VIATTOMIEN LASTEN PÄIVÄ (4. Joulupäivä)

 

MATTEUS 2:13-22

Kun tietäjät itäisiltä mailta olivat menneet pois, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa, ja sanoi: Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet.

Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: Egyptistä minä kutsun poikani.

Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat pettäneet hänet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Betlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tiedustellut.

Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku, Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole.

Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä.

Niin hän nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan.

 

SAARNA

Jeesus-lapsi on syntynyt. Vapahtaja ja Herra on syntynyt maailmaan kansojen ja kaikkien ihmisten iloksi ja pelastajaksi. Pimeyden keskelle on syttynyt kirkas valo – valo, joka on täynnä toivoa ja hyvää tulevaisuutta, täynnä armoa, rakkautta ja totuutta.

Johanneksen evankeliumissa sanotaan: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Samassa tekstikohdassa sanotaan tämän jälkeen näin: kuitenkin – ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

 

Ihmiset rakastivat pimeyttä ja halusivat tukahduttaa elämän valon keskeltään. Herodes tahtoi aivan konkreettisesti tappaa Jeesus-lapsen, joka tuolloin oli korkeintaan kahden vuoden ikäinen. Jeesus oli uhka, joka vaaransi Herodeksen kuninkuuden ja itsevaltiuden. Poistaakseen ongelman hän käski tappaa kaikki Betlehemin kaksivuotiaat tai sitä nuoremmat poikalapset. Samoin käski aikanaan Egyptin faarao. Päämäärä oli sama: tuhota Jumalan antama elämä.

Hirvittävä käsky. Hirvittävä teko. Vain muutama sana ja lukemattomat pienet lapset ja vauvat saivat surmansa hyvin raa’alla tavalla – vanhempiensa ja sisarusten silmien edessä. Mikä suru, mikä epätoivo, mikä tuska, mikä raivo siitä syntyikään? Kuka voi lohduttaa heitä? Kuka voi palauttaa lapset takaisin? Ei ihme, ettei Raakel lohdutuksesta huolinut? Mikä tuomio olisi riittävä tällaisen julmuuden tekijöille?

 

Tiedämmekö me, että tänä päivänä, meidän aikanamme lukemattomat vauvat ja lapset kokevat Raakelin lasten kohtalon? Lapsia käytetään sotilaina, heitä raiskataan, heitä myydään prostituoiduiksi, heitä huumataan, he tekevät pitkiä ja raskaita työpäiviä lähes ilman palkkaa, heitä tapetaan ja heidän elimiään myydään rikkaiden käyttöön, lapset ovat usein vain kauppatavaraa ilman todellista ihmisarvoa.

Monet lapset kuolevat nälkään, aliravitsemukseen ja hoidettavissa oleviin sairauksiin. Esimerkiksi Etiopiassa kuolee 126 imeväisikäistä lasta 1000:sta (Suomessa luku on 2-3). Etiopiassa joka viides lapsi kuolee ennen kuin täyttää viisi vuotta. Ja kun otetaan huomioon, että Etiopian 90 miljoonan väestöstä yli puolet on alle viisitoistavuotiaita ja että vuosittain syntyy lähes 2 miljoonaa lasta, voimme aavistaa, että näitä kuolevia vauvoja ja lapsia on vähintäänkin 1000 joka päivä! Tämä on siis yksin Etiopiassa ja maailmassa on paljon muitakin maita.

Tiedämmekö, että Suomessakin on surmattu yli 600 000 lasta äitinsä kohtuun ns. sosiaalisista syitä eli koska vanhemmat eivät sillä kertaa halunneet kyseistä lasta. Elämme siis monin tavoin hirvittävässä maailmassa, joka on täynnä itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta.

Tiedämmekö vielä sen, että tässä maailmassa on ruokaa, puhdasta vettä, peruslääkkeitä ja rokotteita riittävästi kaikille ihmisille – näille lapsille ja vauvoillekin. Se, mikä puuttuu, on rakkaus. Jos me eläisimme rakastaen, voisimme tehdä ja pelastaa paljon. Mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä, sillä heidän tekonsa olivat pahat.

 

Ja nyt olemme aivan olennaisen kysymyksen edessä: Mitä minä olen tehnyt ja teen näiden vauvojen, lasten ja kaikkien kärsivien ihmisten hyväksi? Missä on sydämeni? Mikä on rakkauteni kohde – ei vain sanoin ja selityksin mitattuna, vaan tekoina ja myös rahana? Annanko muutaman almun kerran pari vuodessa näön vuoksi vai uhraanko niin, että tuntuu? Niin että tuntuu omassa kukkarossa ja samalla monin kerroin saajan kukkarossa? Annanko aikaani, taitojani ja sydäntäni Jumalan ja ihmisten käyttöön vai rakennanko vain omaa hyvinvointilinnakettani?

Tässä maailmassa vallitsee käsittämätön Jumalan sallimus – Jumala näet sallii melko pitkälle meidän valita elämäntapamme, arvomme ja suhteemme ihmisiin ja suhteemme Jumalaan. Kuitenkin tälläkin sallimuksella on rajansa: kerran aikamme täällä päättyy ja vastaamme kaikesta Jumalan kasvojen edessä. Siellä eivät selitykset auta. Siellä kaikki läpivalaistaan syvimpiä pohjamutia myöten. Missä on silloin turvamme? Auttaako silloin hyvinvointilinnakkeemme. Pelkäänpä, että se ei auta. Näin kohtasivat aikanaan tuomionsa myös Herodes ja faarao.

 

Mistä löytäisimme todellisen rakkauden? Ei saippuaoopperan, naisten tai miesten lehden tarjoamaa hekumallista, itsekeskeistä tunnekokemusta vaan todellisen rakkauden ja elämän, joka etsii lähimmäisen parasta, tarvittaessa omastaan luopuen? Mistä löydämme sen?

 

Päivän evankeliumiteksti antaa tähän joitakin vastauksia:

Ensimmäinen kuva on miehestä nimeltä Joosef – hänet kuvataan hurskaaksi, Jumalaa pelkääväksi mieheksi, joka kuunteli ja totteli Jumalan ääntä. Kahdesti hän sai aivan erityisen ohjeen Jumalalta. Näin hän pelasti omalla toiminnallaan Jeesus-lapsen varmalta kuolemalta. Hän teki oman osuutensa Jumalan armon ohjaamana. Näin Joosef on meille esikuva Jumalaan luottamisesta ja kuuliaisuudesta.

Toiseksi tekstimme kertoo Jumalasta – on olemassa Luoja, jonka tahdosta ja tekona koko maailma on olemassa. Hän on Luoja, joka on kiinnostunut luomakunnastaan, sen ihmisistä, sinusta ja minusta. Elävä ja todellinen Jumala haluaa kohdata meitä, puhua meille, ohjata meitä ja pitää meistä huolta. Jumala on lähellä.

Kolmanneksi meille todistetaan, että Jumalan sana, sen ennustukset, lupaukset ja varoitukset ovat todella varteenotettavia, luotettavia. Tämän Jumalan sanan, Raamatun keskeinen sanoma on Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa.

• Niinpä Vanhassa testamentissa meille on monin eri tavoin ennustettu, kuvattu ja luvattu Messiaan, Vapahtajan syntymä, hänen elämänsä, persoona, tehtävä, sovituskuolema, ylösnousemus ja paluu maan päälle. Siellä on myös monia esikuvallisia hahmoja Jeesuksesta kuten esimerkiksi Mooses, joka varjeltui kuolemasta ja josta tuli Israelin kansan vapauttaja.
• Puolestaan Uusi testamentti kertoo näiden lupausten ja ennustusten täyttymisestä – tässä esimerkiksi Egyptiin pakenemisen ja sieltä paluun.  Näin Jumalan sana ohjaa meidät luotettavasti ja varmasti rakkauden ja elämän lähteelle – Vapahtajamme ja Herramme luo.

Neljänneksi evankeliumiteksti muistuttaa meitä ihmisen vastuusta, pahuudesta ja Jumalan tuomiosta. Rakastava elämä tuottaa siunauksen, mutta itsekkyys ja viha puolestaan tuhon – kuten Herodes ja faarao joutuivat aikanaan kokemaan. Meillä on vapaus valita elämäntyylimme, mutta silti vastaamme sen seurauksista.

 

Vielä viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, saamme tutustua Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Jeesus – joulun lapsi, seimen lapsi onkin jotain paljon enemmän kuin kultakoristeiden ympäröimä, hellyttävä, mitään sanomaton pikkuvauva.

Raamattu kuvaa Jeesuksen persoonan syvintä salaisuutta, alusta loppuun asti hyvin johdonmukaisesti: Jeesus syntyi neitseestä ja tässäkin tekstissä vain Maria mainitaan Jeesuksen biologiseksi vanhemmaksi. Joosefia ei kutsuta samalla tavalla hänen isäkseen. Raamattu kuvaakin jo aivan sen alkulehdillä ns. alkuevankeliumissa (1 Moos 3:15), että vaimon siemenestä (ei miehen) syntyy Pelastaja, joka polkee rikki käärmeen pään eli murskaa saatanan, synnin ja kuoleman vallan, jonka sitomia me niin perin juurin olemme.

Tässä onkin suuri salaisuus, joulun ihme: Luojamme, maailmankaikkeuden Herra ja Jumala tulee ihmiseksi meidän keskellemme. Hän osoittaa rakkautensa meitä kohtaan. Hän ottaa syntimme päällensä ja kärsii itse sen iankaikkisen rangaistuksen, joka kuuluisi meille. Hän kuolee ihmisen kuoleman ja nousee ruumiillisesti ylös kolmantena päivänä. Jumala itse ratkaisee pahuuden ongelman ja sen seuraukset. Hän ei hylkää meitä vaan avaa tien takaisin elämään.

Tästä ihmeestä ja Jumalan suunnitelmasta puhui profeetta Jesajakin jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, mikä merkitsi itse Jumalan ihmiseksi tulemista: Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa. Se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

 

Turvaa siis tähän Jeesukseen Kristukseen äläkä tukahduta häntä elämästäsi ja sydämestäsi kuten Herodes teki ja niin monet muut tekevät nykyään. Älä tukahduta elämänliekkiä vaan anna sen syttyä täyteen hehkuunsa. Kuuntele Jumalan ääntä ja kutsua kuten Joosef, katso Jumalan hyvyyteen, luota Hänen sanaansa, muista vastuusi vapautesi keskellä, pelkää Jumalan tuomiota ja etsi armahdusta Kristuksessa Jeesuksessa.

Ja nimenomaan tämän Kristuksen, tämän Jeesuksen käsivarsille, hänen ristinsä juurelle saamme me kaikki tuoda oman itsemme kylmyyden, itsekkyyden, välinpitämättömyyden ja pahuuden. Me saamme pyytää anteeksiantoa Jeesuksen sovitustyön tähden ja vapautua syyllisyydestämme.

Tämän Kristuksen käsivarsilla saamme löytää elämän todellisen tarkoituksen ja todellisen rakkauden. Hänen yhteydessään me saamme opetella elämää ja rakkautta. Ja sitä me saamme myös julistaa kaikille ihmisille – lähellä ja kaukana.

Tämän Kristuksen käsivarsilla saamme ottaa vastaan sen suunnattoman ihmisarvon, joka kuuluu meille ja aivan jokaiselle ihmiselle – rotuun, kansallisuuteen, sukupuoleen, yhteiskunnalliseen asemaan, ikään tai terveydentilaan katsomatta. Sinä olet äärettömän arvokas ja merkityksellinen.

Tämän Kristuksen käsivarsilla Raakel ja kaikki kärsivät, menetyksiä kokeneet saavat todellisen ja kestävän lohdutuksen, kun he tuovat murheensa hänelle. Jeesus pyyhkii heidän kyyneleensä ja sanoo: katso, uudeksi minä teen kaiken. Hän pyyhkii sinunkin kyyneleesi ja tekee kaiken uudeksi kohdallasi, kun turvaat häneen.

Tämän Kristuksen käsivarsilla meidän rakkaudettomuutemme, välinpitämättömyytemme ja vihamme näännyttämät, murtamat ja tuhoamat ihmiset, etenkin viattomat lapset saavat tulla eheiksi ja onnellisiksi Jumalan valtakunnassa. Tähän meille on tarjolla monia konkreettisia keinoja. Parhain lienee se, että otamme yhden tai useamman kummilapsen kehitysmaasta kristillisen kummilapsi- tai lähetysjärjestön kautta. Sitoudu yhteen lapseen. Jo 30-40 eurolla kuukaudessa annat hänelle elämän! Jos olet hyvin pienituloinen, ota yksi tai useampi ystävä mukaan ja ottakaa yhteisesti kummilapsi.

Tämän Kristuksen käsivarsilla mekin saamme ottaa vastaan maanpäällisen elämän sisältämän tuskan. Emme jää yksin sen kouriin vaan Herra on kanssamme. Älä ihmettele niitä koetuksia, joita kohtaamme, äläkä häpeä Jeesuksen nimeä. Ole luottavainen ja kärsivällinen, sillä hänen läsnäolonsa, Henkensä ympäröi sinut.

Tämän Kristuksen käsivarsilla saamme kantaa muukalaisuuden taakkaa meille säädetyn ajan kuten Joosef perheineen Egyptissä – tietäen, että meitä odottaa valoisa ja lämmin koti Jumalan valtakunnassa, jonne on hyvä palata tämän pimeän maailman keskeltä.

 

Jumala teitä kaikkia siunatkoon. Aamen.