UUSI LUOMAKUNTA

 

ALKUPERÄINEN HYVÄ TURMELTUI

Jumala loi maailman, ihmisen ja elämän. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. (1 Moos 1:31). Ihminen nautti hyvästä elämästä paratiisissa.

Tämän kaiken hyvän turmeli saatana ja ihmisen syntiinlankeemus. Ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta yhden hedelmän. Mitättömän oloinen teko, joka avasi pandoran lippaan hallitsemattomaan tuhoon, mittaamattomaan kärsimykseen ja kuolemaan.

Jumala kyllä tarkoitti, että ihminen tutkisi ja hallitsisi luomakuntaa – yhdessä hänen kanssaan. Syntiinlankeemus merkitsi sitä, että ihminen halusi tietää asioista omin päin. Ennen kaikkea se merkitsi moraalista rappiota. Ihminen etsii tietoa ja käyttää sitä ilman moraalista vastuuntuntoa. Kaikki tieto on valjastettu luomakunnan entistä tehokkaampaan riistämiseen ja aseteknologian kehittämiseen.

Tuloksena on mittava, lyhytnäköinen kulutusjuhla, joka vakavalla tavalla saastuttaa maapallon. Lisäksi ihmiskunta on käynyt järkyttäviä sotia. Varastot ovat täynnä tavanomaisia, kemiallisia, biologisia aseita ja ydinaseita. Ihminen viisaudessaan kykenee tuhoamaan kaiken elämän maapallolta jopa parissa tunnissa.

Tähän asti vain Jumalan pitkämielisyys ja armo ovat viivyttäneet lopullista tuhoa. Ilmestyskirja kuvaa karulla tavalla, että tuho tulee asteittain koventuen. Lopullinen tuho olisi kauhistuttava – vain Kristuksen suvereeni väliintulo estää kaikkein pahimman tapahtumisen.

Tämä on summa ihmisen syntisyyden ja saatanan välisestä liitosta.

 

 

TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA (Ilmestyskirja 20:1-10)

Kristuksen paluu maan päälle estää ihmiskunnan ja maapallon lopullisen tuhon. Tästä alkaa uusi aikakausi, jota Raamatussa kutsutaan tuhatvuotiseksi valtakunnaksi. Se on ihmeellistä rauhan ja hyvinvoinnin aikaa, jolloin saatana on sidottuna. Synti kyllä vaikuttaa ihmisissä, mutta sen voima on heikentynyt. Synnin tähden ihmiset ovat yhä kuolevaisia, mutta elävät hyvin pitkäikäisiksi. Valtakunnan alkuvaiheissa Jumala puhdistaa ja uudistaa saastuneen maapallon elinkelpoiseksi. Tämä on hänen suvereeni, yliluonnollinen luomisteko. Tuhatvuotinen valtakunta on erityisesti Israelin aikaa. Kaikki sille annetut ajalliset lupaukset tulevat täyttymään kirjaimellisesti. Israel on maailman keskus ja pääkaupunki.

Tuhatvuotista valtakuntaa kuvaa tarkimmin Ilmestyskirja, mutta siihen on lukuisia muitakin viittauksia Raamatussa. Ominaista niille on erityisen hyvinvoinnin aika, mutta ei vielä täydellisyys.

 

Vanhatestamentillinen tausta

Tuhatvuotinen valtakunta on…

• Rauhan, oikeudenmukaisuuden ja parantumisen aikaa: Miika 4:1-8; Jes 32:15-18 ja 40:1-2; Aamos 9:9-15
• Ilon ja runsauden aikaa: Jes 61:2-9; Joel 2:21-27 ja 4:17-20
• Israelin ja Jerusalemin kunnian aikaa: Sefanja 3:14-20; Sak 8:2-8,20-23 ja 9:9-10 ja 14:10-11,16-21; Jes 11:6-10 ja 65:18-25
• Temppelin ja jumalanpalveluselämän aikaa: Hes 40 – 48 luvut

 

Uuden testamentin valossa

Uudessa testamentissa on erittäin vähän mainintoja 1000-vuotisesta valtakunnasta, koska se ei varsinaisesti kuulu seurakunnan elämään ja tulevaisuuteen. Sitä vastoin erityisesti juutalaiset olivat siitä tietoisia ja odottivat sitä, koska se olisi Israelin kulta-aikaa. Siksi myös Jeesuksen opetuslapset kysyivät: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Jeesus vastasi opetuslapsille: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani… maan ääriin saakka.” (Apt 1:6-8).

Me kristityt emme tule asumaan 1000-vuotisessa valtakunnassa vaan taivaassa! Meille seurakunta-ajan uskoville tuleva 1000-vuotinen valtakunta julistaa, että kaikki Jumalan lupaukset käyvät toteen ja että Jumala pitää huolta kansastaan.

 

Kooste tuhatvuotisesta valtakunnasta

• se perustetaan Kristuksen tulemuksessa
• sen alussa on kansojen tuomio (Matt 25:31-46), joka samalla kuvaa viimeistä tuomiota
• pedon valtakunnan aikana kuolleet marttyyrit herätetään ja he hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa (he ovat osallisia ns. ensimmäisestä, pyhien ylösnousemuksesta)
• Kristus hallitsee – joko maan päällä Jerusalemissa tai sitten taivaasta käsin
• seurakunta lienee taivaassa ja juhlii Karitsan häitä
• Israel on kansojen keskus ja Jerusalem on maailman pääkaupunki
• Jumalan lupaukset Israelille toteutuvat kirjaimellisesti
• se on rauhan valtakunta ja kaikki aseet tuhotaan
• maa puhdistetaan saasteista ja on erittäin hedelmällinen ja tuottaa runsasta satoa
• asukkaina ovat ne, jotka selvisivät vihan ajan tapahtumista sekä kaikki ne, jotka syntyvät valtakunnan aikana; seurakuntakauden uskovat on otettu taivaaseen
• ihmiset ovat terveitä ja hyvinvoivia; he elävät pitkään, mutta myös kuolevat
• ihmiset ovat yhä syntisiä, mutta sen valta on pienempi
• saatana on sidottu 1000 vuoden ajan, mutta päästetään lopuksi vapaaksi
• saatanan villitsemät kansat hyökkäävät Jerusalemiin mutta ne tuhotaan
• saatanan rajallinen valta päättyy lopullisesti ja se heitetään ikuiseen tulijärveen

Huom. jehovantodistajat opettavat, että ikuinen elämä toteutuu nykyisen maan päällä, mutta he sekoittavat sen tuhatvuotiseen valtakuntaan, joka on vain välivaihe. He kieltävät ihmisiltä uudestisyntymisen, kirkastumisen ja pääsyn taivaaseen. Heille paratiisi on pitkälti sellaista elämää kuin nyt koemme. Ihmiset elävät perheinä ja saavat lapsia. Muslimien paratiisi on samantapainen.

Tuhatvuotinen valtakunta on pelastukseen liittyvä erityinen armon aika, mutta sellaisena vain väliaikainen ja vajavainen. Lopullinen luomakunnan täydellistyminen tapahtuu, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Sitä edeltää nykyisen maailman katoaminen ja viimeinen tuomio, jotka tekevät tilaa uudelle, täydelliselle elämälle.

 

 

UUSI TAIVAS JA UUSI MAA

Jotta pelastus ja elämä todella täydellistyisivät, Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tähän on useita viittauksia jo Vanhan testamentin puolella sekä Uudessa testamentissa. Etenkin Ilmestyskirjan loppuluvut kertovat uudesta luomakunnasta.

 

Ilm 21-22 luvut: Uusi taivas ja uusi maa

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. (21:1)

Vanha luomakunta on kadonnut. Apostoli Pietari kirjoitti vanhan katoamisesta näin: Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa — tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. (2 Piet 3:10-13)

Jumalan mittaamaton voima ja viisaus

Nyt on uuden aika – paremman, täydellisen, loppumattoman, turmeltumattoman. Miten uusi syntyy? Tarvitaanko siihen taas miljardeja vuosia, sattuman leikkiä, evoluutiota, kärsimystä ja kuolemaa – kuten nykyajan moderni ihminen kuvittelee. Jumala loi nykyisen maailman niin valtavalla voimalla ja nopeudella, että meistä se näyttää vaativan käsittämättömän paljon aikaa. Ensimmäistäkään luomista ei paljon selitelty, mutta uutta luomista ei selitetä senkään vertaa. Johannes vain näkee uuden maailmankaikkeuden. Siitä saivat jo vanhan liiton profeetatkin lupauksen sanan: Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. (Jes 65:17-18)

Me emme käsitä Jumalan voimaa ja viisautta. Hän voi luoda maailmankaikkeuden hetkessä. Toki hänellä on ollut iankaikkisuus aikaa suunnitella sitä. Jumalalla ei ole mitään syytä käyttää luomiseen miljardeja vuosia. Mahdollisesti hän käyttää uuden luomisessa jotain siitä materiasta, joka syntyi jo alkuperäisessä luomisessa. Puhuessaan uudesta luomisesta Jesaja ei käytä sitä luomissanaa, jota käytetään nimenomaan tyhjästä luomisesta.

Apostoli Paavali puhui nykyisen luomakunnan kaipauksesta pukeutua uuteen: Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. (Room 8:18-21)

Uusi on uudenlainen

Uusi maa(pallo) on osittain erilainen kuin nykyinen. Siinä ei ole merta. Uuden maailman ”ekosysteemit” toimivat eri tavalla kuin nykyisen. Siinä ei ole enää aurinkoa, sillä Herra itse valaisee koko luomakunnan kirkkaudellaan. Sama Jumalan kirkkaus valaisi ensimmäisen luomisen alkupäiviä ennen kuin Jumala loi auringon ja taivaan tähdet. Ihminenkin on kirkastettu olento, jolla on henki-sielu-ruumis. Kaikki tämä osoittaa, että elämän perusta ei ole materia vaan Jumala, joka on Henki.

Uuden maan keskuksena on pyhä kaupunki, uusi Jerusalem ja siellä olevassa paratiisissa on elämän puu ja elämän veden virta. Elämän puu tuottaa uudet hedelmät kerran kuukaudessa ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Ihminen on iankaikkisuudessakin riippuvainen Luojasta ja uuden luomakunnan antimista. Ihmisessä itsessään ei ole iankaikkisen elämän lähdettä.

Uudessa maassa ei ole merta. Meri vie tarpeettomasti tilaa ja erottaa ihmisiä toisistaan. Meri kuvaa Raamatussa myös maailman levottomuutta ja kapinaa Luojaa vastaan. Meri voi olla pelottava. Uudessa luomakunnassa toteutuu täydellinen yhteys Luojan ja ihmisten kesken. Siellä ei ole mitään pelättävää.

Jumalan täydellinen hyvyys, voima, viisaus ja rakkaus tulevat ilmi ensimmäisessä ja toisessa luomisessa: valtava maailmankaikkeus ja käsittämättömän hienosyinen elävä mekaniikka, elämä! Iankaikkisen elämän tarkoitus on oppia tuntemaan ihmeellistä Luojaamme ja hänen kauttaan itseämme ja toisiamme. Kun ihminen saa katsoa Luojaansa Kristuksen kasvoissa kautta, hän löytää itsensäkin ja saa eheytyä uuteen, alkuperäiseen ihmisyyteen ja tarkoitukseen.

 

Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. (21:2)

Nyt, meidän ajassamme ihmisten ja Jumalan maailma ovat erilliset. Toki Jumala on läsnä keskellämme, mutta Jumalan taivas ja uusi Jerusalem ovat meidän tavoittamattomissa. Synti erotti ihmisen Jumalasta ja ihminen karkotettiin paratiisista. Mutta nyt taivaallinen ja maallinen yhdistyvät. Jumalan taivaan läsnäolo laskeutuu uuden, puhtaan maailman keskelle.

Myös nykyinen Jerusalem on maailman maantieteellinen, uskonnollinen ja poliittisen mielenkiinnonkeskus. Kun maallinen Jerusalem on turmeltunut, taivaallinen Jerusalem on täydellinen, ihana ja puhdas. Se, mikä on maan päällä, on vain varjokuvaa ja esimakua tulevasta ja taivaallisesta hyvästä. Tämä pätee jumalanpalvelukseen, vanhan liiton temppeleihin, liitonarkkiin ja muuhun. Uusi Jerusalem on turmeltumaton ja siten vastakohta nykyiselle epätäydelliselle ja pahalle. Lue Gal 4:25-26.

Uusi Jerusalem on todellinen kaupunki. Se on kirkastetun seurakunnan, morsiamen koti ja uuden luomakunnan sydän. Se on sulhasen, Kristuksen kotikaupunki ja kuninkaallinen pääkaupunki.

Taivas sydämissämme

Taivas on todellisuutta jo nyt, vaikka emme elä näkemisessä vaan uskossa ja toivon täyttymisen odotuksessa. Kun Jumalan läsnäolo tulee sydämiimme, taivas on jo läsnä, vaikka koemme sen vajavaisesti. Voimme kokea myös erityisiä hengellisiä ja taivaallisia kokemuksia. Varmimmin ja luotettavimmin tiedämme taivaan ja tulevan iankaikkisen elämän olemassaolon Jumalan Sanasta, Raamatusta. Siinä Jumala kertoo meille tulevasta ihanuudesta aidolla tavalla riippumatta meidän kokemuksista, tulkinnoista ja toiveista.

 

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (21:3-4)

Taivaallinen ja maallinen yhdistyvät, mistä alkaen Jumala on kansansa keskellä täydellisesti. Uusi Jerusalem on tuo Jumalan läsnäolon erityinen paikka – kuten vanhassa liitossa ilmestysmaja ja temppeli, jotka Jumalan kirkkaus, shekina täytti. Rajallisina, luotuina ihmisinä emme voi kohdata ja käsittää ääretöntä Jumalaa muuten kuin, että Hän ilmestyy meille rajallisessa muodossa. Jumalan läsnäolo kiteytyy Kristuksen Jeesuksen persoonaan ja ilmiasuun. Hänessä on Jumalan kasvot ja sydän inhimillisessä muodossa, jotta voisimme ihmisinä tuntea ja ymmärtää hänet.

Siellä, missä on Jumalan täydellinen läsnäolo, siellä ei ole enää kyyneleitä, murhetta, valitusta, vaivaa, syntiä eikä kuolemaa. Kaikki se kipu, suru, tuska, pettymys, masennus, toivottomuus, tyhjyys, mitä koemme ja kannamme nyt, on Jumalan läsnäolossa poissa. Jumala on elämän, rakkauden, hyvyyden, lohdutuksen, parantumisen, eheytymisen ja ilon lähde. Hän on Immanuel = Jumala meidän kanssamme. Jumalan läsnäolo täyttää kaiken. Kun nyt kysymme, missä olet Jumala, silloin voimme kysyä: Herra, missä sinä et olisi!

Tulevaa täydellistä hyvää emme osaa käsittää, koska olemme tämän maailman lapsia. Olemme syntyneet syntisiksi, kärsiviksi ja kuoleviksi. Toisinaan kaipaamme jotain parempaa, syvempää ja täydellisempää. Kannamme kaukaista kaipuuta ja muistoa paratiisista ja siitä kuinka kaikki oli hyvin. Tähän samaan kotiin saamme nyt olla matkalla, yhdessä Kristuksen kanssa.

 

Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.” (21:5)

Kaikki on Jumalan kädessä. Hän tekee kaiken uudeksi. Hän tekee sen, minkä lupaa, vaikka
meistä nyt näyttäisi miltä tahansa. Vaikka olisimme kohdanneet valtavan järkytyksen, oman kuolemamme edessä, Antikristuksen vainon tai maailman katastrofien keskellä – Jumala tekee kaiken uudeksi. Siinä ei ole mitään epävarmaa. Jumalalle tulevaisuuskin on jo todellisuutta.

Ilmestyskirjassa on lopulta hyvin vähän sanoja, joita Jumala sanoo valtaistuimelta. Mutta nyt Jumala puhuu itse, mikä korostaa erityisellä tavalla sitä, että hän varmasti tekee kaiken uudeksi. Siinä on turvamme, elämämme ja iankaikkisuutemme. Pidä näistä Jumalan sanoista kiinni elämäsi jokainen hetki. Se antaa voimaa, mielekkyyttä ja suuntaa tälle elämälle ja sen haasteisiin.

 

Vielä hän sanoi minulle: ”Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema.” (21:6-8)

Monet Raamatun profetiat ovat menneessä eikä tulevassa aikamuodossa kuten tässä: Nyt ne ovat käyneet toteen! Tämä tapa sanoa korostaa sitä, että luvattu tapahtuu. Se on yhtä varmaa kuin että se olisi jo toteutunut. Se, mitä Johannes näkee ja kokee, on vasta tulevaisuutta, mutta luvatun tulevaisuuden toteutuminen on jo täysin varmaa – Jumalassa.

Jumala on alku ja loppu (= täyttymys = päämäärä = telos). Kaikki on hänestä, hänen varassaan ja häntä varten. Jumala on kaikki kaikessa ja me olemme hänessä. Tässä maailmassa kysytään, mikä ihmeen Jumala, mutta iankaikkisuudessa kysytään, mitä olisi ilman Jumalaa. Ei mitään.

Janoava saa lahjaksi elämän vettä. Nyt täyttyy kaikki kaipaus, toivo, odotus ja ikävä. Se on sisäistä ja fyysistä täyttymystä Jumalassa ja elämän veden äärellä. Lue Johanneksen evankeliumista Jeesuksen lupaukset elävästä vedestä (Joh 4:14 ja 7:37-38) sekä Jes 55:1.

Tämä on voittajan palkinto. Seitsemälle seurakunnalle annettiin erilaisia lupauksia voitosta ja nyt ne ovat käyneet toteen. Voittaja on se, joka pääsee maaliin asti. Sinne ei pääse omin voimin vaan niin, että Kristus johdattaa, vie ja kantaa. Suurin palkinto on se, että saamme olla Jumalan lapsia; saamme elää ikuisesti hänen huolenpidossa ja rakkaudessa ja läsnäolossa.

Häviäjän palkinto on ikuinen kadotus, joka vailla kaikkea sitä täydellistä hyvää, mitä taivas on täynnä. Häviäjiä ovat ihmiset, jotka pitävät itseään nyt voittajina: he tahtovat omistaa tämän maailman rikkaudet ja kokemukset ilman Jumalaa. Lue Matt 16:24-27.

 

Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. (21:22)

Raamatun historiassa kohtaamme seitsemän pyhää temppeliä, jotka ovat Jumalan kohtaamisen paikkoja. Niitä ovat 1) ilmestysmaja, 2) Salomon rakentama temppeli, 3) toinen temppeli joka rakennettiin pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja jota Herodes laajensi, 4) seurakunta temppelinä, 5) tuleva kolmas Jerusalemin temppeli, 6) 1000-vuotisen valtakunnan temppeli ja 7) Herra Jeesus Kristus, Karitsa.

Kristus on elävä temppeli, joka on täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä ja läsnäoloa. Hän on täydellinen ja lopullinen temppeli, josta kaikki aiemmat olivat vain esikuvia. Kun täydellisyys koittaa, vajavaista ei enää tarvita. Täydellistä kirkkautta saivat katsella Jeesuksen lähimmät opetuslapset Kirkastusvuorella. Silloin tuohon ihanuuteen ei voinut jäädä lepäilemään, koska karussa maailmassa tehtävä oli pahasti kesken. Nyt tuon lepäilyn aika on tullut. Nyt on aika ”rakentaa maja Moosekselle, Eliaalle ja meille”.

 

Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. (21:23)

Hämmästyttävä tosiasia: aurinkoa ei enää ole! Eihän se ole mahdollista! Tietysti on: Jumalalle! Jo ensimmäisen luomisen alussa Jumala sanoi: Tulkoon valo! Vasta neljäntenä päivänä Jumala loi auringon ja tähdet. Jumala voi luoda itse valon yhtä helposti kuin auringon ja tähdet. Hän voi täyttää maailmankaikkeuden valonsäteillä sanansa voimalla. Valo ilmentää Jumalaa. Hän on ”elämän todellinen valo” vastakohtana ”pimeydelle”. Sen, minkä Jumala valaisee, on todella valaistu. Se, mikä on vailla Jumalan valoa, on todella pimeä. Kristus on valaisin, jossa on jumalallinen valo, Pyhä Henki, Jumalan kirkkaus.

Aurinkokin on vain kalpea kuva Jumalasta. Kun täydellinen kirkkaus tulee esille, epätäydellistä ei tarvita. Nykyinen aurinko lämmittää ja sen kirkkaus on niin suurta, että sitä ei voi katsoa. Jumala antaa elämänvoiman eikä kukaan voi katsoa hänen pyhyyttään kuolematta. Mutta Kristuksessa Jumalan kirkkaus on sellaista, että voimme elää sen loistossa ja katsoa Jumalaa kasvoista kasvoihin.

 

Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. (21:24-27)

Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo! Ilman Jumalaa olemme pimeydessä. Meidän maailmassa ihmiset keräävät rikkauksia vain itselleen, mutta uudessa luomakunnassa tilanne on päinvastoin: he antavat kunnian ja kiitoksen Jumalalle antamalla hänelle parhaat lahjansa. Silloin ne tulevat yhteiseksi iloksi.

Jumalan luokse on ikuisesti avoin tie ja portit ovat aina avoimina. Synti sulki nuo portit, mutta Jeesuksen ristintyö on avannut ne iäisesti. Tätä kaupunkia tähyilivät jo vanhan liiton pyhät kuten Aabraham (Hepr 11:8-10 ja 13:14). Sinne ei pääse enää mitään epäpyhää, sillä kaikki sellainen on suljettu ikuisiksi ajoiksi tulijärveen.

 

Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. (22:1)

Ensimmäisessä paratiisissa oli Eden-niminen joki. Se kuvasti Jumalaa ja Pyhää Henkeä elämän veden lähteenä ja elävänä vetenä. Kun Jeesus palveli maan päällä, hän lupasi, että elävät vedet alkaisivat kummuta ihmisen sisimmästä. Helluntaina Herra vuodatti Pyhän Hengen, mikä oli tulevan täyttymyksen esimakua. Nyt uudessa luomakunnassa elämän veden virta on kaikille avoimena ja täydellisenä. Se kumpuaa ja virtaa Jumalan valtaistuimesta. Samankaltainen kuva oli profeetta Hesekielin ennustuksessa, joka todennäköisesti tarkoitti tuhatvuotisen valtakunnan aikaa (Hes 37 luku). Valtaistuimesta kumpuava vesi puhdisti maanpiirin uutta aikakautta varten. Kerran mekin saamme olla tuon veden äärellä, paratiisissa.

 

Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa 12 hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. (22:2)

Ensimmäisessä paratiisissa oli elämän puu, sekä hyvän ja pahan tiedon puu. Jälkimmäistä ei enää ole. Enää ei ole mahdollista langeta syntiin. Syntiinlangenneen maailman keskellä on hyvin toisenlainen elämän puu: karu Golgatan risti, Jeesuksen risti. Se antaa meille elämän ja mahdollisuuden päästä paratiisiin ikuisen elämän puun luokse. Elämän puu ja elämän veden virta kertovat siitä, että ihmisessä itsessään ei ole elämän lähdettä. Ihminen ei ole Luoja vaan luotu. Sellaisia me olemme ja sellaisina me pysymme.

Ikuisuudessa ei ole sekuntikelloa vaan aika kulkee kuukausissa. Elämän puu antaa uudet hedelmät joka kuukausi. Ikuisuudessa ei ole kiirettä eikä stressiä. Hedelmät ovat monikossa ja kenties puu tuottaa kaikenlaisia erilaisia hedelmiä. Puun lehdet ovat terveydeksemme ja hyvinvointiamme varten. Kaikki Jumalan luoma on hyvää ja tuottaa hyvää – hengelle, sielulle ja ruumiille.

Entä tuleeko ikuisuudessa aika pitkäksi? Kyllästymmekö ja turhaudummeko ikuisuudessa? Kärsimättömyys ja tyytymättömyys ovat synnin hedelmää ja oireilua. Koska syntiä ei ole, ei ole kärsimättömyyttä, turhautumista, pettymistä eikä jonkin paremman odottelua. Pienellä ihmisellä riittää loppumattomasti ihmettelemistä ikuisessa Luojassa ja ihmeellisessä luomakunnassa. Siellä on miljoonia mielenkiintoisia ihmisiä ja enkeleitä, joihin saamme tutustua. Jos jo nykyinen maailmankaikkeus näyttää mittaamattomalta, mitä onkaan tuleva luomakunta?

 

Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. (22:3)

Ihminen ja maailma ovat kirouksen kahleissa. Parastakin leimaa vajavuus ja katoavuus. Voiko mihinkään luottaa? Voiko mistään lopulta nauttia? On ihmeellistä ajatella, että tulevaisuudessa kirousta ei enää ole. Kirous on rangaistus synnistä.

 

Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti. (22:3-5)

Yhteys Luojaan, hänen lähellään oleminen, hänen kasvojensa näkeminen ja hänen nimensä tunteminen ovat elämän ytimessä olemista. Sieltä me olemme lähtöisin, koska alkuperämme on Jumalan sydämessä. Sinne me olemme matkalla: kotiin Isän luokse. Hän jakaa itsensä ja valtansa kanssamme. Meillä on tehtävä: hallita luomakuntaa Isän ja Karitsan hyvässä ohjauksessa. Ensimmäinen yrityksemme epäonnistui, mutta nyt me onnistumme – yhdessä Jumalan kanssa.

Ikuisuuden perspektiivissä nykyinen aika, maailma ja elämä ovat vain pieni silmänräpäys. Se, mitä koemme ja kärsimme nyt, on pian ikuisesti ohi. Saamme iloita, koska: Elämä nielee kuoleman. Rakkaus rakkaudettomuuden. Hyvyys pahuuden. Valo pimeyden. Onnellisuus kärsimyksen.  Ikuisuus ajallisen.