1. Käsky

Keijo Rainerma: Arvot – aarteemme
(Kustannus Oy Uusi tie, 2007)

.

ENSIMMÄINEN KÄSKY: MINÄ OLEN HERRA, SINUN JUMALASI!

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

.

”Minä olen”

Jumalan olemassaoloa on mahdotonta kieltää perustellusti, sillä se edellyttäisi kaiken tietämistä, näkyvän ja näkymättömän. Ellemme voi todistaa ateismia, voimmeko todistaa Jumalan olemassaolon? Onko siinä, mitä näemme ja tiedämme, Jumalaan viittaavia jälkiä?

Ajatus maailmankaikkeuden itsestään syntymisestä on kestämätön. Kaikella, jolla on alku, on myös itsensä ulkopuolinen syy. Tyhjästä ei synny yhtään mitään.

Me emme omista elämää, vaan saamme sen. Emme ole itseolevaisia. Tuntemamme maailma ulkopuolella on jotakin ikuista, riippumatonta, joka ei saa elämää vaan antaa sen. Juuri näin Jumala ilmoittaa ensimmäisessä käskyssä (2 Moos 20:2).

Psalmissa sanotaan: ”Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet” (Ps 90:2). Olemassaolossa on alkuperänsä, Luoja-Jumalan leima: sen muoto, järjestys, tarkoitus, kauneus, informaatio. Mikään sellainen ei synny sattumalta.

”Sinun Jumalasi”

Me olemme persoonia kuten Luojamme. Tämä on loogista: vain Persoonasta syntyy persoonia. Sen sijaan usko persoonattomaan alkuperään on umpikuja. Sellainen vie arvon, vapauden ja moraalin perustan. Sattumassa ei ole elämää, mielekkyyttä eikä toivoa.

Jumala ei jättänyt luotuaan harhailemaan tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen. Hän itse ottaa yhteyttä, puhuu ja odottaa kuuntelemista. Jumala ilmoittaa itsensä, tahtonsa ja suunnitelmansa ihmisten kielellä. Jeesuksen välityksellä hän tahtoo olla jokaiselle Isä.

Elämämme on ankkuroitu persoonaan, joka on itse elämä ja hyvä. Hän on itsetietoisuuden, ajatuksen, rakkauden, luovuuden, tahdon, vapauden ja hyvyyden ikuinen lähde. Usko Jumalaan luo perustan maailmankuvalle, ihmisen persoonallisuudelle ja arvolle sekä moraalin ehdottomuudelle.

Koko elämän salaisuuden ratkaisu sisältyy sanoihin sinun Jumalasi! Hän tahtoo olla meidän Jumalamme. Siinä on huikea turvamme, tarkoituksemme ja mielekkyytemme. Siinä on alkuperämme, tämä hetki ja tulevaisuutemme.

Epäjumalille Ei!

Jumala loi kaiken hyväksi ja arvokkaaksi. Kuitenkin syntiinlankeemuksen tähden maailmaan tuli paha ja sen seurauksena ihminen luulee tietävänsä ja osaavansa kaiken itse. Ihminen alkaa etsiä ja toivoa hyvää muualta kuin Luojalta.

Epäjumalat – olkoot minkä nimisiä tahansa – tuottavat aina pettymyksen. Niiden myötä ihminen, luonto, rakkaus, ihmissuhteet, yhteys Jumalaan, hyvyys ja kauneus kärsivät ja kuolevat. Elämän suunnistushorisontti ja koordinaatit katoavat. Harhailu on loputonta.

Vain yhteys Jumalaan estää elämän tuhoutumisen. Siksi hän sanoo: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia” (2 Moos 20:3). Kaikkia epäjumaliin viehättyneitä, niiden houkuttamia ja niihin pettyneitä Jumala kutsuu palaamaan luokseen. Sinuakin!

.

 (Ensimmäinen käsky, sivut 33-36)