VIIDAKKO-OPAS
Muutama vuosi sitten olin Afrikassa, tarkemmin sanottuna Etiopiassa – kirkon lähetystyössä oman perheeni kanssa. Asuimme siellä kolmisen vuotta. Afrikasta riittää monia tarinoita.
Erään tarinan mukaan muuan mies, halusi kulkea kylästä syvälle viidakkoon, suurelle vuorelle. Seutu oli hänelle tuntematon, joten hän tarvitsi oppaan. Sellainen sitten löytyikin, opas, joka sanoi tuntevansa tien, perille saakka.
Alkumatka oli helppoa: leveää polkua pitkin oli mukava kulkea. Vuori siinteli horisontissa, puiden lomassa. Hiljalleen polku alkoi kaventua, aurinko nousta keskitaivaalle ja hiki nousta pintaan.
Lopulta koko polku katosi ja edessä oli vain yhä tiheämpää metsää ja ryteikköä. Opas kulki seurueen edellä ja raivasi reittiä, suurella viidakkoveitsellä. Vuori katosi näkyvistä. Ilma oli kuumaa ja kosteaa. Vesi virtasi iholla, vaatteet kastuivat ja hengitys tiheni. Lukemattomat itikat parveilivat ympärillä.
Hiljalleen mies alkoi hermostua, kun matkaa oli tehty jo monta tuntia. Opas ei puhunut mitään vaan kulki vain äänettömästi edellä ja raivasi reittiä, liaanien ja oksien läpi. Viimein uupunut mies menetti malttinsa ja pysäytti oppaan: minne ihmeessä sinä viet meitä? Missä se tie on? Sinähän sanoit tuntevasi tien!
Opas kääntyi, katsoi rauhallisesti miestä silmiin ja sanoi: Minä olen tie! Mies hätkähti, mutta koki, että luottamus palasi. Ennen iltaa seurue pääsi perille ja matkaajat saivat ihailla upeaa auringonlaskua vuorelta.
Me kaikki olemme matkalla. Olemme syntyneet tähän maailmaan ja kuljemme kukin omaa matkaamme. Maisemat vaihtuvat. Toisinaan kulku on helppoa ja mukavaa, toisinaan vaikeaa. Elämässä kohtaamme monia esteitä ja haasteita. Välillä levottomuus, huolet ja väsymys voivat lannistaa kulkijan. Välillä tuntuu, että suunta on hukassa eikä horisontissa ole mitään kiintopistettä, jota kohti suunnistaa. Moni, joka päätti selviytyä omin voimin ja omin neuvoin, huomaakin olevansa keskellä elämän ryteikköä – löytämättä enää tietä eteenpäin, saati sitten perille.
Silloin saat kuulla äänen: Tässä on tie. Silloin sinun käteesi tarttuu Hän, joka tuntee tien, joka vie perille. Hän on oppaasi, joka sanoo sinulle: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Tartu Vapahtajan, Jeesuksen käteen. Hän raivaa sinulle elämäntien, jota pitkin saat kulkea. Se tie on suunniteltu juuri sinua varten, sinun parhaaksesi. Tie ei ole aina helppo, mutta se on täynnä elämän tuoksuja, lämpöä, iloa, hikeä ja kyyneleitä. Vaikka itse et näe eteenpäin kuin muutaman askeleen verran, jos sitäkään, Häneen saat luottaa kaikessa. Kun kuljet Hänen askelissaan, olet turvassa. Lopulta pääset perille. Ylhäältä vuorelta saat nähdä elämäsi polun, joka kulki rotkoja, suosilmäkkeitä, ansoja ja petoja väistellen, lepopaikalta toiselle. Saat nauttia ja iloita auringon kultaisista säteistä ja lempeistä tuulista kasvoillasi – Hänen ihmeellisessä seurassa, joka on tie, totuus ja elämä.