SYNTIINLANKEAMINEN PROSESSINA

 

JOHDANTO

 

Kaksi edellistä opetusta käsittelivät syntiinlankeemuksen historiallisuutta ja synnin luonnetta. Tässä pohdimme sitä prosessia, miten ihminen lankeaa syntiin. Prosessin ymmärtäminen osaltaan voi auttaa meitä välttämään syntiä tai sen vallan kasvua. Esimerkiksi Vanhassa testamentissa sanotaan: Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa (Laulujen laulu 2:15). Rakkauden turmeltuminen alkaa pienestä mutta voi kasvaa suureksi ja hallitsemattomaksi niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin kohdalla. Lisäksi näemme, miten sielunvihollinen toimii houkutellessaan ihmistä pois valosta, Jumalan luota pimeyteen. Kuitenkin perimmäinen vastuu on ihmisellä itsellään.

Syntiinlankeemusprosessia tarkastelemme kahdesta näkökulmasta: Ensimmäinen, alkuperäinen syntiinlankeemus ja jokaisen ihmisen kohdalla tapahtuva lankeaminen.

 

 

IHMISEN ENSIMMÄINEN SYNTIINLANKEEMUS PROSESSINA

 

1 Moos 3:1-8

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?”

Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'”

Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.”

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.

Silloin aukenivat heidän molempien silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

 

Jumala loi kaiken hyväksi. Ihminen asui täydellisessä paratiisissa, jossa mitään ei puuttunut. Ihminen oli onnellinen eikä hän edes osannut ajatella mitään muuta.

Paratiisissa luikerteli käärme, jonka kautta Lusifer, langennut enkeli, saatana puhui ihmiselle. Sekin oli ollut täydellinen, mutta sekin oli valinnut kapinan Luojaansa vastaan. Niinpä kaikkein ensimmäisin syntiinlankeemus tapahtui enkelimaailmassa. Synnin, pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman siemen syntyi Lusiferin, saatanan sydämessä, vaikka se sai suoraan katsella Jumalan kirkkautta ja kasvoja.

Ilmeisesti siksi se ja muut langenneet enkelit eivät voi enää pelastua. Ne paatuivat täydellisesti ja lopullisesti lankeemuksensa hetkellä. Sen sijaan ihminen lankesi paratiisissa, jossa hän ei jatkuvasti nähnyt Jumalan kirkkautta ja kasvoja. Ihminen eli paratiisissa osittaisessa tietämättömyydessä. Hän vasta opetteli tuntemaan Luojaansa, itseään ja luomakuntaa. Raamatussa puhutaan useassa kohtaa ihmisen tietämättömyydestä, osittain lieventävänä seikkana (Hes 45:20; Apt 3:17, 17:30; Ef 4:18; 1 Piet 1:14). Vasta kun ihminen riittävän tietoisena Jumalasta ja valintansa seurauksista päättää hylätä Luojansa, hän paatuu samaan tilaan kuin saatana (Jaak 1:15; 1 Moos 15:16).

 

Hes 28:12-19

Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkotin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.

Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan… Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti.”

Lusifer ylpistyi, kapinoi ja veti kapinaansa mukaan osan muistakin enkeleistä. Kun Jumala karkotti sen taivaasta, sen huomio kääntyi ihmiseen, jonka se halusi tuhota. Katso mm. Jes 14:12-14; Joh 8:44; 1 Joh 3:8; 2 Piet 2:4, Juud 6; Ilm 12 luku.

 

Saatana siis puhui ihmiselle käärmeen kautta. Henkivalta voi asettua ihmiseen niin, että hänestä tulee riivattu. Se voi puhua suoraankin, mutta sen perusstrategia on piilottaa omat pimeyden kasvonsa. Niin se tekee läpi historian ja nykyäänkin. Saatana puhuu ja villitsee ihmisiä erilaisten naamioiden takaa. Lue mm. 2 Kor 11 luku, jossa saatanan kuvataan pukeutuvan valkeuden enkeliksi eksyttääkseen ihmiset. Ilmestyskirjassa sitä kutsutaan lohikäärmeeksi, joka toimii pedon valtakunnan, antikristuksen ja väärän profeetan kautta (Ilm 13 luku).

 

Prosessi alkaa ja täyttyy: Niinpä saatana lähestyi salatusti ihmistä ja…

• Istutti ihmisen mieleen ensimmäisen kerran epäilyksen Jumalaa kohtaan: Onko Jumala todella sanonut!

• Herätti ihmisen ajattelemaan Jumalan käskyä negatiivisena kieltona: Älkää syökö kaikista paratiisin puista.

• Valitsi uhrikseen Eevan. Joko se oli puhdas sattuma tai sitten se arvioi, että Eeva oli jollakin tavalla alttiimpi sen juonelle. Miehen tehtävä oli puolustaa perhettään, mutta häntä ei näkynyt tuossa hetkessä.

Eevan torjui väitteet, mutta jatko osoittaa, että epäilyksen siemenet oli jo kylvetty ja nyt oli aika suoremmalle toiminnalle. Epäilyksestä tuli sillanpääasema Eevan sydämeen.

 

Käärme jatkoi ja…

• Kielsi suoraan Jumalan sanan: Te ette suinkaan kuole!

• Tarjosi Jumalan sanan tilalle oman valheellisen totuutensa – kateuden, ahneuden ja ylpeyden hengen: Teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan vertaisia!

• Silloin kiusaus kosketti ihmisen ruumista, sielua ja henkeä niin, että hän suostui kiusaukseen ja antautui sille sydämessään. Jo tämä hetki – ennen tekoa – merkitsi syntiinlankeemusta. Ihminen turmeltui sisäisesti.
  • Ruumis: hyvä syödä…
  • Sielu: ihana katsella…
  • Henki: antoi jumalallista ymmärrystä…

• Sokaisi ihmisen niin, että ihminen uskoo valheen totuutena. Tämä sokeus on perinnöllistä…

• Sisäistä turmeltumista seurasi synnillinen toiminta niin, että Eeva söi kielletyn hedelmän. Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä tuo hedelmä oli. Sitä emme tiedä.

• Synnillisyyteen kuuluu aina se, että siihen houkutellaan mukaan toisiakin: Eeva antoi hedelmän Aadamille, joka myös söi. Kun Eeva lankesi ”käärmeen” houkuttelemana, Aadam lankesi Eevan sanojen houkuttelemana. Sama prosessi tapahtui Aadaminkin kohdalla:
  • Jumalan sanan epäileminen
  • Jumalan sanan kieltäminen
  • Uuden (valheellisen) totuuden uskominen
  • Sydämen antautuminen synnille (ruumis, sielu ja henki)
  • Synnilliset teot ja toisten houkutteleminen mukaan

 

 

Tästä kaikesta seurasi vielä lisää synnin hedelmiä:

1 Moos 3:7-13

Silloin aukenivat heidän molempien silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymysin.” Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”

Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.”

 

• Synti herätti ihmisen syyllisyyden ja häpeän, jonka hän yrittää peittää kaikin tavoin (viikunanlehdet)
• Synti sai ihmisen pakenemaan Jumalaa (piiloutui puiden sekaan); pelko tuli ihmisen elämään.
• Synti saa ihmisen syyttämään toisia: Aadam syytti Eevaa ja Jumalaa, joka oli antanut hänelle Eevan puolisoksi. Eeva syytti käärmettä.

 

Vastuu syntiinlankeemuksesta oli kuoleman vakava:

• Jumala tuomitsi käärmeen, Aadamin ja Eevan – kaikki syylliset
• Aadam ja Eeva kuolivat ensin hengellisesti. He turmeltuivat olemuksellisesti ja menettivät välittömän elämänyhteyden Jumalaan.
• Fyysinen kuolema seuraisi myöhemmin, minkä tähden sairauden voimat puhkesivat.
• Syyllisyys, häpeä, vastuun pakeneminen, pelko, syyttely, viha jne. tulivat ihmisen osaksi.
• Elämään ja työhön tuli synnin tuoma kirous: vaiva ja tuska.
• Koko luomakunta tuli kirotuksi. Se ei voinut olla enää paratiisi, jossa ihminen eläisi syntisenä ja huolettomana. Joka tapauksessa ihminen turmelisi sen. Niinpä ihminen karkotettiin täydellisestä ihanuudesta.
• Kirous oli automaattinen seuraus siunauksen, Jumalan hylkäämisestä. Se oli tuomio, mutta samalla se oli heräte Jumalan luokse palaamiseksi.

 

 

Jumalan pelastava toiminta

• Jumala oli jo ennen luomista ottanut huomioon mahdollisen syntiinlankeemuksen ja tehnyt jo ikuisuuksissa pelastussuunnitelmansa.
• Jumala lähestyi, etsi ja kutsui ihmistä: Missä olet? Jumala toki tiesi, missä ihminen on, mutta näin hän antoi ihmiselle mahdollisuuden vapaaehtoisesti ilmaista itsenä. Jumalan etsivä rakkaus ilmenee läpi Raamatun monissa eri tilanteissa.
• Jumala aloitti vuoropuhelun ja antoi ihmiselle mahdollisuuden tunnustaa syntinsä: Mitä olet tehnyt? Et kai vaan ole syönyt kielletystä puusta?
• Vaikka ihminen kieltäytyi nöyrästä synnintunnustuksesta ja syytti toisia, Jumala julisti evankeliumin ensimmäistä kertaa: Ja minä panen vainon sinun (käärmeen) ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. (3:15). Vaimon siemen (neitseestä syntymisen kautta tuleva Pelastaja-ihminen) polkee käärmeen pään, mutta saa kuolettavan piston kantapäähän.

 

Juuri näin tapahtui Jeesuksen Kristuksen syntymässä ja ristinkuolemassa. Jeesus kuoli mutta voitti synnin, saatanan ja kuoleman vallat. Näin syntinen ihmiskunta on aina elänyt evankeliumin lupauksen varassa – ennen Kristuksen aikaa he katsoivat tulevaan; me katsomme nyt taakse päin historiaan, ristille. Näin paratiisin ihmeellinen elämänpuu vaihtui karuun ristiin.

• Jumala tuomitsi ihmisen ja käärmeen, mikä takasi sen, että Jumala ei turmeltunut ja että oikeus säilyi elämän ikuisena perustana. Jumalan antama ajallinen tuomio auttaa ihmistä varjeltumaan ikuisesta tuomiosta.

• Jumala opetti ihmiselle syntiuhrin merkityksen ja puki ihmisen ”nahkavaatteisiin”, jotka saatiin teurastetusta karitsasta: Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä (3:22). Syntinen ihminen saattoi lähestyä pyhää Jumalaa vain syntiuhrin kautta. Viaton kuoli syntisen puolesta. Syntinen puettiin viattoman uhrin asuun – ikään kuin hän itse olisi kuollut. Näin ihminen vanhurskautettiin eli julistettiin viattomaksi. Hän sai anteeksi, vaikka on syntinen. Hän oppi turvautumaan Jumalaan ja pyytämään hänen armoa ja hänen rakkauttaan.

 

Myöhemmin Aabel seurasi tätä Jumalan opettamaa pelastustietä uhraamalla Jumalalle eläinuhrin. Sen sijaan hänen veljensä Kain antoi vain maan hedelmiä. Kuitenkaan omenat tai appelsiinit eivät sovita ihmisen syntiä. Niinpä Jumala katsoi Aabelin mutta ei Kainin puoleen. Kain oli ylpeä Jumalan edessä. Hän kielsi syntisyytensä ja synnin vakavuuden. Lopulta synti hänessä kasvoi kateuteen ja vihaan niin, että hän tappoi Aabelin. Tämä puolestaan kuvasti sitä, että muodollisesti uskonnolliset ihmiset torjuvat Jumalan ja tappavat hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen.

 

 

Syntisen ihmisen elämä paratiisin ulkopuolella – armon varassa

Syntiinlankeemus oli äärimmäisen dramaattinen ja suuri muutos ihmiselle ja luomakunnalle. Vaikka Jumala oli hyvin armollinen, ihminen jäi olemuksellisesti syntiseksi. Aikaisemmin, täydellisenä ihminen ei tehnyt syntiä eikä sellainen tullut edes mieleen. Hän ei olisi osannut kuvitella ihmisyyttä ja maailmaa, joka on synnin turmelema. Mutta nyt, koska hän on syntinen, hän tekee syntiä ja on sidottu siihen hyvin syvästi. Ja koska kaikki ovat syntisiä ja maailma on turmeltunut, on oikeastaan mahdotonta ymmärtää, millaista elämä oli paratiisissa ja millaista se tulee olemaan uudessa luomakunnassa ja sen paratiisissa.

Kun syntiinlankeemusprosessi tapahtui ensimmäisen kerran, siitä tuli osa ihmistä niin, että ihminen jatkuvasti, yhä uudelleen, kaikessa elää tuota syntiinlankeemusprosessia läpi lukemattomien asioiden kohdalla. Tästä tarkemmin seuraavassa kohdassa.

Jumala ei silti jättänyt ihmistä synnin ja sen seurausten varaan. Hän etsi, julisti evankeliumin ja opetti pelastuksen tien syntiuhrin kautta. Koska Aadam ja Eeva sen hyväksyivät, heidät puettiin lahjavanhurskauteen. Heistä tuli armahdettuja syntisiä, joita Jumala auttaa ja tukee. Siksi synti ei saanut silloin eikä saa nyt täydellistä hallintavaltaa eikä aina kasva äärimmäiseksi pahuudeksi. Kuitenkin ne ihmiset, jotka torjuivat Jumalan Kainin ja Lemekin tavoin, muodostivat kapinallisen, syntisen sukukunnan / ihmiskunnan osan. Vastaavasti uskovat olivat Jumalan kansaa.

 

 

SYNTIINLANKEAMINEN PROSESSINA JOKAISEN IHMISEN KOHDALLA

 

Turmeltuneessa maailmassa syntisinä ihmisinä

Me elämme radikaalisti erilaisessa maailmassa ja olemme radikaalisti erilaisia kuin Aadam ja Eeva paratiisissa. Silloin ei ollut syntiä eikä syntisyyttä, mutta nyt me olemme läpikotaisin syntisiä ja maailma on täynnä kiusauksia ja turmelusta. Lisäksi käärmeen valta vaikuttaa kaikkialla, salatusti, välillisesti, mutta myös hyvin suoraan.

Edes kristillinen kirkko ei ole synnitön paratiisi eikä totuuden ja Jumalan sana pesä, kuten monet luulevat. Käärmeellä on suuri valta kirkossakin, jossa se etenkin liberaaliteologian voimalla vyöryttää: onko Jumala todella sanonut – no, ei ole – usko minun valheeni – synti ei tuo mitään kuolemaa – ei saa syyllistää – Raamattuun uskominen on fundamentalismia – synnillinen rakkaus on ihanaa – me olemme Jumalan vertaisia!

 

Olemme siis syntisiä ja teemme syntiä. Se on luonnollista.
Mutta, kun turvaudumme Jumalaan…

• meidät on vanhurskautettu Kristuksen veressä
• saamme syntimme anteeksi vaikka olemuksemme säilyy syntisenä
• me uudestisynnymme ja meissä on jotain uutta ja hyvää
• saamme Pyhän Hengen sisimpäämme, jolloin saamme todellista voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti
• pysymme koko ajallisen elämän matkamme armahdettuina syntisinä, joissa on jotain uutta ja hyvää
• kamppailemme jatkuvasti Jumalan antaman elämän ja rakkauden sekä synnin jännitteessä
• vasta taivaassa olemuksemme kirkastuu täydelliseksi
• pelastumme yksinomaan Kristuksen tähden, emme pyhityselämämme laadun vuoksi

 

Koska Kristus on armahtanut, sovittanut ja vanhurskauttanut meidät ja koska hän on läsnä meissä Pyhän Hengen kautta, meidän tulee taistella syntiä vastaan ja elää pyhityksessä, armon varassa. Siksi meidän tulee tunnistaa kiusaukset ja synti, sekä pyrkiä välttämään sitä, että synnin valta kasvaisi meissä.

 

 

Syntiinlankeemuksen prosessi jatkuu läpi historian, ajassamme ja meidänkin kohdalla

Koska Jumalan Sana ja Jumalan läsnäolo ovat ainoa turvamme, saatana yrittää täydellä voimalla murtaa Sanan vallan sydämissämme. Jumalaa se ei pysty edes haastamaan, mutta meidät kyllä. Mikäli asetamme turvamme ja elämämme ihmisiin, me olemme jo hävinneet taistelun. Kun asetamme luottamuksemme Jumalaan, olemme jo nyt voittajan puolella. Silloin sota on jo voitettu ja käymme vain viivytystaisteluja, joissa koemme yksittäisiä tappioita.

Murtaakseen Jumalan Sanan meidän sydämissämme, se koko ajan

• Kylvää epäilyksen siemeniä: Onko Jumala todella sanonut?
• Kieltää Jumalan Sanan: Ei ole Jumala sanonut. Raamattu ei ole Jumalan Sana. Sitä ei saa ottaa vakavasti.
• Tarjoaa omaa valheellista totuuttaan tilalle: Synti on ihanaa. Se on rakkautta! Te ette kuole. Teiltä vain halutaan kieltää mukava elämä. Seuratkaa minua niin teistä tulee jumalia, valaistuneita, suuria humanisteja, korkeamman tason henkiolentoja, jne. jne.
• Sokaisee ihmisen niin, että ihminen uskoo valheen totuutena. Tämä pätee syntisen ihmisen käsitykseen Jumalasta, ihmisyydestä, rakkaudesta, pyhyydestä, synnistä, elämän alkuperästä ja tarkoituksesta, kuolemasta jne.

 

Uudessa testamentissa Jeesuksen (puoli)veli Jaakob kuvaa syntiinlankeamisen prosessia näin:

Jaak 1:13-15

Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

Koska olemme syntisiä, meidän syntinen luontomme himoitsee vääryyttä. Lisäksi ympäristömme on otollinen himoillemme. Kun himon ja houkutuksen voima kasvaa, Jaakob vertaa sitä raskauteen, joka etenee – kunnes koittaa syntymän hetki: synti hyväksytään sydämessä ja sitä ryhdytään toteuttamaan. Kun synti saa suuren vallan, se johtaa kuolemaan.

Näin kysymys on samasta prosessista kuin paratiisissa, mutta hieman eri sanoin kuvattuna. Tässä Jaakob kuvaa asiaa syntisen ihmisen sisäisen näkökulman valossa.

On hämmästyttävää, kuinka Jumala kiteyttää koko syntiinlankeemuksen ja samalla Jumalan pelastusteon yhteen lukuun. Se kuvaa sekä ensimmäistä lankeemusta että jokaisen (uskovan) ihmisen kokemusta arkipäiväisessä elämässä.

Myös synnin moninaiset seuraukset ovat aivan samat. Synti jo itsessään vahingoittaa ihmistä mutta lisäksi ihminen syntisyydessään

• Houkuttelee toisiakin mukaan syntiin.
• Peittelee syyllisyyttään ja syvää häpeäänsä.
• Pakenee Jumalaa.
• Selittelee ja syyttää toisia.

Mikäli ihminen torjuu Jumalan armon, synnin valta kasvaa ja pahenee hänessä. Kain tappoi Aabelin ja Lemekistä tuli uhoaja. Heidän jälkiään ovat seuranneet monet.

 

 

KUKA VOI AUTTAA MEITÄ SYNTISIÄ?

Apostoli Paavali kirjoitti osuvasti tästä kamppailusta, tappioista ja suuresta voitosta:

 

Room 7:14 – 8:1

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.

Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa!

 

Me saamme Paavalin tavoin elää todeksi aivan sitä samaa armoa, joka luvattiin Aadamille ja Eevalle vaimon siemenen kautta, joka polkee rikki käärmeen pään, mutta joka saa kuolettavan haavan kantapäähänsä.

Saamme siis aina katsoa Jeesukseen Kristukseen ja tulla hänen ristinsä juurelle. Se on elämänpuu, josta virtaa armoa ja rakkaus. Saamme aina pitää kiinni Jumalan pyhästä Sanasta, joka kertoo aidosta elämästä, rakkaudesta ja pyhyydestä sekä joka varoittaa meitä synnistä. Saamme aina luottaa Pyhään Henkeen, joka on toinen Puolustajamme. Hän pitää meistä huolen. Saamme aina turvautua Taivaalliseen Isään, joka etsii tuhlaajapoikia ja -tyttäriä ikuisella rakkaudellaan.

Niin – ottakaamme pienet ketut kiinni ennen kuin ne kasvavat isoiksi ja turmelevat koko viinitarhan!

 

Matt 26:41

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.

 

Luuk 8:11-15

Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, minkälaista sydämen maaperä meissä on. Saamme pyytää Jeesusta muokkaamaan siitä hyvää maata, joka tuottaa runsaan hedelmän – kärsivällisyydessä.

 

1 Kor 10:13

Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus;
ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne,
vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

 

Gal 6:1-5

Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä;
ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on,
ei siinä, mitä toinen on; sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.

 

1 Piet 1:6-7

Sen tähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan,
ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

 

1 Joh 1:9

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Kipeää realismia on se, että me olemme syntisiä – onneksi armahdettuja sellaisia. Siksi teemme syntiä monin tavoin. Silti kiusauksia ja syntiä vastaan taisteleminen on aina välttämätöntä. Muuten pahuus saisi täyden vallan. Parhaiten pärjäämme taistelussa, kun turvaudumme Jeesukseen ja Jumalan sanaan, sekä keskitymme hyviin asioihin. Kannattaa siis pyrkiä sulkemaan kiusausten lähteet ja täyttämään elämä Jumalan hyvyydellä.

 

 

Lue sivuston kohdasta Rohkaisun sanoja alakohdat

• Kun sinä tai läheisesi olet… Kiusauksissa, lankeemuksissa ja syyllisyydessä
• Synnintunnustuksia, synninpäästöjä ja armon vakuutuksia.