Tunnelivaellus…

 

Läpi pimeän tunnelin

minut veit

niin lempeästi

sinä sen teit

Oli turvallista vaeltaa

perässäsi askeltaa

Sauva välillämme

ohjaamassa

oppaankätesi

toisessa päässä…

Näin ääneti

peräkkäin kuljettiin

oli koskettavaa se niin…

valo kun alkoi kajastaa

kyyneleeni

virtasi valtoimenaan…

Saavuimme ulos maisemaan

valoa tulvivaan ihanaan

Kallankukkia kyynelin kastelin

poismennyttä rakkainta muistelin…

Sinä enkelioppaani ihmetellen

poskisuudelmalla

kyyneleet kuivaten

annoit sydämeeni lohdutuksen

josta yhä iloitsen

sinusta kiittäen

elämääsi siunaten

 

***

Eila Ruponen: Maassa ja taivaassa -runokirja
(ks. lisätietoja kohdasta ”Opetusmateriaali” sivun alalaidasta)