Väsynyt ja stressaantunut

… VÄSYNYT JA STRESSAANTUNUT

Väsyminen on luonnollista ja tarpeellista. Jumala on luonut meihin tietyn työn ja levon rytmin. Tämä toteutuu vuorokauden vaihteluissa, viikkorytmissä ja jopa vuoden aikojen mukaan. Laajassa mittakaavassa ihmisen elämänkaarikin heijastaa aktiivisuuden vaihtumista uupumiseen ja lepoon. Jumala itsekin lepäsi (taukosi) luomistyöstään seitsemäntenä päivänä, jonka hän pyhitti meille levoksi ja iloksi. Jeesuskin väsyi. Samoin opetuslapset. Olemme ihmisiä.

Väsymystä voi kertyä yli sen, mikä on luonnollista. Jos emme lepää ja nuku riittävästi, uuvumme. Ihminen saattaa jaksaa painaa lähes yötä päivää korkeintaan 2-4 kuukauden ajan, mutta sitten tulee totaalinen väsymys. Vuosien yliraskas työ, elämä tai huvit voivat johtaa syvään burnoutiin, josta nouseminen voi viedä jopa vuosia. Ihminen ei ole kone – fyysisesti, psyykkisesti eikä hengellisestä. Ihminen ei ole Jumala, jolla on loppumattomasti voimaa.

 

Aikamme väsyttäviä tekijöitä ovat mm.

  • Lepopäivän sivuuttaminen. Jotkut ovat työssä joka päivä. Monet eivät aidosti lepää vapaapäivänä. Monilta yhteinen lepopäivä on riistetty, koska kaupallisuus vaatii työntekijänsä ja asiakkaansa. Monet shoppailevat sunnuntaisin.
  • Työn epätasainen jakautuminen. Monet ovat työttömiä ja samalla monilta vaaditaan yhä enemmän tehokkuutta. Kun ihmisiä irtisanotaan, jäljelle jäävien on tehtävä heidänkin työnsä. Tämä voi olla totta kotonakin, jossa vain toinen puolisoista kantaa lähes kaiken arkivastuun ja loppumattomasti palvelee toisia.
  • Yleinen kiire. Nykyajan ihminen ei osaa pysähtyä. On ehdittävä niin paljon kaikenlaista.
  • Median luomat väärät ihanteet. Mainoksissa luvataan onnellista elämää, kun ostamme tietyt tuotteet, palvelut tai elämykset. Elämä on paljon yksinkertaisempaa. Onni on paljon lähempänä.
  • Hiljaisuuden puuttuminen. Ihminen tarvitsee rauhoittumista, hiljaa olemista, itsensä ja läheistensä kuuntelemista. Televisio, radio, netti, some, lehdet vyöryttävät meitä joka hetki. Pelkääkö ihminen niin paljon kuolemaa, että ajatus siitä pitää eliminoida kaikilla mahdollisilla keinoilla – joka ikinen sekunti?
  • Etääntyminen luonnosta. Meillä suomalaisilla olisi maailman parhaat mahdollisuudet nauttia kauniista, puhtaasta, monipuolisesta luonnosta. Betonilähiö ei korvaa luontoa.
  • Liikunnan puute. Meidät on luotu liikkumaan. Vain päivittäinen ja riittävä liikunta tuo oikeanlaista väsymistä ja sen kautta hyvää lepoa ja unta.
  • Epäterveellinen ravinto. Syömme nopeasti ja epäterveellisesti. Makeat juomat ja rasvainen ruoka rasittavat elimistöä ja sairastuttavat sitä. Elämme sokeripiikistä ja suolaisesta rasva-annoksesta toiseen.
  • Jumala-suhteen puuttuminen tai vääristyminen. Ilman Jumalaa ihminen juoksee oravanpyörässä vailla elämää. Eräässä tutkimuksessa väitetään, että ihminen saattaa käyttää jopa 50 % henkisistä voimavaroista kuolemanpelon tukahduttamiseen. Valtava ahdistus alitajunnassamme, jota emme uskalla ja kykene päästämään pinnalle, koska emme sitä kestäisi.
  • Väsymyksen taustalla voi olla myös hormonitasapainon muutokset ja sairaudet.
  • Itämaiset harjoitukset, jooga tai meditointi. Niissä voi olla voimaa ja ne voivat tuoda mielen tyyneyttä, mutta ne eivät ratkaise ihmisyyden syvimpiä ongelmia vaan ne etäännyttävät persoonallisesta Jumalasta, joka on ainoa elämän lähde. Ne ovat lopulta pinnallisia korvikkeita ja saattavat näennäisestä voimasta ja tyyneydestä huolimatta tyhjentää ihmisen henkiset ja psyykkiset voimavarat ja järkyttää persoonallisuutta.

 

Mitä voimakkaampi väsymys ja mitä enemmän huolia tai suorituspaineita, sitä kovempi stressi painaa ihmistä. Stressi syntyy, kun ihmiseen kohdistuu haasteita ja vaatimuksia, jotka ylittävät hänen voimavaransa. Vaatimuksia ja painetta voi tulla ulkopuolelta mutta myös itselle asetetuista odotuksista. Stressiä aiheuttavat elämänmuutokset, kiire, kohtuuton työmäärä, tuen puute, huono ilmapiiri työpaikalla, epävarmuus osaamisesta, taloudelliset ongelmat, sairaudet, väärät elämäntavat, päihteet jne.

Sopiva stressi voi parantaa suoritustasoa, mutta liian suuri ja liian pitkään jatkunut stressi voi aiheuttaa tunne-elämän oireita tai fyysisiä oireita, jopa sairauksia. Stressin oireita ovat turhautuminen, ärtyneisyys, muistivaikeudet, levottomuus, huolestuneisuus, väsymys, ahdistuneisuus, vaikeus tehdä päätöksiä, muutokset ruokahalussa, lisääntynyt päihteiden käyttö, eristäytyminen jne. Fyysisiä oireita voivat olla päänsärky, huimaus, korkea verenpaine, epäsäännöllinen pulssi, pahoinvointi, flunssat jne.

 

Hengellisessä mielessä väsymystä, uupumista ja stressiä voi aiheuttaa vaativa uskonnollisuus ja uskonnollinen yhteisö. Kristinuskon suuri sanoma on armollinen Jumala. Jeesuksessa Kristuksessa kaikki vaatimukset on jo täytetty. Uskovina meidän tulisi elää armosta ja levosta käsin. Kristuksen tähden olemme jo nyt hyväksyttäjä ja arvokkaita. Mikään tekeminen ei lisää arvoamme, vaikka hyvästä elämästä ja hyvistä teoista on paljon hyötyä ja iloa.

Uskonnollinen yhteisö voi olla lakihenkistä eli se ei osaa tai uskalla elää armosta käsin. Aina pitäisi tehdä ja suorittaa enemmän. Kuitenkin aito kristillinen elämä nousee armon ilosta. Jumalan syliin saa tulla aina uudelleen ja uudelleen – levähtämään, jakamaan huolet ja murheet, tunnustamaan oman riittämättömyyden, pyytämään apua ja voimaa elämän arjen haasteisiin.

 

Jumalan luona saamme hengellisen, sen syvimmän levon ja rauhan. Jumala haluaa myös, että koko elämämme olisi tasapainoista. Hänen hyvä Sanansa ohjaa meitä siihen hyvin monipuolisesti. Jumalan antamat käskyt ja ohjeet ohjaavat meistä juuri sellaiseen. Jumala ei ole mukana vain hengellisyydessä vaan koko ihmisyydessä. Hän rohkaisee meitä pohtimaan elämäämme vaikkapa edellä olevien näkökulmien ja varotusmerkkien valossa. Kääntäen ne voisi ilmaista näin:

  • Pidä aito lepopäivä ja pyhitä se myös Jumalalle (Sana, rukous, seurakunta jne).
  • Älä tee liikaa töitä. Pidä kirjaa työtunneista joka päivä. Anna aikaa itsellesi ja läheisillesi.
  • Älä tee yksin koko perheen kotitöitä vaan jakakaa vastuu. Tarvittaessa pyydä ulkopuolista apua siivoukseen ja lastenhoitoon. Pidä aitoja vapaapäiviä ja vähän lomaakin.
  • Pysähdy päivittäin. Älä täytä viikkoasi kaikella. Nauti pysähtymisistä. Katsele ja ihmettele elämää.
  • Torju väärät ihanteet. Nauti yksinkertaisista asioista. Ne ovat usein aivan ilmaisia.
  • Hiljennä kotisi. Mene luontoon. Pysähtele, katsele, aisti, nauti. Älä katso kelloa.
  • Liiku monipuolisesti. Lisää arkiliikuntaa ja harrasta sopivasti mielekästä liikuntaa. Aloita aina varovasti. Kuuntele elimistöäsi. Muista, että sinulla on vuosia aikaa parantaa kuntoasi hiljalleen nousujohteisesti. Liiku vuodenaikojen mukaisesti ja anna elimistölle pitempiä lepojaksoja.
  • Syö terveellisesti ja kohtuullisesti. Herkuttele vain kerran, pari viikossa epäterveellisemmin. Syö paljon kasviksia. Pidä jopa kasviksiin perustuva paastojakso.
  • Jaa elämäsi huolet ystävien, asiantuntijoiden ja sielunhoitajan kanssa. Älä koskaan jää yksin niiden kanssa.
  • Anna Jumalalle aikaa joka päivä. Se on kaiken perusta. Jos et (mukamas) ehdi, olet jo kiihtyvässä oravanpyörässä. Hiljenny, lue päivän sana tai hartaus, rukoile. Kaikki tämä tuo helppoutta ja oikeanlaista tehokkuutta tekemiseesi. Ilman rukousta päivä voi valua käsistä. Asiat kasaantuvat vuoriksi. Tämä on todella monesti koettu tosiasia. Se on elämänlaki.
  • Nuku säännölliset yöunet. Hiljennä kotisi iltayhdeksältä ja mene nukkumaan, kun tulee väsymyksen hetki. Herää kohtuullisen aikaisin. Iltapäivällä kannattaa ottaa torkut.
  • Jos et kaikesta huolimatta saa levättyä ja uupumus ja stressi vain kasvavat, mene lääkäriin.

 

 

Rohkaisua Raamatusta!

Ota Raamattu käsiisi ja lue seuraavia tekstejä, joissa Jumala haluaa rohkaista ja neuvoa sinua. Merkitse itsellesi ylös kohdat, jotka koskettavat ja puhuttelevat sinua. Pysähdy ja pohdi niitä. Rukoile.

 

Väsymys

1 Moos. 2:1-4

Psalmi 23:1-3

Jes. 28:12

Jes. 40:28-31

Jer. 31:23-27

Matt. 11:28-30

Mark. 6:30-32

Joh. 4:5-7

Gal. 6:9

 

 

Stressi

Psalmi 9:10

Psalmi. 27:5

Psalmi 30:6

Psalmi 34:5-8

Psalmi 37:7-8

Psalmi 56:2-5

Psalmi 127:1-2

Matt. 11:28-30

2 Kor. 4:8-9,16-18

Fil. 4:6-7,13-14