Profetian merkitys vanhassa liitossa ja sen tulkinta

PROFEETAT JA PROFETIAN MERKITYS VANHASSA LIITOSSA

 

Profeettaliikkeen synty

Jumalan kansan historiassa on ollut erilaisia vaiheita ja painotuksia. Kansan johtamisen ja Jumalan tahdon opettamisen näkökulmasta tärkeitä henkilöitä olivat aluksi patriarkat, kantaisät. Heidän suuri seuraaja oli Mooses, joka oli myös profeetta. Tuona aikana Jumala teki Siinain liiton, johon kuului lait ja uhrit, ilmestysmaja ja pappeus. Tärkeää oli Jumalan tahdon, lakien opettaminen kansalle sekä sovituksen toimittaminen kansan puolesta. Näitä tehtäviä suoritti papisto, joka oli pitkään keskeisessä asemassa voimakkaiden johtajien ohella, joita olivat mm. Joosua ja tuomarit. Viimeisin tuomareista oli Samuel, joka samalla oli profeetta. Hän perusti profeettakouluja ja hänestä alkoi varsinainen profeettojen aikakausi vuoden 1050 eKr. paikkeilla. Kun papisto opetti Jumalan armoliittoa ja pyhää lakia ja piti huolta jumalanpalveluselämästä, Jumala nosti profeettoja kutsumaan kansaa liiton mukaiseen elämään. Profeetat osoittivat ajankohtaisella tavalla, missä kansa oli mennyt harhaan ja suurella auktoriteetilla he kehottivat kansaa parannukseen. Profeetat toimivat pohjoisen Israelin ja eteläisen Juudan alueella kansan ja kuninkaiden parissa.

 

Papin ja profeetan tehtävän eroja ja niiden kehitys

Pappeus perustui leeviläiseen syntyperään ja oli elinikäinen tehtävä. Sen sijaan profeetan tehtävä perustui Jumalan erityiseen ja suoraan kutsuun. Lisäksi profeetan tehtävä oli useimmiten sidottu vain tiettyyn aikaan ja vaiheeseen. Vain muutama profeetta toimi lähes elinikäisesti.

Profeetta toimi Jumalan suuna julistaen hyvin ajankohtaista sanomaa perustuen Jumalan lakiin ja liittoihin. Profeettojen toiminta ja sanoma perustui aina Jumalan Sanaan. He eivät tuoneet aikaisemmasta poikkeavaa ilmoitusta. Profeetat sovelsivat Sanaa ajankohtaisiin tapahtumiin. Pappi oli kansan suuna ja puolesta puhujana Jumalan edessä rukousten ja uhrien kautta. Uhraamisen ainoa laillinen paikka oli Jerusalemin temppelissä. Papit opettivat myös lakia ja sovitusuhrien merkitystä.

Pappeuden merkitys heikkeni ajan myötä. Pohjoisessa Israelissa ei ollut Jumalan temppeliä, joten luopumuksessa elävät kuninkaat perustivat epäjumalantemppeleitä ja värväsivät niihin kelvottomia pappeja. Tämä päättyi Israelin tuhoon 722 eKr. Eteläisessä Juudassa Jerusalemin temppeli ja sen jumalanpalvelus säilyi vuoteen 586 eKr. asti. Koska luopumus syveni Juudassakin, pappeuden merkitys hiipui. Pappeus elpyi pakkosiirtolaisuuden ja toisen temppelin myötä, vaikka sekin uudelleen korruptoitui ja turmeltui ennen Vapahtajan syntymää.

Profeettojen merkitys kasvoi ja laajeni, kun em. Samuel perusti ensimmäiset profeettakoulut jo aivan yhtenäisen kuningaskunnan alkuvaiheissa 1050 eKr. aikoihin. Profeettakouluissa opiskeltiin Jumalan Sanaa ja vietettiin paljon aikaa rukouksessa. Niiden kasvatteja myöhemmin olivat mm. Elia ja Elisa, jotka jatkoivat profeettakoulujen perinnettä. Profeettaa kutsuttiin myös näkijäksi ja Jumalan mieheksi. Näkijä tarkoitti pyhän Jumalan palvelijaa ja on vastakkainen ns. selvännäkijälle, joka rahaa vastaan manipuloi ihmisten elämää joko inhimillisesti tai pimeyden voimien avulla. Profeettoja tarvittiin etenkin kansan kriittisissä hetkissä. Toisinaan heitä kuultiin, toisinaan ei. Profeettojen aikakausi hiljeni 400-luvulla eKr. Vasta Johannes Kastaja oli seuraava tunnettu profeetta.

 

Profeettojen sanoma ilmeni kahdessa perusmuodossa

  • Ensimmäinen oli erehtymätöntä ilmoitusprofetiaa. Siinä oli erityinen Jumalan takuumerkki: tämä on 100 % Jumalan Sanaa ja sellaisena se kirjattiin osaksi pyhiä kirjoituksia.
  • Toinen profetian perustyyppi oli tavallista profetiaa, jota ei kirjattu osaksi Raamattua. Lähtökohtaisesti sekin oli sellaisenaan Jumalan Sanaa, mutta siinä saattoi olla myös ihmisen vaikuttamaa vääristymää. Tämä profetian laji on alisteinen ensimmäiselle, ilmoitussanalle. Nykyajan seurakunnassa esiintyy vain tätä ”alempaa” profetian lajia, sillä Raamattu on jo valmis eikä uutta ilmoitusta tarvita. Tavallinen seurakuntaprofetia on aina arvioitava Raamatun Sanan mukaan.

 

Kahdenlaisia vanhan liiton profeettoja

Edellisen jaottelun mukaan näemme myös kahdenlaisia profeettoja vanhan liiton aikana.

  • kirjaprofeetoilla on omat nimensä mukaiset profeettakirjansa osana Vanhaa testamenttia. Heitä ovat Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel (ns. suuret profeetat), sekä Hoosea, Joel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Naahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia (ns. pienet profeetat).
  • tavallisia profeettoja olivat mm. Gad, Elia ja Elisa. Silti he olivat hyvin merkityksellisiä henkilöitä. Lisäksi heihin lukeutui useita nimeltä mainitsemattomia näkijöitä ja Jumalan miehiä.

 

Profetian sanoma vanhassa liitossa ja sen tulkinta

Profetian pääpaino oli aina nykyhetkessä. Sanoma oli suunnattu koko kansalle, toisinaan kuninkaalle ja vain harvoin yksittäisille, tavallisille ihmisille. Sanoma kosketti ihmisten Jumala-suhdetta, moraalia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Jumala on aina hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista.

Profetiat saattoivat toisinaan viitata tulevaisuuteen. Ennustaminen ei ollut itsetarkoitus vaan ihmisten palauttaminen Jumalan yhteyteen. Tulevaisuuden tapahtumien ennustaminen palveli tätä päämäärää: edessä saattoi olla joko uhka tai siunaus, jonka kansan oli viisasta ottaa huomioon.

Keskeisenä siunauksen tuojana oli Messiaan saapuminen. Messiaan tuloon liittyi myös voimakkaat tuomiot. Niinpä profeettakirjoissa on merkittäviä ennustuksia Messiaan eli Jeesuksen Kristuksen ensimmäisestä ja toisesta tulemuksesta. Läpi Raamatun kulkee suuri punainen lanka: Jumalan pelastava armo Messias-Vapahtajassa. Tähän teemaan lomittuu monia pienempiä teemoja, jotka koskettavat kansojen ja yksilöiden elämää eri aikoina.

Profetian sanoman ymmärtämisessä tärkeää on huomata niiden moraalinen sanoma: vain elämä Jumalan yhteydessä hänen tahtonsa mukaan – armon varassa – voi tuoda siunauksen. On huomioitava, mitä epäkohtia profeetan aikana ilmeni ja mikä oli Jumalan vastaus niihin. Sanoman ymmärtämistä helpottaa sen tietäminen, milloin profeetta eli, kuka oli kuninkaana ja minkälaisessa hengellisessä tilassa kansa eli. Nämä seikat tulevat esille kustakin profeettakirjasta ja samaa aikaa käsittelevistä Kuninkaiden kirjoista tai Aikakirjoista.

Profetioiden sisältämät ennustukset olivat usein monikerroksisia. Ennustus viittasi ensinnäkin aivan lähitulevaisuuteen, jolloin ennustus täyttyi ainakin osittain. Toiseksi ennustus saattoi viitata ns. lopun-aikoihin ja itse Messiaaseen, jolloin ennustus täyttyy kirjaimellisesti ja täydellisesti. Esitäyttymykset vahvistivat, että myös lopullinen täyttymys oli edessä – tosin vasta muutaman tuhannen vuoden kuluttua. Ihmisten näkökulmasta saattoi näyttää, että ennustus ei toteutunutkaan, mutta nykyajan ihminen voi nähdä esimerkiksi, kuinka Israelin valtio on syntynyt uudelleen 2000 vuoden hajaannuksen jälkeen. Samoin nykyteknologia ja luonnon saastuminen osoittavat Ilmestyskirjan ennustusten kirjaimellisen täyttymisen, joihin viitataan jo Vanhan testamentin profetioissa.

On hyvä huomata, että profeettakirjojen sanomat eivät ole aina aikajärjestyksessä, mikä tekee niiden ymmärtämisen välillä hyvinkin hankalaksi. Ohjeeksi pätee silti aina: ota opiksi se, minkä ymmärrät, ja luota siihen, että loppukin selviää aikanaan. Avuksi kelpaavat Raamattua kunnioittavat selitysteokset.

 

Väärät profeetat

Profetian merkitystä hämärsivät väärät profeetat. He toimivat näennäisesti Jumalan nimissä, mutta heidän sanomansa poikkesi Jumalan tahdosta ja Sanasta. Vääriä profeettoja oli paljon vanhan liiton aikana ja heitä on meidänkin päivinä, vaikkakaan ei välttämättä juuri profeetan nimellä.

Väärän profeetan sanoma saattoi rohkaista ihmisiä jatkamaan synnin vallassa elämistä ja lupasi suuria siunauksia ja menestystä vakavista synneistä huolimatta. Kansan ei tarvinnut luopua epäjumalanpalveluksesta eikä moraalittomuudesta – kaikki tuli hyväksyä ”rakkauden” nimissä. Mitään tuomiota ei ollut tulossa vaan ”rauha, rauha”. Kuulostaako tutulta? Lopulta kaikki tiet vievät saman jumalan luokse. Ketkä meidän aikamme ihmiset ja tahot julistavat Raamatun vastaista elämää ja opettavat väärin Jumalasta ja Kristuksesta Jeesuksesta – yhteiskunnassa ja kirkossa?

Toisaalta jotkut väärät profeetat ajavat toista äärilaitaa ja julistavat lähes kaiken synniksi ja kieltävät Jeesuksen sovitustyön riittävyyden pelastumiseksi, vaikka ihminen siihen uskossa turvautuisikin. Heidän mukaansa ihmisen tulee pyhittää itsensä (täydelliseksi) ennen kuin hän voi astua pyhän Kristuksen eteen. He saattavat ajaa myös ”riivaajia” uskovista ja siten turmella heidän uskonsa. Synti uskovan elämässä ei ole merkki riivauksesta vaan syntisestä luonnosta, joka on meissä kaikissa kuolemaamme asti. Lääke siihen on synnin tunnustaminen ja synninpäästö Kristuksen nimessä ja veressä – ei kuviteltujen riivaajien poisajaminen!

 

Profetian tarpeellisuus ja arviointi

Kaikesta tulkinnallisesta hankaluudesta huolimatta profeetat olivat tärkeitä Jumalan työkaluja ja heidän sanomansa tunteminen on välttämätöntä myös meille. Heidän sanomansa keskeinen sisältö on selvä ja monet profetiat on jo osattu tulkita ja nähdä oikein historian ja nykyajan valossa. Seurakunta tarvitsee tänäänkin profeettoja, jotka toimivat Jumalan Sanan pohjalta ja raittiisti. Kaikki profetia tulee arvioida Sanan mukaisesti. Joka ei siihen alistu, on väärä profeetta. Profetian keskeinen tehtävä on Jumala-yhteyden vahvistaminen, luottaminen Sanaan ja armoon, sekä Sanan mukaisen elämän tukeminen. Profetia rakentaa, vahvistaa ja lohduttaa meitä (1 Korinttolaiskirje 14:3).

Profetiat eivät kerro, kuka on sopiva puolisomme, eivät ilmoita taloudellista menestyskaavaa tai muuta vastaavaa. Meidän tulee käyttää Jumalan Sanan ohjaamaa järkeä, tehdä omat valintamme ja kantaa niistä täysi vastuu. Emme voi paeta vastuutamme ”profetian” tai ”Pyhän Hengen äänen” taakse. Jumala toimii salatulla tavalla sisimmässämme ja antaa meille tilaa omille valinnoille. Älä anna kenenkään hallita sinua jatkuvien ”profetioiden” nimissä! Tutki Sanaa, käytä järkeäsi ja keskustele toisten uskovien kanssa – tee sitten oma päätöksesi rukoillen ja kanna vastuusi. Virheidenkin jälkeen saa aina turvautua armollisen Isän suojiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Samassa tilanteessa elivät vanhan liiton pyhät. He kuulivat todellisten ja väärien profeettojen sanomia. Houkutus oli suuri luottaa vääriin lupauksiin, mutta he tiesivät, että tosi profeetta julisti Kirjoitusten, Sanan mukaista sanomaa jopa oman henkensä uhalla. Profeetat olivat Jumalan väline kansan kääntämiseksi parannuksen tielle ja takaisin armoon ja elämään. Osa kansaa kuuli heitä ja pelastui; osa torjui ja niitti tuomion.

 

Vanhan liiton profetiat pähkinänkuoressa

 

Profeettojen julistuksen kautta Jumala tahtoi

  1. varoittaa kansaa sen synneistä ja tulevista tuomioista
  2. kääntää kaikki kansat takaisin Jumalan puoleen ja pyhään elämään
  3. julistaa lohdutusta ja toivoa
    (pakkosiirtolaisuuteen / ahdinkoon joutuville)
  4. ilmoittaa Messiaan tulemuksen ja tehtävän
  5. kertoo lopullisesta pelastuksesta

Nämä kaikki soveltuvat suoraan meihin!

 

Profeettojen ennustusten aikajänteet

  1. lähitulevaisuus
  2. tulevaisuus pidemmällä aikavälillä
  3. lopunajat
  4. Messias
  5. iankaikkisuus
  • Kaksi ensimmäistä todistavat historian valossa, että profeetallinen julistus on luotettavaa ja että Jumala toimii Sanansa mukaisesti.
  • Kolme jälkimmäistä soveltuvat suoraan meihin, koska me elämme lopunaikoja Kristuksen varassa ja odotuksessa sekä koska olemme matkalla ikuiseen elämään.