Toni Taiveaho sai uuden sydämen ja uuden elämän
Parikymppisenä olin ahdistunut. Jouduin keskeyttämään yliopisto-opinnot paniikkihäiriön vuoksi. Paniikkikohtaukset tulivat niin pahoiksi, etten pystynyt lopulta käymään missään. Kun kohtaus iski päälle, rinnasta pisti, huimasi, oksetti ja tuntui epätodelliselta. Luulin, että kuolen. Paniikkihäiriö äityi niin vakavaksi, että tarvitsin sairaalahoitoa. Matkalla sairaalaan istuin auton takapenkillä, jotta en hyppäisi moottoritielle. Sitten kun oireiden kanssa jotenkin pystyi elämään, pettymys oli suuri, kun elämä ei ollutkaan mukavaa. Niinpä en halunnut elää. Sekoilin. Vatsahuuhteluita, ranteiden auki repimisiä. Huusin hätääni julki.
Etsin Jumalaa
Jumala kutsui minua. Löysin rippi-Raamattuni. En kuitenkaan etsinyt Raamatusta totuutta, vaan luin sitä punakynä kädessä kuin piru. Jos vaikka huomasin alkulehdillä, että ihmiset elivät 900 vuotta, niin heti tuli marginaaliin merkintä, että ’Ahaa. Hah, hah, varmaan joo…’ Annoin Jumalan odottaa 20 vuotta. On käsittämätöntä kuinka tyhmä olin. Etsin Jumalaa mm. kirjallisuudesta, Dostojevskistä, Kafkasta, Faulknerista – ja varmaan omasta järjestänikin, mutta en tosiaankaan Raamatusta.
Seuraavat vajaat 20 vuotta menivät työtä tehden, opiskellen, naimisiin mennen, eroten, naimisiin mennen, eroten, ja naimisiin mennen… Kaikesta huolimatta elämä jotenkin tasoittui. Lapsia syntyi, kaikki oli ikään kuin hyvin, mutta kuitenkin jotakin puuttui…. Perjantaijalka vipotti, vihastuin helposti, katse ja ajatukset kääntyivät turhan helposti vieraisiin naisiin.
Television äärellä Jumala puhdisti
Noin 40-vuotiaana istuin yksin kotona. Oli kesäloma, vaimo ja lapsi olivat ulkomailla. Mietin eri vaihtoehtoja, mitä voisin tässä ”vapaudessa” tehdä. Voisin lähteä vaikka ruotsinlaivalle etsimään seuraa. Voisin hakea Alkosta satsin juotavaa tai lähikaupasta pussikaljaa. Voisin katsoa koko päivän pornoa. Mikä vapaus! Avasin television.
Se aukesi jotenkin kristillisen TV-kanavan kohdalta. En minä sitä ennen ollut katsonut. Jäin jostain syystä kuuntelemaan mitä siellä sanottiin. Vähän niin kuin lavuaarista olisi ottanut tulpan irti, tunsin kuinka kaikki saasta lähti valumaan minusta pois, päästä varpaisiin. Kaunistelemattoman karu, suora Jumalan sana puhdisti minut. Saasta ”valui” pois. Jäljelle jäi rauha.
Annoin elämäni Jeesukselle. Samalla silmäni avautuivat, jotenkin heräsin. Ihan konkreettisesti muistan ihmetelleeni esimerkiksi sitä, että minulla on tuollainen televisio ja että vitriinissä on tuollaiset lasiovet. Koin myös hyvin vahvasti sen, että olen olemassa. Tunsin, että elän, vaikka en muuta tehnyt kuin istuin sohvalla. Olin ollut sokea. Kun vaimo tuli ulkomailta, hän kysyi mitä ihmettä minulle oli tapahtunut…
Jumalan Sanan ja huolenpidon varassa
Nyt kun uskon Jeesukseen, minua uskossa erityisesti kantavia perusasioita ovat nämä: Raamattu on Jumalan Sana. Raamattu on pyhä kirja, jota ei viskota eikä heitellä. Jumala kuulee kaikki rukoukset. Jumala tekee, mitä hän tahtoo. Se taas merkitsee, ettei minun tarvitse olla murheissani mistään. Rukouksessa esittämäni asiat ovat Jumalan tiedossa ja hallussa.
Voit löytää monia mielenkiintoisia kertomuksia siitä, miten suuri Jumala kohtaa pienen ihmisen tutustumalla ”Mahdollisuus muutokseen” evankeliointikampanjan sivustoihin. Laita tuo hakusanaksi ja löydät etsimäsi.