Terveisiä Etiopiasta

LÄHETYSTYÖN TERVEISIÄ ETIOPIASTA

 

ETIOPIAN HISTORIA JA USKONNOLLINEN TAUSTA

Vanhaa historiaa
Etiopia on vanha kuningaskunta, joka sijaitsee vuoristoisella alueella Itä-Afrikan sarvessa. Se mainitaan muutaman kerran Vanhan testamentin sivuilta nimellä Kuus. Arvellaan, että Saban kuningatar oli juuri Etiopiasta. Legendan mukaan valtakunnan kuninkaat olivat Salomon ja Saban jälkeläisiä. Toiseksi on tulkittu, että Mooseksen vaimo oli etiopialainen. Etiopialla on siis ollut hyvin läheinen suhde Israeliin.

Tämä näkyy juutalaisuuden ja vanhatestamentillisten tapojen noudattamisessa, etenkin ortodoksisessa kirkossa. Väitetään myös, että aito ja alkuperäinen liitonarkki olisi Etiopian pohjoisosissa sen maineikkaissa kalliokirkoissa (mm. Lalibela). Jokaisessa ortodoksikirkossa on liitonarkin jäljennös, joka tuodaan ulos kerran vuodessa suuressa juhlassa. Etiopiassa on ollut ns. falashajuutalaisia noin 200 eKr. alkaen. Nyt he ovat pitkälti muuttaneet Israeliin. Etiopiassa moni paikkakunta ja ihminen ovat saaneet raamatullisen nimen.

Toinen tunnettu valtakunta oli Aksum (100 eKr. – 600 jKr.). Vuonna 332 jKr. sen hallitsija kääntyi kristityksi ja sen myötä kansa. Etiopialainen hoviherra mainittiin jo Apostolien teoissa.  Ns. koptilaiskirkko eriytyi kreikkalais-latinalaiskirkosta vuoden 451 kirkolliskokouksen myötä. Eräänä syynä oli koptikirkon näkemys, että Kristus on pelkästään jumalallinen mutta ei aidosti ihminen. Egyptiläiset kristityt ovat pääasiassa kopteja ja Etiopian ortodoksinen kirkko on luonteeltaan koptilainen.

Islamin synnyttyä Etiopiakin joutui muslimien painostamaksi vuosina 600-800. Kristinuskon asema heikkeni kunnes se koki uudelleen virkistymistä 1200-luvulta alkaen. Tuosta ajasta lähtien Etiopiaa hallitsivat ”Salomonin jälkeläiset” aina Haile Selassieen ja vuoteen 1974 saakka. Liekö juuri vankan kristillisyyden ansiota, että Etiopia on ainoa Afrikan maa, josta ei tullut siirtomaa.

1800-1900-luvuilla
Etiopia teki paljon yhteistyötä Portugalin kanssa ja toisen maailmansodan aikana Italian kanssa. Oromotaustaiset asukkaat tulivat Etiopiaan 1500-luvulla Somaliasta. Nyttemmin oromot ovat suurin heimoryhmä Etiopiassa, jopa 40 %. Valtaosa heistä on muslimeja. Etiopian pääkaupunki Addis Abeba rakennettiin vuonna 1886. Italia nimesi maan pohjoisosat Eritrean koloniaksi vuonna 1890. Nykyinen Etiopia antoi itsenäisyysjulistuksen vuonna 1896 rauhansopimuksen myötä.

Etiopian hallitsijaksi nousi 1930-luvulla keisari Haile Selassie. Maan hallinto oli tiukasti keskitettyä ja valta oli kristityillä. Sen myötä myös lähetystyö sai jalansijan maahan. Selassien aikana tuloerot kasvoivat rajusti ja niinpä vuonna 1974 hänet syöstiin vallasta.

Etiopian luterilainen Mekane Yesus kirkko perustettiin vuonna 1959. Se on vuosikymmenten aikana kasvanut valtavasti. Nykyään siihen kuuluu yli kuusi miljoonaa jäsentä.

Etiopiassa koitti kommunistinen aika Mengistu Haile Mariamin myötä (1977-1991). Vaikka tuloeroja pyrittiin korjaamaan ja koulutusta lisäämään, aika oli erittäin väkivaltainen. Kristillisyys lähes kiellettiin, kirkkoja poltettiin ja monia vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Vuosina 1984-85 koettiin miljoonien kuolemaan johtaneita nälänhätiä. Vuonna 1987 syttyi sota Eritrean kanssa, joka vaati lukemattomia uhreja. Kommunistinen aika päättyi vuonna 1991.

Nykytilanne
Uuden hallinnon myötä koitti uskonnonvapaus ja oromot saivat valtaa paikallishallinnossa. Silti koko maan hallinto on käytännössä yhden puolueen käsissä. Vaikka muutamat kaupungit, varsinkin pääkaupunki, ovat kehittyneet, maaseudulla eletään pitkälti vanhojen tapojen mukaisesti alkeellisissa olosuhteissa.

Nykyään Etiopiassa on lähes 90 miljoonaa asukasta. Heimoja on noin 90 ja kieliä saman verran. Pääkielenä on amhara. Virallisia kieliä ovat myös englanti ja oromo. Väestöstä noin 55 % on ortodoksikrisittyjä, 35 % muslimeja ja 10 % protestantteja. Luterilaisia on mainitut kuusi miljoonaa.

 

LÄHETYSTYÖ

Lähetystyön alkuvaiheita
Kristillinen lähetystyö oli mahdollista keisari Haile Selassien aikana. Kuitenkin ortodoksinen kirkko piti tarkoin huolta omista rajoistaan. Etenkin pohjoisosat kuuluivat sille eikä siellä juurikaan ole tehty protestanttista lähetystyötä. Varsin pitkään lähetystyö keskittyi Etiopian etelä- ja länsiosiin luonnonuskontoisten heimojen pariin. Työn myötä syntyi ajoittain suuriakin herätyksiä ja heimot kääntyivät pääosin kristityiksi, osa muslimeiksi. Nyttemmin työ on suuntautumassa muslimien pariin, mikä on synnyttänyt jännitteitä.

Muslimit
Etiopian muslimit (35 %) ovat pitkälti hyvin rauhanomaisia ja heidän harjoittamansa islam sisältää paljon vanhoja tapoja luonnonuskontojen ajalta. Viime vuosina maahan on tullut muslimisaarnaajia, jotka ovat halunneet puhdistaa islamia ja kääntää heimot kristittyjä vastaan. Paikoitellen muslimit ovat polttaneet yli 100 kristillistä kirkkoa ja surmanneet muutamia kristittyjä. Agitaattorit on kuitenkin saatu yleensä kiinni ja muslimit ovat osittain korjanneet tekemäänsä tuhoa. Muslimien uskonnonharjoitukseen kuuluu chat-huumeen pureskelu. Sitä kutsutaan Allahin kyyneleeksi. Käytännössä se orjuuttaa ja tuhoaa ihmisen ja sen päiväannos maksaa noin puolet miehen päiväpalkasta. Huume on laillinen Etiopiassa, vaikka länsimaissa se on kielletty. Etiopian valtio saa huumeesta suuria verotuloja. Jo 12-vuotiaat pojat aloittavat sen pureskelun.

Ortodoksit
Ortodoksisuus on Etiopiassa moninainen yhdistelmä vanhaa juutalaisuutta, vanhan liiton aikaisia tapoja, kristillisyyttä ja paikallisia uskomuksia. Kirkon liturgia toimitetaan muinaisella Geezin kielellä, jota kukaan ei ymmärrä. Vakavin synti tuntuu olevan paaston rikkominen. Moninaiset rituaalit, rukoukset, amuletit ja teot ovat välttämättömiä, että ihminen pelastuisi. Kristuksen ristin merkitys on jäänyt kovin hämäräksi. Protestanttinen uskonpuhdistus ja lähetystyö on ollut sille punainen vaate. Ajoittain niitä on vastustettu väkivalloin. Nykyään tilanne on rauhallisempi.

Syvä uskonnollisuus
Joka tapauksessa etiopialaiset ovat afrikkalaiseen tapaan syvästi uskonnollisia. Usko jumaluuteen on itsestään selvä asia. Moni ortodoksi kumartuu tai polvistuu kadulla kulkiessaan kirkon ohi. Muslimit pitävät säännöllisiä rukoushetkiä ja käyvät moskeijoissa. Muutamat ortodoksikirkot voivat olla massiivisia ja vähän loisteliaitakin. Muut kirkot ja moskeijat ovat hyvin karuja, toisinaan jopa savimajoja ruohokatolla ja ruoholattialla.

 

OMA KOKEMUS LÄHETYSTYÖSTÄ

Kieli
Lähdin perheeni kanssa (3 pientä lasta) Etiopiaan vuoden 2004 tammikuussa. Ensimmäisen vuoden opiskelimme kielikoulussa oromoa, koska olimme menossa oromo-alueelle. Siihen asti kaikki lähetit olivat opiskelleet amharaa. Tämä kertoo työn uudelleen suuntaamisesta, etenkin muslimialueelle. Kielen oppiminen oli haastavaa, koska aloitimme nollapisteestä. Lisäksi Addis Abebassa, jossa olimme, ei juuri kuullut oromoa. Kaiken lisäksi opiskelimme oromon länsimurretta, vaikka olimme menossa itäiselle alueelle. Ainakin itse opin kieltä sen verran, että saatoin jossain määrin keskustella ja lukea tuttua Raamattua sopivasti. Itse työssä käytimme paljon tulkkia. Varsinkin saarna- ja opetustilanteet vaativat tulkin, koska käytännössä seurakunnat olivat kuitenkin amharankielisiä. Toisinaan käännettiin myös oromoksi tai sidamoksi.

Ilmasto ja ympäristö
Etiopiassa ilmasto oli varsin miellyttävä. Korkealla vuoristossa 2-2,5 km korkeudessa ilma oli kuivaa eikä ollut malariaa. Lämpöä oli usein noin 25-30 astetta, mikä ei tuntunut pahalta. Yöt olivat viileitä ja sadekausia oli pari. Lähes kaikkialla tuoksui savu, joka nousi lämmityksestä ja roskien poltosta. Yleisesti oli aika likaista ja roskaista. Liikenne oli kohtuullisen sujuvaa, vaikkakin äänekästä. Kansallinen ruoka, insera ja wotti (hapan lettuleipä ja kastike) vaati oman totuttelunsa, mutta siitä opimme tykkäämään. Taloissa oli melko paljon ”lemmikkejä” eli torakoita yms.

 

Ihmiset ja suhtautuminen meihin
Ihmiset olivat kohteliaita, mikä toisinaan oli rasittavaa ja pinnallistakin. Ulkomaalaiset huomattiin mutta heitä ei katsottu ylöspäin kuten monissa Afrikan maissa. Etiopian itsenäisyys näkyi ihmistenkin asenteissa, mikä oli pelkästään hyvä asia. Usein meitä kutsuttiin nimillä forenzi, mani mani tai jyy (you). Kerjäläisiä oli paljon ja usein oli vaikea tietää, olivatko he aitoja vai jonkin katuliigan jäseniä. Maaseudulla ajaessamme lähes kaikki vilkuttivat meille ja koimme olevamme suuriakin filmitähtiä.

Ihmiset ovat pääosin hyvin köyhiä ja saavat juuri ja juuri päivittäisen ruuan. Rikkaita on vain muutamia ja hekin elävät muurien takana. Maaseudulla eletään maanviljelystä, karjasta ja torikaupasta. Kaupungeissa on kauppoja ja joitakin palveluja. Suurin osa ihmisistä asuu savimajassa vailla sähköä ja puhdasta vettä. Leluja ei ole. Pallo on tehty sukasta. Koulu alkaa noin 6-7-vuotiaana ja luokkia on 10. Maaseudulla pojat käyvät koko koulun mutta tytöt usein vain 1-2 luokkaa, eivätkä opi lukemaan. Kahdeksannelta luokalta alkaen käytetään paljon englantia ja vain harvat oppivat sitä kunnolla. Parhaat pääsevät yliopistoon, muutamat käyvät jotain ammatillista koulua, moni jatkaa perheensä ammattia ja moni jää työttömäksi. Työtä on vaikea saada ja prostituutio on hyvin yleistä ja sen myötä Aids (yli 5 %).

Tytöt joutuvat avioon, etenkin maalla, jo 12-14-vuotiaina. Luonnonuskonnoissa ja islamissa on moniavioisuutta, jolloin nuoresta tytöstä tulee palvelija ja varhainen synnyttäjä. Näiden parissa heidät ympärileikataan. Vähäisen ravinnon vuoksi tytöt ovat pienikokoisia ja synnytykset ovat vaikeita. Monet kuolevat koteihinsa ja monet saavat mm. vaikeita virtsanpidätysvaivoja, mikä johtaa heidän hylkäämiseen. Armeija on palkka-armeija, mutta etenkin Eritrean sotaan otettiin nuoria miehiä kyläkaupalla. Harvat palasivat kotiin.

Vanhempien kunnioitus ja tottelu on ehdotonta. Kodeissa ja kouluissa käytetään ruumiillista rangaistusta. Kotitöissä autetaan niin pelloilla, karjanhoidossa kuin kotiaskareissa. Myöhemmin aikuistuneet lapset pitävät huolta vanhemmistaan. Sairaaloissakin omaiset hoitavat potilasta ja ostavat lääkkeet. Yhteisöllisyys on vahvaa eikä yksinäisyyttä tunneta. Yksin jätetty on melkein kuollut. Eräs tulkkini ei ymmärtänyt, mitä yksinäisyys tarkoittaa. Nyt hän on asunut Suomessa muutamia vuosia ja nyt hän tietää sanan merkityksen.

Aviollinen uskollisuus ei ole kunniassa miesten parissa. Moni käy prostituidulla ja saa aidsin, jonka he tuovat tuliaisiksi vaimolle ja syntyville lapsille. Ilmaisesta lääkehoidosta huolimatta monet sairastuvat ja kuolevat varsin pian. Aihe on tabu eikä siitä puhuta avoimesta mutta kylläkin selän takana: Sillä on varmaankin se! Valistusta annetaan paljon, mutta se ei tehoa. Lapsia syntyy melko paljon, mutta joka viides kuolee ennen kuin täyttää viisi vuotta. Mikäli vanhemmat eivät kykene hoitamaan koko katrasta, lapsia voidaan antaa sukulaisille, mitä pidetään aivan normaalina. Orvot, vammaiset ja syrjäytyneet ovat erittäin heikoilla, sillä varsinaista laitoshoitoa ei ole.

 

Orpolapsiohjelmat
Etiopiassa on ainakin kaksi miljoonaa orpolasta. Juuri orpolapsiohjelmilla heitä halutaan auttaa turvatun elämän alkuun. Ohjelmia on erilaisia, mm. kuurojen koulu Hosainassa. Meidän suuri näkymme oli perustaa orpolapsikeskus tulevalle työalueellemme itäiseen Etiopiaan Gindhirin kaupunkiin. Aluksi toivoimme saavamme siihen 40 lasta ja heille kummit Suomesta. Innostus oli valtava ja saimme kummit jo ennen kuin ohjelma alkoi. Tässä projektissa koimme erityisellä tavalla Jumalan läsnäolon ja siunauksen.

Gindhirin orpo/kummilapsiohjelma alkoi vuonna 2006. Tarkoitusta varten vuokrattiin talo ja tontti, joka laajeni myöhemmin. Paikallisia työntekijöitä oli kahdeksan: johtaja, 3 opettajaa, 3 keittäjää ja vahtimestari. Lasten lukumäärä kasvoi 58 asti. Lapset eivät asu keskuksessa vaan sukulaisten luona, mikä estää laitostumisen. Lapset on valittu yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa, jotta saisimme juuri kaikkein köyhimmät ja vaikeimmassa asemassa olevat lapset ohjelmaan. Aluksi oli vaikeuksia sukulaisten yms. suosinnan kanssa, mutta varsin pian valintaprosessi pääsi oikeille uomille. Keskus on auki ma-la koko päivän. Lapset saavat ruuan, opetuksen (koulun lisäksi), terveydenhoitoa, vaatteet ja hygieniaa, sekä avoimesti kristillistä kasvatusta ja opetusta. Valtaosa lapsista on kristittyjä, mutta mukana on muutamia muslimilapsiakin. Alueen muslimit olisivat keskimäärin myötämielisiä mutta uskonnollinen johto on painostanut perheitä.

Katso tästä ohjelmasta lisää Raamattu ajassamme etusivun alaosasta Orpolapset Etiopiassa. Tule sinäkin mukaan tukemaan lapsia! Lue myös Etiopiassa kirjoitettuja kokemuksia ja terveisiä lasten näkökulmasta nimellä Vekarapostia Etiopiasta.

 

Evankeliointi- ja seurakuntatyö
Itäinen Etiopia, Balen maakunta on 95 % muslimi- ja oromoaluetta. Väestöä on yli kaksi miljoonaa. Lähes jokaisessa kaupungissa on luterilainen seurakunta sekä helluntai- tai baptistityyppisiä seurakuntia. Ne ovat lähinnä amharataustaisia. Vaikka kantaväestö on oromomuslimeja, kaupunkeihin on muuttanut ortodoksitaustaisia amharoita, jotka ovat liittyneet protestanttisiin seurakuntiin.

Lähetystyön kannalta tilanne on haastava, koska nämä kristityt amharat eivät juuri halua tehdä muslimityötä ja he muutenkin pitävät etäisyyttä oromoihin. Niinpä he toivovat, että lähetystyöntekijät toimisivat lähinnä vain heidän kanssaan. Lähetyksellä sen sijaan on näkynä tavoittaa juuri valtaväestöä. Jonkinlaiseen kompromissiin tässä on päästy, mutta silti työ muslimien parissa ei juuri etene. Kristityksi kääntyvä joutuu lähes aina perheen hylkäämäksi, jopa vainotuksi.

Evankeliointityössä juuri paikalliset ovat parhaita evankelistoja. Etiopian seurakunnissa on aina monia evankelistoja, jotka osin hoitavat pastoraalisiakin tehtäviä. Lähetystyöntekijä on enemmän tukihenkilö. Oma työpanokseni oli esimerkiksi tarjota autokuljetus paikasta toiseen sekä pyörittää Jeesus-filmi yms. näytöksiä eri kylissä, seurakunnissa ja jopa vankiloissa. Tähän tarvittiin generaattori, projektori, valkokangas, kaiuttimet, vahvistin, dvd-laite ym. Filmi oli hyvin taitavasti dubattu paikalliselle kielelle. Jeesuksen aikainen elämä oli kuin suoraan Etiopian maalaismaisemista. Mikään ei ollut muuttunut 2000 vuoteen. Filmityö oli todella hyvä. Aluksi lähetysjärjestöt suhtautuivat siihen ja osin orpolapsiprojektiinkin penseästi, mutta ajan myötä niiden arvo ymmärrettiin. Kiitos Jumalalle!

Seurakunnissa toimitin papillisia tehtäviä, kastoin, jaoin ehtoollista ja saarnasin. Tosin aluksi otti aikaa, että pääsi saarnaamaan. Etiopialaiset ovat hyvin itsenäisiä ja arvostavat erittäin karismaattista julistusta ja toimintaa. Länsimaalainen pappi jo tyyliltään saattoi viestittää, että hänellä ei ole Pyhää Henkeä, koska julistuksesta puuttui tietty riehakkuus. Hiljalleen moni alkoi arvostaa selkeää ja vahvaa Raamatun sisällöllistä opetusta. Vaikka seurakunnat ovat kasvaneet ympäri Etiopiaa valtavasti, juuri vakaasta Raamatun opetuksesta on kova pula. Siksi vanhasta uskonnollisuudesta ja noituudesta nouseva raju ylikarismaattisuus kristillisessä kaavussa saa kovin helposti vallan seurakunnissa ja turmelee monien uskon. Niinpä tietty lakihenkisyys, ankaruus ja totisuus on leimallista etiopialaiselle luterilaisuudelle. Tyylillisesti Etiopiassa on paljon vaikutteita ennemminkin Lähi-idän suunnasta kuin iloisesta, musiikillisesta muusta Afrikasta. Työkauden lopulla kirjoitin paljon opetusmateriaalia, joka käännettiin oromoksi.

 

Työkauden päätös ja tunnelmat
Kun työkautemme päättyi 2007 toukokuussa, se oli monien kyynelien hetki. Monet haasteet ja vaikeudetkin olivat hioneet meitä yhteen paikallisten kanssa. Meitä arvostettiin ja rakastettiin. Me ajattelimme etiopialaisten parasta ja annoimme kaiken, mikä irti lähti. Sen sijaan paikallinen norjalainen lähetysjärjestö, jonka alaisuudessa toimimme, ei meitä juuri arvostanut. Varsinkin uusi johtajasukupolvi suhtautui varsin kielteisesti etiopialaisiin ja halusi toimia omin päin. Kenties juuri tästä syystä tämän järjestön lähettimäärä romahti muutamassa vuodessa yli sadasta alle kahteen kymmeneen. Sen työ saattaa päättyä kokonaan. Onneksi monet suomalaiset lähetysjärjestöt toimivat Etiopiassa itsenäisesti, toki yhdessä etiopialaisten kanssa.

Yhteytemme Etiopiaan on säilynyt melko tiiviinä. Vaimoni on mainitun orpolapsiohjelman sihteerinä ja pitää yhteyttä keskukseen ja kummeihin. Olemme kouluttaneet muutamia henkilöitä ammattiin ja tukeneet heidän elämäänsä vuosien ajan. Avoimeksi jäi, palaammeko Etiopiaan. Neljän lapsemme varttuminen kouluikään on kuitenkin suuri haaste. Onneksi vaimoni pääsi käymään Etiopiassa parin viikon matkalla vuoden 2014 lopulla. Toivottavasti tällaisia matkoja olisi jatkossakin!