USKONPUHDISTUS

Uskonpuhdistukseksi eli reformaatioksi kutsutaan Martti Lutherin kautta syntynyttä katolisen kirkon uudistusliikettä, joka lopulta muodosti omia protestanttisia kirkkokuntia ja liikkeitä 1500-luvulla. Niitä ovat luterilainen, reformoitu ja anglikaaninen kirkko.

 

Taustatekijöitä

Keskeisenä taustatekijänä oli katolisen kirkon rappio. Sen oppineisuus perustui Raamatun allegoriseen selittämiseen, filosofian läpäisemään skolastiikkaan ja traditioon. Kristuksen evankeliumi oli hämärän peitossa ja tavallinen kansa ei saanut opetusta omalla kielellään. Paavit elivät maallista ja loisteliasta elämää vastoin kristinuskon henkeä. Vatikaani oli byrokratian ja korruption täyttämää. Papisto oli monin paikoin epäpätevää ja osa luostareista rappiolla. Kaiken lisäksi Roomassa pidetty vuosien 1512-1517 lateraalikonsiili epäonnistui.

Samanaikaisesti tavallinen kansa kaipasi sielun pelastusta mutta heille tarjottiin lähinnä aneita ja pyhimysten ja pyhäinjäännösten palvontaa. Ilmassa oli myös maailmanlopun odotusta.

Jo aiemmin oli virinnyt uudistusliikkeitä, jotka tukahdutettiin väkivaltaisesti katolisen kirkon toimesta.

• Englannissa uskonpuhdistajana toimi raamatunkääntäjä, teologian tohtori John Wycliffe, joka korosti Raamatun arvovaltaa ja kritisoi paavin valtaa ja katolisen kirkon epäkohtia 1300-luvulla. Hän käänsi tai käännätti Raamatun kansankielelle englanniksi. Katolinen kirkko julisti Wycliffen opetukset ja toiminnan kirkonkiroukseen.
• Tsekkiläinen Jan Hus vaikutti 1300- ja 1400-lukujen taitteessa. Wycliffen tapaan hän halusi Raamatun kansankielisenä ja vastusti katolisen kirkon epäkohtia. Katolinen kirkko julisti hänet kirkonkiroukseen ja poltti hänet roviolla vuonna 1415 Saksassa. Tämä johti voimakkaisiin vastatoimiin tsekkiläisten taholta ja uudistusliikkeen vahvistumiseen.

Merkittävä vaikuttaja oli Erasmus Rotterdamilainen, joka oli korkeasti oppinut ja joka julkaisi uuden kreikankielisen laitoksen Uudesta testamentista (1516). Tästä käännöksestä tuli uskonpuhdistuksen peruslähde. Katolisen kirkon tärkein raamatunkäännös oli latinankielinen Vulgata. Erasmus toimitti vielä parannettuja kreikankielisiä käännöksiä, joista tunnetuin on Textus Receptus, josta tuli englanninkielisen King James Versionin pohjateksti (1611).

Erasmus arvosteli kirkon ja ajan teologian epäkohtia evankeliumin ja Raamatun pohjalta. Hänkin ajoi maallikoiden oikeutta Raamatun lukemiseen ja tulkitsemiseen. Aluksi hän suhtautui myönteisesti Lutherin uudistusliikkeeseen, mutta lopulta kääntyi katolisen kirkon puolustajaksi, vaikka yrittikin sovittaa kirkon ja reformaation ristiriitaa. Hän kirjoitti teoksen Vapaasta ratkaisuvallasta, johon Luther vastasi teoksella Sidotusta ratkaisuvallasta 1520-luvulla.

Erasmuksen kaltaisia oppineita vaikuttajia ja uudistajia olivat roomalainen Lorenzo Valla ja ranskalainen Faber Stapulensis, jotka painottivat klassisia kieliä ja toivoivat kansankielisiä raamatunkäännöksiä. Stapulensis käänsi Raamatun ranskaksi. Hän korosti Kristusta ja armoa. Ilmeisesti häneltä on peräisin perusteesit ”yksin Kristus, yksin armosta”.

Uskonpuhdistuksen taustalla oli laajempi murros, jossa nouseva renessanssi kritisoi skolastista teologiaa ja aristotelista filosofiaa. Renessanssiin liittyvä humanismi korosti ymmärrettävyyttä, paluuta alkulähteille mm. Raamatun alkukieliin, uudenlaista eksegetiikkaa ja uusia filosofisia virtauksia.

Euroopassa kirjapainotaito kehittyi ja levisi 1460-luvulla Johannes Gutenbergin työn myötä. Tämä mahdollisti uskonpuhdistuksen teesien ja materiaalien edullisen painamisen ja levittämisen. Samalla ihmiset olivat kiinnostuneita saamaan uutta opetusta ajan hengen mukaisesti.

Luonnollisesti kaiken takana toimi Jumala, jonka suuret rattaat pyörivät hitaasti mutta varmasti. Samalla kun katolisen kirkon luopumus syveni, Jumala valmisti uskonpuhdistusta kaiken edellä kuvatun kautta.

 

Yhteenveto: Uskonpuhdistuksen merkittäviä taustatekijöitä olivat

• Kirkon, sen teologian ja elämän rappio.
• Tarve Raamatun arvovallan ja Kristuksen korostamiselle.
• Ihmisten kaipuu ymmärtää kristinuskoa omalla kielellään.
• Yksittäisten uskonpuhdistajien ja oppineiden vaikutus.
• Renessanssin ja humanismin nousu, mikä kyseenalaisti skolastiikan ja kirkon aseman.
• Kirjapainotaito.
• Tärkeimpänä Jumalan toiminta kaiken taustalla.

 

Martti Luther

Martti Luther syntyi vuonna 1483. Hän sai ankaran kasvatuksen ja aloitti oikeustieteen opinnot. Luther koki tien päällä ankaran rajuilman, jonka aikana hän päätti ryhtyä munkiksi. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1507 ja kävi vuonna 1510 Roomassa, jossa hän näki monia epäkohtia. Luther pyrki täydellisyyteen munkkina ja ankara askeesi jätti hänen sieluun ja ruumiiseen elinikäisiä jälkiä. Hän paastosi, piiskasi itseään, ripittäytyi jatkuvasti ja luki Raamattua hyvin paljon.

Luther opiskeli teologiaa Erfurtin yliopistossa, jossa ylivikaari Johann von Staupitz yritti auttaa Lutheria armollisempaan suuntaan. Luther kiittikin häntä myöhemmin hengellisenä isänä ja Kristuksen puoleen opastajana.

Vuonna 1511 Luther siirtyi Wittenbergin luostariin. Seuraavana vuonna hänestä tuli teologian tohtori ja yliopiston professori. Tässä toimessa hän luennoi Raamatun kirjoja, selitti ja saarnasi. Hän opetti Psalmeja, Roomalaiskirjettä, Galatalaiskirjettä ja Heprealaiskirjettä. Hän opetti ihmisen kyvystä valita hyvä ja toimia sen mukaan, mutta hän itse ei saanut rauhaa.

Kuitenkin Roomalaiskirjeen äärellä Martti Luther teki syvän löydön, joka vapautti hänet henkilökohtaisesti evankeliumin iloon ja vapauteen, ja josta tuli uskonpuhdistuksen ydin. Kun Luther aiemmin oli yrittänyt täyttää Jumalan vanhurskaita vaatimuksia, nyt Jumala itse vanhurskaana (= uskollisena lupauksilleen) vanhurskauttaa jumalattoman ihmisen yksinomaan Kristuksen tähden, yksin armosta, yksin uskon tähden. Jumalan vanhurskaus, joka oli tuominnut Lutherin kaikki ponnistukset vajavaisina, olikin nyt pelastavaa vanhurskautta. Samalla Jumalan sanasta tuli välittömästi vaikuttavaa todellisuutta. Kyse ei ole vain jostakin kuvainnollisesta puheesta vaan siitä, että Jumala vaikuttaa ja toimii Sanansa mukaisesti. Kun Sana julistaa syntien anteeksiantamusta, se merkitsee aidosti ja reaalisesti Jumalan antavan anteeksi. Sama päti kasteeseen ja ehtoolliseen. Tämä kokemus ajoittui vuosiin 1513-1514.

Kaiken ymmärretyn ja koetun myötä Lutherin ja uskonpuhdistuksen perusteesiksi muotoutui ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun perustuksella ja auktoriteetin varassa”.

Näin Luther löysi ristinteologian ja samalla hän kriittisyytensä aristotelismia ja skolastiikkaa kohtaan kasvoi. Hän kritisoi mm. seuraavia seikkoja

• Väärä rakkauden teologia – oikea: ihminen ei kykene rakastamaan Jumalaa, sillä vain usko vastaanottaa Jumalan rakkauden.
• Teologian ja filosofian sekoittaminen keskenään, mikä johti pois teologisesta ytimestä, rististä, uskosta ja lähimmäisen rakkaudesta. Teologia ja filosofia pitää erottaa toisistaan. On otettava huomioon, että syntiinlankeemus vääristää ihmisen ajattelun. Siksi Raamatun ilmoitus tulee olla teologian perustana.
• Aristoteleen teologiset sovellukset, jotka johtivat ristiriitaan uskon kanssa. Ainoa vastaus ihmisen syntisyyteen on Kristuksen risti.
• Skolastisen teologian epäkohdat ja menetelmät.

Humanismia Luther sovelsi lähinnä sen menetelmien osalta: kieli, tyyliseikat, retoriikka, historia ja etiikka.

 

Uskonpuhdistuksen puhkeaminen ja alkuvaiheet

Raamatun äärellä Lutherin käsitys katolisen kirkon epäkohdista kasvoi siinä määrin, että hän ei enää voinut sitä pidätellä. Erityisesti hän nousi paavin anekauppaa vastaan, mikä oli järisyttävää omana aikanaan.

Vuonna 1517 teologian tohtori Martti Luther naulasi Wittenbergin kirkon oveen 95 teesiä, jotka kopioitiin nopeasti ja levitettiin ympäri Eurooppaa. Nuo teesit voit lukea tämän nettisivun valikon kohdasta ”Kristillinen seurakunta” ja sen alla ”Julistukset”.

Lutherin teesit ja niiden saama laaja huomio vaati katoliselta kirkolta toimenpiteitä. Niinpä seuraavana vuonna järjestettiin Augsburgissa harhaoppisuus oikeudenkäynti Lutheria vastaan. Tämä jatkoi väittelynä Leipzigin yliopistossa Johann Eckin kanssa, mikä johti sovittamattomaan ristiriitaan kirkon kanssa. Väittelyssä käsiteltiin mm. armoa, vapaata tahtoa ja paavin asemaa. Käytännössä Luther voitti tuon väittelyn. Sen myötä hänen kirjoituksiaan julkaistiin yhä enemmän ja hänen suosionsa kasvoi. Vuonna 1521 kirkko julisti Lutherin pannaan.

Välittömästi sen jälkeen alkaneilla Wormsin valtiopäivillä keisari kuuli Lutheria ja julisti hänet valtakunnan kiroukseen ja määräsi hänen kirjansa poltettavaksi. Tämä merkitsi kuolemanuhkaa, josta Lutherin pelasti vaaliruhtinas Fredrik Viisas, joka kaappasi hänet ja vei Wartburgin linnaan piiloon. Yleisesti luultiin Lutherin kuolleen.

Luther viipyi Wartburgin linnassa vuoden verran. Tuona aikana hän käänsi Uuden testamentin 11 viikossa saksankielelle. Vanhan testamentin kääntämiseen kului 12 vuotta. Koko Raamattu ilmestyi saksaksi vuonna 1534. Tämä kansankielinen käännös oli suuri esikuva ja innoitus kääntää Raamattua eri kielille. Esimerkiksi Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri ja Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola käyttivät Lutherin käännöstä apunaan.

Vuonna 1522 Luther palasi Wittenbergiin saarnaamaan ja toteuttamaan uudistuksia. Jumalanpalveluksen kieli vaihdettiin saksaksi, saarna nostettiin sen keskiöön ja ehtoollisviini jaettiin myös maallikoille. Uudistusliike kumosi pappien selibaatin ja torjui luostarilaitoksen. Maallisesta ja hengellisestä esivallasta Luther kirjoitti 1523 kahden regimentin opin. Hän toimitti myös virsikirjan saksaksi 1524.

Luther kävi väittelyä Erasmus Rotterdamilaisen kanssa ja vuosina 1524-1525 koettiin talonpoikaiskapinat. Vuonna 1529 Luther kävi keskusteluja Ulrich Zwinglin kanssa ehtoollisopista.

Vuonna 1529 Luther julkaisi kaksi katekismusta, joista tuli hyvin tärkeitä vuosisatojen ajaksi. Ne olivat Vähä ja Iso Katekismus.

Koska Luther oli käytännössä yhä kirkon- ja valtakunnankirouksessa, Augsburgin valtiopäivillä vuonna 1530 haluttiin ratkaista katolisen kirkon ja Lutherin uskonpuhdistusliikkeen kiista. Luther ei itse osallistunut keskusteluihin vaan häntä ja liikettä edusti maltillisempi Philipp Melanchthon. Hän oli tullut Lutherin tärkeäksi työtoveriksi jo vuosia aiemmin.

Valtiopäiviä varten laadittiin Augsburgin tunnustus -niminen teologinen selvitys, josta tuli luterilaisen uskonpuhdistuksen ensimmäinen tunnustuskirja. Sitä ei hyväksytty, minkä johdosta tunnustusta täydennettiin lisäyksellä, jonka nimi oli Augsburgin tunnustuksen puolustus (1531).

Keisari hylkäsi senkin, minkä vuoksi protestanttiset ruhtinaat muodostivat keisaria vastaan Schmalkaldenin liiton. Koska turkkilaiset olivat nousseet keisarin uhaksi, hän solmi aselevon vuonna 1532 ja joutui jättämään Saksan muutamiksi vuosiksi.

 

Zwingli, Calvin ja uudestikastajien liikkeitä

Ankaraa rajanvetoa käytiin myös suhteessa reformoituihin. Zwinglillä ja hänen kannattajillaan oli ehtoollisesta vertauskuvallinen tulkinta, mitä Luther ei hyväksynyt. Ulrich Zwingli oli Sveitsin uskonpuhdistaja. Hän perusti uudistuneen kansankirkon ja halusi yhdistää evankeliset, mikä sitten epäonnistui. Sveitsissä käytiin uskonsotia, joissa Zwingli kaatui.

Zwinglin työtä jatkoi Jean Calvin, joka tutustui uskonpuhdistukseen vuonna 1530 ja innostui siitä. Vuonna 1536 hän julkaisi pääteoksensa Institutio religionis Christianae sisältäen evankelisen teologian pääajatukset. Teos laajeni huomattavasti seuraavina vuosina. Calvin halusi uudistaa Geneven kaupungin, joka oli irtautunut katolisesta uskosta. Voimakkaat uudistukset aiheuttivat ristiriitoja ja siksi Calvin joutui poistumaan mutta palasi kolmen vuoden kuluttua. Seuraavina vuosikymmeninä Genevestä muodostui kalvinismin keskuspaikka. Calvin oli voimakas ja merkittävä uskonpuhdistaja, vaikkakin hänen opetuksensa ennaltamääräämisestä herätti kiistoja.

Zwinglin reformista erkani ryhmiä, jotka tunnettiin nimellä kastajat tai kasteenuusijat (anabaptistit). Heidän keskuudessaan vaikutti ankara moraali ja Jumalan valtakunnan odotus. Heidän suhteensa esivaltaan, sotapalveluun ja valan vannomiseen oli kielteinen. Niinpä heitä pidettiin kapinallisina ja heitä vainottiin kaikkialla Euroopassa. Monet heistä kuoli marttyyreinä ja esimerkiksi ns. Münsterin Jumalan valtakunta -liike kukistui vuonna 1535. Sen sijaan ns. mennoniitit pitäytyivät käytännölliseen ja yksinkertaiseen kristillisyyteen. Liike on nykyäänkin merkittävä vapaakirkko Usassa. Lisäksi ns. Määrin veljet kokivat ankaraa vainoa vielä 1500-luvun loppupuolelle asti.

 

Luterilaisen uskonpuhdistuksen jatkuminen ja leviäminen muihin maihin

Kun keskisessä Euroopassa väiteltiin uskonkohdista ja katolisen kirkon asemasta, Ruotsissa uskonpuhdistus alkoi poliittisista syistä vuonna 1527 Västeråsin valtiopäivillä Kustaa Vaasan toimesta. Ruotsissa kirkon hengelliseksi uudistajaksi nousi Olaus Petri, joka oli opiskellut Wittenbergissä. Tuolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa, mikä merkitsi protestanttisen uskonpuhdistuksen leviämistä myös tänne. Suomessa keskeiseksi henkilöksi nousi Mikael Agricola. Hän käänsi Raamatun suomeksi ja loi samalla kirjakielen perustan. Ruotsi-Suomi oli merkittävä voimatekijä katolisia vastaan.

Paavi kutsui vuonna 1537 yleisen kirkolliskokouksen, jonka tarkoituksena oli tukahduttaa protestanttinen liike. Tätä varten Luther laati selvityksen yhdessä Melanchthonin ja muiden kanssa. Sen nimeksi tuli Schmalkaldin uskonkohdat. Selvitystä ei otettu viralliseen käyttöön, mutta se vakiintui tärkeäksi luterilaisen uskonpuhdistuksen tunnustuskirjaksi.

Vuonna 1542 paavillinen inkvisitio perustettiin uudelleen. Vuonna 1545 avattiin Italiassa Trentonin kirkolliskokous, joka kesti lopulta 18 vuotta. Se suhtautui vihamielisesti protestantteihin. Vuonna 1546 uskonpuhdistus näytti kaatuvan. Luther kuoli helmikuussa ja keisari kukisti katolisen kirkon tuella protestanttiset ruhtinaat. Lähes kaikki uudistuksen peruutettiin. Vuonna 1552 vaaka kallistui yllättäen protestanttien puolelle ja keisari joutui tekemään laajoja myönnytyksiä.

Uskonpuhdistuksen vaikutukset levisivät Englantiin, jossa kuningas poliittisista syistä päätti asettua kirkon ylimmäksi johtajaksi. Hengellisesti hän kannatti katolista kirkkoa. Vasta hänen kuolemansa jälkeen uskonpuhdistus alkoi vaikuttaa kirkon oppiin ja käytäntöihin. Vuonna 1552 julkaistiin anglikaanisen kirkon uskontunnustus, 42 artiklaa. Se sai myös yhteisen rukouskirjan. Kaikkiaan anglikaaninen kirkko jäi katolisuuden ja luterilaisuuden puoliväliin.

Vuonna 1555 valtiopäivät kokoontuivat Augsburgissa, jossa myönnyttiin luterilaisten vaatimuksiin. Luterilaiset säädyt tunnustettiin mutta reformoituja ei. Valtiopäivät hyväksyivät periaatteen ”Kenen maa, sen uskonto”. Tämän myötä Saksa jakautui katolisiin ja luterilaisiin alueisiin.

Ranskassa poliittinen ja uskonnollinen tilanne kärjistyi ja maa ajautui sisällissotiin etenkin vuosina 1562-1598 sekä koko 1600-luvun ajaksi. Etenkin kalvinistinen protestantismi sai nousi voimakkaasti, mitä katoliset vastustivat verisesti. Näitä protestantteja kutsuttiin hugenoteiksi. Erityisen julmaksi vainoksi muodostui Pärttylinyön verilöyly, jonka saatossa useiden viikkojen aikana surmattiin kymmeniä tuhansia hugenotteja (1572). Vainot huipentuivat itsevaltias Ludvig XIV aikana 1685. Vainot jatkuivat 1700-luvun alkupuolelle saakka.

Luterilaisuuden vakiintumisen, Lutherin kuoleman ja monien opillisten kirjoitusten tähden käytiin keskustelua siitä, mitä luterilainen kristillinen usko on. Yhteisen uskon vahvistamiseksi otettiin käyttöön vuonna 1577 Yksimielisyyden ohje, josta tuli luterilaisuuden lopullinen tunnustus. Vielä vuonna 1580 julkaistiin Yksimielisyyden kirja, joka sisältää luterilaisten tunnustuskirjojen kokonaisuuden. Nämä kaikki tunnustuskirjat ovat luettavissa kirkon nettisivuilta evl.fi / sakasti (oikea alareuna) / Tunnustukset (oikea reuna alhaalla).

 

Uskonpuhdistuksen vaikutuksia

Uskonpuhdistus synnytti uusia kirkkoja ja oppisuuntia. Katolisesta kirkosta irrottautuivat luterilaisuus, reformoitu kirkko ja anglikaaninen kirkko. Protestantismin sisällä tapahtui haarautumista, mikä johti seuraavien liikkeiden, seurakuntien ja kirkkojen syntyyn:

• Puritanistit
• Anabaptistit
• Baptistit
• Mennoniitat
• Metodistit
• Adventistit
• Pelastusarmeija
• Helluntailaisuus
• Evankelioiva herätyskristillisyys ylipäätään

 

Uskonpuhdistuksen juhlavuosi 2017!

Martti Luther naulasi 95 teesiään 31.10.1517 Wittenbergissä. Vuonna 2017 tästä tulee kuluneeksi tasan 500 vuotta. Sitä onkin syytä muistaa ja juhlistaa. Mielenkiintoista on se, että kirkkohallitus kielsi käyttämästä sanaa Uskonpuhdistus… Sen sijaan tulisi käyttää sanaa Reformaatio.

Tosiasiassa emme kaipaakaan tällä hetkellä enää vapautumista ja puhdistumista katolisen kirkon vaikutuksesta vaan ennen kaikkea luterilaisen liberaaliteologian kaiken turmelevasta ja tuhoavasta antikristillisyydestä.

Paras tapa viettää todellista uskonpuhdistuksen juhlavuotta on antaa pyhän Jumalan puhdistaa omat sydämemme, seurakuntamme, kirkkomme ja yhteiskuntamme Kristuksen Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen voimalla sekä palata Raamatun turvalliselle ja ihanalle perustalle: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun varassa!