Jumalan sanan kylvö (2. su ennen paastonaikaa)

JUMALAN SANAN KYLVÖ (2. su ennen paastonaikaa)

Tämän sunnuntain evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.

 

EVANKELIUMI: Joh 4:31-38

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: Rabbi, tule syömään! Mutta hän sanoi heille: Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä. Opetuslapset kummastelivat keskenään: Onko joku tuonut hänelle syötävää? Mutta Jeesus jatkoi: Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.

Te sanotte: Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen. Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.

Tässä pitää paikkansa sanonta: Toinen kylvää, toinen korjaa. Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.

 

SAARNA

Ajallisen edessä

On hyvä pysähtyä ja katsoa omaa elämäämme. Mitä on takanapäin, mitä on juuri nyt ja mitä huominen ehkä tuo tullessaan. Painavatko matkan rasitukset, koetko hiljaista tyytyväisyyttä, vai sykkiikö ilo ja riemu sydämessäsi?

Elämä on arkea ja on aivan luonnollista, että katseemme kiinnittyvät ajallisen elämämme näkyviin asioihin. Tarvitsemme ruokaa, kattoa pään päälle, perustoimeentulon, ihmissuhteita, lepoa ja virkistystä.

Raamatun kuvaamissa tapahtumissa ja Jeesuksen matkaseuralaisten kohdalla huomaamme usein, kuinka opetuslapset huolehtivat juuri näistä ajallisista, arkisista asioista. Kun oli nälkä, heräsi kysymys, miten saisi vatsan täyteen.

Nytkin opetuslapset olivat Jeesuksen matkassa. He olivat olleet Jerusalemissa, ja kulkivat takaisin kohti kotiseutua, Galileaa. Tavallisesti matka kulki hieman pidemmän reitin kautta, mutta nyt Jeesus vei heidät ennakkoluulottomasti suoraan Samarian halki. Samaria oli juutalaisten silmissä halveksittua seutua – asuihan siellä pakkosiirtolaisia ja maahanmuuttajia, jotka olivat ajan saatossa vain osittain omaksuneet juutalaisen uskon.

Matkalla tulee tietysti jano ja nälkä. Niinpä opetuslapset kutsuivat Jeesustakin syömään heidän kanssa: Rabbi, tule syömään”. Ruokatarpeet he olivat ostaneet samarialaisesta kaupungista. Ostosreissu oli ollut melkoinen nöyryyden oppitunti, koska juutalaiset eivät edes halunneet puhua samarialaisten muukalaisten kanssa. Mekin saatamme kiertää kaukaa vierasmaalaisia, meille outoja ihmisiä.

Kutsu kävi syömään, mutta Jeesuksen vastaus yllätti: Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä. Mitä ihmeen ruokaa hänellä olisi, kummastelivat opetuslapset.

Iankaikkisen edessä

Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.

Se, mitä opetuslapset näkivät, oli jotain muuta kuin se, mitä Jeesus näki. Opetuslapset näkivät vain ajallisia ja maallisia asioita. Jeesus näki iankaikkisia ja hengellisiä näköaloja. Opetuslapset näkivät vain pinnan, mutta Jeesus näki koko syvyyden ja laajuuden.

Meidänkin näkökykymme saattaa kaventua tavalla, joka estää näkemästä sitä, mikä elämässä on todella tärkeää. Pintakoreus, median maalaamat rahalla ostettavat unelmat ovat lopulta vain tyhjiä kuoria. Hyvästäkään ei voi nauttia ja iloita sydämen pohjasta, jos sisältö ja ydin puuttuvat.

Opetuslasten näkökyvyn kaventuminen oli jopa todella huolestuttavaa luokkaa. Kun Jeesus näki ympärillään samarialaiset, halveksitun kansanjoukon, joka janosi hyväksyntää, rakkautta ja armahdusta, opetuslasten näkynä oli heidän oma vatsansa – joka piti saada täyteen. Samalla heidän asenteensa toisia ihmisiä kohtaan oli väärä.

Kun me ihmiset luokittelemme ja arvioimme ihmisiä, Jumalan silmissä joka ikinen on yhtä arvokas. Jokainen on syntinen. Jokainen tarvitsee Jumalan pelastavaa armoa.

Haaste meille

Evankeliumi haastaa meitä katsomaan uudella tavalla. Mitä näemme ympärillämme? Mikä on sinun elämäsi ensisijainen tavoite, elämäsi suuri missio, perimmäinen tarkoitus?

Viettää mukava hetki hyvän ruuan, lehden tai filmin äärellä lämpimään peittoon kääriytyneenä? Näemmekö lähimmäisten hätää ja huolia? Näemmekö kenties kovankin ulkokuoren läpi sen kaipuun, joka jokaisella ihmisellä on: löytää yhteys rakastavaan Jumalaan, joka antaa turvan, tarkoituksen ja kerran myös iankaikkisen elämän?

Itsekin, näin yli 50-vuotiaana olen miettinyt vakavasti, miten käyttää nämä jäljellä olevat muutamat vuodet tai vuosikymmenet, jos Herra suo. Tarjolla olisi helppoa ja mukavaa elämää. Kaukana paha maailma. Vai olisinko sittenkin Jumalan ja ihmisten käytettävissä? Palvellen, välillä uhrautuen, mutta samalla omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtien?

Me elämme maailmassa, joka tulee meitä lähelle kaikin tavoin – tv:n, uutisten, internetin kautta. Eteemme vyöryy pelkästään huonoja uutisia. On paljon epävarmuutta ja erilaisia uhkakuvia. Niistä tuoreimpana koronaviruksen leviäminen. Samalla talous on taantumassa.

Suomessa maa on jakautumassa kahtia. Maaseutu autioituu, talojen arvot ja kuntien verotulot romahtavat. Lapsia syntyy ennätyksellisen vähän ja moni eläköityy. Veronmaksajia ei ole tarpeeksi, jotta voisimme ylläpitää hyvinvointia. Maailman onnellisimmassa maassa elää yhä enemmän masentuneita ja työuupuneita ihmisiä.

Edessä olevat haasteet ja ongelmat ovat liian suuria ja se turruttaa meidät. On liian helppo heittäytyä välinpitämättömäksi ja vaatia hallitusta pelastamaan kaiken. Saatamme lykätä omankin elämämme remonttia tulevaisuuteen. Huomenna, huomenna, ei vielä tänään. Vielä on neljä kuukautta ennen kuin on sadonkorjuun aika.

Mutta Jumala sanoo: Tänään, juuri tänään on pelastuksen päivä. Juuri tänään sinua tarvitaan. Juuri tänään on aika ryhtyä toimeen.

Minä sanon teille: Katsokaa! Vainio on jo vaalennut, vilja on jo nyt kypsä korjattavaksi!

Kylvö ja kypsyminen

Sato on kypsymässä jo tänään. Jumalan Sanaa on kylvetty jo tuhansien vuosien ajan, sukupolvi sukupolvelta, maasta toiseen, ihmiseltä toiselle. Sanaa on kylvetty sydämiimme. Me olemme kuulleet hyvän sanoman ja tiedämme Jumalan tahdosta.

Jumalan sanan ohella elämän moninaiset olosuhteet ja tilanteet kypsyttävät ihmissydämiä niin, että olemme valmiita turvautumaan Jumalaan, Luojaamme.

Kuten Vanhan testamentin tekstissä profeetta Hoosean kirjassa sanottiin (Hoos 10:12)

Nyt on aika etsiä minua, Herraa,
minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen.

Elämän haasteiden ja vaikeuksien keskellä Jumala tahtoo tehdä hyvää. Jumalan sana luo hyvää elämää. Siksi hän sanoo Sanassaan (Hoos 10:12)

”Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta!
Raivatkaa uusi pelto tämän maailman keskelle!

Luopumuksen keskellä

Elämme vaikean ajan keskellä. Hyvinvointi on taittumassa pahoinvoinniksi ja monenlaiseksi epävarmuudeksi. Sen sijaan, että kansamme olisi kiitollinen hyvistä vuosista Jumalalle, se on kääntämässä selkänsä Luojalta. Kristillisyys torjutaan päiväkodeista vanhainkoteihin saakka. Kristillistä uskoa ja arvoja jopa pilkataan.

Mutta vain Jumala, kaiken Luoja on ainoa elämän, rakkauden ja hyvyyden lähde. Kun tämä lähde suljetaan, jäljelle jää vain tyhjyyttä ja kuolemaa. Kuinka ajankohtaisia ovatkaan profeetta Hoosean sanat nyt 2700 vuotta myöhemmin (Hoos 10:13!

Mutta te olette kyntäneet jumalattomuuden peltoa,
korjanneet vääryyden satoa, syöneet valheen hedelmää.
Te olette luottaneet omiin neuvoihinne ja suureen sotajoukkoonne.

Vain kristilliset arvot antavat täyden, ainutlaatuisen ihmisarvon. Olemme Jumalan kuvia. Olemme kalliisti lunastettuja. Olemme Pyhän Hengen pyhittämiä ja matkalla taivaaseen. Elämällä on syvä tarkoitus, mutta se avautuu ja toteutuu vain Luojan yhteydessä. Kristillinen usko suojelee elämää vauvasta vaariin ja mummuun. Se antaa terveet perusarvot ja vakaan yhteiskuntajärjestyksen.

Todellista elämää ja turvaa emme löydä mistään ajallisesta. Mikään hallitus ei korvaa Jumalaa eikä voi pelastaa kansaamme. Maamme turvallisuutta ei takaa uudet ilmavoimien hävittäjät tai Nato eikä EU. Emme voi pysäyttää ilmastonmuutosta ja maailman sekasortoa.

Vain Jumala on yksittäisen ihmisen, perheiden, kaupunkien ja kansojen ajallinen ja iankaikkinen turva. Ja hänellä on luovuttamaton missio, rakkauden päämäärä, jota hän toteuttaa tässä armonajassa, jota on vain vähän jäljellä.

Siihen missioon Jumala kutsuu meitä mukaan yhä uudelleen. Siinä Jumala mittaa meille itse kullekin ihmisen kokoisen paikan ja tehtävän. Me saamme olla omalla kohdallamme Jumalan jalkoina, käsinä ja suuna.

Elämme aikaa, jolloin enää vain harva tulee jumalanpalveluksiin. Ihmiset ovat vieraantuneet Jumalasta. Samalla kun saamme itse kokoontua yhteen ja nauttia Jumalan armosta ja toinen toisistamme, meidän tulee suuntautua ulos maailmaan.

Hoosean kehotuksen mukaisesti meidän tulee raivata maailman keskelle uudispelto. Saamme raivata esteitä – asioita, jotka turhaan vievät aikamme, kykymme ja varamme toisarvoiseen. Kun opimme luottamaan Jumalan armoon, hyvyyteen ja voimaan, voimme oikaista aikamme vääriä ennakkoluuloja ja kertoa todellisesta Jumalasta. Näin muokkaamme maaperää ja istutamme siihen hyvää siementä, Jumalan sanaa.

Saamme kulkea lähimmäisen rinnalla ja näin hoitaa ja kastella Jumalan antamaa kasvua ihmisten sydämissä. Ja ajallaan saamme kenties korjata monenlaista hyvää satoa Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi ja parhaaksi.

Jumalan hyvä työ sydämissämme

Jumalan hyvä työ alkaa aina omassa sydämessä. Ensin lasketaan koko elämän perustus. Se on Vapahtaja Jeesus Kristus. Vain hänen kauttaan saamme syntimme anteeksi ja olemme oikeassa suhteessa Jumalaan. Vain silloin saamme kaiken tarvittavan elämää ja ikuisuutta varten.

Juuri näin apostoli Paavali totesi Uuden testamentin kirjetekstissä (1 Kor 3:7-15). Hän tiesi mistä puhui. Kristillinen usko ei ole jotain utopiaa tai kaunista teoriaa vaan toimivaa todellisuutta.

Kun Jumala tekee meissä syväluotaavaa työtään, joudumme usein katsomaan alas syvälle itseemme. Jumalan rakkauden sylissä uskallamme ja voimme nähdä koko totuuden itsestämme. Olemme monin tavoin vajavaisia, rikkinäisiä, syntisiä.

Samalla saammekin nähdä ylös – Kristukseen, joka on ristiinnaulittuna ristillä, ja kuulla sanat: Rakas lapseni. Kaikki sinun syntisi on sovitettu. Olet turvassa, iankaikkisessa turvassa! Tätä samaa vakuuttaa sinulle kristillinen kaste ja pyhä ehtoollinen.

Näin saamme katsoa itseämme, lähimmäisiämme, koko maailmaa ja elämää. Saamme nähdä läpi ajallisen ja pinnallisen aina iankaikkisuuteen saakka. Silloin ajallinen voi saada uuden, syvemmän merkityksen juuri iankaikkisen kautta.

Saamme elää ja kulkea läpi ajallisen maailmankylän yhdessä Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kanssa, Pyhän Hengen voimassa, Jumalan sanan ohjaamana kohti taivaallista kotia, kohti taivaallisen Isän syliä, kohti kaiken täyttymystä.

Tätä elämänmatkaa saamme tehdä armon kantamana, täytetyn työn varassa. Jeesus lupasi viedä Isän antaman työn päätöksen. Hän teki sen. Vapahtajan tie kulki ristille ja kuolemaan, sinun ja minun edestä. Mutta hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja hallitsee nyt iankaikkisesti ja hän myös rukoilee sinun puolestasi. Saat olla Jumalan huolenpidossa, Jumalan kämmenellä.

Kutsuttu palvelemaan Sanan voimalla

Jumalan valtakunnan työ jatkuu yhä tänäänkin. Jumala on antanut meille vastuun ajallisesta elämästä. Jumala kutsuu meitä työhön ja toimeen. Yksi istuttaa, toinen kastelee, kolmas korjaa satoa, yhdet laskevat talojen perustuksia, toiset rakentavat sille seiniä ja kattoja, kolmannet kokoavat satoa näiden seinien suojaan.

Olemme maailman kansalaisina ja Kristuksen seurakunnan jäseninä. Näissä molemmissa meillä on palvelutehtävämme. Sitä työtä varten Jumala meistä itse kunkin varustanut.

Yhdessä saamme viedä Jumalan Sanaa eteenpäin. Saamme kertoa, mitä Jumala on tehnyt elämässämme ja palvella lähimmäistämme. Saatamme kokea itsemme pieniksi ja osaamattomiksi, mutta jo pienetkin sanat, pienet yhteiset hetket ja pienet rakkauden teot voivat olla suuria ja merkityksellisiä toisille. Jumalan siunauksen alla pienestä tulee suurta.

Elämän keskellä, iloissa ja suruissa

Jumala antaa meille ajallisen ja ikuisen elämän leipää. Hän avaa uusia näköaloja. Hän nostaa katseemme kohti lähimmäistä ja kohti Jumalaa.

Kaiken keskellä joudumme kokemaan iloja ja suruja. Kristuksen tavoin meitäkin lävistetään monella tuskalla – jotta elämä puhkeaisi esiin kovienkin kuorien läpi, hengellisten autiomaiden keskelle. Surun ja tuskan kyynelillä joudumme monesti kastelemaan sydänten kovia ja kuivia maaperiä.

Mutta silti saamme samalla kokea sydämissämme syvintä ja suurinta mahdollista iloa, jonka vain Jumala antaa. Kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.

Olkoon meillä se luottamus, että Jumala on kanssamme suurimmissakin ahdistuksissa ja elämämme pimeimmissä hetkissä. Olkoon meillä se ilo, että kaikki syntimme on annettu anteeksi, olemme ikuisessa turvassa Jumalan armosylissä ja elämällämme on syvä tarkoitus. Tämän luottamuksen ja ilon antaa meille Vapahtaja Jeesus Kristus, joka on läsnä Pyhässä Hengessä, Sanassa ja ehtoollisen lahjassa.

Saamme kulkea läpi maailman elovainioiden yhdessä Jeesuksen kanssa. Hän kuiskaa meille:

Katsokaa! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.

Olkoon elämäsi Jumalan siunaama nyt, aina ja iankaikkisesti!

 

RUKOUS

Pyhä Jumala, rakas Vapahtajamme.

Me ajattelemme usein vain ajallisia ja näemme omat tarpeemme.
Armahda meitä, astu sydämiimme, täytä meidät niin, että näemme Jumala sinun tahtosi.
Kylvä Sanasi sydämiimme ja anna sen kasvaa hyvää hedelmää.

Kiitos, että sinä avaat iankaikkisia näköaloja ja annat syvän merkityksen ajalliselle elämälle
sinun läsnäolosi kautta.

Anna meille uskallus ja halu ojentaa kätemme lähimmäiselle – lähelle ja kauas.
Anna meille rohkeus sanoa Jumalan sinun sanojasi elämän ja aidon rakkauden puolesta.

Kätke meidät sinun ihmeelliseen armoosi, joka sovittaa, peittää ja uudistaa kaiken.
Kiitos, että annat iankaikkisen ilon.

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.