemattoman määrän jälkeläisiä, henkilökohtaisen kunnian, luvatun maan ja erityisen jälkeläisen, jonka kautta kaikki maailman kansat tulisivat siunatuiksi.
Tämä huikea lupaus on täyttynyt. Aabrahamista polveutuvat juutalaiset Iisakin kautta ja arabit Ishmaelin kautta. Aabraham on kristittyjen hengellinen isä. Hän on näiden kolmen ryhmän keskeinen kantaisä, patriarkka. Aabrahamista syntyi Israelin kansa, joka sai luvatun maan. Hänestä syntyi luvattu Messias, Kristus, joka ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta toi pelastuksen kaikille kansoille.
Luvattu siunaus ei ole tullut helpolla, kivutta. Israel sai ensin kasvaa Joosefin turvissa Egyptissä. Kaikkiaan aikaa siellä kului 400 vuotta, josta viimeinen sata vuotta oli yhä pahenevaa orjuutta. Faaraosta oli tullut sielunvihollisen kätyri, joka halusi tuhota luvatun kansan.
Tästä Herra itse pelasti kansansa kymmenen vitsauksen ja Mooseksen avulla. Supervalta Egypti nöyryytettiin perinpohjaisesti ja Israel ylitti Punaisen meren ja astui uuteen elämään. Pikamarssi luvattuun maahan vaihtui 40 vuoden mittaiseksi sakkoringiksi. Tänä aikana kansa opetteli elämään teokratiassa, Herran kuninkuuden alaisena. Sen elämän keskuksena oli Herran sana, ilmestysmaja, jumalanpalvelus ja uhrit.
Kuningaskunnan aika
Vasta Joosuan johdolla kansa pääsi luvattuun maahan, taisteluiden jälkeen. Kansa asettui maahansa, mutta taistelut jatkuivat. Inhimilliseksi avuksi haluttiin sellainen kuningas kuin toisillakin kansoilla. Yhtenäisen kuningaskunnan aika jäi varsin lyhyeksi ja valtakunta jakautui pohjoiseen Israeliin (10 sukukuntaa) ja eteläiseen Juudaan (2 sukukuntaa), jossa Jerusalem ja temppeli sijaitsi. Tämä tapahtui vuonna 930 eKr. Sitä ennen Daavidin poika Salomo rakennutti ensimmäisen kivisen temppelirakennuksen Jerusalemiin.
Elämä oli monin tavoin taistelua. Assyria nousi suurvallaksi ja tuhosi pohjoisen Israelin kansan syntien tähden v. 722 eKr. Assyria uhkasi vakavasti Juudaakin, mutta se turvautui Herraan ja säästyi, toistaiseksi. Lopulta Juudakin ajautui syvään paatumukseen, minkä tähden uusi suurvalta Babylonia valtasi sen ja tuhosi Jerusalemin kaupungin ja temppelin v. 586 eKr.
Pakkosiirtolaisuus ja sen jälkeinen aika
Kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen vähintään 70 vuodeksi, kuten Herra oli sanonut. Siellä kansa heräsi parannukseen ja uudistumiseen. Kun maailmanvalta vaihtui Persian käsiin, sen kuningas Koores vapautti kansat palaamaan kotimaihinsa.
Niin osa juutalaisista palasi luvattuun maahan. He rakensivat toisen temppelin v. 516, mutta Jerusalemin kaupungin ja sen muurien korjaaminen oli vaikea urakka. Se onnistui vasta Nehemian myötä 450 eKr. paikkeilla.
Seuraavina vuosisatoina Israel oli heikko ja pienempien suurvaltojen alaisuudessa. Niitä olivat Egypti ja Syyria. Vasta ns. Makkabealaisaika toi kaivattua itsenäisyyttä. Se kuitenkin hiipui sisäiseen hajaannukseen ja luopumukseen. Rooman valtakunta alisti Juudan ja Jerusalemin vuonna 63 eKr.
Messiaan tulemus ja Rooman hallinta
Israelin kansan historian ja Jumalan suunnitelmien huipennus oli luvatun Messiaan syntyminen, sekä hänen elämänsä, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa. Kansana Israel hylkäsi Messiaansa ja siten hukkasi sille annetun etsikkoajan. Jumala vuodatti Pyhän Henkensä ja asetti universaalin seurakunnan Israelin tilalle.
Juutalaisten parissa kyti jatkuvasti kapinaliikkeitä Roomaa vastaan. Nämä kukistettiin kerta toisensa jälkeen. Mittava kapinaliike oli vuosina 65-70 jKr. Monet ryhmittymät vastustivat Roomaa ja menestyivät varsin hyvin. Lopulta Rooma valtasi Juudan ja pakotti ryhmittymät perääntymään Jerusalemiin. Pitkä piiritys näännytti juutalaiset, jotka taistelivat myös toisiaan vastaan kaupungin muurien sisällä. Roomalaiset tuhosivat kaupungin ja temppelin vuonna 70 jKr. – kuten Jeesus oli ennustanut. Viimeinen linnake, Masada kukistui pari vuotta myöhemmin.
Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” (Luuk 19:41-44)
Rooman ikeen alla kapinahenki jatkoi kytemistä. Kansan uskonnollinen johtaja rabbi Akiva odotti Messiasta kansan vapauttajaksi. Sellaiselta näyttäytyi eräs Simon, joka sai lisänimekseen Bar Kochba, Tähden poika. Hän oli taitava soturi, jonka johdolla Rooman armeija ajettiin pois Juudasta vuonna 132 jKr. Vastauksena haasteelle Rooma kutsui parhaan sotapäällikkönsä ja legioonansa vastaiskuun. Kaikki kapinalliset ja Simon Bar Kochba surmattiin. Kapina päättyi vuonna 135 jKr.
Israelin valtion lakkautus ja maailmanlaaja diaspora
Rooman keisari Hadrianus liitti Juudan osaksi Syyriaa ja se sai nimekseen Syyria-Filistea, josta muotoutui nimi Palestiina. Jerusalemin kaupunkia alettiin rakentamaan uudelleen ja sen nimeksi tuli Aelia Capitolina.
Juutalaisilta kiellettiin asuminen tässä kaupungissa. Ympäröivät kylät ja kaupungit tuhottiin. Juutalaisia vietiin pakkosiirtolaisuuteen Rooman eri provinsseihin. Juutalaisen uskon harjoittaminen, sapatti ja ympärileikkaus kiellettiin.
Hadrianuksen jälkeen keisariksi tuli Antonius Pius, joka salli juutalaisille pienimuotoisen paluumuuton ja siirtokuntien perustamisen maahan. Silti valtaosa juutalaisista oli ajettu ympäri silloista Roomaa.
Juutalaiset kohtasivat äärimmäisen kansallisen alennustilan vuodesta 135 jKr. alkaen aina 1900-luvulle saakka. Heillä ei ollut temppeliä, uhreja, Messiasta eikä kotimaata. Heitä vainottiin aina ja kaikkialla.
Kansa säilytti silti vahvan juutalaisen identiteetin. Tooran ympärille he rakensivat Talmudin, suullisen perimätiedon kokoelman, johon kuuluu 63 kirjaa (17 nidosta). Ne käsittelevät ihmiselämän kaikkia alueita ja sisältävät lukemattomia pikkutarkkoja ohjeita. Juutalaiset rakensivat synagogia ja kokoontuivat niissä.