THE FINAL COUNTDOWN
– Piispat julistivat lopullisen lähtölaskennan alkaneeksi

Suositun ruotsalaisen rock-yhtyeen Europen menestysbiisi oli ”The Final Countdown”, suomeksi ”Lopullinen lähtölaskenta”.

Suomen ev.lut. kirkon piispat tavoittelevat nyt yksituumaisesti samankaltaista menestystä päätettyään 12.3.2024 kokouksessaan ajaa kirkossamme läpi samaa sukupuolta olevien vihkimyksen.

Ainoastaan Lapuan piispa Matti Salomäki oli asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa esitys muuttaisi kirkon avioliittokäsitystä ja sen myötä se vaikuttaisi kaikkeen opetukseen mm. katekismuksen ja jopa virsien sisältöihin, sekä kaikkeen julistukseen. Lisäksi se vaikuttaa kirkon yhtenäisyyteen. Kyse ei siis ole vain teknisestä lisäyksestä kirkkojärjestykseen vaan laajasti kirkkoamme muuttavasta asiasta.

Näin piispat ovat julistaneet lopullisen lähtölaskennan alkaneeksi kirkostamme. Moni onkin jo eronnut kirkosta ja vielä useampi seuraa perässä.

Vallankaappaus

Kyseessä on itse asiassa vallankaappaus ja sen seuraava, ratkaisevan merkittävä askel. Mikäli piispojen ehdotus menee läpi, se tarkoittaa, että jokaisessa seurakunnassa pitää olla liberaali kirkkoherra, joka hoitaa nämä vihkimykset.

Käytännössä se siis johtaa siihen, että kirkkoherrana ei voi olla henkilö, joka katsoo, että Raamattu on Jumalan sana ja että siitä tulee pitää kiinni monestakin syystä:

• Raamattu on pyhä Jumalan sana ja siinä on elämän laki, jota emme voi muuttaa. Voimme vain rikkoa sitä vastaan ja kohdata sen seuraukset.
• Kirkkolain 1§ velvoittaa koko kirkkoa ja sen viranhaltijoita – erityisesti piispoja, kirkkoherroja ja pappeja – pitämään Raamattua ylimpänä auktoriteettina, kaiken uskon ja opin ehdottomana lähteenä.
• Pappisvalan sanoin: …lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. 

Kirkkoherraksi siis tarvitaan henkilö, joka rikkoo vastoin Raamattua, kirkkolakia ja pappisvalaansa. Onko piispoiksi on jo valikoitunut tähän sopivat henkilöt?

Kirkkohallituskin on tunnetusti miehitetty ja naisitettu oikein sopivilla henkilöillä. Ansiokkaasti kirkkohallitus ehdotti kirkon tunnustuspykälän poistamista. Ihmeellistä oli, että se ei vielä mennyt läpi.

Seuraava askel on siis kaikkien seurakuntien kirkkoherrojen virkojen täyttäminen Raamattunsa ja sen mukaisen kristillisen uskon hylänneillä henkilöillä.

Tämä on erittäin tärkeä vaihe, sillä kirkkoherra vastaa kunkin seurakunnan hengellisestä elämästä (lue sen puuttumisesta tai vääristämisestä mm. itämaisella uskonnollisuudella).

Kun kaikki kirkkoherrat ovat liberaaleja, se määrittää seurakuntien toimintatavat ja linjaukset. Kirkkotilat on tietysti pyhitetty homoparien vihkimiselle (ja joogalle).

Kristuksen vai antikristuksen kirkko?

Kysymys kuuluu, mitä Kristuksen kirkosta on sitten enää jäljellä?

Kysymyshän ei ole jostakin yksittäisestä asiasta vaan koko Raamatusta ja koko kristillisestä uskosta.

Jos kirkko, sen piispa ja pappi pitää kiinni Raamatusta – kuten kristikunnassa on tehty menneet pari tuhatta vuotta – keskeisissä asioissa ei ole epäselvyyttä.

Tosiasia on, että kirkkoamme hallitsee pitkälti ns. liberaaliteologia. Mitä se opettaa ja julistaa? Nämä seikat voit lukea vaikkapa teologisten tiedekuntien pääsykoekirjoista ja perusteoksista.

Liberaaliteologia on ollut vallitseva suuntaus etenkin luterilaisessa maailmassa lähes 200 vuoden ajan, Suomessakin kasvavassa määrin 1960-luvulta alkaen.

Liberaaliteologian mukaan:

• Jumalasta ei voi oikein tietää yhtään mitään. Vielä vähemmän häntä voi ymmärtää tai määrittää sanallisesti.
• Onko Jumala luonut kaiken, on varsin epäselvää. Maailmahan on kehittynyt alkuräjähdyksen ja evoluution kautta.
• Juutalaisuus kehittyi hiljalleen polyteismistä monoteismiksi.
• Kristinusko käy läpi samanlaista evoluutioprosessia kuin maailma. Se ei ole mikään ilmoitususkonto, jossa Jumala kertoisi, miten asiat ovat.
• ”Jeesus nasaretilainen” on eri tyyppi kuin ”uskon Kristus”. Liberaaliteologian mukaan oli kyllä Jeesus niminen henkilö, joka saattoi olla hyväkin opettaja ja jonka nimi jäi aikakirjoihin.
• Mutta tämä Jeesus ei sovittanut kenenkään syntejä eikä noussut kuolleista. Hänen ristinkuolemansa (jos sellaista tapahtui) oli vain kaunis tai järkyttävä kuva uhrautuvasta rakkaudesta.
• Jeesus ei tietenkään ollut Jumala, joka on tullut ihmiseksi. Hän ei syntynyt neitseestä. Hän ei tule takaisin.
• ”Uskon Kristus” on seurakunnan ja uskovien keksimä sepitelmä Jeesus Nasaretilaisen ympärille. Kaikki yliluonnolliseen viittaava on vain tarinaa.
• Kirkko elää jatkuvassa muutosprosessissa. Kunkin ajan ihmiset vuorollaan kirjoittavat ylös sen hetkisen käsityksensä Jumalasta, elämästä, ihmisyydestä, uskosta ja rakkaudesta.
• Nyt on meidän vuoromme keksiä ihan oma tarinamme.
• Kaiken keskiössä ja mittana on ihminen. Hän on jumala.
• Mitään syntiä eikä kadotusta ole. Korkeintaan on ahdasmielistä ja rakkaudetonta uskoa Raamattuun ja sen opetuksiin. Sellaisesta pitää päästä eroon… Jumala ei tuomitse ketään.

Ja nyt, ”rakkauden” nimessä kaikkien tulee hyväksyä piispojen ehdotus ja ylipäätään vallitseva edellä kuvattu liberaali usko ja linjaukset.

Tosiasiassa liberaaliteologia on nimensä mukaisesti uskosta vapaata epäuskon teologiaa. Se on islamin tavoin järjestelmällinen vastausko aidolle, raamatulliselle kristilliselle uskolle.

Siinä hoetaan islamin tavoin: ”Ei ole mitään muuta jumalaa kuin ihminen. Jumala ei ole koskaan synnyttänyt eikä syntynyt, eikä sovittanut eikä paljon mitään muutakaan”.

Raamatussa varoitetaan järjestelmällisesti tällaisesta harhaopista, alkaen syntiinlankeemuksesta, läpi Vanhan testamentin, Jeesuksen, Paavalin, Pietarin ja Johanneksen opetusten.

Jos edes vähänkin luet Raamattua, nämä nousevat silmille vuoren kokoisina tulikirjaimina. Vain umpisokea kivisydän ei näe, kuule eikä välitä. Sellaista ihmistä kutsutaan Raamatussa hengellisesti kuolleeksi.

Pahimmillaan ihmisestä tulee pimeyden välikappale. Ja kun sellaiset ihmiset hallitsevat kirkkoa, koko kirkosta tulee pimeyden pesäke, jossa hyvätkin menevät pilalle ja pimentyvät hyvin nopeasti.

Kirkon viranhaltijat ovatkin kunnostautuneet joogaamalla, meditoimalla buddhalaisittain ja kuulumalla vapaamuurareihin. Monet, eivät kaikki. Näitäkin he ajavat sisään kirkkoomme minkä kerkeävät. Kritisoijia painostetaan kurinpidollisin toimin. Edes keskustella ei saa.

Liberaalien suosikkiveruke onkin, että keskustelemme näistä asioista ”toisiamme kunnioittaen”. Tarkoittaa suomeksi, että ”me ajamme nämä pimeyden hankkeet läpi ja pitäkää te turpanne kiinni tai joudutte vaikeuksiin”.

Pimeys on pimeyttä ja synti on syntiä. Ei niitä voi kaunistella. Se, mikä kuiskataan pimeässä, pitää huutaa julkisesti kaikkien kuulle. Asioista pitää puhua oikeilla nimillä.

Kirkostamme rakennetaan antikristuksen valtakuntaa. Aika pitkällä jo ollaankin. Nyt on lopullisen vallankeikauksen aika.

Siitä Kristuksesta

Mutta eikö liberaalien toinen suosikki-iskulause ole ”Kristus”. Mikä Raamatussa on tärkeintä? ”Kristus” – he vastaavat…

Tämä sana on heille taikasauva, jota heilauttamalla peitetään kaikki pimeyden teot.

Heiltä pitää kysyä: Anteeksi mutta mistä Kristuksesta sinä puhut?

No, se on se ”uskon Kristus”, jota siis ei ole olemassa, mutta johon on kiva uskoa ja johon on mukava ympätä kaikkea ajan henkistä rakkautta.

Taannoinen Turun piispa kiteytti tämän kaiken mukavasti, kun kaksipäiväiset pappisvihkimykseen valmennettavien päivät päättyivät. Hän sanoi näin:

”Älkää luulkokaan, että joku Luther, tai joku Paavali tai Jeesus olisi tullut tuomaan totuutta maan päälle. Älkää luulkokaan. Teidän pitää rakentaa
oma uskonne.”

Moni pappiskandi hymisteli onnellisena. Muutamat olivat sanattoman järkyttyneitä. Mutta Jumala vie omansa läpi vaikka helvetin, jotta hänen tahtonsa toteutuu.

Jos liberaaliteologi siis hylkää Raamatun, hänen ”Kristuksensa” ei ole Raamatun Jeesus Kristus. Se on jokin todella epämääräinen, mielikuvituksellinen kyhäelmä, tämän henkilön jokin oma haavekuva, josta kukaan ei ota mitään selkoa. Eikä tarvitsekaan, koska jokainen saa rakentaa oman kyhäelmän.

Näin aikamme liberaaliteologit tarjoavat kansalle vapaata ja täyttä elämää itsemääritellyn rakkauden ja mielikuvitus- Kristuksen avulla. Koska mitään syntiä ei ole, tietenkään ei tarvita mitään sovitusta eikä pelastusta.

Eikä sitä kuolemaakaan voi voittaa millään. Kaikki on tässä. Mutta jotta kuoleman voi unohtaa edes hetkeksi, mielikuvitus-Kristus lohduttaa.

Järkyttävää soopaa.

Todellinen pelastus todellisessa Jeesuksessa Kristuksessa

Meidän ei tule mukautua eikä totuttautua tähän soopaan. Elämme todellisessa maailmassa. Ihminen on todellisesti syntinen, ts. epäterveellä tavalla itsekäs ja rakkaudeton. Maailma on todellisesti särkynyt. Kuolemme todellisesti.

Tähän kaikkeen tarvitsemme todellista pelastusta ja ulkopuolista apua.

Onneksi Jumala on todellinen. Hän on todellinen Luoja ja pelastaja. Hän todellisesti ilmoittaa itsensä ja tahtonsa pyhässä Raamatussa. Hän on todellisesti tullut ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on todellisesti sovittanut syntimme ristillä. Hän on todellisesti noussut ylös kuolleista kuoleman voittajana.

Siksi Jumala todellisesti pelastaa meidät todellisen Jeesuksen Kristuksen kautta. Raamattu on todellisesti Jumalan sana, jossa on todellinen elämän laki ja ikuinen evankeliumi. Kristuksen kirkko elää todellisesti Jumalan sanasta ja evankeliumista.

Sielunvihollisen ikuinen valhe

Valheellinen antikristuksen kirkko on saatanan välikappale ja eksyttäjä. Se julistaa saatanan ikuista valhetta:

Onko Jumala todella sanonut? Eihän ole. Tehkää niin kuin minä sanon ja nauttikaa synnistä mielin määrin. Silloin teistä tulee jumalan vertaisia ja kuolemattomia…

Vakava kysymys kuuluu: Missä määrin aikamme ev.lut. kirkkomme on enää todellinen Kristuksen kirkko ja missä määrin se on antikristuksen kirkko?

Lopullinen lähtölaskenta on jo alkanut. Siitä piispamme pitävät huolen.

Muuten, koskapa kuulit viimeksi, että piispamme kehottavat ihmisiä kääntymään ja uskomaan Jeesukseen, lukemaan Raamattua päivittäin ja ottamaan sen opetukset tosissaan, rukoilemaan ja käymään seurakunnassa?

Oikea Kristuksen piispa tekisi näin.

Pitääkö kirkosta erota?

Näin raflaava kirjoitus tietysti luo ajatuksen ja tunteen, että kirkosta on erottava. Sellainen päätös olkoon rauhassa punnittu Sanan ja rukouksen valossa.

Vielä on monia varsin hyviä paikallisia seurakuntia, joissa on paljon hyvää Sanan mukaista opetusta ja tarjontaa. Monet niistä ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Tällaisista seurakunnista ei tule erota, vaan on tärkeää tukea niitä monin tavoin palvellen.

Samalla olennaisen tärkeää, suorastaan elinehto, jopa ikuisen elämän mittakaavassa on se, että pysymme terveessä hengellisessä yhteisössä, jossa opetetaan Raamatun sanaa ja Kristusta.

Yksin jäävä uskova hiipuu ja kylmenee nopeasti. Älä jää yksin. Etsiydy sinnikkäästi ja periksi antamattomasti hengellisille keitaille, ovatpa ne paikallisia seurakuntia, kristillisiä herätysliikkeitä tai järjestöjä.

Vaikka kauniit kirkkomme ja seurakuntatalomme ovat meille rakkaita, olkoon elävä Kristus meille ylivertaisesti rakkaampi. Hänessä on kaikki rakkaus, voima ja elämä.

Juutalaiset uskovat kävivät oman raskaan luopumisprosessin, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin. Siihen Jumala valmisti omansa mm. Uuden testamentin heprealaiskirjeen sanoin.

Kun Sana sulautui uskoviin, he kestivät fyysisen temppelin tuhon ja jatkoivat elämää Kristuksessa ja Sanassa.

Heprealaiskirjeessä on tärkeä rohkaisu ja kehotus meillekin, jotka elämme monin tavoin vaikean ja pimeän ajan keskellä:

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele. 

Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

(Hepr 10:35-39)

Se oikea The Final Countdown on julistettu alkaneeksi.
Lähtöhetkemme on jo lähellä, taivaan kotiin.

Sen takaa oikea Vapahtajamme ja Herramme Jeesus Kristus,
pyhän Jumalan sanan mukaisesti.

Aamen.